Oskar Schorzwald.....
Lähetetty: To 15.04.2004 21:28
Oskar Schorzwald
Karl ja Richard, kaksi pikkupoikaa Brandenhelmin kylästä Nulnin lähellä, katselivat kuinka outo, keski-ikäiseltä näyttävä mies, muukalainen kulki heidän ohitseen Kultaiseen tuoppiin, kylän ainoaan kapakkaan. Kun muukalainen meni sisään Kultaisen tuopin ovesta Karl sanoi Richardille "Mennään kysymään siltä jos se osaisi kertoa meille jonkin hyvän tarinan." Richard vastasi hänelle "Joo. Mennään vaan." Silloin Richardin isoveli tuli heidän taakseen ja otti Richardia takin kauluksesta kiinni sanoen "Et mene sinne, ainakaan ilman minua." Richard väänsi kasvonsa surulliseen ilmeeseen ja nyökkäsi.
"Osaatko kertoa tarinoita, muukalainen?" Karl huusi, kun oli huomannut muukalaisen istuvan Kultaisen tuopin nurkassa. "Vai että osaanko? Tottahan minä muutaman tarinan taidan." Silloin Richard huusi innoissaan "Kertoisitko meille tarinan!?" Johon muukalainen vastasi "Kyllä voin kertoa teille tarinan, se kertoo minusta. Jos haluatte kysyä jotain kertomuksen aikana kysykää pois, en ole kovin hyvä tarinan kertoja." Karl kysyi muukalaiselta ennen kuin se kerkesim alkaa kertomaan tarinaansa "Mikä sinun nimesi on?" Ja muukalainen vastasi "nimeni on Oskar Schorzwald. Ja nyt kerron teille tarinan minusta."
"Minä synnyin Sylvannian kirotussa maakunnassa, noin kolmekymmentä vuotta sitten, erääseen kylään jonka nimi oli Urskow." Pojat häkähtivät kuullessaan kirotun maakunnan nimen, mutta pysyivät vaiti. "Elin aivan normaalia elämää, varmasti samanlaiste kuin te kaksi, noin kymmenen vuotta. Ja sinä päivänä kun täytin kymmenen olin ystävälläni kylässä koko päivän, kunnes eräs maanviljelijä tuli sanomaan minulle `Sinun perheesi poika... Kaikki kuolleet.... Olen pahoillani.` Minä kysyin heti `Mitä... miten.... Missä?` Maan viljelijä vastasi minulle `Noin tunti sitten. Suuri määrä luurankoja ilmestyi kuin tyhjästä ja ne hyökkäsivät teidän maatilallenne. Me saimme ne pysäytettyä... mutta liian myöhään.` Minä juoksin suoraa päätä maatilallemme ja näin pelkkää tuhoa. Kaikki karjamme oli tapettu, viljamme poltettu ja kaiken kukkuraksi löysin perheeni kasattuna suureen kasaan. Kaikki kuolleita. Silloin kaaduin maahan, ja itkin läpi yön siinä paikassa." Mies niiskaisi ja jatkoi "Seuraavan viikon sain asua ystäväni luona, hänen nimensä on Hermann Bugar, ja sitten setäni haki minut pois kylästä, asumaan luokseen suureen pääkaupunkiimme Altdorfiin. Setäni nimi on Morris Schorzwald, ja hän oli Reisguadin ritari, ja pääsi niinkin pitkälle kuin Altdorfin Suur-miekkamiehiin. Mutta nyt hän on liian vanha taistelemaan ja työskentelee eräässä kaupassa, mutta ei siitä enempää. Koska hän oli ritari, hän halusi minustakin soturin ja hän vei minut ritarien alokas koulutukseen. Koulutus oli erittäin vaikea, eikä vain nykyisen vihamieheni, ja silloisen kouluttajani Boris Albrchtin takia. Se kesti puoli vuotta, ja kouluttajamme käyti hieman... mitem sen nyt ilmaisisi... Erilaisia koulutus menetelmiä. Muistan elävästi sen kerran kun hän pani meidät harjoittelemaan väistöliikkeitä, jos et onnistunut väistämään hänen miekkaansa kolmeen kertaan peräkkäin, hän pisti meidät väistelemään kärryjä." Silloin Richard keskeytti hänet "Väistelemään kärryjä?" Ja Oskar jatkoi "Kyllä. Ja keskelle Altdorfin pääkatua keskipäivällä, jolloin on eniten liikennettä. No ainakin opimme väistelemisen jalon taidon, meitä oli noin kaksikymmentä, joista vain viisi läpäisi sen miekan väistö testin. No jatkaakseni tarinaani, kun ritari koulutuksen alokas osa oli ohi. Ja meille kerrottiin nimen huudolla ketkä pääsivät jatkamaan ritarikoulutusta, olin varma että en pääsisi. Mutta kun kuulin nimeni huudettavan, en muista koskaan olleeni onnellisempi. Ja onneni osoittautui vääräksi. Koska olin luullut alokas koulutusta vaikeaksi, mutta se oli lastenleikkiä verrattuna loppukoulutukseen."
Silloin hänet keskeytti Karl, joka kysyi "Miksi et muuten tappanut sitä Borista, jos se oli niin karmea?" Oskar naurahti"Kuuntele tarinani loppuun ja sitten ymmärrät. Ja jatkaakseni tarinaa, alokas koulutuksen jälkeinen, kunnon koulutus kesti viisi vuotta ja se oli elämäni karmeinta aikaa. Meidän kouluttajamme oli vieläkin Boris, joka oli tätä nykyä armoton juoppo, joka kiristi kuria vieläkin enemmän. Mutta oli siinäkin aikakaudessa jotain hyvää, sain nimittäin uuden ystävän, hänen nimensä on Henrik Argon. Henrikin kanssa me teimme vaikka mitä, keran jopa joimme kääpiön pöydän alle." Silloin Richardin isoveli tuhahti "Tuota nyt ei usko villi-örkkikään." Ja Oskar vain nauroi "No hyvä on, se kääpiö oli jo valmiiksi erittäin kovassa kännissä, ihmisten mittapuulla. Ja kyllä me sen kahteen pekkaan saatiin juotua pöydän alle. Ja kun koulutus oli ohi me jouduimme valitettavasti eroamaan. Mutta ensin me vedimme pitkää tikkua siitä, kumpi saa haastaa Boriksen kaksintaisteluun. Ja minä voitin. Joten hastoin Boriksen, joka otti haasteen vastaan. Ja päivänä jona taistelu oli tarkoitus pitää Boris oli, tapansa mukaan, kapakassa ryyppäämässä. Ja saapui kaksintaisteluun Änkyräkännissä, hävisi minulle. Silloin hän vannoi kostavansa, sen että en tappanut häntä, ja tuhosin hänen kunniansa. Ja en nähnyt häntä sen jälkeen vähään aikaan.
No kun pääsimme ritari koulutuksesta Henrik lähetettiin sotimaan Bretonniaan, ja minut taas Örkkejä vastaan . Nykyään tapaan Henrikiä vain harvoin, mutta silloin se on iloinen tapaaminen, ja juhlimme sitä yleensä myöhään yöhön. Kun olin sotimassa Örkkejä vastaan saavutimme monia voittoja, ja niiden saastojen Waagh! tuhottiin täysin.
Sitten minut lähetettiin sotaan Skaveneiksi kutsuttuja rottaolentoja vastaan. Ja eräässä suuressa taistelussa, juuri kun olimme käymässä rynnäkköön, viereeni ratsasti Boris. En heti tajunnut mitä hän yritti, kunnes oli liian myöhäistä. Hän pisti peitsellään hevostani, ja se kaatui päälleni. Kun makasin siinä hevosen alla toivoin ettei minua löydettäisi, ja minun luultaisiin kuolleen taistellen. Mutta kun taistelu päättyi voittoon, minut löydettiin ja kannettiin sairastelttaan. Kun makasin siellä Viereeni tuotiin Boris, joka oli kuulemma saanut potkun hevoseltaan, koska hän oli nähnyt minua kannettavan sairastelttaan ja oli turhautuneisuudessaan poykaissut maata ja osunut vahingossa hevoseensa, ja saanut potkun takaisin. Ja taas kerran Boris vannoi kostavansa häpeän johon olin hänet saattanut." Taas Karl sanoi "Mutta eihän se ollut sinun vikasi." Ja vieläkin Oskaria nauratti "No eihän se ollutkaan, mutta aikuisten maailma on erittäin monimutkainen. Mutta silti, kun Boris oli kaatanut minut ja pääsi pois sairaalasta, minulle sanottiin etten enää koskaan voisi ratsastaa pitkiä matkoja. Joten Minut nimitettiin Reisguardin ritareiden kapteeniksi, ja Altdorfin Suur-miekkamieheksi, kun en voinut ratsastaa."
"Mutta koska Altdorfin Suur-miekkamiesten tarkoitus oli olla vain Altdorfia puolustamassa, jätin paikkani siellä ja lähdin palkkasoturiksi. Olen vieläkin Aldorfin Suur-miekkojen ja Reisguadin ritarien kapteeni, mutta silti kierrän maailmaa." Silloin Karl kysyi "Mistä Sinä tuon vasaran olet saanut?" Ja osoitti sormellaan Oskarin takin alla näkyvää vasaraa."ai se." Oskar vastasi "Siihen liittyykin yksi tarina, löysin sen kun olin Konrad Erensovin käskyn alaisena. Meidän kimppuumme hyökkäsi suuri lauma peto-miehiä, ja taistelimme raivoisasti. Sitten kesken taistelun löysin Peto-miesten johtajan, ja haastoin sen kaksintaisteluun. taistelimme pitkään, ja minä uuvuin ensin. Se käytti tietenkin tilannetta hyväkseen ja löi kaikilla voimillaan minua. Sain juuri miekkani sen iskun tielle. Mutta miekkani terä katkesi sen iskun voimasta. Ja minä kaaduin maahan. Silloin minä rukoilin molemmilta Keisarikunnan jumalilta, Sigmarilta ja Ulricilta pelastusta sielulleni, kun tämä vasara ilmestyi käteeni. Peto-miesten johtaja hämmästyi vasaran ilmestymistä siinä määrin että sain sen kallon murskattua yhdellä iskulla, johon laitoin kaikki voimani. No siinä on aika pitkälti tarinani tähän asti. Koska noiden tapahtumien jälkeen minulle ei ole tapahtunut mitään merkittävää. Mutta toivottavasti vielä tapahtuu." Silloin Oskar joutui katselemaan lasten pettyneitä silmiä, he olisivat halunneet kuulla lisää, joten hän kysyi "kuulkaas onko tässä kylässä ketään lukutaitoista?" Karl ja Richard nyökkäsivät "No jos haluatte kuulla lisää tarinoitani, niin voin lähettää teille tarinoita kirjeitse. Aina kun minulle tapahtuu jotain, tai kun kuulen hyvän tarinan. Niin sitten vain pyydätte sitä ihmistä joka osaa lukea lukemaan kirjeeni teille. Sopiiko?" Molemmat pojista huusivat yhteen ääneen "kyllä sopii. Lähetä kirjeitä milloin haluat." Oskar vastasi heille "Selvä. Mutta nyt on jo keskipäivä, joten minä jatkan matkaani. Eli näkemisiin ja kiitos seurasta." Karl sanoi "Kiitos itsellesi tarinastasi."
Silloin Oskar asteli ulos Kultaisen tuopin ovesta, ja jatkoi matkaansa......
_____________________________________________________________
Tommonen tuli tossa tänää väsättyä aika pikavauhtia. Joten en tiedä laadusta. Nimi on aika koominen, ja Jarloz:in keksimä. Tuon väsäsin hahmoni pohjalta. Hahmo on siis larppiin(kyllä olen tarpeeksi kerettiläinen harrastaakseni sitä) nimeltä Warhammer live-valtakunta liekeissä....
ps. siihen tuli todella vähän kappalejakoja... kun en ole koskaan ennen kirjoittanut tälläistä tarinaa joka on melkin kokoajan puhetta että sorry...
Karl ja Richard, kaksi pikkupoikaa Brandenhelmin kylästä Nulnin lähellä, katselivat kuinka outo, keski-ikäiseltä näyttävä mies, muukalainen kulki heidän ohitseen Kultaiseen tuoppiin, kylän ainoaan kapakkaan. Kun muukalainen meni sisään Kultaisen tuopin ovesta Karl sanoi Richardille "Mennään kysymään siltä jos se osaisi kertoa meille jonkin hyvän tarinan." Richard vastasi hänelle "Joo. Mennään vaan." Silloin Richardin isoveli tuli heidän taakseen ja otti Richardia takin kauluksesta kiinni sanoen "Et mene sinne, ainakaan ilman minua." Richard väänsi kasvonsa surulliseen ilmeeseen ja nyökkäsi.
"Osaatko kertoa tarinoita, muukalainen?" Karl huusi, kun oli huomannut muukalaisen istuvan Kultaisen tuopin nurkassa. "Vai että osaanko? Tottahan minä muutaman tarinan taidan." Silloin Richard huusi innoissaan "Kertoisitko meille tarinan!?" Johon muukalainen vastasi "Kyllä voin kertoa teille tarinan, se kertoo minusta. Jos haluatte kysyä jotain kertomuksen aikana kysykää pois, en ole kovin hyvä tarinan kertoja." Karl kysyi muukalaiselta ennen kuin se kerkesim alkaa kertomaan tarinaansa "Mikä sinun nimesi on?" Ja muukalainen vastasi "nimeni on Oskar Schorzwald. Ja nyt kerron teille tarinan minusta."
"Minä synnyin Sylvannian kirotussa maakunnassa, noin kolmekymmentä vuotta sitten, erääseen kylään jonka nimi oli Urskow." Pojat häkähtivät kuullessaan kirotun maakunnan nimen, mutta pysyivät vaiti. "Elin aivan normaalia elämää, varmasti samanlaiste kuin te kaksi, noin kymmenen vuotta. Ja sinä päivänä kun täytin kymmenen olin ystävälläni kylässä koko päivän, kunnes eräs maanviljelijä tuli sanomaan minulle `Sinun perheesi poika... Kaikki kuolleet.... Olen pahoillani.` Minä kysyin heti `Mitä... miten.... Missä?` Maan viljelijä vastasi minulle `Noin tunti sitten. Suuri määrä luurankoja ilmestyi kuin tyhjästä ja ne hyökkäsivät teidän maatilallenne. Me saimme ne pysäytettyä... mutta liian myöhään.` Minä juoksin suoraa päätä maatilallemme ja näin pelkkää tuhoa. Kaikki karjamme oli tapettu, viljamme poltettu ja kaiken kukkuraksi löysin perheeni kasattuna suureen kasaan. Kaikki kuolleita. Silloin kaaduin maahan, ja itkin läpi yön siinä paikassa." Mies niiskaisi ja jatkoi "Seuraavan viikon sain asua ystäväni luona, hänen nimensä on Hermann Bugar, ja sitten setäni haki minut pois kylästä, asumaan luokseen suureen pääkaupunkiimme Altdorfiin. Setäni nimi on Morris Schorzwald, ja hän oli Reisguadin ritari, ja pääsi niinkin pitkälle kuin Altdorfin Suur-miekkamiehiin. Mutta nyt hän on liian vanha taistelemaan ja työskentelee eräässä kaupassa, mutta ei siitä enempää. Koska hän oli ritari, hän halusi minustakin soturin ja hän vei minut ritarien alokas koulutukseen. Koulutus oli erittäin vaikea, eikä vain nykyisen vihamieheni, ja silloisen kouluttajani Boris Albrchtin takia. Se kesti puoli vuotta, ja kouluttajamme käyti hieman... mitem sen nyt ilmaisisi... Erilaisia koulutus menetelmiä. Muistan elävästi sen kerran kun hän pani meidät harjoittelemaan väistöliikkeitä, jos et onnistunut väistämään hänen miekkaansa kolmeen kertaan peräkkäin, hän pisti meidät väistelemään kärryjä." Silloin Richard keskeytti hänet "Väistelemään kärryjä?" Ja Oskar jatkoi "Kyllä. Ja keskelle Altdorfin pääkatua keskipäivällä, jolloin on eniten liikennettä. No ainakin opimme väistelemisen jalon taidon, meitä oli noin kaksikymmentä, joista vain viisi läpäisi sen miekan väistö testin. No jatkaakseni tarinaani, kun ritari koulutuksen alokas osa oli ohi. Ja meille kerrottiin nimen huudolla ketkä pääsivät jatkamaan ritarikoulutusta, olin varma että en pääsisi. Mutta kun kuulin nimeni huudettavan, en muista koskaan olleeni onnellisempi. Ja onneni osoittautui vääräksi. Koska olin luullut alokas koulutusta vaikeaksi, mutta se oli lastenleikkiä verrattuna loppukoulutukseen."
Silloin hänet keskeytti Karl, joka kysyi "Miksi et muuten tappanut sitä Borista, jos se oli niin karmea?" Oskar naurahti"Kuuntele tarinani loppuun ja sitten ymmärrät. Ja jatkaakseni tarinaa, alokas koulutuksen jälkeinen, kunnon koulutus kesti viisi vuotta ja se oli elämäni karmeinta aikaa. Meidän kouluttajamme oli vieläkin Boris, joka oli tätä nykyä armoton juoppo, joka kiristi kuria vieläkin enemmän. Mutta oli siinäkin aikakaudessa jotain hyvää, sain nimittäin uuden ystävän, hänen nimensä on Henrik Argon. Henrikin kanssa me teimme vaikka mitä, keran jopa joimme kääpiön pöydän alle." Silloin Richardin isoveli tuhahti "Tuota nyt ei usko villi-örkkikään." Ja Oskar vain nauroi "No hyvä on, se kääpiö oli jo valmiiksi erittäin kovassa kännissä, ihmisten mittapuulla. Ja kyllä me sen kahteen pekkaan saatiin juotua pöydän alle. Ja kun koulutus oli ohi me jouduimme valitettavasti eroamaan. Mutta ensin me vedimme pitkää tikkua siitä, kumpi saa haastaa Boriksen kaksintaisteluun. Ja minä voitin. Joten hastoin Boriksen, joka otti haasteen vastaan. Ja päivänä jona taistelu oli tarkoitus pitää Boris oli, tapansa mukaan, kapakassa ryyppäämässä. Ja saapui kaksintaisteluun Änkyräkännissä, hävisi minulle. Silloin hän vannoi kostavansa, sen että en tappanut häntä, ja tuhosin hänen kunniansa. Ja en nähnyt häntä sen jälkeen vähään aikaan.
No kun pääsimme ritari koulutuksesta Henrik lähetettiin sotimaan Bretonniaan, ja minut taas Örkkejä vastaan . Nykyään tapaan Henrikiä vain harvoin, mutta silloin se on iloinen tapaaminen, ja juhlimme sitä yleensä myöhään yöhön. Kun olin sotimassa Örkkejä vastaan saavutimme monia voittoja, ja niiden saastojen Waagh! tuhottiin täysin.
Sitten minut lähetettiin sotaan Skaveneiksi kutsuttuja rottaolentoja vastaan. Ja eräässä suuressa taistelussa, juuri kun olimme käymässä rynnäkköön, viereeni ratsasti Boris. En heti tajunnut mitä hän yritti, kunnes oli liian myöhäistä. Hän pisti peitsellään hevostani, ja se kaatui päälleni. Kun makasin siinä hevosen alla toivoin ettei minua löydettäisi, ja minun luultaisiin kuolleen taistellen. Mutta kun taistelu päättyi voittoon, minut löydettiin ja kannettiin sairastelttaan. Kun makasin siellä Viereeni tuotiin Boris, joka oli kuulemma saanut potkun hevoseltaan, koska hän oli nähnyt minua kannettavan sairastelttaan ja oli turhautuneisuudessaan poykaissut maata ja osunut vahingossa hevoseensa, ja saanut potkun takaisin. Ja taas kerran Boris vannoi kostavansa häpeän johon olin hänet saattanut." Taas Karl sanoi "Mutta eihän se ollut sinun vikasi." Ja vieläkin Oskaria nauratti "No eihän se ollutkaan, mutta aikuisten maailma on erittäin monimutkainen. Mutta silti, kun Boris oli kaatanut minut ja pääsi pois sairaalasta, minulle sanottiin etten enää koskaan voisi ratsastaa pitkiä matkoja. Joten Minut nimitettiin Reisguardin ritareiden kapteeniksi, ja Altdorfin Suur-miekkamieheksi, kun en voinut ratsastaa."
"Mutta koska Altdorfin Suur-miekkamiesten tarkoitus oli olla vain Altdorfia puolustamassa, jätin paikkani siellä ja lähdin palkkasoturiksi. Olen vieläkin Aldorfin Suur-miekkojen ja Reisguadin ritarien kapteeni, mutta silti kierrän maailmaa." Silloin Karl kysyi "Mistä Sinä tuon vasaran olet saanut?" Ja osoitti sormellaan Oskarin takin alla näkyvää vasaraa."ai se." Oskar vastasi "Siihen liittyykin yksi tarina, löysin sen kun olin Konrad Erensovin käskyn alaisena. Meidän kimppuumme hyökkäsi suuri lauma peto-miehiä, ja taistelimme raivoisasti. Sitten kesken taistelun löysin Peto-miesten johtajan, ja haastoin sen kaksintaisteluun. taistelimme pitkään, ja minä uuvuin ensin. Se käytti tietenkin tilannetta hyväkseen ja löi kaikilla voimillaan minua. Sain juuri miekkani sen iskun tielle. Mutta miekkani terä katkesi sen iskun voimasta. Ja minä kaaduin maahan. Silloin minä rukoilin molemmilta Keisarikunnan jumalilta, Sigmarilta ja Ulricilta pelastusta sielulleni, kun tämä vasara ilmestyi käteeni. Peto-miesten johtaja hämmästyi vasaran ilmestymistä siinä määrin että sain sen kallon murskattua yhdellä iskulla, johon laitoin kaikki voimani. No siinä on aika pitkälti tarinani tähän asti. Koska noiden tapahtumien jälkeen minulle ei ole tapahtunut mitään merkittävää. Mutta toivottavasti vielä tapahtuu." Silloin Oskar joutui katselemaan lasten pettyneitä silmiä, he olisivat halunneet kuulla lisää, joten hän kysyi "kuulkaas onko tässä kylässä ketään lukutaitoista?" Karl ja Richard nyökkäsivät "No jos haluatte kuulla lisää tarinoitani, niin voin lähettää teille tarinoita kirjeitse. Aina kun minulle tapahtuu jotain, tai kun kuulen hyvän tarinan. Niin sitten vain pyydätte sitä ihmistä joka osaa lukea lukemaan kirjeeni teille. Sopiiko?" Molemmat pojista huusivat yhteen ääneen "kyllä sopii. Lähetä kirjeitä milloin haluat." Oskar vastasi heille "Selvä. Mutta nyt on jo keskipäivä, joten minä jatkan matkaani. Eli näkemisiin ja kiitos seurasta." Karl sanoi "Kiitos itsellesi tarinastasi."
Silloin Oskar asteli ulos Kultaisen tuopin ovesta, ja jatkoi matkaansa......
_____________________________________________________________
Tommonen tuli tossa tänää väsättyä aika pikavauhtia. Joten en tiedä laadusta. Nimi on aika koominen, ja Jarloz:in keksimä. Tuon väsäsin hahmoni pohjalta. Hahmo on siis larppiin(kyllä olen tarpeeksi kerettiläinen harrastaakseni sitä) nimeltä Warhammer live-valtakunta liekeissä....
ps. siihen tuli todella vähän kappalejakoja... kun en ole koskaan ennen kirjoittanut tälläistä tarinaa joka on melkin kokoajan puhetta että sorry...
Aika mielenkiintoinen teos kyllä. Mutta itse tarinaan.
Eivätköhän kaikki liioittele tarinoissa hieman, ei niissä ole mitään hohtoa ilman pientä liioittelun makua. 
Aika kliseinen oli, mutta idea koota eri tarinoita oli aika hauska. Yhdyssanoissa taisi olla muuten jotain pikku korjaamista.. Parempi kuin edellinen stoorisi