Gramrorin teot: Kuolettava Kaksinkamppailu
Lähetetty: La 13.03.2004 23:21
Oukkei, tein sitten jatkoa Gramrorin toilailuihin. Kannattaa lukaista nämä ensin: Prologi: Kohti Gunbadia( http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=20741 ) ja Gramrorin teot: Nälkää ja Olutta ( http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=20957 ).
Here we go:
Gramrorin teot:
Kuolettava kaksinkamppailu
_________________________________________________
''Shenkin shaastaiset orjat liikkeelle-liikkeelle! Meidän pitää tavata yshtävämme shaastakivi insinööri auringonlashkuun mennessä.’’, sanoi insinööri Znetch kävellessään karavaanin edessä tähyillen länteen. Gunbad näkyi selvästi ja jossain vuoren alemmilla kerroksilla piileskeli armeijallinen skaveneita. Znetch nuuhkaisi ilmaan saaden skavenin viikset väpättämään. Saastakivi varustuksensa avulla skavenin aistit olivat parantuneet huimasti, mutta tässä ankeassa maastossa ei haissut mikään.
Znetchin perässä kulkeva karavaani oli määrätty avuksi Gunbadin taisteluun, joka pian alkaisi skavenien yllätyshyökkäyksellä. Karavaani koostui sadasta hyvin panssaroidusta myrskyjyrsijästä ja kahdesta sadasta orjasta. Myrskyjyrsijät marssivat ylpeänä häntä heiluen agressiivisesti puolelta toiseen orjien edessä. Orjat taas raahasivat saastasalama tykkejä mukanaan väsyneesti. Orjilla ei ollut helppoa, koska näitä kohdeltiin kuin eläimiä ja heitä ei ruokittu tarpeeksi. He olivat Nirzin klaanin entisiä sotilaita.
Nirzin klaanin valta oli uhannut Znetchin asemaa skavenloukossa ja saastakivi insinööri oli hankkiutunut eroon klaanista pirullisen älynsä ja Tärvelyksen klaanilta ostettujen petojen avulla. Klaanin poistaminen pois skavenloukon kaupungista oli onnistunut erittäin hyvin, itse asiassa niin hyvin, että Znetchistä ja tämän toverista Qazkangista oli tullut kolmentoista neuvoksen agentteja. Parivaljakko oli onnistunut neuvoksen antamista tehtävistä loistavasti ja nyt heidät oltiin laitettu Gunbadin hyökkäyksen johtoon erään sotalordin kanssa. Shotalordia tulee kuitenkin kohtamaan pieni ja epämiellyttävä onnettomuush taistelun aikana, Znetch mietti hykerrellen omille viekkaille suunnitelmilleen.
Marssin jatkuessa myrskyjyrsijöiden keskuudesta astui esiin tumma turkkisempi skaven kuin muut myrskyjyrsijöistä. Tämä käveli ylpeästi kohti Znetchiä punaiset silmät tuikkien viekkaasti ruosteisen kypärän silmäaukoista. ’’ Insinööri-insinööri lähestymme pääjoukkoa nopeasti, joten lähetänkö tiedustelijat matkaan-matkaan?’’, mustaturkkinen skaven kysyi. Znetch hymyili ovelasti. Hän ei sanonut mitään, mutta vääntöi erästä selässään kantamansa koneiston vipua. Koneisto alkoi pitää viheltävää ääntä päästäen vihertävää höyryä pienistä piipuista. ’’Meidän ei tarvitshe kutshua yshtävääni, koshka voin puhua hänen kanshhaan-kanshhaan tämän mestariteokshen avulla! Katsho.’’, sanoi Znetch innostuneena nerokkaan koneensa näyttämisestä. Hän kutsui sitä Rotanhännäksi.
Rotanhäntä koostui mithrilistä tehdystä antennista, joka kiinnitettiin koneeseen, joka etsisi signaalin muista lähellä olevista Rotanhännistä. Qazkang oli kuitenkin ainut skaven, joka tällä hetkellä Skratchyn lisäksi omisti Rotanhännän, joten vääriä signaaleja ei olisi. Signaalin löytäessään se käynnistyisi saastakivi moottorilla ja yhdistäisi käyttäjien mielet. Tällöin käyttäjät pystyvät kommunikoida, mutta vain rajoittuneesti, koska usein ääni vääristyy Rotanhäntää käyttäessä ja äänet suhisevat konetta käyttäessä.
Se oli myös hieman vaarallinen, kuten kaikki skavenien koneet.
Jos konetta käytti liian kauan putkeen, niin kone saattoi syttyä tuleen, tai jopa räjähtää. Qazkang oli kerran menettänyt kätensä koneeseen liittyvässä onnettomuudessa, mutta skavenien suurella taidolla käden tilalle oli saatu siirrettyä saastatulenheitin pienoiskoossa. Sen jälkeen Znetch oli varonut koneen käyttöä liian suurina määrinä kerralla.
Kuitenkin vaaroista huolimatta Znetch oli erittäin tyytyväinen koneeseen. Sen myyminen suurelle Kirskeen klaanille tuottaisi suuret määrät saastakivi plootuja Znetchin kirstuun.
Yhtäkkiä rotanhäntä käynnistyi äänekkäästi kirskuen ja vihreä salama leimahti antennista länteen päin. Mustaturkkinen skaven katsahti ihailevasti Znetchiin päin ja hylkäsi kapinahankkeet siinä samassa.
’’Olet shiis shiellä. Ah, hienoa, erittäin hienoa-hienoa. Mitä shanoit? Hyvä on viekash yshtäväni. Tulen shinne shamantien…’’, Znetch sanoi puhuen Rotanhännän kautta saastakivi insinööri Qazkang. Mustaturkkinen katsoi häntä piiskoen suunnasta toiseen odotuksesta ja halusta saada tietää uutiset. ’’Oi insinööri, ovatko he lähellä-lähellä? Orjat ovat väsyneitä ja heidät pitää vaihtaa uusiin, tietenkin vanhoista tulee-tulee hyvää muonaa raakimusrotille’’ sanoi skaven hihittäen orjien kohtalosta. ’’Erittäin lähellä-lähellä…’’, Znetch sanoi ja yhtyi mustaturkkisen nauruun.
Gramror karautti matkaan villisikansa selästä kulkien kohti joukkion leiriä varoittamaan muita örkkejä väristen samaan aikaan innosta. Taistelu oli hetki johon örkit oli luotu ja jokainen örkki ei ollut voimatta tuntea iloa siitä. Hän vilkaisi taakseen ja näki Mozgan jäävän taakse. Gramror ei välittänyt ja tiesi Mozgan pystyvän pitämään huolta itsestään. Matkan päässä Mozgasta laukkasivat räksyttävät sudet hiidet selässään. Gramror piiskasi lisää vauhtia ja hyppäsi suuren kivi lohkareen yli. Hän kuuli joukkion äänet, jotka ihmettelivat suden ulvontaa ja villisian selässä keikkuvaa Gramroria.
’’Perkule ny aseisii ja nopsasti! Tuolt tulee susii nii saakutisti ja jos ei tapella nii ne syö meiät!’’, kiihtynyt Gramror sanoi osoittaen tulosuuntaansa. Örkit hihkaisivat innoissaan, mutta valmistautuen kurinalaisesti kuitenkin susien tuloon. Pakaten nopeasti ruoan ja muut tavarat, örkit ja mustaörkit vetivät aseensa esiin pakkauksistaan ja vöistään. Isoimmat joukkion örkeistä nostivat keihäät ja kilvet eteensä ja muodostivat linjaman. Sivustasta löytyi kirvein varustettuja mustaörkkejä ja Gramrorin päälliköt. Muut örkit odottivat kärsimättömästi taistelua sekalaisesti linjaman takana. Nyt kun nälkä oli tyydytetty synnynnäinen taistelunhimo heräsi voimakkaana örkkien paksuissa kalloissa. Gramror nosti mäiskijän ilmaan ja karjaisi. Susiratsastajat lähestyivät ja linjama eteni askeleen. Ratsastajien hiestä kylpevät kasvot vääntyivät virneeseen.
Ja hiidet iskivät kovalla voimalla.
Ratsastajien keihäät pureutuivat örkkien nahkaan kaataen rynnäkössä, mutta linjama myös kaatoi täysillä päin tulevia ratsastajia ja hidastivat näitä. Nämä hiidet eivät olleet mitään surkea lauma, vaan hyvin koulutettu palkkasoturi joukko. Brungan joukko oli voittanut monia taisteluja sen hetkisten mestareidensa hyväksi ja he osasivat taistella.
Se myös näkyi.
Gramrorin oma joukko oli örkkien mittapuulla erittäin taitavia taistelussa, mutta viikkojen paasto ja vaellus pimeiltä mailta wanhaan maailmaan oli verottanut näiden voimia. Sudet iskivät nopeasti ja ratsastajien keihäät pureutuivat ahnaasti keihäsörkkien lihaan. Gramror pakotettiin toimimaan nopeasti ja hän määräsi karjuen sivustalla olleet mustaörkit liikkeelle itse ratsastaen taisteluun huutaen örkkien muinaista sotahuutoa, joka Waaagh!:ina tunnetaan.
Eräs harvinaisen notkea hiisi, joka oli pukeutunut sudentaljaan ja maalannut ihonsa siniseksi silmäili hyökkäävää Gramroria tiiviisti pistäen erästä epäonnista örkkiä samaanaikaan niskaan. Brunga Sudensilmäksi häntä kutsuttiin ja hän oli johtanut palkkasoturinsa maineeseen. Tälläkin hetkellä hän mietti mahdollisuuksiaan massiivista mustaörkkiä vastaan. Hän oli ennenkin taistellut mustaörkkejä vastaan ja tiesi näiden voiman ja taidot, mutta tiesi näiden heikkouksen myös. Suurimpana ja vahvimpana mustaörkit katsoivat itseään muiden vihernahkojen yläpuolella ja halveksuivat näitä, mutta tämä ylimielisyys oli monesti kääntynyt heitä vastaan heikompien hiisien ja örkkien yllättäessä. Brunga naurahti pehmeästi ja päätti lähteä taistoon Gramroria vastaan.
Gramror iskeytyi mahtavalla voimalla hiisien liikkuviin rivistöihin ja sai koko lauman tutisemaan. Villisika iski ja riuhtoi puolelta toiselle heitellen ja ruhjoen hiisiä ja susia puolelta toiselle. Gramrorin kirves nousi ja laski kaataen vihollisia, samaanaikaan kun muut mustaörkit liittyivät taisteluun huutaen Waaagh!ia.
Vaa’an puolet tasoittuivat nopeasti ja örkkien ja susiratsastajien kamppailu jatkui suurella vimmalla kummallakin puolella.
Brunga huomasi ratkaisun lähestyvän ja päätti murtaa vihollistensa moraalin nopeasti ennen kuin örkkien ja mustaörkkien suuret voimat ratkaisisivat taistelun kulun. Iskien ja väistellen taistelevia joukkoja Brunga eteni kohti Gramroria, joka oli keskittynyt teurastamaan erästä sinnikästä hiittä. Mustaörkki torjui ja väisteli hiiden hyökkäykset ja lopulta lopetti tämän elämän murskaten hiiden pään kirveellään. Gramror nauroi mahtipontisesti nauttien taistelusta ja verenvuodatuksesta täysin siemauksin. Eiks täs laumas oo ketää, joka pistäis kunno tappelu pystyy, Gramror mietti, mutta kääntyi kun kuuli karjahduksen, joka kuulosti hiiden ääneltä.
Hän ei ehtinyt väistää tulevaa iskua.
Gramror ulvahti tuskasta ja katsoi kyljessään törröttävää keihästä epäuskoisin silmin. Hän nosti katseensa ja näki vieressään käkättävän hiiden ja ymmärsi tämän tehneen iskun. Miten, oli kysymys joka pyöri Gramrorin päässä. Hiisi veti sapelin vyöltään ajatellen mustaörkin kaatuvan minä hetkenä hyvänsä. Gramror tuijotti hiittä silmissään sellainen kauhea viha, että hiisi kavahti taaksepäin sutensa selässä epäillen Gramrorin hyppäävän hänen kimppuunsa siltä seisomalta.
Gramror jännitti massiiviset lihaksensa ja vetäisi keihään ulos kyljestään. Kuului ällöttävä rusahdus ja haavasta pulppuava veri valui Gramrorin panssarin reunoilta. Kovan karjauksen saattelemana Gramror nosti verisen keihään ja heitti sen kohti hämmästynyttä Brungaa. Vaikkakin Brunga oli hämmästynyt mustaörkin kestävyydestä, soturivaistot kuitenkin ilmoittivat hänelle lähestyvästä vaarasta ja hänen onnistui välttää lentävä keihäs. Gramror nosti Mäiskijän ja iski kohti Brungaa yhden käden voimin, mutta notkea hiisi torjui iskun ja aloitti oman isku sarjansa. Gramror torjui hiiden iskuja vaivalloisesti, mutta onnistui torjumaan kuitenkin ne.
Samaan aikaan ympärillä riehuva taistelu kääntyi hitaasti örkkien eduksi hiisien menettämässä rynnäkkönsä aiheuttaman voiman ja edun. Osa hiisistä oli jo ajattelemassa pakoa, mutta suurin osa uskoi vielä voittoon.
Taistelu riehui kovana joukkojen johtajien kamppailun ympärillä, jonka vain toinen tulisi voittamaan. Yhtäkkiä Mozga ilmestyi susiratsastajien takaa ja uusi sivu taistelussa kääntyi.
Snikrit Turpea istui kärsimättömänä luolan takaosassa suurella pehmustetulla tuolilla sormeillen kimaltelevaa riipusta, jonka Weezam oli hänelle valmistanut. Se suojaisi häntä osittain skavenien hyökkäykseltä. Jonkinlainen voimakenttä, niin Weezam oli sanonut. Tä on parast toimia, tai joku menettää päänsä, Snikrit sanoi puristaen hiisikätensä nyrkkiin.
Hän vilkaisi alas ja näki joukkojensa olevan valmiina, tai niin valmiina kuin vihernahat nyt pystyivät olemaan. Pieniä nujakoita ilmentyi siellä täällä, mutta ei mitään suurempaa ja pienetkin kahakat Snikritin villiörkit selvittivät nopeasti piiskan ja nyrkein avulla. Sadoittain yöhiisiä oli kerääntynyt suureen saliin, jossa Snikrit piti ’’valtaistuin saliaan’’. Sinne skavenien oli määrä hyökätä, tai niin ainakin eräs epäonninen skavenvanki oli kertonut. Snikrit käänsi katsettaan erääseen nurkkaan, jota soihdut eivät valaisseet.
Se oli nurkka, jossa fanaatikot pidettiin. Osalle oli jo juotettu hullusienen hatusta tehtyä keittoa, jonka avulla pelkurimaiset hiidet menettäisivät järkensä ja olisivat valmiita varmaan, erittäin varmaan kuolemaan heilutellen massiivisia rautakuulia. Nytkin näitä hulluja pidettiin tiukasti aloillaan, etteivät he pääsisi kylvämään tuhoa yöhiisiin.
Snikrit huomasi liikettään takanaan olevasta ovesta ja huomasi ystävänsä Weezamin astuneen sisään. Hiisi shamaani käveli kohti Snikritiä ja tämän tuolia nostellen hänen isolle nenälleen lipsuvaa hattua uudestaan ja uudestaan. Kun hän sai sen aloilleen vihdoinkin, niin hän nosti katseensa ja huomasi Snikritin olevan itse paikassa, jossa taistelu käytäisiin. Tämä hämmästytti Weezamia toden teolla. Hän oli tottunut näkevänsä lihavan hiiden lukitsevan itsensä suojaan melkein heti taistelun alettua, mutta oli myös nähnyt tämän taistelevan. Weezam huokaisi. Hän ei ikinä saisi selkoa tästä hullusta hiidestä.
’’Mites kauan pitää viel oottaa, Weez? Tää o pirun tylsää, vaan istuskella tääl. Haaremii o tullu uusia ja meitsin pitäs ’’tarkastaa’’ tekevätkö nää työn kunnol. ’’, Snikrit sanoi virnistäen. Weezam ei kuitenkaan ollut kiinnostunut pomonsa lemmenleikeistä ja halusi keskittyä tulevaan taisteluun. ’’Kyllä, kyllä oi vihreä, mutta nyt meidän pitää keskittyä tulevaan koitokseen parhaamme mukaan. Kuolleen skavenin mukaan he hyökkäävät tänään, mutta tarkkaa ajankohtaa en saanut selville, mutta uskoisin sen tulevan pian.’’, Weezam sanoi kyllästyneesti. Hän oli kertonut nämä samat asiat jo kolme kertaa Snikritille, mutta silloin kun hän oli ollut ympäripäissään. Leveälierinen hattu tipahti taas Weezamin silmille ja tämä kirosi raskaasti, mutta lopetti kuullessaan askeleita takaansa. Hän kääntyi kohtamaan tulijan.
Sieltä tuli Riztra, yksi Koukkunokkaisen kuun klaanin shamaaneista. Tulija oli eräs pelätyimmistä yöhiisistä Gunbadissa, mutta tämä ei ollut Riztran omaa ansiota. Epäonnisen ja erittäin pitkän vierailun jälkeen Suuressa Vihreässä, Riztra onnistui saamaan jotenkin Morkin huomion itseensä. Kapakkatarinoiden mukaan Mork alkoi epäilemään Riztran olevan suuri ja mahtava Se, eli örkkien tuleva johtaja ja maailmantuhoaja. Suojatakseen Riztran Mork asetti suojan hiiden ympärille suojellakseen tätä harmilta, mutta jokin meni pieleen. Suoja oli ylireagoiva ja ei erottanut hyökkäystä vihaisista sanoista, joten jokaisen piti varoa sanojaan ollessaan tekemisissä Riztran kanssa ja kaiken lisäksi suoja suojeli hiittä mitä erikoisimilla tavoilla, eikä se aina toiminut. Suojan mielestä avut ylöttyivät squigin virtsasta vihaiseen vampyriin, joten kukaan ei ikinä voinut arvata miten suoja suojelisi Riztraa.
Weezam kalpeni, kun hän näki Riztran kävelevän vinhasti kohti Snikritiä ja häntä. Weezamilla oli muinaiset loitsusanat valmiina kielellään kaiken varalta.
’’Tere pomo! Meitsi o valmiina tuhoamaan ne rotat ja miu suoja o myös, vai mitä poika?’’, sanoi Riztra puhuen tyhjälle seinälle. Kaikki Gunbadissa tiesivät yleisesti Riztran olevan hullu, kun hän aina oli puhuvinaan ympärillä olevalle ilmalle, kuitenkin itse väittäen puhuvansa maagiselle suojalleen. Snikrit nyökkäsi ja sormeili riipusta ja ajatteli hädissään suojelisikö amuletti häntä.
Weezam käveli hermostuneesti kohti yöhiisi joukkoja tarkoituksenaan etsiä muut klaanin shamaanit, kun yhtäkkiä luolan takaosa räjähti äänekkäästi lennättäen yöhiisiä ympäri huonetta. Syntyneestä aukosta savun takaa kuului vikinää, joka kuulosti rotalta ja sadoittain kipittäviä skavenjalkojen läpsytystä. Yöhiisien päät kääntyivät kohti aukkoa, joidenkin innostuneiden kiljahdusten saattamana ja taistelu alkoi.
Samaanaikaan kun Snikrit puhui Weezamin kanssa Gundabadin alemmissa kerroksissa kävi kuhina saastakivi insinöörien saapumisesta. Jättimäiset porakoneet kaivoivat tunnelia Snikritin kammioon, jossa taistelu alkaisi.
Znetch vilkaisi edessään kipittäviä klaanirottia hymyillen. Shaashtaishet hiidet shaavat kuolla pian-pian, hän mietti.
Klaanirotat kiipesivät tunnelia ylöspäin porakoneen jättämässä tunnelissa ja näiden perässä kulki kymmenen jättimäistä raakimusrottaa. Klaanirottien joukossa kulki saastatulenheittimiä ja rottakonekiväärejä ja kaikkien perässä kulki Znetch karavaanin saastasalama tykit.
Qazkang asteli ontuen Znetchin viereen ja naurahti nähden erään epäonnisen orjan tapattavan itsensä saastatulenheittimellä. ’’Mitä mieltä olet-olet? Mikä on taistelun lopputulos? Meidä voittomme selvästi-selvästi! Ystäväiseni Skratchy tästä taistelusta tulee-tulee kirstuumme niin paljon plootuja, että voimme muuttaa Raajarikkoon ja toimia-toimia kolmentoista neuvoksen agentteina tuhoamassa itse Morsin klaania!’’, Qazkang sanoi kiihtyneenä suunnitelmistaan ja tulevasta taistelusta. ’’Kyllä-kyllä yshtäväisheni, mutta onko shotalordi Nirz hoidettu poish-poish päiviltä?’’, Znetch kysyi virnistäen. Qazkang liittyi kumppaninsa virneeseen. ’’Olen pahoillani, mutta-mutta häntä kohtasi erittäin epämukava onnettomuus ja hän ei tule selviämään…’’
Näin saastakivi insinööri kaksikko jatkoi juoniensa punoamista, kunnes he saapuivat luolaan, joka oli seinämän päässä hiisistä.
Se oli jättimäinen.
Znetch vinkaisi ihmetyksestä ja nosti hämmästyneet silmänsä kattoon. Sitä ei näkynyt! Vaikka kuinka Znetch yritti, hän ei onnistunut tavoittamaan kattoa katseellaan. Sali oli vankkaa kääpiö tekoa ja koristeltuja pylväitä kohosi luolan lattiasta korottuen pimeisiin korkeuksiin. Tämän täytyy-täytyy olla she! Kääpiö-otushten pääluola, Znetch mietti katsellessaan ihmetyksen vallassa avaraa salia.
Kaatuneiden pylväiden lomassa oli valmistautunut kokonainen skaven armeija valmiiksi. Vellovan ruskean massan ja vikinän keskellä myrskyjyrsijät kohottivat Gunbadin skaveneiden lipun keskellä armeijaa ja vikisevät suosionosoitukset raikuivat. Znetch tunsi mielensä kohoavan nähdessään niin paljon kansansa jäseniä ja ajatteli hiisien valloituksen olevan helppoa. Hän käveli ylpeästi kohti lippua ja skavenit avasivat insinöörille polun kunnioituksesta ja pelosta. Insinööri naureskeli kunnioituksesta ja päätti hoitaa hyökkäyksen käskyn antamisen nyt.
’’Yshtävät olemme kokoontuneet-kokoontuneet tänne murshkaamaan hiishi-otukshet lopullisheshti! Mahtavalla ja kunnioitetulla Kirshkeen klaanin avulla me hyökkäämme yllättäin vihollishen kimppuun-kimppuun! Käynnishtäkää räjähdysh ja hyökkäysh nyt-nyt!’’ , Znetch kiljaisi osoittaen räjäytettävää seinää kohti karvaisella skavensormellaan. Myrskyjyrsijät laittoivat käskyn eteenpäin heiluttaen saastakivestä heiluvaa lippua sovituksi merkiksi seinän räjäyttämiseen. Hetkeä myöhemmin se tapahtui.
Jättimäinen räjähdys koetteli luolastoa leimuten vihertävän saastakivi tulen väreissä. Sen voima paiskasi monia räjähdystä lähellä olevia skaveneita selälleen saaden heidät yskimään sen tuottamaa savua. Hetken ajan Znetch pelkäsi luolan romahtavan, mutta muisti, että vihatut kääpiö-otukset olivat sen rakentaneet ja se ei voisi romahtaa. Nämä epäonnekkaat kaatuneet skavenin jäivät kuitenkin muiden ryntäävien skaveneiden alle ruhjoutuen kuoliaaksi. Znetch vinkaisi ja veti selässään olevan koneen käynnistys vipua saaden saastakivi salamat kerääntymään koneiston antenniin. She on menoa, hän mietti piiskoen hännällään.
Muiden taistelun paineiden alla joukkio oli unohtanut Mozgan. Gramrorin juostessa pois varoittamaan örkkejä, Mozga oli livahtanut kivikkoon tarkoituksenaan hyökätä susiratsastajien kimppuun selästä päin.
Mozga karjaisi ja veti sapelinsa vyöltään saaden taistelun kummatkin osapuolet katsomaan häntä. Örkit hihkaisivat innoissaan ja alkoivat taistella uudella innolla Mozgan sivallusten ja pistojen mukana. Monet jäljellä olevista hiisistä vilkuilivat toisiaan hermostuneesti torjuen ja väistellen örkkien iskuja ajatellen jo pakoa.
Mozga väisti hiiden keihään ja sivalsi tätä kasvoille sapelillaan. Hiisi rääkäisi karmaisevasti pudottaen keihäänsä ja tarttuen verisiin kasvoihinsa. Seuraava iskusarja lopetti hiiden ja suden kärsimykset. Mozga hörähti iloisesti kohottaen sapelinsa voitokkaasti ilmaan, mutta lopetti nopeasti nähdessään Gramrorin ja Brungan kuolettavan kaksinkamppailun. Kumpikin taistelija oli uuvuksissa ja kumpikin hengitti raskaasti ratsujensa selässä. Gramror oli menettänyt paljon verta ja alkoi heiketä, mutta Brungan voimat olivat kuitenkin pienet verrattuna massiivisen mustaörkin voimiin.
Perkule helyn kautta! Tollane sontiaine o liian nopee, mut se ei tuu voittamaan mua, Gramror mietti synkästi ja jännitti hauiksensa valmiiksi uutta hyökkäystä varten. Karjahduksen saattelemana Gramror läiskäisi uupuneen villisikansa liikkeelle nostaen Mäiskijän ilmaan valmiina iskuun yhdellä kädellä. Taas uusi hyökkäys, johon Brunga oli valmiina. Iskien nopeasti hiisi korvasi nopeudella sen minkä hän menetti voimassa Gramrorille. Teräs kalahti terästä vasten ja villisian puhina sekoittui suden räksyntään. Vastahyökkäys ja torjunta. Isku ja torjunta, näin sitä jatkui kummankin taistelijan vilkuillen toisiaan raskaasti puuskuttaen.
Yhtäkkiä tapahtui jotain mitä Gramror oli odottanut. Brungan voimat pettivät kaksikon taistellessa ja Gramror iski nopeasti turkiksiin pukeutuneen hiisipäällikön sapelin pitkässä kaaressa kivikkoon. Brunga vilkaisi epätoivoisesti aseen suuntaan ja kiljaisi kauhuissaan. Ase oli liian kaukana ja Gramrorin Mäiskijä oli jo liian lähellä. Silloin Brunga teki sen mitä jokainen itseään kunnioittava hiisi tekisi todellisen vaaran uhatessa.
Brunga hyppäsi notkeasti kauhun voimin pois sutensa selästä ja kirkuen kauhusta lähti juoksemaan pois päin vaarallisesta mustaörkistä.
Gramror huudahti vihaisena ja kirosi raskaasti nähden vihollisensa pakenevan, mutta ei lähtenyt takaa-ajoon. Sen ehtii tehä myöhemmi, koska kyl meitti se jaksais tappaa, mut taidan ottaa pienet nokoset…, Gramror mietti menettäen tajuntansa ja pudoten uupuneen villisikansa selästä raskaasti tömähtäen maahan. Mozga huudahti ja ryntäsi pomonsa avuksi. Mozga oli velkaa Gramrorille tämän antamasta ruoasta ja taistelusta, joten hän päätti puolustaa tätä hengellään, koska Mozga oli kunnian örkki. Puolustaminen ei kuitenkaan ollut tarpeen, koska nähdessään Brungan karkaavan kivikkoon pelokkaasti kiljuen, niin muu lauma oli menettänyt taistelun halunsa ja seurasi tätä niin nopeasti, kuin väsyneet sudet heitä jaksoivat kantaa.
Örkit karjaisivat voitonhuutonsa, joka Waaagh!:ina tunnetaan ja kohottivat aseensa ilmaan. Joukkio, josta oli enää jäljellä noin 10 örkkiä ja 5 mustaörkkiä, ei kuitenkaan enää jaksanut lähteä vihollisen perään ja he romahtivat hiki helmeillen vihreällä iholla maahan. Osa oli loukkaantunut ja he alkoivat hoitamaan itseään örkkien kivulialla, mutta tehokkailla parannuskeinoilla.
Mozga vilkaisi näitä murhaavasti hakien itse örkkien lääkintäpakkauksen. ’’Hei miks me ees annetaa ton hullun tyrannin elää enää? Jätetää se vaa tähä, eikä lähetä minnekkää Gunbadiin, vaan mielummi jonnekkin mis voi tappaa paljon ihmulaisii ja partaperseit!’’, sanoi eräs suurisuinen örkki. Myöntyvä mutina paljasti monen joukkiosta ajattelevan näin. Toiset taas kauhistuivat ajatuksesta. Mitä jos Gramror heräisi ja saisi heidät kiinni? Silloin ei olisi asiat hyvin, he miettivät. Mozga kuitenkin lopetti tälläiset mietteet mojovalla nyrkin iskulla kapinoitsijan naamaan. ’’Perkule teitä! Tää o ruokkinu meiät ja antanu meille tappelua, ja me lähettäis karkuu!? Helekutti mitä vihreit pelkureit te ootte! Meitsi sanoo, että parannetaa pomo ja mennää Gunbadii, koska siel tulee paljo tappelua ja sitten mennää tappaa ihmulaisia niin paljo, että ite Gork tulee meiä messii!’’, Mozga karjui vihaisesti hieroen rystysiään ja osoittaen syyttävällä sormella kapinan hautojia. Monet örkit hurrasivat puheelle, koska Mozga kuulosti todella vakuuttavalta luvatessaan tappeluja. Kapinan lietsojat pysyivät nyt hiljaa ja muristen aloittivat leiritulen sytyttämisen.
Mozga mulkaisi näitä ja keskittyi pomon parantamiseen. Hän tutki Gramrorin haavat ja huomasi oikeassa kyljessä syvän keihään aiheuttaman vamman, joka vuosi verta pahasti. Hän otti likaisen siteen lääkintäpakkauksesta ja sitoi haavan, laittaen kuitenkin eräitä hyödyllisiä parannusyrttejä haavaan. Gramror murahti väännellen tuskaisesti, kun haavan koski, mutta pysyi kuitenkin tajuttomana. Mozga murahti tyytyväisenä ja huikkasi muita örkkejä auttamaan massiivisen Gramrorin nostossa lähemmäs leiritulta. Örkit löntystelivät väsyneesti pomonsa luokse ja murahtaen nostivat Gramrorin ylös. He laskivat tämän lähelle leiritulta ja örkit alkoivat nauttimaan kuolleiden hiisien lihasta, koska mureampaa kuivatettua puhvelin lihaa piti säästää marssiin. Mustaörkit katselivat inhoavasti hiisejä syöviä örkkejä ja tuhahtaen alkoivat ahmia puhvelin lihaa juoden viimeisiä tippoja olutynnyristä.
Nähden pomonsa olevan kunnossa, Mozga rojahti turkispetiinsä. Päivän rasitus ja taistelu, puhumattakaan pienistä haavoista, jotka hiidet olivat aiheuttaneet, oli ottanut veronsa ja Mozga nukahti melkein heti.
Gramrorin joukkio oli selviytynyt, mutta tappiot olivat suuret.
__________________________________________
Kommenttia entiseen tapaan. Myös rakentava kritiikki olisi poikaa. Yrittäkää olla välittämättä mahdollisista kirjoitusvirheistä, koska niitä on.
The stage is yours.
Peace, 'cause I love 'yall.
Here we go:
Gramrorin teot:
Kuolettava kaksinkamppailu
_________________________________________________
''Shenkin shaastaiset orjat liikkeelle-liikkeelle! Meidän pitää tavata yshtävämme shaastakivi insinööri auringonlashkuun mennessä.’’, sanoi insinööri Znetch kävellessään karavaanin edessä tähyillen länteen. Gunbad näkyi selvästi ja jossain vuoren alemmilla kerroksilla piileskeli armeijallinen skaveneita. Znetch nuuhkaisi ilmaan saaden skavenin viikset väpättämään. Saastakivi varustuksensa avulla skavenin aistit olivat parantuneet huimasti, mutta tässä ankeassa maastossa ei haissut mikään.
Znetchin perässä kulkeva karavaani oli määrätty avuksi Gunbadin taisteluun, joka pian alkaisi skavenien yllätyshyökkäyksellä. Karavaani koostui sadasta hyvin panssaroidusta myrskyjyrsijästä ja kahdesta sadasta orjasta. Myrskyjyrsijät marssivat ylpeänä häntä heiluen agressiivisesti puolelta toiseen orjien edessä. Orjat taas raahasivat saastasalama tykkejä mukanaan väsyneesti. Orjilla ei ollut helppoa, koska näitä kohdeltiin kuin eläimiä ja heitä ei ruokittu tarpeeksi. He olivat Nirzin klaanin entisiä sotilaita.
Nirzin klaanin valta oli uhannut Znetchin asemaa skavenloukossa ja saastakivi insinööri oli hankkiutunut eroon klaanista pirullisen älynsä ja Tärvelyksen klaanilta ostettujen petojen avulla. Klaanin poistaminen pois skavenloukon kaupungista oli onnistunut erittäin hyvin, itse asiassa niin hyvin, että Znetchistä ja tämän toverista Qazkangista oli tullut kolmentoista neuvoksen agentteja. Parivaljakko oli onnistunut neuvoksen antamista tehtävistä loistavasti ja nyt heidät oltiin laitettu Gunbadin hyökkäyksen johtoon erään sotalordin kanssa. Shotalordia tulee kuitenkin kohtamaan pieni ja epämiellyttävä onnettomuush taistelun aikana, Znetch mietti hykerrellen omille viekkaille suunnitelmilleen.
Marssin jatkuessa myrskyjyrsijöiden keskuudesta astui esiin tumma turkkisempi skaven kuin muut myrskyjyrsijöistä. Tämä käveli ylpeästi kohti Znetchiä punaiset silmät tuikkien viekkaasti ruosteisen kypärän silmäaukoista. ’’ Insinööri-insinööri lähestymme pääjoukkoa nopeasti, joten lähetänkö tiedustelijat matkaan-matkaan?’’, mustaturkkinen skaven kysyi. Znetch hymyili ovelasti. Hän ei sanonut mitään, mutta vääntöi erästä selässään kantamansa koneiston vipua. Koneisto alkoi pitää viheltävää ääntä päästäen vihertävää höyryä pienistä piipuista. ’’Meidän ei tarvitshe kutshua yshtävääni, koshka voin puhua hänen kanshhaan-kanshhaan tämän mestariteokshen avulla! Katsho.’’, sanoi Znetch innostuneena nerokkaan koneensa näyttämisestä. Hän kutsui sitä Rotanhännäksi.
Rotanhäntä koostui mithrilistä tehdystä antennista, joka kiinnitettiin koneeseen, joka etsisi signaalin muista lähellä olevista Rotanhännistä. Qazkang oli kuitenkin ainut skaven, joka tällä hetkellä Skratchyn lisäksi omisti Rotanhännän, joten vääriä signaaleja ei olisi. Signaalin löytäessään se käynnistyisi saastakivi moottorilla ja yhdistäisi käyttäjien mielet. Tällöin käyttäjät pystyvät kommunikoida, mutta vain rajoittuneesti, koska usein ääni vääristyy Rotanhäntää käyttäessä ja äänet suhisevat konetta käyttäessä.
Se oli myös hieman vaarallinen, kuten kaikki skavenien koneet.
Jos konetta käytti liian kauan putkeen, niin kone saattoi syttyä tuleen, tai jopa räjähtää. Qazkang oli kerran menettänyt kätensä koneeseen liittyvässä onnettomuudessa, mutta skavenien suurella taidolla käden tilalle oli saatu siirrettyä saastatulenheitin pienoiskoossa. Sen jälkeen Znetch oli varonut koneen käyttöä liian suurina määrinä kerralla.
Kuitenkin vaaroista huolimatta Znetch oli erittäin tyytyväinen koneeseen. Sen myyminen suurelle Kirskeen klaanille tuottaisi suuret määrät saastakivi plootuja Znetchin kirstuun.
Yhtäkkiä rotanhäntä käynnistyi äänekkäästi kirskuen ja vihreä salama leimahti antennista länteen päin. Mustaturkkinen skaven katsahti ihailevasti Znetchiin päin ja hylkäsi kapinahankkeet siinä samassa.
’’Olet shiis shiellä. Ah, hienoa, erittäin hienoa-hienoa. Mitä shanoit? Hyvä on viekash yshtäväni. Tulen shinne shamantien…’’, Znetch sanoi puhuen Rotanhännän kautta saastakivi insinööri Qazkang. Mustaturkkinen katsoi häntä piiskoen suunnasta toiseen odotuksesta ja halusta saada tietää uutiset. ’’Oi insinööri, ovatko he lähellä-lähellä? Orjat ovat väsyneitä ja heidät pitää vaihtaa uusiin, tietenkin vanhoista tulee-tulee hyvää muonaa raakimusrotille’’ sanoi skaven hihittäen orjien kohtalosta. ’’Erittäin lähellä-lähellä…’’, Znetch sanoi ja yhtyi mustaturkkisen nauruun.
Gramror karautti matkaan villisikansa selästä kulkien kohti joukkion leiriä varoittamaan muita örkkejä väristen samaan aikaan innosta. Taistelu oli hetki johon örkit oli luotu ja jokainen örkki ei ollut voimatta tuntea iloa siitä. Hän vilkaisi taakseen ja näki Mozgan jäävän taakse. Gramror ei välittänyt ja tiesi Mozgan pystyvän pitämään huolta itsestään. Matkan päässä Mozgasta laukkasivat räksyttävät sudet hiidet selässään. Gramror piiskasi lisää vauhtia ja hyppäsi suuren kivi lohkareen yli. Hän kuuli joukkion äänet, jotka ihmettelivat suden ulvontaa ja villisian selässä keikkuvaa Gramroria.
’’Perkule ny aseisii ja nopsasti! Tuolt tulee susii nii saakutisti ja jos ei tapella nii ne syö meiät!’’, kiihtynyt Gramror sanoi osoittaen tulosuuntaansa. Örkit hihkaisivat innoissaan, mutta valmistautuen kurinalaisesti kuitenkin susien tuloon. Pakaten nopeasti ruoan ja muut tavarat, örkit ja mustaörkit vetivät aseensa esiin pakkauksistaan ja vöistään. Isoimmat joukkion örkeistä nostivat keihäät ja kilvet eteensä ja muodostivat linjaman. Sivustasta löytyi kirvein varustettuja mustaörkkejä ja Gramrorin päälliköt. Muut örkit odottivat kärsimättömästi taistelua sekalaisesti linjaman takana. Nyt kun nälkä oli tyydytetty synnynnäinen taistelunhimo heräsi voimakkaana örkkien paksuissa kalloissa. Gramror nosti mäiskijän ilmaan ja karjaisi. Susiratsastajat lähestyivät ja linjama eteni askeleen. Ratsastajien hiestä kylpevät kasvot vääntyivät virneeseen.
Ja hiidet iskivät kovalla voimalla.
Ratsastajien keihäät pureutuivat örkkien nahkaan kaataen rynnäkössä, mutta linjama myös kaatoi täysillä päin tulevia ratsastajia ja hidastivat näitä. Nämä hiidet eivät olleet mitään surkea lauma, vaan hyvin koulutettu palkkasoturi joukko. Brungan joukko oli voittanut monia taisteluja sen hetkisten mestareidensa hyväksi ja he osasivat taistella.
Se myös näkyi.
Gramrorin oma joukko oli örkkien mittapuulla erittäin taitavia taistelussa, mutta viikkojen paasto ja vaellus pimeiltä mailta wanhaan maailmaan oli verottanut näiden voimia. Sudet iskivät nopeasti ja ratsastajien keihäät pureutuivat ahnaasti keihäsörkkien lihaan. Gramror pakotettiin toimimaan nopeasti ja hän määräsi karjuen sivustalla olleet mustaörkit liikkeelle itse ratsastaen taisteluun huutaen örkkien muinaista sotahuutoa, joka Waaagh!:ina tunnetaan.
Eräs harvinaisen notkea hiisi, joka oli pukeutunut sudentaljaan ja maalannut ihonsa siniseksi silmäili hyökkäävää Gramroria tiiviisti pistäen erästä epäonnista örkkiä samaanaikaan niskaan. Brunga Sudensilmäksi häntä kutsuttiin ja hän oli johtanut palkkasoturinsa maineeseen. Tälläkin hetkellä hän mietti mahdollisuuksiaan massiivista mustaörkkiä vastaan. Hän oli ennenkin taistellut mustaörkkejä vastaan ja tiesi näiden voiman ja taidot, mutta tiesi näiden heikkouksen myös. Suurimpana ja vahvimpana mustaörkit katsoivat itseään muiden vihernahkojen yläpuolella ja halveksuivat näitä, mutta tämä ylimielisyys oli monesti kääntynyt heitä vastaan heikompien hiisien ja örkkien yllättäessä. Brunga naurahti pehmeästi ja päätti lähteä taistoon Gramroria vastaan.
Gramror iskeytyi mahtavalla voimalla hiisien liikkuviin rivistöihin ja sai koko lauman tutisemaan. Villisika iski ja riuhtoi puolelta toiselle heitellen ja ruhjoen hiisiä ja susia puolelta toiselle. Gramrorin kirves nousi ja laski kaataen vihollisia, samaanaikaan kun muut mustaörkit liittyivät taisteluun huutaen Waaagh!ia.
Vaa’an puolet tasoittuivat nopeasti ja örkkien ja susiratsastajien kamppailu jatkui suurella vimmalla kummallakin puolella.
Brunga huomasi ratkaisun lähestyvän ja päätti murtaa vihollistensa moraalin nopeasti ennen kuin örkkien ja mustaörkkien suuret voimat ratkaisisivat taistelun kulun. Iskien ja väistellen taistelevia joukkoja Brunga eteni kohti Gramroria, joka oli keskittynyt teurastamaan erästä sinnikästä hiittä. Mustaörkki torjui ja väisteli hiiden hyökkäykset ja lopulta lopetti tämän elämän murskaten hiiden pään kirveellään. Gramror nauroi mahtipontisesti nauttien taistelusta ja verenvuodatuksesta täysin siemauksin. Eiks täs laumas oo ketää, joka pistäis kunno tappelu pystyy, Gramror mietti, mutta kääntyi kun kuuli karjahduksen, joka kuulosti hiiden ääneltä.
Hän ei ehtinyt väistää tulevaa iskua.
Gramror ulvahti tuskasta ja katsoi kyljessään törröttävää keihästä epäuskoisin silmin. Hän nosti katseensa ja näki vieressään käkättävän hiiden ja ymmärsi tämän tehneen iskun. Miten, oli kysymys joka pyöri Gramrorin päässä. Hiisi veti sapelin vyöltään ajatellen mustaörkin kaatuvan minä hetkenä hyvänsä. Gramror tuijotti hiittä silmissään sellainen kauhea viha, että hiisi kavahti taaksepäin sutensa selässä epäillen Gramrorin hyppäävän hänen kimppuunsa siltä seisomalta.
Gramror jännitti massiiviset lihaksensa ja vetäisi keihään ulos kyljestään. Kuului ällöttävä rusahdus ja haavasta pulppuava veri valui Gramrorin panssarin reunoilta. Kovan karjauksen saattelemana Gramror nosti verisen keihään ja heitti sen kohti hämmästynyttä Brungaa. Vaikkakin Brunga oli hämmästynyt mustaörkin kestävyydestä, soturivaistot kuitenkin ilmoittivat hänelle lähestyvästä vaarasta ja hänen onnistui välttää lentävä keihäs. Gramror nosti Mäiskijän ja iski kohti Brungaa yhden käden voimin, mutta notkea hiisi torjui iskun ja aloitti oman isku sarjansa. Gramror torjui hiiden iskuja vaivalloisesti, mutta onnistui torjumaan kuitenkin ne.
Samaan aikaan ympärillä riehuva taistelu kääntyi hitaasti örkkien eduksi hiisien menettämässä rynnäkkönsä aiheuttaman voiman ja edun. Osa hiisistä oli jo ajattelemassa pakoa, mutta suurin osa uskoi vielä voittoon.
Taistelu riehui kovana joukkojen johtajien kamppailun ympärillä, jonka vain toinen tulisi voittamaan. Yhtäkkiä Mozga ilmestyi susiratsastajien takaa ja uusi sivu taistelussa kääntyi.
Snikrit Turpea istui kärsimättömänä luolan takaosassa suurella pehmustetulla tuolilla sormeillen kimaltelevaa riipusta, jonka Weezam oli hänelle valmistanut. Se suojaisi häntä osittain skavenien hyökkäykseltä. Jonkinlainen voimakenttä, niin Weezam oli sanonut. Tä on parast toimia, tai joku menettää päänsä, Snikrit sanoi puristaen hiisikätensä nyrkkiin.
Hän vilkaisi alas ja näki joukkojensa olevan valmiina, tai niin valmiina kuin vihernahat nyt pystyivät olemaan. Pieniä nujakoita ilmentyi siellä täällä, mutta ei mitään suurempaa ja pienetkin kahakat Snikritin villiörkit selvittivät nopeasti piiskan ja nyrkein avulla. Sadoittain yöhiisiä oli kerääntynyt suureen saliin, jossa Snikrit piti ’’valtaistuin saliaan’’. Sinne skavenien oli määrä hyökätä, tai niin ainakin eräs epäonninen skavenvanki oli kertonut. Snikrit käänsi katsettaan erääseen nurkkaan, jota soihdut eivät valaisseet.
Se oli nurkka, jossa fanaatikot pidettiin. Osalle oli jo juotettu hullusienen hatusta tehtyä keittoa, jonka avulla pelkurimaiset hiidet menettäisivät järkensä ja olisivat valmiita varmaan, erittäin varmaan kuolemaan heilutellen massiivisia rautakuulia. Nytkin näitä hulluja pidettiin tiukasti aloillaan, etteivät he pääsisi kylvämään tuhoa yöhiisiin.
Snikrit huomasi liikettään takanaan olevasta ovesta ja huomasi ystävänsä Weezamin astuneen sisään. Hiisi shamaani käveli kohti Snikritiä ja tämän tuolia nostellen hänen isolle nenälleen lipsuvaa hattua uudestaan ja uudestaan. Kun hän sai sen aloilleen vihdoinkin, niin hän nosti katseensa ja huomasi Snikritin olevan itse paikassa, jossa taistelu käytäisiin. Tämä hämmästytti Weezamia toden teolla. Hän oli tottunut näkevänsä lihavan hiiden lukitsevan itsensä suojaan melkein heti taistelun alettua, mutta oli myös nähnyt tämän taistelevan. Weezam huokaisi. Hän ei ikinä saisi selkoa tästä hullusta hiidestä.
’’Mites kauan pitää viel oottaa, Weez? Tää o pirun tylsää, vaan istuskella tääl. Haaremii o tullu uusia ja meitsin pitäs ’’tarkastaa’’ tekevätkö nää työn kunnol. ’’, Snikrit sanoi virnistäen. Weezam ei kuitenkaan ollut kiinnostunut pomonsa lemmenleikeistä ja halusi keskittyä tulevaan taisteluun. ’’Kyllä, kyllä oi vihreä, mutta nyt meidän pitää keskittyä tulevaan koitokseen parhaamme mukaan. Kuolleen skavenin mukaan he hyökkäävät tänään, mutta tarkkaa ajankohtaa en saanut selville, mutta uskoisin sen tulevan pian.’’, Weezam sanoi kyllästyneesti. Hän oli kertonut nämä samat asiat jo kolme kertaa Snikritille, mutta silloin kun hän oli ollut ympäripäissään. Leveälierinen hattu tipahti taas Weezamin silmille ja tämä kirosi raskaasti, mutta lopetti kuullessaan askeleita takaansa. Hän kääntyi kohtamaan tulijan.
Sieltä tuli Riztra, yksi Koukkunokkaisen kuun klaanin shamaaneista. Tulija oli eräs pelätyimmistä yöhiisistä Gunbadissa, mutta tämä ei ollut Riztran omaa ansiota. Epäonnisen ja erittäin pitkän vierailun jälkeen Suuressa Vihreässä, Riztra onnistui saamaan jotenkin Morkin huomion itseensä. Kapakkatarinoiden mukaan Mork alkoi epäilemään Riztran olevan suuri ja mahtava Se, eli örkkien tuleva johtaja ja maailmantuhoaja. Suojatakseen Riztran Mork asetti suojan hiiden ympärille suojellakseen tätä harmilta, mutta jokin meni pieleen. Suoja oli ylireagoiva ja ei erottanut hyökkäystä vihaisista sanoista, joten jokaisen piti varoa sanojaan ollessaan tekemisissä Riztran kanssa ja kaiken lisäksi suoja suojeli hiittä mitä erikoisimilla tavoilla, eikä se aina toiminut. Suojan mielestä avut ylöttyivät squigin virtsasta vihaiseen vampyriin, joten kukaan ei ikinä voinut arvata miten suoja suojelisi Riztraa.
Weezam kalpeni, kun hän näki Riztran kävelevän vinhasti kohti Snikritiä ja häntä. Weezamilla oli muinaiset loitsusanat valmiina kielellään kaiken varalta.
’’Tere pomo! Meitsi o valmiina tuhoamaan ne rotat ja miu suoja o myös, vai mitä poika?’’, sanoi Riztra puhuen tyhjälle seinälle. Kaikki Gunbadissa tiesivät yleisesti Riztran olevan hullu, kun hän aina oli puhuvinaan ympärillä olevalle ilmalle, kuitenkin itse väittäen puhuvansa maagiselle suojalleen. Snikrit nyökkäsi ja sormeili riipusta ja ajatteli hädissään suojelisikö amuletti häntä.
Weezam käveli hermostuneesti kohti yöhiisi joukkoja tarkoituksenaan etsiä muut klaanin shamaanit, kun yhtäkkiä luolan takaosa räjähti äänekkäästi lennättäen yöhiisiä ympäri huonetta. Syntyneestä aukosta savun takaa kuului vikinää, joka kuulosti rotalta ja sadoittain kipittäviä skavenjalkojen läpsytystä. Yöhiisien päät kääntyivät kohti aukkoa, joidenkin innostuneiden kiljahdusten saattamana ja taistelu alkoi.
Samaanaikaan kun Snikrit puhui Weezamin kanssa Gundabadin alemmissa kerroksissa kävi kuhina saastakivi insinöörien saapumisesta. Jättimäiset porakoneet kaivoivat tunnelia Snikritin kammioon, jossa taistelu alkaisi.
Znetch vilkaisi edessään kipittäviä klaanirottia hymyillen. Shaashtaishet hiidet shaavat kuolla pian-pian, hän mietti.
Klaanirotat kiipesivät tunnelia ylöspäin porakoneen jättämässä tunnelissa ja näiden perässä kulki kymmenen jättimäistä raakimusrottaa. Klaanirottien joukossa kulki saastatulenheittimiä ja rottakonekiväärejä ja kaikkien perässä kulki Znetch karavaanin saastasalama tykit.
Qazkang asteli ontuen Znetchin viereen ja naurahti nähden erään epäonnisen orjan tapattavan itsensä saastatulenheittimellä. ’’Mitä mieltä olet-olet? Mikä on taistelun lopputulos? Meidä voittomme selvästi-selvästi! Ystäväiseni Skratchy tästä taistelusta tulee-tulee kirstuumme niin paljon plootuja, että voimme muuttaa Raajarikkoon ja toimia-toimia kolmentoista neuvoksen agentteina tuhoamassa itse Morsin klaania!’’, Qazkang sanoi kiihtyneenä suunnitelmistaan ja tulevasta taistelusta. ’’Kyllä-kyllä yshtäväisheni, mutta onko shotalordi Nirz hoidettu poish-poish päiviltä?’’, Znetch kysyi virnistäen. Qazkang liittyi kumppaninsa virneeseen. ’’Olen pahoillani, mutta-mutta häntä kohtasi erittäin epämukava onnettomuus ja hän ei tule selviämään…’’
Näin saastakivi insinööri kaksikko jatkoi juoniensa punoamista, kunnes he saapuivat luolaan, joka oli seinämän päässä hiisistä.
Se oli jättimäinen.
Znetch vinkaisi ihmetyksestä ja nosti hämmästyneet silmänsä kattoon. Sitä ei näkynyt! Vaikka kuinka Znetch yritti, hän ei onnistunut tavoittamaan kattoa katseellaan. Sali oli vankkaa kääpiö tekoa ja koristeltuja pylväitä kohosi luolan lattiasta korottuen pimeisiin korkeuksiin. Tämän täytyy-täytyy olla she! Kääpiö-otushten pääluola, Znetch mietti katsellessaan ihmetyksen vallassa avaraa salia.
Kaatuneiden pylväiden lomassa oli valmistautunut kokonainen skaven armeija valmiiksi. Vellovan ruskean massan ja vikinän keskellä myrskyjyrsijät kohottivat Gunbadin skaveneiden lipun keskellä armeijaa ja vikisevät suosionosoitukset raikuivat. Znetch tunsi mielensä kohoavan nähdessään niin paljon kansansa jäseniä ja ajatteli hiisien valloituksen olevan helppoa. Hän käveli ylpeästi kohti lippua ja skavenit avasivat insinöörille polun kunnioituksesta ja pelosta. Insinööri naureskeli kunnioituksesta ja päätti hoitaa hyökkäyksen käskyn antamisen nyt.
’’Yshtävät olemme kokoontuneet-kokoontuneet tänne murshkaamaan hiishi-otukshet lopullisheshti! Mahtavalla ja kunnioitetulla Kirshkeen klaanin avulla me hyökkäämme yllättäin vihollishen kimppuun-kimppuun! Käynnishtäkää räjähdysh ja hyökkäysh nyt-nyt!’’ , Znetch kiljaisi osoittaen räjäytettävää seinää kohti karvaisella skavensormellaan. Myrskyjyrsijät laittoivat käskyn eteenpäin heiluttaen saastakivestä heiluvaa lippua sovituksi merkiksi seinän räjäyttämiseen. Hetkeä myöhemmin se tapahtui.
Jättimäinen räjähdys koetteli luolastoa leimuten vihertävän saastakivi tulen väreissä. Sen voima paiskasi monia räjähdystä lähellä olevia skaveneita selälleen saaden heidät yskimään sen tuottamaa savua. Hetken ajan Znetch pelkäsi luolan romahtavan, mutta muisti, että vihatut kääpiö-otukset olivat sen rakentaneet ja se ei voisi romahtaa. Nämä epäonnekkaat kaatuneet skavenin jäivät kuitenkin muiden ryntäävien skaveneiden alle ruhjoutuen kuoliaaksi. Znetch vinkaisi ja veti selässään olevan koneen käynnistys vipua saaden saastakivi salamat kerääntymään koneiston antenniin. She on menoa, hän mietti piiskoen hännällään.
Muiden taistelun paineiden alla joukkio oli unohtanut Mozgan. Gramrorin juostessa pois varoittamaan örkkejä, Mozga oli livahtanut kivikkoon tarkoituksenaan hyökätä susiratsastajien kimppuun selästä päin.
Mozga karjaisi ja veti sapelinsa vyöltään saaden taistelun kummatkin osapuolet katsomaan häntä. Örkit hihkaisivat innoissaan ja alkoivat taistella uudella innolla Mozgan sivallusten ja pistojen mukana. Monet jäljellä olevista hiisistä vilkuilivat toisiaan hermostuneesti torjuen ja väistellen örkkien iskuja ajatellen jo pakoa.
Mozga väisti hiiden keihään ja sivalsi tätä kasvoille sapelillaan. Hiisi rääkäisi karmaisevasti pudottaen keihäänsä ja tarttuen verisiin kasvoihinsa. Seuraava iskusarja lopetti hiiden ja suden kärsimykset. Mozga hörähti iloisesti kohottaen sapelinsa voitokkaasti ilmaan, mutta lopetti nopeasti nähdessään Gramrorin ja Brungan kuolettavan kaksinkamppailun. Kumpikin taistelija oli uuvuksissa ja kumpikin hengitti raskaasti ratsujensa selässä. Gramror oli menettänyt paljon verta ja alkoi heiketä, mutta Brungan voimat olivat kuitenkin pienet verrattuna massiivisen mustaörkin voimiin.
Perkule helyn kautta! Tollane sontiaine o liian nopee, mut se ei tuu voittamaan mua, Gramror mietti synkästi ja jännitti hauiksensa valmiiksi uutta hyökkäystä varten. Karjahduksen saattelemana Gramror läiskäisi uupuneen villisikansa liikkeelle nostaen Mäiskijän ilmaan valmiina iskuun yhdellä kädellä. Taas uusi hyökkäys, johon Brunga oli valmiina. Iskien nopeasti hiisi korvasi nopeudella sen minkä hän menetti voimassa Gramrorille. Teräs kalahti terästä vasten ja villisian puhina sekoittui suden räksyntään. Vastahyökkäys ja torjunta. Isku ja torjunta, näin sitä jatkui kummankin taistelijan vilkuillen toisiaan raskaasti puuskuttaen.
Yhtäkkiä tapahtui jotain mitä Gramror oli odottanut. Brungan voimat pettivät kaksikon taistellessa ja Gramror iski nopeasti turkiksiin pukeutuneen hiisipäällikön sapelin pitkässä kaaressa kivikkoon. Brunga vilkaisi epätoivoisesti aseen suuntaan ja kiljaisi kauhuissaan. Ase oli liian kaukana ja Gramrorin Mäiskijä oli jo liian lähellä. Silloin Brunga teki sen mitä jokainen itseään kunnioittava hiisi tekisi todellisen vaaran uhatessa.
Brunga hyppäsi notkeasti kauhun voimin pois sutensa selästä ja kirkuen kauhusta lähti juoksemaan pois päin vaarallisesta mustaörkistä.
Gramror huudahti vihaisena ja kirosi raskaasti nähden vihollisensa pakenevan, mutta ei lähtenyt takaa-ajoon. Sen ehtii tehä myöhemmi, koska kyl meitti se jaksais tappaa, mut taidan ottaa pienet nokoset…, Gramror mietti menettäen tajuntansa ja pudoten uupuneen villisikansa selästä raskaasti tömähtäen maahan. Mozga huudahti ja ryntäsi pomonsa avuksi. Mozga oli velkaa Gramrorille tämän antamasta ruoasta ja taistelusta, joten hän päätti puolustaa tätä hengellään, koska Mozga oli kunnian örkki. Puolustaminen ei kuitenkaan ollut tarpeen, koska nähdessään Brungan karkaavan kivikkoon pelokkaasti kiljuen, niin muu lauma oli menettänyt taistelun halunsa ja seurasi tätä niin nopeasti, kuin väsyneet sudet heitä jaksoivat kantaa.
Örkit karjaisivat voitonhuutonsa, joka Waaagh!:ina tunnetaan ja kohottivat aseensa ilmaan. Joukkio, josta oli enää jäljellä noin 10 örkkiä ja 5 mustaörkkiä, ei kuitenkaan enää jaksanut lähteä vihollisen perään ja he romahtivat hiki helmeillen vihreällä iholla maahan. Osa oli loukkaantunut ja he alkoivat hoitamaan itseään örkkien kivulialla, mutta tehokkailla parannuskeinoilla.
Mozga vilkaisi näitä murhaavasti hakien itse örkkien lääkintäpakkauksen. ’’Hei miks me ees annetaa ton hullun tyrannin elää enää? Jätetää se vaa tähä, eikä lähetä minnekkää Gunbadiin, vaan mielummi jonnekkin mis voi tappaa paljon ihmulaisii ja partaperseit!’’, sanoi eräs suurisuinen örkki. Myöntyvä mutina paljasti monen joukkiosta ajattelevan näin. Toiset taas kauhistuivat ajatuksesta. Mitä jos Gramror heräisi ja saisi heidät kiinni? Silloin ei olisi asiat hyvin, he miettivät. Mozga kuitenkin lopetti tälläiset mietteet mojovalla nyrkin iskulla kapinoitsijan naamaan. ’’Perkule teitä! Tää o ruokkinu meiät ja antanu meille tappelua, ja me lähettäis karkuu!? Helekutti mitä vihreit pelkureit te ootte! Meitsi sanoo, että parannetaa pomo ja mennää Gunbadii, koska siel tulee paljo tappelua ja sitten mennää tappaa ihmulaisia niin paljo, että ite Gork tulee meiä messii!’’, Mozga karjui vihaisesti hieroen rystysiään ja osoittaen syyttävällä sormella kapinan hautojia. Monet örkit hurrasivat puheelle, koska Mozga kuulosti todella vakuuttavalta luvatessaan tappeluja. Kapinan lietsojat pysyivät nyt hiljaa ja muristen aloittivat leiritulen sytyttämisen.
Mozga mulkaisi näitä ja keskittyi pomon parantamiseen. Hän tutki Gramrorin haavat ja huomasi oikeassa kyljessä syvän keihään aiheuttaman vamman, joka vuosi verta pahasti. Hän otti likaisen siteen lääkintäpakkauksesta ja sitoi haavan, laittaen kuitenkin eräitä hyödyllisiä parannusyrttejä haavaan. Gramror murahti väännellen tuskaisesti, kun haavan koski, mutta pysyi kuitenkin tajuttomana. Mozga murahti tyytyväisenä ja huikkasi muita örkkejä auttamaan massiivisen Gramrorin nostossa lähemmäs leiritulta. Örkit löntystelivät väsyneesti pomonsa luokse ja murahtaen nostivat Gramrorin ylös. He laskivat tämän lähelle leiritulta ja örkit alkoivat nauttimaan kuolleiden hiisien lihasta, koska mureampaa kuivatettua puhvelin lihaa piti säästää marssiin. Mustaörkit katselivat inhoavasti hiisejä syöviä örkkejä ja tuhahtaen alkoivat ahmia puhvelin lihaa juoden viimeisiä tippoja olutynnyristä.
Nähden pomonsa olevan kunnossa, Mozga rojahti turkispetiinsä. Päivän rasitus ja taistelu, puhumattakaan pienistä haavoista, jotka hiidet olivat aiheuttaneet, oli ottanut veronsa ja Mozga nukahti melkein heti.
Gramrorin joukkio oli selviytynyt, mutta tappiot olivat suuret.
__________________________________________
Kommenttia entiseen tapaan. Myös rakentava kritiikki olisi poikaa. Yrittäkää olla välittämättä mahdollisista kirjoitusvirheistä, koska niitä on.
The stage is yours.
Peace, 'cause I love 'yall.
Oli aivan mahtavaa, lisää tällä sekunnilla!
Nyt minun täytyy jo ruveta pistämään parastani, sillä tämä oli loistava tarina. Kaikki kehut on jo kehuttu, joten se siitä. Koominen ajatus tuo örkkien lääkelaukku 
) Lisää vaan!