Tarian Qluax Klaiqista/ Osa 2
Lähetetty: Ti 20.04.2004 20:56
"Suurhaltioita??!! Siis niitä joilla on isot korvat. Joudunko tosissaan kohtaamaan ne?" Qluax Marssi höhöttäen temppelistä. Lähtöpäivänä Qluax oli jännittynyt. Kun hän näki armeijansa se hälppeni. Armeija koostui kuudesta kroxigorista, 200 skinkistä, 120 Sauruksesta, 15 Terradonista ja Stegadonista. "Hyvä on pojat! Lähdetään!"
Liskot marssivät viikkoja. 20 Saurusta kuoli tappelussa, joka syntyi siitä että oli yksi kilpi liian vähän. päästyään perille, armeijasta oli puolet kuolleet. Liskot näkivät haltiat. Haltioilla oli Satoja miehiä. "Pomo! Kuollaanko me?" Eräs saurus kysyi ja astui eteenpäin. "Turpa umpeen ja takaisin riviin!" Qluax huusi ja nakkasi kyseistä saurusta kivellä. "Hyökätkää!" Qluax Huusi. Saurukset rynnivät kohti haltioita. Skinkit kroxigorit kiersivät sivusta. Stegadon päästettiin riehumaan toiseen kylkeen. Ei aikaakaan kun stegadon kroxigorit reijitettiin ja skinkit joksivat karkuun. Saurukset kestivät yllättävän hyvin. Mutta ennen pitkää nekin murskautuvat. Mutta eivät haltiatkaan naarmuitta selvinneet. He menettivät ratsuväen, valkoleijonat ja keihäsmiehet. "Hei! Tuo hörökorva on sokea! Tapetaan se!" Ja niin Qluax ja neljä saurusta rynnivät kohti Eltharionia. Viime hetkellä ennen Eltahrionin pistosta raskaalla aseellaan. Qluax hoksasi laittaa sauruksen eteensä. "Sori!" Qluax hymähti, ja nakkasi sauruksen sivuun. Qluax alkoi riehua eltharionin kanssa. Jokaista iskua ennemmin Qluax käytti saurusta liskokilpenään, sillä oli huomannut sen kannattavaksi. Ei väliä montako saurusta kuolee, kunhan itse elää. Qluax löi ensimmäisen iskun, ja toisen heti perään, lopuksi vielä kolmannenkin. Se kirottu sukkahousuhippi väisti ne kaikki. Qluax alkoi närkästyä. Hän löi neljännen ja viimeisen iskun. Pää poikki, vihollinen oli lyöty. Tai niin ainakin Qluax luuli. Kun hän katsoi tarkemmin, sehän olikin sauruksen pää. "Ups" hän voihkaisi. "Nyt minä tapan sen!" Hän mietti. Juuri ennen seuraavia iskuja, läheisestä viidakosta juoksi jotain. Jotain suurta ja pelottavaa. Niitä kutsutaan tukijoukoiksi. Kukaan ei tiedä mistä ne tulivat, ja minne menivät, mutta ne saivat haltioihin liikettä. Haltiat
juoksivat karkuun ja kauas ihan veneille asti. He meinasivat jättää pomonsa Lustriaan, mutta tämä sai heidät kiinni nopeasti. Näin poistuivat haltiat Lustriasta ties monenkokerran, ja liskot olivat tottuneet, että ne vielä palaisivat.
Liskot marssivät viikkoja. 20 Saurusta kuoli tappelussa, joka syntyi siitä että oli yksi kilpi liian vähän. päästyään perille, armeijasta oli puolet kuolleet. Liskot näkivät haltiat. Haltioilla oli Satoja miehiä. "Pomo! Kuollaanko me?" Eräs saurus kysyi ja astui eteenpäin. "Turpa umpeen ja takaisin riviin!" Qluax huusi ja nakkasi kyseistä saurusta kivellä. "Hyökätkää!" Qluax Huusi. Saurukset rynnivät kohti haltioita. Skinkit kroxigorit kiersivät sivusta. Stegadon päästettiin riehumaan toiseen kylkeen. Ei aikaakaan kun stegadon kroxigorit reijitettiin ja skinkit joksivat karkuun. Saurukset kestivät yllättävän hyvin. Mutta ennen pitkää nekin murskautuvat. Mutta eivät haltiatkaan naarmuitta selvinneet. He menettivät ratsuväen, valkoleijonat ja keihäsmiehet. "Hei! Tuo hörökorva on sokea! Tapetaan se!" Ja niin Qluax ja neljä saurusta rynnivät kohti Eltharionia. Viime hetkellä ennen Eltahrionin pistosta raskaalla aseellaan. Qluax hoksasi laittaa sauruksen eteensä. "Sori!" Qluax hymähti, ja nakkasi sauruksen sivuun. Qluax alkoi riehua eltharionin kanssa. Jokaista iskua ennemmin Qluax käytti saurusta liskokilpenään, sillä oli huomannut sen kannattavaksi. Ei väliä montako saurusta kuolee, kunhan itse elää. Qluax löi ensimmäisen iskun, ja toisen heti perään, lopuksi vielä kolmannenkin. Se kirottu sukkahousuhippi väisti ne kaikki. Qluax alkoi närkästyä. Hän löi neljännen ja viimeisen iskun. Pää poikki, vihollinen oli lyöty. Tai niin ainakin Qluax luuli. Kun hän katsoi tarkemmin, sehän olikin sauruksen pää. "Ups" hän voihkaisi. "Nyt minä tapan sen!" Hän mietti. Juuri ennen seuraavia iskuja, läheisestä viidakosta juoksi jotain. Jotain suurta ja pelottavaa. Niitä kutsutaan tukijoukoiksi. Kukaan ei tiedä mistä ne tulivat, ja minne menivät, mutta ne saivat haltioihin liikettä. Haltiat
juoksivat karkuun ja kauas ihan veneille asti. He meinasivat jättää pomonsa Lustriaan, mutta tämä sai heidät kiinni nopeasti. Näin poistuivat haltiat Lustriasta ties monenkokerran, ja liskot olivat tottuneet, että ne vielä palaisivat.
'Aivan sama kuinka monta saurusta kuolee, kunhan itse pysyy hengissä', just joo. 
En ihan tuollaiseksi häntä kuvitellut, mutta sellaista se taistelun tuoksina saa aikaan, näköjään. Mitenkä ihmeessä ne puolet lissujoukoista kuolivat matkalla? Tämä jäi vähän hämärän peittoon. Mutta aika samaa tasoa kuin viimestoorikin, kyllä kelpaa.