Sotavasara.net

Dodiin! jatkoa seuraa jo nyt heti (kun innostuin kirjoittamaan) Tarinassa jatketaan tylsällä "ei yhtää ruumista" linjalla mutta koittakaa kestää! Kyllä se tarina tästä lähtee vielä etenemään. Kommenttia saa laittaa, varsinkin että kannattaako tätä enää jatkaa.

Soturipappi Matthias

Osa 1

Kadonnut Menneisyys

Matthiaksesta tuntui että hän oli harhaillut pitkin sumuisia kapeita kujia jo tunteja. Hänen jalkansa olivat aivan puhki kävelemisestä ja hänen kurkkuaan kuivasi. Hän ei ollut löytänyt tietä ulos tästä suuresta talolabyrintista, eikä mitään vihjeitä omasta menneisyydestään. Yö oli edennyt jo pitkälle ja kuusirppi paistoi öiseltä taivaalta. Matthias punnitsi vaihtoehtoja mielessään: Jäädäkkö yöksi tänne harhailemaan muistojen perässä vai etsiä majapaikka. Jälkimmäinen vaihtoehto sai hänet miettimään Lämmintä vuodetta ja ruokaa. Tuntui kuin hän ei olisi syönyt moneen viikkoon ja jokaista hänen lihastaan kolotti. Muutenkin päivällä olisi helpompi hahmottaa mitä hänelle oli tapahtunut, hän ajatteli ja lähti kävelemään
pitkää katua myöten. Aikansa etsittyään hän saapui Suurelle puuovelle jonka yläpuolella oli kyltti: Kuolleen sepän majatalo, ruokaa ja yösijaa matkalaisille. Paikka ei vaikuttanut hääviltä, rapistuneet ikkunanpielet ja halkeillut maali ulkoseinissä kielivät huonosta hoidosta tai varojen puutteesta, mutta nyt ei auttanut nirsoilla. Matthias veti suuresta villisianpään muotoisesta kahvasta ja avasi oven. Sen takana oli suuri sali. Suuri kynttiläkruunu paloi katossa ja seinät olivat täynnä palavia soihtuja. Jykevät tammipöydät olivat täynnä suuria, kuohuvia oluttuoppeja. Nurkassa jonkinlainen pieni orkesteri soitti iloista pelimannimusiikkia. Pöytien äärelle olevilla pitkillä puupenkeillä istui jos jonkinlaista porukkaa. Matthias erotti joukosta niin merimiehiä, sotilaita, kauppiaita, jopa kaupungin järjestysmiehiä tummansinisissä viitoissaan. Muutama kääpiö istuskeli omassa pöydässään puhellen vilkkaasti omalla kielellään välillä kumoten kurkkuunsa suuren tuopin olutta. Varjoisessa nurkassa oli käynnissä ilmeisesti korttipeli. Mustiin kaapuihin verhoutuneet miehet tuijottivat tuimasti toisiaan välillä lyöden kortteja tai rahaa pöytään. Parvella istuskeli kaksi haltiaa lukemassa kirjojaan. Heidän panssareistaan erotti selvästi että he olivat Merivartioston väkeä. Matthias astui sisään baariin sulkien oven perässään. Silloin eräs merimies sattui katsomaan Matthiakseen päin. Hän kääntyi nopeasti ja kuiskasi jotain muille pöydässä istuville. Pian koko baarissa oli hiljaista, jopa orkesteri oli lakannut soittamasta. Ainoastaan haltijoiden hiljainen puheensorina kuului korkealta parvelta. Joka ikinen baarissa olija tuijotti Matthiasta silmät pyöreinä, Jopa kortinpeluu nurkkapöydässä oli lakannut. Matthias käveli suoraan baaritiskille, hän halusi päästä täältä pois mahdollisimman äkkiä. Hän oli itsekkin aivan hämmästynyt herättämästään huomiosta. Lihava, melkeimpä kalju baarimikko kyyristeli tiskin takana aivan kuin ei olisi huomannutkaan Matthiasta ennen kuin tämä marssi suoraan tiskille.
"Mitä saisi olla" hän kysyi värisevällä aivan kuin pelokkaalla äänellä.
"Haluaisin huoneen" vastasi Matthias jolloin kuului huojentenut helpotus baarin puolelta.
"Tuossa on avain" sanoi baarimikko ojentaen tummuneen pronssiavaimen Matthiakselle.
"Minulla ei ole nyt rahaa, mutta...
"Ei se mitään pistetään piikkiin" baarimikko töksäytti kesken Matthiaksen lauseen.
"Mutta ettehän te varmasti tule tänne missään puhdistusasiossa" baarimikko jatkoi nopeasti.
"En" Vastasi Matthias ja huomasi suuren helpotuksen baarimikon omistajan kasvoilla.
Matthias lähti kiipeämään puisia portaita, jotka narisivat uhkavaasti ylös huoneeseensa. Hän kuuli että melutaso baarissa oli palannut normaaliksi ja orkesterikin soitti tavalliseen tapaansa. Hän uppoutui taas
miettimään mitä oli tapahtunut ennen kun hän oli herännyt satamassa. Mietteisiinsä uppoutunut Matthias ei huomannut kahden pikkupojan hahmoja jotka vilkuilivat häntä parvelta.
Toinen kuiskasi toiselle "Tuo se on, vastaa täysin kuvausta, se herra lupasi hänen löytämisestään kolme hopearahaa" Toinen nyökkäisi ja he pinkaisivat juoksuun ja katosivat baarin ovesta pimeille kujille. Myös eräs kortinpelaaja oli katsellut Matthiasta pöydästään. Hän kuiskasi hiljaa vierustovereilleen "Tänä yönä pojat, tänä yönä"
Kaikesta tästä autuaan tietämätön Matthias oli saapunut huoneensa ovelle. Hän oli unohtanut pyytää ruokaa mukaansa, mutta aamulla voisi ahmia vatsansa täyteen. Matthias avasi huoneensa oven jonka takaa odotti ankea näky. Pienessä lautaseinäisessä huoneessa oli vain pieni kirjoituspöytä, sänky ja jonkilainen vaatekomero. Seinällä oli maalaus joka kuvasi Sigmaria örkkijoukon keskellä valtava sotavasara verestä märkänä. Taulu toi hänelle kotoisen tunteen, samanlainen oli ollut hänen kotiluostarissaan, hän olisi halunnut muistella nuoruuttaan ja kasvamista soturipapiksi, mutta väsymys vei voiton. Hän riisui punaisen märän viittansa ja suuren papinhiippansa ja asetti ne kirjoituspöydällä. Suuren metallisauvansa hän piilotti kaiken varalta sängyn alle. Hän puhalsi kynttilän yöpöydällä sammuksiin ja vaipui rauhalliseen uneen, tietämättä mikä häntä vielä odottaisi...

Ainiin: kirjoitusvirheitä varmaan on jonkin verran yrittäkää olla pahastumatta niistä, kun olen vain kuolevainen ilman oikolukevaa kirjoitusohjelmaa.

Hieman oli kyllä kirjoitusvirheitä, muttei mitään ihmeempää. Ja mies oikolukee tekstinsä ilman ohjelmia, ei ole parempaa oikolukijaa kuin ihminen. Mutta tarinaan. Aika tavanomaista vielä alkuun, mutta alussa saa ollakkin. Mielenkiinto nousee jatkuvasti, ja Matthias on hahmona aika mielenkiintoinen. Rakennusten ja varsinkin majatalon kuvailu oli hyvin onnistunutta, ja baarimikon huomautus puhdistuksista (Purify the unholy!! ) oli aika mielekäs. Jatka ihmeessä, ei kannata miettiäkkään lopettamista näin alkuunsa.

Mielenkiintoinen alku...kuvailit tosiaan kaiken aika hyvin. Tuommoista tekstiä voisi lukea enemmänkin. Toden totta.

Todella salaperäistä sanoisinko. Tästähän jää oikein jännitys värisemään ilmaan. Kuvailu oli erittäin hyvää. Baarin pystyin helposti näkemään sieluni silmin... Kiinnostaa tietää mitä Mathiakselle tulee tapahtumaan. Kirjoitusvirheitä en nyt löytänyt paljonkaan. Muutama turha enter-painallus, muttei muuta. Erittäin hyvää tarinaa, jään odottamaan mikä häntä vielä odottaisi...

Itse asiassa voisit kirjoittaa vähän pitemmästi kerralla, että saisi tarinasta vähän enemmän irti joka kerta. Tämä pätkittäinen tyyli ottaa aivoon... Kai tiedät itse, mitä tässä tapahtuu ja mitä tälle Matthiasille on tapahtunut?
Öh. Älä ota tuota liian tosissasi. Sorrun varmaan liian helposti kritiikkiin. Tämä on tosi hyvä tarina ja minä ainakin odotan jatkoa. Kuvailu on ainakin yhtä hyvää kuin omani, vaikka kaipaisin itse vähän toimintaakin.

Minusta toiminnan puute ei ole häirinnyt ainakana vielä yhtään. Tarinat voivat toimia ilman äksöniä aivan hyvin, olethan sinäkin todella vähällä äksönillä kirjoittanut ainakin sen linnanneito/ritari tarinan, jossa oli se lohhharikärmes. Ja se edusti aivan selvästi tarinoidesi kärkipäätä, juurikin rauhallisemman tunnelman takia. Action ei ole koskaan menestyneen tarinan tae, päin vastoin. Jos osaa kirjoittaa hyvän tarinan ilman äksöniä on onnistunut ainakin minun mielestäni jo paljon paremmin kuin loistava pelkästä hooässästä koostuva tarina.

Hmm. Pitää paikkansa, Suuri ja Mahtava Mestari Rune.

Grom Hardhammer kirjoitti:Todella salaperäistä sanoisinko. Tästähän jää oikein jännitys värisemään ilmaan. Kuvailu oli erittäin hyvää. Baarin pystyin helposti näkemään sieluni silmin... Kiinnostaa tietää mitä Mathiakselle tulee tapahtumaan. Kirjoitusvirheitä en nyt löytänyt paljonkaan. Muutama turha enter-painallus, muttei muuta. Erittäin hyvää tarinaa, jään odottamaan mikä häntä vielä odottaisi...

Eipä ole tuohon lisättävää..