Uax-Kain seikkailut osa 1.
Lähetetty: Su 21.03.2004 11:11
Juuh... Tämmöinen tarina tällä kertaa...
ESINÄYTÖS
Saurus scar-veteraani Uax-Kai lätkäisi korttinsa pöydälle. ”Värisuora!”
Hermann ’silberferkel’ Müllerbach suoristautui, löi kortit pöytään ja virnisti ilkikurisesti.
”Vitoset!”. Uax-Kai murahti äreissään: ”Pikku ystävämme Hermanni taatusti huijaa taas. Pitäisikö meidän harkita parempaan peliseuraan hakeutumista Stonefisst?!”
”Niinpä!” Kääpiö hänen vieressään sanoi. ”Ja se muuten kirjoitetaan sitten vain yhdellä ässällä!”
”Samapa tuo!” Uax-Kai tokaisi, ”Annetaan sille nyt vielä yksi mahdollisuus!”
Hermann kahmaisi voitot itselleen. ”LOL mitä tunareita!” hän totesi mielessään. ”Kääpä tekee tüöt, olihan kierroksen jumbo.” Stonefist suuttui. ”Ja sinultahan ei kysytty mitään!” hän karjahti ja tunki pakan Hermannin kouraan. Uax-Kai väänsi naamansa ivalliseen hymyyn paljastaen samalla ilkeännäköisen valkean hammasrivistönsä. ”Vai onko joku tästä asiasta toista mieltä?!”
Hermann alkoi tuohtuneena sekoittaa kortteja. Lisko ja kääpiö seurasivat tarkkaan vierestä, olisihan se noloa joutua imperiumin sotilaan petkuttamaksi.
Hermann jakoi kortit. Hän päätteli liskon saaneen huonot kortit tämän näyttäessä hapanta naamaa. Stonefist sen sijaan hihkaisi voitonriemuisena: ”Uulalaa, vihdoin onnetar suosii minuakin!”
”Väri… Ristejäkös nämä ovat!” Hermann naurahti. Stonefist ähkäisi ahdistuneena, heitti kortit lattialle ja häipyi seurueesta. Uax-Kai katseli hetken kättään ja sanoi sitten: ”Selvässtikin bretonnialaisten keksimä peli!” Myös hän poistui näyttämättä korttejaan.
Ja itse tarina tulee hetken päästä...
ESINÄYTÖS
Saurus scar-veteraani Uax-Kai lätkäisi korttinsa pöydälle. ”Värisuora!”
Hermann ’silberferkel’ Müllerbach suoristautui, löi kortit pöytään ja virnisti ilkikurisesti.
”Vitoset!”. Uax-Kai murahti äreissään: ”Pikku ystävämme Hermanni taatusti huijaa taas. Pitäisikö meidän harkita parempaan peliseuraan hakeutumista Stonefisst?!”
”Niinpä!” Kääpiö hänen vieressään sanoi. ”Ja se muuten kirjoitetaan sitten vain yhdellä ässällä!”
”Samapa tuo!” Uax-Kai tokaisi, ”Annetaan sille nyt vielä yksi mahdollisuus!”
Hermann kahmaisi voitot itselleen. ”LOL mitä tunareita!” hän totesi mielessään. ”Kääpä tekee tüöt, olihan kierroksen jumbo.” Stonefist suuttui. ”Ja sinultahan ei kysytty mitään!” hän karjahti ja tunki pakan Hermannin kouraan. Uax-Kai väänsi naamansa ivalliseen hymyyn paljastaen samalla ilkeännäköisen valkean hammasrivistönsä. ”Vai onko joku tästä asiasta toista mieltä?!”
Hermann alkoi tuohtuneena sekoittaa kortteja. Lisko ja kääpiö seurasivat tarkkaan vierestä, olisihan se noloa joutua imperiumin sotilaan petkuttamaksi.
Hermann jakoi kortit. Hän päätteli liskon saaneen huonot kortit tämän näyttäessä hapanta naamaa. Stonefist sen sijaan hihkaisi voitonriemuisena: ”Uulalaa, vihdoin onnetar suosii minuakin!”
”Väri… Ristejäkös nämä ovat!” Hermann naurahti. Stonefist ähkäisi ahdistuneena, heitti kortit lattialle ja häipyi seurueesta. Uax-Kai katseli hetken kättään ja sanoi sitten: ”Selvässtikin bretonnialaisten keksimä peli!” Myös hän poistui näyttämättä korttejaan.
Ja itse tarina tulee hetken päästä...