Anudran MCLXXXIX: Osa II, Inkvisiittori
Lähetetty: Ti 09.03.2004 20:59
Vihreän valonväläyksen saattelemana raskas kahden käden miekka iskeytyi violetti-ihoisen hirviön kalloon. Kookas ruho rysähti äänekkäästi maahan. Inkvisiittori Caius vetäisi voimamiekkansa irti ja huitaisi seuraavaa päälle rynnivää demonia. "Kunnia Keisarille!" hän karjui halkaistessaan pienemmän sarvipään keskeltä kahtia. Viisitoista Harmaata Ritaria hänen sivuillaan taisteli raivokkaasti loputtoman tuntuista violettia massaa vastaan laulaen samalla kiitoshymniä Keisarille. Veli Marius kaatui maahan jo kuolleiden Ritarien seuraksi. "Älkää antako periksi! Keisari pelastaa!" Caius ärjäisi. "Keisari suojelee!" vastasivat Ritarit ja taistelivat entistä tarmokkaammin.
Nharkzaus Kuolonherra katseli teurastusta läheiseltä kallionkielekkeeltä. Hän komensi joukkojaan kohti Harmaita Ritareita. Väärän Keisarin palvelijoilla ei ollut toivon hiventäkään. Sadat demonit ja Kaaoksen yli-ihmissoturit hakkasivat armotta kuoliaiksi taas pari soturia. Enää kaksitoista. Voitto oli varma.
*********************************
Risteilijä Tuhon Nyrkki II lähestyi planeetta Mhakethia. "Olemme etuajassa", huomautti komissaari Fang vieressä seisovalle kommodorilleen. Tämä ei vastannut. "Mikä mättää, herra? Mutantitko?" Kommodori nyökkäsi. "Planeetan joukkoihin sisältyy myös pari komppaniaa Harmaita Ritareita. Ja neljä Inkvisiittoria." Fang katsahti taaempana seisovaan kersantti Armstrongiin, joka katseli jättikynttään mietteliäänä. Mitähän tästäkin tulisi?
Caius tunsi piston jalassaan. Verinoro valui hänen kaapuaan pitkin. Viimeinen Harmaa Ritari, veli Thazarro, kaatui hänen viereensä demonilonkeron kuristamana. Caius huitoi henkensä edestä ja rukoili apua Keisarilta. Nelimetrinen kirvestä heiluttava demoni harppoi hänen eteensä ja kohotti hirveän aseensa surmaniskuun.
Sokaiseva lasersäde teki sen päähän ammottavan aukon.
Caius avasi silmänsä. Eikö hän ollutkaan kuollut? Mikä tuo meteli oli? Hän katsoi ympärilleen. Kaukana näkyi laskeutunut Keisarillinen Taisteluristeilijä. Jonkin verran lähempänä taas näkyi rivistö kaartilaisia ampumassa kohti demonimassaa. Leman Russ- tankki ampui kymmenen demonia ilmaan ja kaartilaisten yhteislaukaus niitti toiset kymmenen. Pelastus oli tullut. Hänen rukouksiinsa oli vastattu. Hän oli juuri korottamassa ääntään kiitoslauluun, kun hän kuuli takaansa kirouksen ja kääntyi.
Nharkzaus ei ollut vähällä luovuttavaa tyyppiä. Kaartilaisten väliintulo oli pelkkä hidaste. Inkvisiittori oli yhä hengissä, ja hän aikoi henkilökohtaisesti tehdä vääräuskoisesta demoninmetsästäjästä selvää. Kirottua moukariaan heilauttaen hän kävi raivoisaan kaksintaisteluun väsyneen Inkvisiittorin kanssa. Varmana voitostaan hän vetäytyi pari askelta ja nosti pistoolinsa. Äkkiä hirveät raatelukynnet repivät aseen hänen kädestään.
Kersantti Armstrong komensi ryhmänsä Kaaoslordin kimppuun. Kynnet heiluen sotilaat kävivät taistoon. Toisen aseensa menettänyt lordi taisteli hyvin, mutta lopulta bioaseen polttava happoammus sulatti hänen päänsä.
"Graver! Hoskins! Ryhmä kasaan ja menoksi! Vielä on tapettavaa!" hän käski ja käännähti. "Hei, kessu! Katsos tätä! Täällä on haavoittunut mies", hän kuuli mutanttisotilas Farthekin sanovan. Hän jatkoi kääntymistä kunnes näki maassa makaavan Inkvisiittorin.
Caius avasi taas silmänsä. Eikö hän ollut vieläkään kuollut? Omituista. Hän katseli taas ympärilleen maassa maaten. Hänen silmänsä osuivat lähellä seisovaan hirvitykseen, ihmiseen, jolla oli Tyranidin pää. Ja vain hänen käteensä tarttunut titaanikoura esti hänen miekkaansakin osumasta siihen.
"Turha luulo, Inkvisiittori!" kommodori Ironside tokaisi pidellessään titaanisella oikealla kädellään väsyneen Inkvisiittorin kädestä. "Nimenne, kiitos? En jaksa sanoa teitä vain 'Inkvisiittoriksi'." "Caius on nimeni ja teidänlaistenne pyhäinhäpäisijöiden rankaiseminen alani. Päästäkää käteni, jotta voin suorittaa pyhän tehtäväni!" Ironside puristi päätään. "Jälleen turha luulo, Caiushan se oli? Nämä ovat luotettuja sotilaitani, jotka juuri sattuivat pelastamaan henkenne. Merkitseekö se kenties jotain? Hmmh?" Caius oli hetken hiljaa ja päästi sitten miekan kädestään. "Annan teille kymmenen minuuttia poistumisaikaa ennen kuin teloitan nuo hirviöt, vain, koska he - siis NE- pelastivat minut." Hän nousi ylimielisen näköisenä pystyyn. Ironside pudisti jälleen päätään. Tästä tulisi pitkä väittely.
Komissaari Morgan Fang harppoi kommodoria kohti komppania kannoillaan. Yllätysisku oli onnistunut; ketään ei ollut kuollut. Kommodorin vieressä nousi joku pystyyn. Viitassa näkyi näinkin kaukaa tyylitelty I- kirjain. "Nopeammin! Ongelmia on tiedossa, enkä halua kommodorin koettavan selvitä niistä itse!" Hän huokaisi. Kommodori ei selvinnyt hetkeäkään ilman häntä.
Kersantti Armstrong katseli sivusta, kun Inkvisiittori raivosi kommodorille. Niinpä niin; heistä oli kyllä ollut puhetta. Mutantinmetsästäjä. Caius osoitti häntä ja hän oli kuulevinaan sanan "epäsikiö". Nyt riitti. Inkvisiittori eli ei, hänenkin sietokyvyllään oli rajansa. "Kuulkaapas nyt, herra Caius. Tiedän ilmankin tuota teidän mylvintäänne olevani erilainen. Puoli-ihminen. Siitä huolimatta minä en vihaa teitä ihmisiä, muutamaa poikkeusta - esimerkiksi teitä, herra Caius - lukuun ottamatta. Teen työni ja saan siitä palkan. Tehkää tekin työnne ja tuhotkaa demoneja. Minulla ja ryhmälläni saattaa olla pari ruumiinosaa liikaa, mutta eiväthän Harmaat Ritaritkaan ihan ihmisiä ole!" Caius kuunteli ryöpytyksen loppuun tyynenä. "Hyvä on. Melkein jo uskon teitä. Tulen komppanianne mukaan - Ei vastaväitteitä, kiitos - ja katson, onko noista sekasikiöistä mihinkään. Jos ei ole, ilmoitan Inkvisitiolle, ja voitte olla varmoja, ettei surkea pikku planeettanne kauan ehjänä pysy. Jos on, jätän teidät rauhaan. Sopiiko?" Ironside nyökkäsi.
Komissaari Fang näki kommodorin nyökkäävän. Ärsyttävää, kun häneltä meni jotain ohi. Hän juoksi viimeiset kymmenen metriä ja teki kunniaa kommodorilleen. "Komppania paikalla, herra!" "Hyvää työtä. Muuten, Morgan, tämä herra tässä tulee mukaan. Hän ei tule olemaan haitaksi, vai mitä, Caius?" Ironside katsahti Inkvisiittoriin päin. "Kautta Pyhän Keisarin ja Oikeamielisen Inkvisition, vannon sen teille", tämä vastasi.
Anudran MCLXXXIX Merjalkaväkikomppanian (ja uuden lisäyksen) tarina jatkuu heti inspiraation iskiessä, koettakaa kestää!
Nharkzaus Kuolonherra katseli teurastusta läheiseltä kallionkielekkeeltä. Hän komensi joukkojaan kohti Harmaita Ritareita. Väärän Keisarin palvelijoilla ei ollut toivon hiventäkään. Sadat demonit ja Kaaoksen yli-ihmissoturit hakkasivat armotta kuoliaiksi taas pari soturia. Enää kaksitoista. Voitto oli varma.
*********************************
Risteilijä Tuhon Nyrkki II lähestyi planeetta Mhakethia. "Olemme etuajassa", huomautti komissaari Fang vieressä seisovalle kommodorilleen. Tämä ei vastannut. "Mikä mättää, herra? Mutantitko?" Kommodori nyökkäsi. "Planeetan joukkoihin sisältyy myös pari komppaniaa Harmaita Ritareita. Ja neljä Inkvisiittoria." Fang katsahti taaempana seisovaan kersantti Armstrongiin, joka katseli jättikynttään mietteliäänä. Mitähän tästäkin tulisi?
Caius tunsi piston jalassaan. Verinoro valui hänen kaapuaan pitkin. Viimeinen Harmaa Ritari, veli Thazarro, kaatui hänen viereensä demonilonkeron kuristamana. Caius huitoi henkensä edestä ja rukoili apua Keisarilta. Nelimetrinen kirvestä heiluttava demoni harppoi hänen eteensä ja kohotti hirveän aseensa surmaniskuun.
Sokaiseva lasersäde teki sen päähän ammottavan aukon.
Caius avasi silmänsä. Eikö hän ollutkaan kuollut? Mikä tuo meteli oli? Hän katsoi ympärilleen. Kaukana näkyi laskeutunut Keisarillinen Taisteluristeilijä. Jonkin verran lähempänä taas näkyi rivistö kaartilaisia ampumassa kohti demonimassaa. Leman Russ- tankki ampui kymmenen demonia ilmaan ja kaartilaisten yhteislaukaus niitti toiset kymmenen. Pelastus oli tullut. Hänen rukouksiinsa oli vastattu. Hän oli juuri korottamassa ääntään kiitoslauluun, kun hän kuuli takaansa kirouksen ja kääntyi.
Nharkzaus ei ollut vähällä luovuttavaa tyyppiä. Kaartilaisten väliintulo oli pelkkä hidaste. Inkvisiittori oli yhä hengissä, ja hän aikoi henkilökohtaisesti tehdä vääräuskoisesta demoninmetsästäjästä selvää. Kirottua moukariaan heilauttaen hän kävi raivoisaan kaksintaisteluun väsyneen Inkvisiittorin kanssa. Varmana voitostaan hän vetäytyi pari askelta ja nosti pistoolinsa. Äkkiä hirveät raatelukynnet repivät aseen hänen kädestään.
Kersantti Armstrong komensi ryhmänsä Kaaoslordin kimppuun. Kynnet heiluen sotilaat kävivät taistoon. Toisen aseensa menettänyt lordi taisteli hyvin, mutta lopulta bioaseen polttava happoammus sulatti hänen päänsä.
"Graver! Hoskins! Ryhmä kasaan ja menoksi! Vielä on tapettavaa!" hän käski ja käännähti. "Hei, kessu! Katsos tätä! Täällä on haavoittunut mies", hän kuuli mutanttisotilas Farthekin sanovan. Hän jatkoi kääntymistä kunnes näki maassa makaavan Inkvisiittorin.
Caius avasi taas silmänsä. Eikö hän ollut vieläkään kuollut? Omituista. Hän katseli taas ympärilleen maassa maaten. Hänen silmänsä osuivat lähellä seisovaan hirvitykseen, ihmiseen, jolla oli Tyranidin pää. Ja vain hänen käteensä tarttunut titaanikoura esti hänen miekkaansakin osumasta siihen.
"Turha luulo, Inkvisiittori!" kommodori Ironside tokaisi pidellessään titaanisella oikealla kädellään väsyneen Inkvisiittorin kädestä. "Nimenne, kiitos? En jaksa sanoa teitä vain 'Inkvisiittoriksi'." "Caius on nimeni ja teidänlaistenne pyhäinhäpäisijöiden rankaiseminen alani. Päästäkää käteni, jotta voin suorittaa pyhän tehtäväni!" Ironside puristi päätään. "Jälleen turha luulo, Caiushan se oli? Nämä ovat luotettuja sotilaitani, jotka juuri sattuivat pelastamaan henkenne. Merkitseekö se kenties jotain? Hmmh?" Caius oli hetken hiljaa ja päästi sitten miekan kädestään. "Annan teille kymmenen minuuttia poistumisaikaa ennen kuin teloitan nuo hirviöt, vain, koska he - siis NE- pelastivat minut." Hän nousi ylimielisen näköisenä pystyyn. Ironside pudisti jälleen päätään. Tästä tulisi pitkä väittely.
Komissaari Morgan Fang harppoi kommodoria kohti komppania kannoillaan. Yllätysisku oli onnistunut; ketään ei ollut kuollut. Kommodorin vieressä nousi joku pystyyn. Viitassa näkyi näinkin kaukaa tyylitelty I- kirjain. "Nopeammin! Ongelmia on tiedossa, enkä halua kommodorin koettavan selvitä niistä itse!" Hän huokaisi. Kommodori ei selvinnyt hetkeäkään ilman häntä.
Kersantti Armstrong katseli sivusta, kun Inkvisiittori raivosi kommodorille. Niinpä niin; heistä oli kyllä ollut puhetta. Mutantinmetsästäjä. Caius osoitti häntä ja hän oli kuulevinaan sanan "epäsikiö". Nyt riitti. Inkvisiittori eli ei, hänenkin sietokyvyllään oli rajansa. "Kuulkaapas nyt, herra Caius. Tiedän ilmankin tuota teidän mylvintäänne olevani erilainen. Puoli-ihminen. Siitä huolimatta minä en vihaa teitä ihmisiä, muutamaa poikkeusta - esimerkiksi teitä, herra Caius - lukuun ottamatta. Teen työni ja saan siitä palkan. Tehkää tekin työnne ja tuhotkaa demoneja. Minulla ja ryhmälläni saattaa olla pari ruumiinosaa liikaa, mutta eiväthän Harmaat Ritaritkaan ihan ihmisiä ole!" Caius kuunteli ryöpytyksen loppuun tyynenä. "Hyvä on. Melkein jo uskon teitä. Tulen komppanianne mukaan - Ei vastaväitteitä, kiitos - ja katson, onko noista sekasikiöistä mihinkään. Jos ei ole, ilmoitan Inkvisitiolle, ja voitte olla varmoja, ettei surkea pikku planeettanne kauan ehjänä pysy. Jos on, jätän teidät rauhaan. Sopiiko?" Ironside nyökkäsi.
Komissaari Fang näki kommodorin nyökkäävän. Ärsyttävää, kun häneltä meni jotain ohi. Hän juoksi viimeiset kymmenen metriä ja teki kunniaa kommodorilleen. "Komppania paikalla, herra!" "Hyvää työtä. Muuten, Morgan, tämä herra tässä tulee mukaan. Hän ei tule olemaan haitaksi, vai mitä, Caius?" Ironside katsahti Inkvisiittoriin päin. "Kautta Pyhän Keisarin ja Oikeamielisen Inkvisition, vannon sen teille", tämä vastasi.
Anudran MCLXXXIX Merjalkaväkikomppanian (ja uuden lisäyksen) tarina jatkuu heti inspiraation iskiessä, koettakaa kestää!
