FB:Soturipappi Matthias ( Prologi )
Lähetetty: Ke 07.04.2004 21:43
Tässä olisi ensimmäisen tarinani prologi. Kirjoitusvirheitä voi olla jonkin verran mutta älkää antako sen häiritä lukemista. Toivoisin kommenttia että kannattaako tätä tarinaa jatkaa? (jos nyt kukaan edes viitsii sitä lukea)
Soturipappi Matthias (prologi)
Herääminen
Matthias heräsi siihen, että suuri rotta tutkiskeli nälkäisenä hänen sormiaan. Hän läimäytti vaistomaisesti rottaa, joka sähätäen lähti kiipeämään ylös laituria. Matthiaksen päätä jomotti kuin viimeistä päivää. Hän yritti epätoivoisesti muistaa mitä oli tapahtunut, kunnes alkoi kiinnittää huomiota epämielyttävään tunteeseen joka palaili samaa tahtia tunnon kanssa hänen jalkoihinsa. Hyytävä kylmyys vihloi hänen jalkojaan, kunnes hän tajusi makaavansa satama-altaassa. Nopeasti hän kapusi ylös altaan reunalle ja tunsi märän kaapunsa liimautuvan ihoonsa. Hän katseli likaista, melkein mustaa vettä, jossa oli vielä äsken kellunut. Hän yritti epätoivoisesti muistaa mitä oli tapahtunut, mutta pää ei tuntunut suostuvan yhteistyöhön, joten hän alkoi katselemaan ympärilleen. Korkeat, huonokuntoiset punatiilitalot kohosivat hänen ympärillään ja hänen takanaan virtasi joki, jonka rannoilla näkyi siellä täällä satamalaitureita ja korkeita varastorakennuksia. Pari suurta purjelaivaa valkoisine purjeineen oli ankkuroitu satamalaitureiden viereen. Näihin laivoihin lappoi jatkuvana virtana lihaksikkaita merimiehiä suurine kantamuksineen. Matthias oli ilmiselvästi tullut jonkun suurkaupungin pahamaineisille satama-aluelle. Varsinkin öiseen aikaan täällä liikkui jos jonkilaisia roistoja ja murhaajia. Taivaasta päätelen nyt oli kuitenkin iltäpäivä, punainen aurinko oli laskemassa taivaanrantaan, se loi alueelle viimeisen rauhallisen iltavalaistuksen ennen yön pimeyttä. Matthias poimi maasta metallisauvansa, suoristi suuren papin hiipan päässään ja lähti kävelemään punatiilisia taloja kohti. Hän halusi päästä täältä pois ennen pimeän tuloa, mutta häntä kalvoi outo epävarmuuden tunne. Aivan kun häneltä olisi jäänyt jotain kesken...
Soturipappi Matthias (prologi)
Herääminen
Matthias heräsi siihen, että suuri rotta tutkiskeli nälkäisenä hänen sormiaan. Hän läimäytti vaistomaisesti rottaa, joka sähätäen lähti kiipeämään ylös laituria. Matthiaksen päätä jomotti kuin viimeistä päivää. Hän yritti epätoivoisesti muistaa mitä oli tapahtunut, kunnes alkoi kiinnittää huomiota epämielyttävään tunteeseen joka palaili samaa tahtia tunnon kanssa hänen jalkoihinsa. Hyytävä kylmyys vihloi hänen jalkojaan, kunnes hän tajusi makaavansa satama-altaassa. Nopeasti hän kapusi ylös altaan reunalle ja tunsi märän kaapunsa liimautuvan ihoonsa. Hän katseli likaista, melkein mustaa vettä, jossa oli vielä äsken kellunut. Hän yritti epätoivoisesti muistaa mitä oli tapahtunut, mutta pää ei tuntunut suostuvan yhteistyöhön, joten hän alkoi katselemaan ympärilleen. Korkeat, huonokuntoiset punatiilitalot kohosivat hänen ympärillään ja hänen takanaan virtasi joki, jonka rannoilla näkyi siellä täällä satamalaitureita ja korkeita varastorakennuksia. Pari suurta purjelaivaa valkoisine purjeineen oli ankkuroitu satamalaitureiden viereen. Näihin laivoihin lappoi jatkuvana virtana lihaksikkaita merimiehiä suurine kantamuksineen. Matthias oli ilmiselvästi tullut jonkun suurkaupungin pahamaineisille satama-aluelle. Varsinkin öiseen aikaan täällä liikkui jos jonkilaisia roistoja ja murhaajia. Taivaasta päätelen nyt oli kuitenkin iltäpäivä, punainen aurinko oli laskemassa taivaanrantaan, se loi alueelle viimeisen rauhallisen iltavalaistuksen ennen yön pimeyttä. Matthias poimi maasta metallisauvansa, suoristi suuren papin hiipan päässään ja lähti kävelemään punatiilisia taloja kohti. Hän halusi päästä täältä pois ennen pimeän tuloa, mutta häntä kalvoi outo epävarmuuden tunne. Aivan kun häneltä olisi jäänyt jotain kesken...
Tottakai soturipappi tarinoita luetaan. Ja oli tämä ihan hyväkin, jätti prologiksi juuri sopivasti auki tulevasta. Mitä tapahtuu, mitä on tapahtunut jne. Jatka ihmeessä, minä olen ainakin lukemassa eteenpäin. 
Siinä oli, tuota en ole vielä lukenut. Pitäisi varmaan kohta jos jaksaa... Tyhmä sotavasara, laskee äikännumeroani kun en ennätä tehdä millään sitä lopputyötä kun pitää täällä pyöriä joka viides minuutti.