Fb: Vihreän Ritarin metsästys, osa I
Lähetetty: Ke 24.03.2004 12:48
No niin, elikkä tässä tulee nyt ihka ensimmäinen Sotavasara-tarinani. Toivottavasti tykkäätte suomennoksista (ja tajuatte ne)...
VIHREÄN RITARIN METSÄSTYS
Osa I
Lordi Montglaive, Ceryonin Puolustaja, istui suuren sotaratsunsa selässä tähyillen metsiin. Hänen molemmilla olkapäillään istui metsästyshaukka, jotka koristivat myös hänen vaakunaansa jossa sininen ja valkoinen siipi sijaitsivat kilven molemmin puolin. Montglaive odotti jotakuta.
Hän oli syvällä Chalônsin metsässä Bordeleauxin maaperällä. Jos joku harhaileva Etsivä Ritari olisi nähnyt hänet hän olisi ollut vapaa hyökkäämään Montglaiven kimppuun koska tämä oli luvatta toisen maalla.
Montglaive ei pelännyt. Hänen miekkansa oli valmiina.
Mutta kukaan ei nähnyt häntä, ja hän saattoi rauhassa tavata uuden liittolaisensa. Hän näki kalmanvihreän usvan nousevan puiden välistä ja tiivistyvän sumuksi jonka läpi ei nähnyt. Sumusta ruumistui Vihreä Ritari kaikessa komeudessaan ja ratsasti Montglaiven eteen.
Olet tullut, Ritari vastasi kumealla, haudantakaisella äänellään.
"Olen", myönsi Montglaive. "Tietenkin. Neidon kutsua ei voi kunniallinen ritari vastustaa. Mutta miksi olen kutsuttu?"
Sinut on valittu auttamaan minua, sanoi Vihreä Ritari. On vihdoin tullut aika puhdistaa Bretonnia. Tänä yönä me aloitamme sen ratsastamalla yhdessä syvälle Chalônsiin ja tuhoamalla Petomiesten majapaikan metsässä.
"Näytä tietä", sanoi Montglaive.
To be continued. Sori kun on lyhyt, pitää lopettaa.
VIHREÄN RITARIN METSÄSTYS
Osa I
Lordi Montglaive, Ceryonin Puolustaja, istui suuren sotaratsunsa selässä tähyillen metsiin. Hänen molemmilla olkapäillään istui metsästyshaukka, jotka koristivat myös hänen vaakunaansa jossa sininen ja valkoinen siipi sijaitsivat kilven molemmin puolin. Montglaive odotti jotakuta.
Hän oli syvällä Chalônsin metsässä Bordeleauxin maaperällä. Jos joku harhaileva Etsivä Ritari olisi nähnyt hänet hän olisi ollut vapaa hyökkäämään Montglaiven kimppuun koska tämä oli luvatta toisen maalla.
Montglaive ei pelännyt. Hänen miekkansa oli valmiina.
Mutta kukaan ei nähnyt häntä, ja hän saattoi rauhassa tavata uuden liittolaisensa. Hän näki kalmanvihreän usvan nousevan puiden välistä ja tiivistyvän sumuksi jonka läpi ei nähnyt. Sumusta ruumistui Vihreä Ritari kaikessa komeudessaan ja ratsasti Montglaiven eteen.
Olet tullut, Ritari vastasi kumealla, haudantakaisella äänellään.
"Olen", myönsi Montglaive. "Tietenkin. Neidon kutsua ei voi kunniallinen ritari vastustaa. Mutta miksi olen kutsuttu?"
Sinut on valittu auttamaan minua, sanoi Vihreä Ritari. On vihdoin tullut aika puhdistaa Bretonnia. Tänä yönä me aloitamme sen ratsastamalla yhdessä syvälle Chalônsiin ja tuhoamalla Petomiesten majapaikan metsässä.
"Näytä tietä", sanoi Montglaive.
To be continued. Sori kun on lyhyt, pitää lopettaa.