Inkvisiittori Valius
Lähetetty: To 18.03.2004 22:11
Inkvisiittori Valius vaihtoi boltpistolinsa lippaan ja kurkisti kulman takaa. Tulitus alkoi taas. Valius näki punakaapuisen hahmon vilahtavan kaukana käytävällä.hän tähtäsi ja ampui. Kuului parkaisu, ja tulitus taukosi. Valius juoksi syvemmälle käytäviin. Hän oli ryntäillyt katakombeissa jo useita tunteja, etsien demoniprinssi Dhal'Araghzin kätköä. Nämä mielipuolet kultistit yrittivät herättää vanhan mestarinsa, jotta saisivat planeetan jälleen valtaansa. Valius oli etsinyt paikkaa viikko tolkulla, ja ehtinyt juuri ja juuri, sillä demonia oltiin alkamassa herättää.
Valius harhautui ajatuksistaan nähdessään kultistin selän. Tämä oli yksin väijymässä, mutta ei ollut huomannut Valiusta. Valius nosti aseensa ja äkkiä laski sen."Tämä miesparkahan on vain huijattu kotoansa sotaan. Hänen perheensä kärsien odottaa tämän paluuta." Valiuksen epäilykset katosivat nopeasti ja hän veti liipasimesta. Mies lensi eteenpäin ja kaatui maahan. Valius huokasi, käveli eteenpäin ja huomasi ettei tämä ollutkaan ihminen.Ainakaan enää. Kasvoissa ei näkynyt mitään ihmisen piirteitä.Otsasta kasvoi sarvet, ja iho oli punertava. "Selviä veren jumalan merkkejä. Tämä paikka pitää puhdistaa:" Samassa jostain syvältä alkoi kuulua synkkää laulua. Se nousi ja laski ja puhui käsittämättömiä sanoja."Taidan olla liian myöhässä". Yksinäinen inkvisiittori lähti juoksuun.
Valius juoksi kohti laulun alkulähteitä. Laulu alkoi muuttua karjahteluksi ja korahteluksi. Hän juoksi portaita alas ja käytäviä pitkin. Pian hän alkoi nähdä käytävän päässä punertavaa valoa. Hän hidasti, ja loikkasi kuin varjo käytävän reunaan. Hän lähti hiipimään kohti valoa. Valius meni makuulle ja ryömi vähän matkaa. Lopulta hän oli näköetäisyydellä. Käytävä avautui suureen halliin, jonka perällä oli suuri pronssinen ovi. Oven päällä oli sarvipäinen pronssipatsas. Halli oli täynnä punakaapuisia kultisteja. He lauloivat omituista hymniä oven edessä. Sisältä kuului rääkäisyjä ja kiljuntaa. Valius oli valinnan edessä; joko hän ryntäisi suureen riskiin, juoksisi kultistien läpi ja rymistelisi ovesta sisään, tai kääntyisi ja pakenisi planeetalta muihin tehtäviin. Kaikilta suunnilta katsottuna toinen vaihtoehto näytti paremmalta. Hän kääntyi ja käveli pois. Joku muu saisi hoitaa tämän. Juuri kun hän oli kävellyt pari askelta, hänen mielensä täyttyi kuvista; turvattomia kansalaisia teurastettiin, planeetta kylpi veressä. "Ei!" huusi Valius ja kääntyi. Kultistit keskeyttivät laulunsa. "Keisarin nimeen, jos kuolen, kuolen keisarin ja koko ihmiskunnan puolesta!" Tämän ja muiden sotahuutojen siivittäminä hän juoksi vastustajan selustaan. Hän heitti valokranaatin ja suojasi silmänsä. Avatessaan silmänsä hän näki maassa silmiään piteleviä otuksia. Hän survaisi miekkansa yhteen niistä ja karjaisi. Hän juoksi ympäriinsä ja teloitti maassa kiemurtelevia kultisteja. Lopulta kun hän ei nähnyt yhtäkään elävää vihollista, hän suuntasi portille.
Samassa ilman leikkasi massiivinen rysähdys. Valius juoksi ovelle ja alkoi työntämään sitä. Ovi oli raskas ja kulunut, mutta Valius sai sen väännettyä auki. Avatessaan oven hän näki hirveän näyn, jossa tavallinen ihminen olisi menettänyt järkensä. Näytti kuin joku olisi käyttänyt kammiota teurastamona, ja ei ollut ollut kovin tarkka työssään. Vasemmassa seinässä ammotti suuri reikä. Keskellä oli valtava kivinen arkku, joka ammotti avoinna. Valius käveli arkun luo, nosti runnellun ruumiin sen päältä ja luki siinä olevia riimuja. Hän oli hetken hiljaa."Helvetti on irti".
Tämä nyt on tämmöinen n00b tarina, eka kirjoittamani. Siitä tuntui tulleen liian lyhyt.
Valius harhautui ajatuksistaan nähdessään kultistin selän. Tämä oli yksin väijymässä, mutta ei ollut huomannut Valiusta. Valius nosti aseensa ja äkkiä laski sen."Tämä miesparkahan on vain huijattu kotoansa sotaan. Hänen perheensä kärsien odottaa tämän paluuta." Valiuksen epäilykset katosivat nopeasti ja hän veti liipasimesta. Mies lensi eteenpäin ja kaatui maahan. Valius huokasi, käveli eteenpäin ja huomasi ettei tämä ollutkaan ihminen.Ainakaan enää. Kasvoissa ei näkynyt mitään ihmisen piirteitä.Otsasta kasvoi sarvet, ja iho oli punertava. "Selviä veren jumalan merkkejä. Tämä paikka pitää puhdistaa:" Samassa jostain syvältä alkoi kuulua synkkää laulua. Se nousi ja laski ja puhui käsittämättömiä sanoja."Taidan olla liian myöhässä". Yksinäinen inkvisiittori lähti juoksuun.
Valius juoksi kohti laulun alkulähteitä. Laulu alkoi muuttua karjahteluksi ja korahteluksi. Hän juoksi portaita alas ja käytäviä pitkin. Pian hän alkoi nähdä käytävän päässä punertavaa valoa. Hän hidasti, ja loikkasi kuin varjo käytävän reunaan. Hän lähti hiipimään kohti valoa. Valius meni makuulle ja ryömi vähän matkaa. Lopulta hän oli näköetäisyydellä. Käytävä avautui suureen halliin, jonka perällä oli suuri pronssinen ovi. Oven päällä oli sarvipäinen pronssipatsas. Halli oli täynnä punakaapuisia kultisteja. He lauloivat omituista hymniä oven edessä. Sisältä kuului rääkäisyjä ja kiljuntaa. Valius oli valinnan edessä; joko hän ryntäisi suureen riskiin, juoksisi kultistien läpi ja rymistelisi ovesta sisään, tai kääntyisi ja pakenisi planeetalta muihin tehtäviin. Kaikilta suunnilta katsottuna toinen vaihtoehto näytti paremmalta. Hän kääntyi ja käveli pois. Joku muu saisi hoitaa tämän. Juuri kun hän oli kävellyt pari askelta, hänen mielensä täyttyi kuvista; turvattomia kansalaisia teurastettiin, planeetta kylpi veressä. "Ei!" huusi Valius ja kääntyi. Kultistit keskeyttivät laulunsa. "Keisarin nimeen, jos kuolen, kuolen keisarin ja koko ihmiskunnan puolesta!" Tämän ja muiden sotahuutojen siivittäminä hän juoksi vastustajan selustaan. Hän heitti valokranaatin ja suojasi silmänsä. Avatessaan silmänsä hän näki maassa silmiään piteleviä otuksia. Hän survaisi miekkansa yhteen niistä ja karjaisi. Hän juoksi ympäriinsä ja teloitti maassa kiemurtelevia kultisteja. Lopulta kun hän ei nähnyt yhtäkään elävää vihollista, hän suuntasi portille.
Samassa ilman leikkasi massiivinen rysähdys. Valius juoksi ovelle ja alkoi työntämään sitä. Ovi oli raskas ja kulunut, mutta Valius sai sen väännettyä auki. Avatessaan oven hän näki hirveän näyn, jossa tavallinen ihminen olisi menettänyt järkensä. Näytti kuin joku olisi käyttänyt kammiota teurastamona, ja ei ollut ollut kovin tarkka työssään. Vasemmassa seinässä ammotti suuri reikä. Keskellä oli valtava kivinen arkku, joka ammotti avoinna. Valius käveli arkun luo, nosti runnellun ruumiin sen päältä ja luki siinä olevia riimuja. Hän oli hetken hiljaa."Helvetti on irti".
Tämä nyt on tämmöinen n00b tarina, eka kirjoittamani. Siitä tuntui tulleen liian lyhyt.
Let the hunt begin!
JATKOA!