40k: Muinaisten Raivo
Lähetetty: Su 21.03.2004 19:57
Muinaisten Raivo
Kar’Hid huokaisi. Hän on nuori Iskevä Skorpioni. ”On jo kolmas kerta tässä kuussa, kun taas nuori rotu haastaa riitaa ampumalla meidän kotia” ,hän mietti, ”Eivätkö he tajua, että me aina päihitämme heidät!” ja paiskasi nyrkkinsä penkkiin. ”Pysy nahoissasi tai minun täytyy heittää sinut ulos,” vanha exarch Rae’Den huomautti kovalla äänellä. Tämä vanha taistelijan haarniska on jo kulunut ja naarmuinen ja hänen kädessään on valtava reikiä täynnä olevat sakset. ”Vaikka on kyllä hankalaa tämä jatkuva taistelu, niin älä täällä pura vihaasi.” Kar’Hid hymähti ja käänsi päänsä ikkunan suuntaan. Siitä ei nähnyt kuin kaunista niittyä, jolla lojui monta hajonnutta tankkia. ”Kuinkas kauan kestää vielä kunnes saavumme paikalle?” Toisella puollella Aalto Käärmeen kuljetus tiloja joku möläytti. Rae’Den vastasi laiskasti: ”Yöllä, meidän onneksi, mutta emme istu koko matkaa, juoksemme ennen Nuorien tuloa piiloon.” Aika kävi hitaasti ja kuuden tunnin raastava auringon kuumuus melkein paisti kaikki sisällä, kunnes hiljalleen aurinko laski.
Saavuttuaan tarpeeksi lähelle taistelutannerta Käärme pysähtyi. ’Hid vilkaisi ulos ja näki sysimustan yön. Hän pisti kypärän päähän ja virnisti. Hän hyppäsi ulos ja koitti, että oma MandiBlaster toimi. ”Oletteko valmiit?” ’Den kysyi ja kun kaikki nyökkäsi, hän lähti nopeaan juoksuun ryhmä kintereillä. Juoksun aikana ’Hid vilkaisi taakseen kun kaikki muut sammuttivat valot ajoneuvoista. ”Minne piiloon?” Hän kysyi vaisusti. Exarch viittasi nopeasti lähimpään metsään. Vaikka se oli lähin, se oli kuitenkin ainakin kilometrin päässä. ”Noin kauas?” ’Hid kysyi yllättyneenä. Hän oli luullut aina Nuorien marssivan suoraan eteenpäin omaan turmioonsa, mutta nyt he aikoivat kököttää paikallaan. ”Kyllä, yllätämme ne takaa ja homman pitäisi olla hyvin helppo” ’Den vastasi. Puolet ryhmästä mumisi ja juoksu jatkui. Metsän laitaan päästyään ulvovien haamujen exarch Jin’Tan hymähti varjoista ”Vihdoinhan te tulitte, emme olisi jaksanut odottaa enää kauempaa.” Hän astui metsästä ryhmänsä mukana. Pienet valot alkoivat ilmestyä horisontista. Ilman varoitusta Basiliskin ammus räjähti pellolle. ”Me edestä, te takaa,” ’Den sanoi arvokkaasti ja lisäsi ”naiset ensin.”
Pian ’Tan joukkoineen katosi metsän pimeyteen. ’Den taas lähti ryhmänsä kanssa pimeyden halki kohti ryhmittynyttä ihmiskasaa päin. Puoli matkassa taas Basiliskin panos osui tällä kertaa vaarallisen lähelle ja räjähdyksen voima heitti Skorpionien joukon lentoon ja osuivat kivuliaasti maahan. Ihmiset oli huomannut heidät ja aukaisivat tulen. ’Hid ei kuullut muuta kuin räjähdyksiä ja ammusten laukaisujen ääniä. Hän selvitti päänsä ja katsoi ympärilleen muttei löytänyt kumppaneitaan. Kuitenkin hän juoksi siltikin vihollis- joukkoja päin. Hän pääsi ensimmäisen joukon luokse. Ihmiset huomattuaan hänet olivat kauhusta kankeina ja yrittivät turhaan lyödä häntä aseillaan. ’Hid riehui platoonan keskellä silputen ja murskaten joukkoja yksin käsin. Kaikki onnistui hyvin, kunnes hänen eteensä ilmestyi peloton mies. Hän katsoi ’Hidiä hyvin raivokkaasti ja napsutteli isoja verisiä saksiaan tiuhaan. Hän purskahti hyvin ilkeään nauruun ja katsoi ’Hidiä. Hän katsoi taivaalle ja virnisti. ”Boom.” oli kaikki mitä hän sanoi. Tankki pyyhälsi paikalle, otti henkilön mukaan ja pyyhälsi nopeasti paikalta pois. ’Hidkin katsoi taivaalle ja huomasi kauhukseen tuhottoman monen Basiliskin ammuksen tulevan kohti. Kuolema olisi varma ellei hän löytäisi suojaa. Parempaa ei löytynyt kuin pieni aukko maassa. Hän syöksyi aukkoon ja tippui ihmeellisen pitkän matkan. Hän tippui pää edellä maahan. Viimeiset äänet mitä hän kuuli oli monet räjähdykset. Lopulta kaikki sumeni ja hän pyörtyi.
-ExoN
Hyvin huono laatuinen tarina, mutta kun oli vapaa aikaa niin paljon
Kar’Hid huokaisi. Hän on nuori Iskevä Skorpioni. ”On jo kolmas kerta tässä kuussa, kun taas nuori rotu haastaa riitaa ampumalla meidän kotia” ,hän mietti, ”Eivätkö he tajua, että me aina päihitämme heidät!” ja paiskasi nyrkkinsä penkkiin. ”Pysy nahoissasi tai minun täytyy heittää sinut ulos,” vanha exarch Rae’Den huomautti kovalla äänellä. Tämä vanha taistelijan haarniska on jo kulunut ja naarmuinen ja hänen kädessään on valtava reikiä täynnä olevat sakset. ”Vaikka on kyllä hankalaa tämä jatkuva taistelu, niin älä täällä pura vihaasi.” Kar’Hid hymähti ja käänsi päänsä ikkunan suuntaan. Siitä ei nähnyt kuin kaunista niittyä, jolla lojui monta hajonnutta tankkia. ”Kuinkas kauan kestää vielä kunnes saavumme paikalle?” Toisella puollella Aalto Käärmeen kuljetus tiloja joku möläytti. Rae’Den vastasi laiskasti: ”Yöllä, meidän onneksi, mutta emme istu koko matkaa, juoksemme ennen Nuorien tuloa piiloon.” Aika kävi hitaasti ja kuuden tunnin raastava auringon kuumuus melkein paisti kaikki sisällä, kunnes hiljalleen aurinko laski.
Saavuttuaan tarpeeksi lähelle taistelutannerta Käärme pysähtyi. ’Hid vilkaisi ulos ja näki sysimustan yön. Hän pisti kypärän päähän ja virnisti. Hän hyppäsi ulos ja koitti, että oma MandiBlaster toimi. ”Oletteko valmiit?” ’Den kysyi ja kun kaikki nyökkäsi, hän lähti nopeaan juoksuun ryhmä kintereillä. Juoksun aikana ’Hid vilkaisi taakseen kun kaikki muut sammuttivat valot ajoneuvoista. ”Minne piiloon?” Hän kysyi vaisusti. Exarch viittasi nopeasti lähimpään metsään. Vaikka se oli lähin, se oli kuitenkin ainakin kilometrin päässä. ”Noin kauas?” ’Hid kysyi yllättyneenä. Hän oli luullut aina Nuorien marssivan suoraan eteenpäin omaan turmioonsa, mutta nyt he aikoivat kököttää paikallaan. ”Kyllä, yllätämme ne takaa ja homman pitäisi olla hyvin helppo” ’Den vastasi. Puolet ryhmästä mumisi ja juoksu jatkui. Metsän laitaan päästyään ulvovien haamujen exarch Jin’Tan hymähti varjoista ”Vihdoinhan te tulitte, emme olisi jaksanut odottaa enää kauempaa.” Hän astui metsästä ryhmänsä mukana. Pienet valot alkoivat ilmestyä horisontista. Ilman varoitusta Basiliskin ammus räjähti pellolle. ”Me edestä, te takaa,” ’Den sanoi arvokkaasti ja lisäsi ”naiset ensin.”
Pian ’Tan joukkoineen katosi metsän pimeyteen. ’Den taas lähti ryhmänsä kanssa pimeyden halki kohti ryhmittynyttä ihmiskasaa päin. Puoli matkassa taas Basiliskin panos osui tällä kertaa vaarallisen lähelle ja räjähdyksen voima heitti Skorpionien joukon lentoon ja osuivat kivuliaasti maahan. Ihmiset oli huomannut heidät ja aukaisivat tulen. ’Hid ei kuullut muuta kuin räjähdyksiä ja ammusten laukaisujen ääniä. Hän selvitti päänsä ja katsoi ympärilleen muttei löytänyt kumppaneitaan. Kuitenkin hän juoksi siltikin vihollis- joukkoja päin. Hän pääsi ensimmäisen joukon luokse. Ihmiset huomattuaan hänet olivat kauhusta kankeina ja yrittivät turhaan lyödä häntä aseillaan. ’Hid riehui platoonan keskellä silputen ja murskaten joukkoja yksin käsin. Kaikki onnistui hyvin, kunnes hänen eteensä ilmestyi peloton mies. Hän katsoi ’Hidiä hyvin raivokkaasti ja napsutteli isoja verisiä saksiaan tiuhaan. Hän purskahti hyvin ilkeään nauruun ja katsoi ’Hidiä. Hän katsoi taivaalle ja virnisti. ”Boom.” oli kaikki mitä hän sanoi. Tankki pyyhälsi paikalle, otti henkilön mukaan ja pyyhälsi nopeasti paikalta pois. ’Hidkin katsoi taivaalle ja huomasi kauhukseen tuhottoman monen Basiliskin ammuksen tulevan kohti. Kuolema olisi varma ellei hän löytäisi suojaa. Parempaa ei löytynyt kuin pieni aukko maassa. Hän syöksyi aukkoon ja tippui ihmeellisen pitkän matkan. Hän tippui pää edellä maahan. Viimeiset äänet mitä hän kuuli oli monet räjähdykset. Lopulta kaikki sumeni ja hän pyörtyi.
-ExoN
Hyvin huono laatuinen tarina, mutta kun oli vapaa aikaa niin paljon
) parempaa kuin omani, joten lukeminen oli hauska kokemus. Jatkoa, kiitos 