Itäpuolella ("prologi")
Lähetetty: Ti 06.04.2004 20:23
Joo, tämä on vähän "oudompi" tarina Nulnin jengeistä ja alamaailmasta. Tarkoitus oli tehdä tästä tarinan prologi mutta tästä tuli prologiksi aika pitkä. Noh, mikä tämä on.. Päättäkää itse.
Jajoo, en tähän kommenttia tarvitse ja tiedän ettei ole oiken FB:mainen, mutta jos joku välttämättä tästä jotain haluaa sano, voi lähettää sen minulle YV:nä.
-------------------------------------------------------------------------------------
ITÄPUOLELLA
-------------------------------------------------------------------------------------
Kura virtasi vesiränneissä ja ojissa, ränsistyneellä kujalla, syvällä Nulnin slummeissa. Lohkeillut maali ja harottavat tiilet rumensivat likaista ruskeansävyistä maisemaa, joka ennen oli ollut hohdokas ja elävä. Näin oli ollut jo vuosia. Kun sikäläiset korttelit olivat alkaneet ränsistyä, ei hallitus ollut vaivautunut purkamaan taloja, vaan sen sijaan oli rakentanut uuden asuinalueen siihen missä vanha loppui. Rikkaat olivat heti keränneet tavaransa, mutta köyhät ja vanhukset olivat jääneet aloilleen, syystä tai toisesta. Nyt vain köyhät, varkaat ja vanhat ihmiset asuivat täällä. Nulnin itäpuolella.
Kura roiskui hajanaisesta katukiveyksestä ja sotki tummansinisiä, isoja, roikkuvia, mutta muuten niin puhtaita housuja. Hahmo käveli rytmikkäästi, hartiat tahdissa heiluen ylös ja alas. Päässä tällä oli maastonvihreä, paksusta villalangasta kudottu pipo ja topakka toppatakki. Hahmo hypähti tielle, pois kuravirrasta ja törmäsi olkapäällään vastaantulijaan. Isohousuinen mies ei välittänyt, mutta vastaantulija jäi paikalle puimaan nyrkkiä ja huutelemaan kirouksia miehen perään. Tovin kuljettuaan hän kääntyi pienelle sivukujalle. Mies käveli kauas äskeisestä tiestä ja jäi seisomaan pienen katoksen alle, joka riippui ylhäällä korkean talon katonreunalla. Hän katsoi muutaman kerran ympärilleen ja kun oli varmistunut ettei kukaan ollut tulossa, veti taskustaan pienen lapun, kyykistyi ja työnsi sen seinän alle. Hän nousi pystyyn, oikoi selkäänsä ja löi kolme kertaa vakaaseen tiiliseinään. Mitään ei tapahtunut, mutta mies näytti odottavan. Hetken päästä kuului kova kilahdus ja rutinaa, aivan kuin suuret rattaat olisivat pyörineet. Vähän ajan kuluttua äänet loppuivat. Mies avasi takkinsa ja työnsi seinää olkapäällään. Seinä hitaasti työntyi sisään ja kääntyi sivulle, jättimäisissä saranoissa roikkuen. Nopeasti mies hypähti sisään ja työnsi oven kiinni. Se kilahti aivan kun aiemmin ja äänistä päätellen rattaat alkoivat taas pyöriä.
Hopeanhohto sokaisi miehen, tämän astuessa käytävän päässä häämöttävään huoneeseen. Huone hohti kuin keisarin aarrekammio. Valoa heijastui herkeämättä ympäri huonetta, seinällä roikkuvista ketjuista, putkista ja aseista Korkealla katossa oli suuri ikkuna, joka pystyttiin sulkemaan vetämällä narusta joka vapautti paksun lankkujen väliin pingotetun kankaan. Heti kun narusta vedettäisiin, heilahtaisi kehikko ikkunan eteen, pimentäen koko huoneen pilkkopimeäksi. Lattia oli peitetty paksuilla ryijymatoilla, ja niissä kohdissa joissa ei mattoja ollut, oli suuria sohvia tai nojatuoleja. Tämä oli selvästi jokaisen laiskottelijan yhdistetty taivas ja paratiisi. Mies tarttui lähimmän sohvan selkänojaan ja heilautti itsensä sen yli, jääden makaamaan rennosti sohvalle.
”-Avaa nopee, tääl on kylmä!” Kuului ilkkuva ja kylmä ääni, jostain seinän takaa.
Sohvalla istuva, isohousuinen mies puuskahti ja heilautti kättään vähättelevästi äänen suuntaan.
”-Avaa nopee, tääl on kylmä!” Nauroi ääni, ja ovensuuhun ilmestyi lihaksikas mies valkoinen hihaton paita päällään.
”-Et viitsinyt salasanaa lappuun raapustaa? Olin kahden vaiheilla laskenko edes sisään. Onneksi tunnistin harakanvarpaas, ja tajusin että se olit sä. Tää ei oo mitää leikkiä. Sun täytyy ottaa nää tämmöset pikkuseikatki vakavast.” Mies jo melkein huusi, mutta sohvalla istuva mies vain hekotteli toisen hermostumiselle.
”-CHARLIE LENTON! SUN TÄYTYY TOIMII PORUKAN SÄÄNTÖJEN MUKAA! SÄ KÄYTÖKSELLÄS VAARANNAT..”
”-Joojoo.. Ja sano Tsarli. Mä ymmärrän. Siel oli kylmä ja kaikenlisäks mä en edes muista salasanaa. Sun täytyy ymmärtää mua, ei oo ollu helppoo sen jälkee..” Isohousuinen mies, Charlie ”Tsarli” Lenton aloitti kepeästi, mutta lauseensa loppua kohti kuin nieli sanansa.
Lihaksikas mies tuijotti maahan, nyppi lyhyttä partaansa ja yritti sanoa jotakin, mutta ei saanut aikaan kuin epämääräistä ähinää, aivan kun tämä olisi yrittänyt aloittaa lausettaan uudestaan ja uudestaan.
”-Mä ymmärrän.. Todellakin. Mun koko perhe oli siellä..” Parrakas mies sai sanottua lopulta, ja kiusallinen hiljaisuus laskeutui miesten välille.
Sekunnit kuluivat, ja jokainen niistä tuntui kestävän tunnin. Hetken kuluttua Tsarli kuitenkin raotti hiljaisuuden verhoa.
”-Suttura, meil on se homma, muistatsä? On jo ainaki puolipäivä eikä olla ees lähössä. Kohta tulee kiire..” Tsarli sanoi, aivan kun ei olisi muistanut äskeistä hiljaisuutta.
”-Älä sano mua Sutturaks! Jos mulle on pakko puhuu, ni sano Jamesiks, muuten voit pitää ruman lärvis kiinni. Ja tottakai mä muistan, se on tärkeetä meille kaikille. Kamat on jo valmiina, kuhan sä vaa jaksat nousta siint sohvalt ni voidaan lähteä. …Charlie!...” James sanoi, hieman suuttuneena.
Tsarli veti jalkansa koukkuun ja potkaisi itsensä pystyyn sohvalta. James nappasi huoneen nurkasta laukun ja pitkähihaisen paidan, ja yhdessä he viilettivät. ulos talosta.
Sade oli lakannut ja aurinko paistoi yhtä kirkkaasti kun metallit olivat kiillelleet huoneen seinällä. Enemmän ihmisiä oli liikkeellä, ja keisarikunnan ritarit partioivat nyt suurilukuisempina katujen reunoilla. Huput pään yli vedettyinä Tsarli ja James juoksivat katua pitkin, mutta hidastivat vauhtia huomatessaan lainvalvojat. Tsarli painoi katseensa kohti maata, mutta James tuijotti inhoten ritareita. Tovin tuijottelun jälkeen Tsarli nykäisi Jamesia hihasta, ja sanaakaan sanomatta hän tajusi että täytyi jatkaa matkaa. Kymmenen minuutin ja monen sivukujan jälkeen he olivat tulleet suurelle tiilitalolle, jossa ei ollut yhtään ikkunaa, ainoastaan suuret puiset ovet. He kävelivät ovelle, James kaivoi taskustaan pillin ja puhalsi siihen. Korkea ulina kaikui kimeänä. Äänen hälvettyä alkoi kuulua juoksuaskelia. Tsarli pälyili pelokkaana ympärilleen, mutta James vain seisoi rauhallisena paikallaan. Jonkin ajan kuluttua tuli kulman takaa näkyviin kolme miestä. Jokaisella päällään selvästi aivan liian isot vaatteet ja kaulassaan heillä roikkui kultaisia ja hopeisia ketjuja. Ensimmäinen heistä oli kaikkein pisin ja laihoin. Hänen naamansa oli sileä ja tukka oli maitosuklaan värinen. Tämä tervehti Jamesia ja Tsarlia heilauttamalla kättään. Seuraavana juoksi heistä lyhyin ja samalla lihavin. Tämän posket olivat paksut ja nenä oli murrettu ainakin kolmasti, sen kyhmyisestä muodosta päätellen. Jamesin ja Tsarlin luokse päästyään tämä painoi hikiset kätensä polviin ja jäi puuskuttamaan siihen, sanomatta mitään. Viimeisenä tuli musta kaveri. Tämä oli lähes yhtä pitkä kuin ruskeatukkainen mies, mutta kuitenkin joitakin senttejä lyhyempi. Leuassa tällä oli lyhyt parta, ja hiukset oli letitetty päänmyötäisesti. Nopeasti hän juoksi Tsarlin ja Jamesin luokse ja tervehti kumpaakin nyökkäämällä selvästi.
”-Hyvä et tulitte!” James sanoi. ”Ilman teitä en tiiä miten tässä vois käydä.”
”-Tottakai me tultiin! Dannyllä ja Dieterillä kesti vähä, niillä oli katos ruoka kesken..” Musta mies sanoi, nyökäten samalla kahteen toveriinsa. Lihava mies mutisi jotain ”Hyvän ruuan haaskaamisesta”, mutta lopetti kun tavoitti Jamesin vihaisen katseen.
”-Mutta jos oisitte tullu ajoissa, me oltais myöhästytty Martinin takia. Tää oli jäänny tappelemaan joidenki aatelisten penikoitten kanssa Sokkelon rajalla.” Pitkä mies, Danny sanoi.
”-Ja tirvas aika nasevast, seittemäntoista kesäseks.” Tuo musta kaveri, Martin sanoi hieman katkerasti, hieroen samalla leukaansa.
James oli alkanut muuttua vaaleanpunaisesta punajuureksi. Tämä ei selvästi kestänyt kun hänen ei annettu puhua, vaikka tällä oli tärkeää asiaa.
”-Ei nyt puhuta paskaa, kun on tärkeämpiäkin asioita hoidettavana! Meidän kaikkien perheet oli siellä! Meiän täytyy tehä mitä pitää!” James sanoi vihaisena, mutta samalla hieman vaieten kun puhui perheistä.
”-Miks niitten piti tappaa viattomat samalla? Ne vaa sattu olee vääräs paikas väärää aikaa..” Lihava mies, Dieter sanoi.
”-Pablo ja sen porukka saa maksaa! Niitten välienselvittely niitten Eteläpuolelaisten kanssa johti turhiin tappoihi. Jos me oltais oltu siellä, ni ehkä meiän perheet eläis viel..” Danny sanoi synkkänä.
”-No me ei oltu! Me oltiin eripuolella sokkeloa. Me ei voitu mitää! Mut nyt voidaan ja Pablo ja sen suojatit saa kärsiä!” James karjui ja tämän huudon saattelemana miehet painuivat sisälle paksuista puuovista.
Sisällä oli pimeää ja haisi vahvasti homeelle. Aivan kun kukaan ei olisi ollut pitkään aikaan paikalla. James aukaisi reppunsa ja kaivoi sieltä kaksi lyhennettyä kivääriä ja ojensi ne Dannylle ja Dieterille. He kiittivät ja alkoivat vartioida huoneen ovia, sekä rappusia jotka nousivat jyrkästi yläkertaan. Seuraavaksi James kaivoi repustaan kaksi rautaputkea, ketjun ja pistoolin jonka hän heti sujautti omaan taskuunsa. Ketjun hän ojensi Martinille ja toisen putken Tsarlille. Toisen hän piti itse. Nyt he olivat taisteluvalmiudessa, valmiina kohtaamaan minkä tuleva tuo. He tiesivät että heidän etsimänsä, Pablon, tuon itäpuolen laittomien bisneksien pyörittäjän, ja Nulnin alamaailman kärkinimen huone oli yläkerrassa. Turhaan he alhaalta etsisivät. James, Tsarli, Martin ja Danny lähtivät kävelemään ylös rappusia, kunnes kuului laukaus kaukaa ovelta, sieltä missä Dieter oli.
”-Menkää, ei niitä oo ku kolme. Mä hoidan ne helpost” Dieter huusi ja samalla kuului kun pöytä kaadettiin suojaksi ja kivääri alkoi laulaa.
Loput tottelivat ja jatkoivat ripeästi matkaansa ylös rappusia. Ylhäällä ei ollut aivan yhtä pimeää, sillä tasaisessa katossa oli suuri kattoikkuna josta tuleva valo valaisi huonetta. He kävelivät suuren huoneen ainoalle ovelle ja siitä sisään. He eivät halunneet viivytellä. Miehiä saattaisi tulla lisään ja Dieter ei välttämättä selviytyisi heistä. Uusi huone oli pienempi kuin edellinen ja rutkasti pimeämpi.
Hetken he haparoivat ovella, kunnes hieman pelästyivät huomatessaan vartijan eräällä ovella. Tällä ei ollut aseenaan kun pitkä puunuija, josta ei olisi hyötyä heitä vastaan. Danny osoitti häntä kiväärillä ja pakotti vartijan tiputtamaan nuijansa. Danny jäi vartioimaan vartijaa kun Loput painelivat sisään viimeisestä ovesta. Huone oli paljon mukavampi kuin edelliset. Siellä oli muutama nahkapäällysteinen nojatuoli, ruukkukasvi, kirjahylly sekä yksi kirjoituspöytä jonka takana hymyili lihava, tummatukkainen, Romanialaisen näköinen mies. Jamesin hampaat rutisivat kuuluvasti kun hän tuijotti inhoksuen Pabloa, tuota lihavaa sekä ilkeän näköistä miestä. Tsarlilla sekä Martinilla oli naamallaan täsmälleen samanlaiset ilmeet.
”-Sä likanen koira! Sä oot hajottanu meiän perheet! Sä oot tappanu meidän rakkaat!” Martin huusi ja sylki kohti Pabloa! ”-Miksei riittäny pelkkä Eteläläisten tappaminen? Miks viattomat kans?!”
Tsarli tarttui putkeensa, katsoi sivulleen ja huomasi Jamesin tekevän samoin.
”-Miksi, sinä kysyt. Miksi, miksi, miksi. Ei minua enää kiinnosta onko Eteläpuolelta vaiko kenties Idästä. Pohjimmiltaan kaikki on kiinni tästä.” Pablo puhui rauhallisella äänellä, tarttui kiinni kultaiseen maljaan ja kaatoi siitä lattialle vähän paksua punaista nestettä. Martin nielaisi, mutta James huudahti vihaisena:
”-Verta! Senkin sika! Tapoit meiän perheet pelkän veren takia! Ootsä joku vampyyri, sekasikiö?!”
”-Ei en vampyyri, en. Paljon pahempaa.” Mielipuolinen hymy nousi Pablon naamalle. ”Äitisi oli sekasikiö.. Sen jälkeen kun hänet oli tyhjennetty joka viimeisestä pisarasta.” Pablo nauroi, ja silloin Jamesin pinna petti. Tämä tarttui pistooliin taskussaan ja ampui kohti Pabloa, mutta tämä vain katosi luodin edestä ja ilmestyi muutaman metrin päähän, vasemmalle pöydästä. Martin Juoksi tätä kohti ja löi putkella Pabloa naamaan niin kovaa kuin pystyi mutta putki vain taittui, eikä läskikasalle käynyt kuinkaan. Nopeasti Pablo nosti kätensä ylös ja tämä lehahti liekkeihin. Suuret sarvet kasvoivat miehen päähän ja sekunnin murto-osassa tämä oli kadonnut, jättäen jälkeensä vain palaneet jäljet lattiaan. Kuului kaksi laukausta toisesta huoneesta, ja nuijastaan riisuttu mies juoksi Pablon toimistoon. Edelleen pelosta ja vihasta kangistunut Tsarli kohotti putkensa ja pamautti miestä päähän. Tämä kaatui maahan ja suuri lammikko verta levisi lattialle. Putki putosi Tsarlin kädestä kolisten maahan ja Tsarli itki. Tämä oli tappanut miehen. Olihan hän ennen ollut mukana taistelussa, muttei ikinä tappanut ketään. James kirosi sitä että Pablo oli päässyt karkuun ja Martin vain murjotti. Äkkiä Jamesin kiroilu lakkasi, ja Danny sekä Dieter tulivat sisälle huoneeseen. Dannyn silmä oli mustana ja tämä valitti tapetun miehen lyöneen tätä. James vain tuijotti maahan, mistä Pablo oli kadonnut. Pitkän hiljaisuuden jälkeen kaikki kerääntyivät palojälkien ympärille.
”-Verta veren jumalalle!” Dieter luki ääneen, lattiaan palaneista jäljistä.
”-Tuo piru saa vielä kärsiä!” James hymähti ja potkaisi ilmaa, työnsi kädet taskuunsa ja lähti talsimaan ulos talosta, Tsarli, Dieter, Danny ja Martin mukanaan.
Jajoo, en tähän kommenttia tarvitse ja tiedän ettei ole oiken FB:mainen, mutta jos joku välttämättä tästä jotain haluaa sano, voi lähettää sen minulle YV:nä.
-------------------------------------------------------------------------------------
ITÄPUOLELLA
-------------------------------------------------------------------------------------
Kura virtasi vesiränneissä ja ojissa, ränsistyneellä kujalla, syvällä Nulnin slummeissa. Lohkeillut maali ja harottavat tiilet rumensivat likaista ruskeansävyistä maisemaa, joka ennen oli ollut hohdokas ja elävä. Näin oli ollut jo vuosia. Kun sikäläiset korttelit olivat alkaneet ränsistyä, ei hallitus ollut vaivautunut purkamaan taloja, vaan sen sijaan oli rakentanut uuden asuinalueen siihen missä vanha loppui. Rikkaat olivat heti keränneet tavaransa, mutta köyhät ja vanhukset olivat jääneet aloilleen, syystä tai toisesta. Nyt vain köyhät, varkaat ja vanhat ihmiset asuivat täällä. Nulnin itäpuolella.
Kura roiskui hajanaisesta katukiveyksestä ja sotki tummansinisiä, isoja, roikkuvia, mutta muuten niin puhtaita housuja. Hahmo käveli rytmikkäästi, hartiat tahdissa heiluen ylös ja alas. Päässä tällä oli maastonvihreä, paksusta villalangasta kudottu pipo ja topakka toppatakki. Hahmo hypähti tielle, pois kuravirrasta ja törmäsi olkapäällään vastaantulijaan. Isohousuinen mies ei välittänyt, mutta vastaantulija jäi paikalle puimaan nyrkkiä ja huutelemaan kirouksia miehen perään. Tovin kuljettuaan hän kääntyi pienelle sivukujalle. Mies käveli kauas äskeisestä tiestä ja jäi seisomaan pienen katoksen alle, joka riippui ylhäällä korkean talon katonreunalla. Hän katsoi muutaman kerran ympärilleen ja kun oli varmistunut ettei kukaan ollut tulossa, veti taskustaan pienen lapun, kyykistyi ja työnsi sen seinän alle. Hän nousi pystyyn, oikoi selkäänsä ja löi kolme kertaa vakaaseen tiiliseinään. Mitään ei tapahtunut, mutta mies näytti odottavan. Hetken päästä kuului kova kilahdus ja rutinaa, aivan kuin suuret rattaat olisivat pyörineet. Vähän ajan kuluttua äänet loppuivat. Mies avasi takkinsa ja työnsi seinää olkapäällään. Seinä hitaasti työntyi sisään ja kääntyi sivulle, jättimäisissä saranoissa roikkuen. Nopeasti mies hypähti sisään ja työnsi oven kiinni. Se kilahti aivan kun aiemmin ja äänistä päätellen rattaat alkoivat taas pyöriä.
Hopeanhohto sokaisi miehen, tämän astuessa käytävän päässä häämöttävään huoneeseen. Huone hohti kuin keisarin aarrekammio. Valoa heijastui herkeämättä ympäri huonetta, seinällä roikkuvista ketjuista, putkista ja aseista Korkealla katossa oli suuri ikkuna, joka pystyttiin sulkemaan vetämällä narusta joka vapautti paksun lankkujen väliin pingotetun kankaan. Heti kun narusta vedettäisiin, heilahtaisi kehikko ikkunan eteen, pimentäen koko huoneen pilkkopimeäksi. Lattia oli peitetty paksuilla ryijymatoilla, ja niissä kohdissa joissa ei mattoja ollut, oli suuria sohvia tai nojatuoleja. Tämä oli selvästi jokaisen laiskottelijan yhdistetty taivas ja paratiisi. Mies tarttui lähimmän sohvan selkänojaan ja heilautti itsensä sen yli, jääden makaamaan rennosti sohvalle.
”-Avaa nopee, tääl on kylmä!” Kuului ilkkuva ja kylmä ääni, jostain seinän takaa.
Sohvalla istuva, isohousuinen mies puuskahti ja heilautti kättään vähättelevästi äänen suuntaan.
”-Avaa nopee, tääl on kylmä!” Nauroi ääni, ja ovensuuhun ilmestyi lihaksikas mies valkoinen hihaton paita päällään.
”-Et viitsinyt salasanaa lappuun raapustaa? Olin kahden vaiheilla laskenko edes sisään. Onneksi tunnistin harakanvarpaas, ja tajusin että se olit sä. Tää ei oo mitää leikkiä. Sun täytyy ottaa nää tämmöset pikkuseikatki vakavast.” Mies jo melkein huusi, mutta sohvalla istuva mies vain hekotteli toisen hermostumiselle.
”-CHARLIE LENTON! SUN TÄYTYY TOIMII PORUKAN SÄÄNTÖJEN MUKAA! SÄ KÄYTÖKSELLÄS VAARANNAT..”
”-Joojoo.. Ja sano Tsarli. Mä ymmärrän. Siel oli kylmä ja kaikenlisäks mä en edes muista salasanaa. Sun täytyy ymmärtää mua, ei oo ollu helppoo sen jälkee..” Isohousuinen mies, Charlie ”Tsarli” Lenton aloitti kepeästi, mutta lauseensa loppua kohti kuin nieli sanansa.
Lihaksikas mies tuijotti maahan, nyppi lyhyttä partaansa ja yritti sanoa jotakin, mutta ei saanut aikaan kuin epämääräistä ähinää, aivan kun tämä olisi yrittänyt aloittaa lausettaan uudestaan ja uudestaan.
”-Mä ymmärrän.. Todellakin. Mun koko perhe oli siellä..” Parrakas mies sai sanottua lopulta, ja kiusallinen hiljaisuus laskeutui miesten välille.
Sekunnit kuluivat, ja jokainen niistä tuntui kestävän tunnin. Hetken kuluttua Tsarli kuitenkin raotti hiljaisuuden verhoa.
”-Suttura, meil on se homma, muistatsä? On jo ainaki puolipäivä eikä olla ees lähössä. Kohta tulee kiire..” Tsarli sanoi, aivan kun ei olisi muistanut äskeistä hiljaisuutta.
”-Älä sano mua Sutturaks! Jos mulle on pakko puhuu, ni sano Jamesiks, muuten voit pitää ruman lärvis kiinni. Ja tottakai mä muistan, se on tärkeetä meille kaikille. Kamat on jo valmiina, kuhan sä vaa jaksat nousta siint sohvalt ni voidaan lähteä. …Charlie!...” James sanoi, hieman suuttuneena.
Tsarli veti jalkansa koukkuun ja potkaisi itsensä pystyyn sohvalta. James nappasi huoneen nurkasta laukun ja pitkähihaisen paidan, ja yhdessä he viilettivät. ulos talosta.
Sade oli lakannut ja aurinko paistoi yhtä kirkkaasti kun metallit olivat kiillelleet huoneen seinällä. Enemmän ihmisiä oli liikkeellä, ja keisarikunnan ritarit partioivat nyt suurilukuisempina katujen reunoilla. Huput pään yli vedettyinä Tsarli ja James juoksivat katua pitkin, mutta hidastivat vauhtia huomatessaan lainvalvojat. Tsarli painoi katseensa kohti maata, mutta James tuijotti inhoten ritareita. Tovin tuijottelun jälkeen Tsarli nykäisi Jamesia hihasta, ja sanaakaan sanomatta hän tajusi että täytyi jatkaa matkaa. Kymmenen minuutin ja monen sivukujan jälkeen he olivat tulleet suurelle tiilitalolle, jossa ei ollut yhtään ikkunaa, ainoastaan suuret puiset ovet. He kävelivät ovelle, James kaivoi taskustaan pillin ja puhalsi siihen. Korkea ulina kaikui kimeänä. Äänen hälvettyä alkoi kuulua juoksuaskelia. Tsarli pälyili pelokkaana ympärilleen, mutta James vain seisoi rauhallisena paikallaan. Jonkin ajan kuluttua tuli kulman takaa näkyviin kolme miestä. Jokaisella päällään selvästi aivan liian isot vaatteet ja kaulassaan heillä roikkui kultaisia ja hopeisia ketjuja. Ensimmäinen heistä oli kaikkein pisin ja laihoin. Hänen naamansa oli sileä ja tukka oli maitosuklaan värinen. Tämä tervehti Jamesia ja Tsarlia heilauttamalla kättään. Seuraavana juoksi heistä lyhyin ja samalla lihavin. Tämän posket olivat paksut ja nenä oli murrettu ainakin kolmasti, sen kyhmyisestä muodosta päätellen. Jamesin ja Tsarlin luokse päästyään tämä painoi hikiset kätensä polviin ja jäi puuskuttamaan siihen, sanomatta mitään. Viimeisenä tuli musta kaveri. Tämä oli lähes yhtä pitkä kuin ruskeatukkainen mies, mutta kuitenkin joitakin senttejä lyhyempi. Leuassa tällä oli lyhyt parta, ja hiukset oli letitetty päänmyötäisesti. Nopeasti hän juoksi Tsarlin ja Jamesin luokse ja tervehti kumpaakin nyökkäämällä selvästi.
”-Hyvä et tulitte!” James sanoi. ”Ilman teitä en tiiä miten tässä vois käydä.”
”-Tottakai me tultiin! Dannyllä ja Dieterillä kesti vähä, niillä oli katos ruoka kesken..” Musta mies sanoi, nyökäten samalla kahteen toveriinsa. Lihava mies mutisi jotain ”Hyvän ruuan haaskaamisesta”, mutta lopetti kun tavoitti Jamesin vihaisen katseen.
”-Mutta jos oisitte tullu ajoissa, me oltais myöhästytty Martinin takia. Tää oli jäänny tappelemaan joidenki aatelisten penikoitten kanssa Sokkelon rajalla.” Pitkä mies, Danny sanoi.
”-Ja tirvas aika nasevast, seittemäntoista kesäseks.” Tuo musta kaveri, Martin sanoi hieman katkerasti, hieroen samalla leukaansa.
James oli alkanut muuttua vaaleanpunaisesta punajuureksi. Tämä ei selvästi kestänyt kun hänen ei annettu puhua, vaikka tällä oli tärkeää asiaa.
”-Ei nyt puhuta paskaa, kun on tärkeämpiäkin asioita hoidettavana! Meidän kaikkien perheet oli siellä! Meiän täytyy tehä mitä pitää!” James sanoi vihaisena, mutta samalla hieman vaieten kun puhui perheistä.
”-Miks niitten piti tappaa viattomat samalla? Ne vaa sattu olee vääräs paikas väärää aikaa..” Lihava mies, Dieter sanoi.
”-Pablo ja sen porukka saa maksaa! Niitten välienselvittely niitten Eteläpuolelaisten kanssa johti turhiin tappoihi. Jos me oltais oltu siellä, ni ehkä meiän perheet eläis viel..” Danny sanoi synkkänä.
”-No me ei oltu! Me oltiin eripuolella sokkeloa. Me ei voitu mitää! Mut nyt voidaan ja Pablo ja sen suojatit saa kärsiä!” James karjui ja tämän huudon saattelemana miehet painuivat sisälle paksuista puuovista.
Sisällä oli pimeää ja haisi vahvasti homeelle. Aivan kun kukaan ei olisi ollut pitkään aikaan paikalla. James aukaisi reppunsa ja kaivoi sieltä kaksi lyhennettyä kivääriä ja ojensi ne Dannylle ja Dieterille. He kiittivät ja alkoivat vartioida huoneen ovia, sekä rappusia jotka nousivat jyrkästi yläkertaan. Seuraavaksi James kaivoi repustaan kaksi rautaputkea, ketjun ja pistoolin jonka hän heti sujautti omaan taskuunsa. Ketjun hän ojensi Martinille ja toisen putken Tsarlille. Toisen hän piti itse. Nyt he olivat taisteluvalmiudessa, valmiina kohtaamaan minkä tuleva tuo. He tiesivät että heidän etsimänsä, Pablon, tuon itäpuolen laittomien bisneksien pyörittäjän, ja Nulnin alamaailman kärkinimen huone oli yläkerrassa. Turhaan he alhaalta etsisivät. James, Tsarli, Martin ja Danny lähtivät kävelemään ylös rappusia, kunnes kuului laukaus kaukaa ovelta, sieltä missä Dieter oli.
”-Menkää, ei niitä oo ku kolme. Mä hoidan ne helpost” Dieter huusi ja samalla kuului kun pöytä kaadettiin suojaksi ja kivääri alkoi laulaa.
Loput tottelivat ja jatkoivat ripeästi matkaansa ylös rappusia. Ylhäällä ei ollut aivan yhtä pimeää, sillä tasaisessa katossa oli suuri kattoikkuna josta tuleva valo valaisi huonetta. He kävelivät suuren huoneen ainoalle ovelle ja siitä sisään. He eivät halunneet viivytellä. Miehiä saattaisi tulla lisään ja Dieter ei välttämättä selviytyisi heistä. Uusi huone oli pienempi kuin edellinen ja rutkasti pimeämpi.
Hetken he haparoivat ovella, kunnes hieman pelästyivät huomatessaan vartijan eräällä ovella. Tällä ei ollut aseenaan kun pitkä puunuija, josta ei olisi hyötyä heitä vastaan. Danny osoitti häntä kiväärillä ja pakotti vartijan tiputtamaan nuijansa. Danny jäi vartioimaan vartijaa kun Loput painelivat sisään viimeisestä ovesta. Huone oli paljon mukavampi kuin edelliset. Siellä oli muutama nahkapäällysteinen nojatuoli, ruukkukasvi, kirjahylly sekä yksi kirjoituspöytä jonka takana hymyili lihava, tummatukkainen, Romanialaisen näköinen mies. Jamesin hampaat rutisivat kuuluvasti kun hän tuijotti inhoksuen Pabloa, tuota lihavaa sekä ilkeän näköistä miestä. Tsarlilla sekä Martinilla oli naamallaan täsmälleen samanlaiset ilmeet.
”-Sä likanen koira! Sä oot hajottanu meiän perheet! Sä oot tappanu meidän rakkaat!” Martin huusi ja sylki kohti Pabloa! ”-Miksei riittäny pelkkä Eteläläisten tappaminen? Miks viattomat kans?!”
Tsarli tarttui putkeensa, katsoi sivulleen ja huomasi Jamesin tekevän samoin.
”-Miksi, sinä kysyt. Miksi, miksi, miksi. Ei minua enää kiinnosta onko Eteläpuolelta vaiko kenties Idästä. Pohjimmiltaan kaikki on kiinni tästä.” Pablo puhui rauhallisella äänellä, tarttui kiinni kultaiseen maljaan ja kaatoi siitä lattialle vähän paksua punaista nestettä. Martin nielaisi, mutta James huudahti vihaisena:
”-Verta! Senkin sika! Tapoit meiän perheet pelkän veren takia! Ootsä joku vampyyri, sekasikiö?!”
”-Ei en vampyyri, en. Paljon pahempaa.” Mielipuolinen hymy nousi Pablon naamalle. ”Äitisi oli sekasikiö.. Sen jälkeen kun hänet oli tyhjennetty joka viimeisestä pisarasta.” Pablo nauroi, ja silloin Jamesin pinna petti. Tämä tarttui pistooliin taskussaan ja ampui kohti Pabloa, mutta tämä vain katosi luodin edestä ja ilmestyi muutaman metrin päähän, vasemmalle pöydästä. Martin Juoksi tätä kohti ja löi putkella Pabloa naamaan niin kovaa kuin pystyi mutta putki vain taittui, eikä läskikasalle käynyt kuinkaan. Nopeasti Pablo nosti kätensä ylös ja tämä lehahti liekkeihin. Suuret sarvet kasvoivat miehen päähän ja sekunnin murto-osassa tämä oli kadonnut, jättäen jälkeensä vain palaneet jäljet lattiaan. Kuului kaksi laukausta toisesta huoneesta, ja nuijastaan riisuttu mies juoksi Pablon toimistoon. Edelleen pelosta ja vihasta kangistunut Tsarli kohotti putkensa ja pamautti miestä päähän. Tämä kaatui maahan ja suuri lammikko verta levisi lattialle. Putki putosi Tsarlin kädestä kolisten maahan ja Tsarli itki. Tämä oli tappanut miehen. Olihan hän ennen ollut mukana taistelussa, muttei ikinä tappanut ketään. James kirosi sitä että Pablo oli päässyt karkuun ja Martin vain murjotti. Äkkiä Jamesin kiroilu lakkasi, ja Danny sekä Dieter tulivat sisälle huoneeseen. Dannyn silmä oli mustana ja tämä valitti tapetun miehen lyöneen tätä. James vain tuijotti maahan, mistä Pablo oli kadonnut. Pitkän hiljaisuuden jälkeen kaikki kerääntyivät palojälkien ympärille.
”-Verta veren jumalalle!” Dieter luki ääneen, lattiaan palaneista jäljistä.
”-Tuo piru saa vielä kärsiä!” James hymähti ja potkaisi ilmaa, työnsi kädet taskuunsa ja lähti talsimaan ulos talosta, Tsarli, Dieter, Danny ja Martin mukanaan.
Nyt on nimittäin pakko tarkistaa. Nuln on warhammer fantasy battlen kaupunki. Fantasy battlessa ei ole toppatakkeja, ihmiset eivät puhu ihan noin ja nimet ovat enemmän saksalaisia. 
Tää piti kirjottaa vaan yhteen tyhmään kaverin kanssa sovittuun juttuun. No mut tehty mikä tehty.
Katsotaan mitä muut sanovat, ja ei tämä täällä haittaakkaan. Ainakin sivuuttaa warhammeria, eikös se riittänyt?