Vähän Lotria peliin!
Lähetetty: Su 02.05.2004 22:04
Elikkä en ole Lotria täällä nähnytkään elikkä laitan vähän potkua tällekkin foorumilla.
Elikkä maailma on "vähän" muuttunut: Sauron tuhoutui mutta samoin teki Minas Tirith ja Saruman. Maailman vallasta taistelevat Umbarin merirosvot,Haradrimit ja Itäläiset.
Myös Morian valtakausi päättyi Sarumanin hyökätessä sinne uuden Uruk-Hai joukkonsa sekä Mordorin rippeiden kanssa Morian murskatessa kuitenkin Sarumanin ja tämän Uruk-Hait.
Sumuvuorten kääpiöt kuolivat mystisellä tavalla (heh) omissa vuorissaan. Ja sitten itse tarinaan:
Khemrat, oman,mahtavan Pondon mahout.
Hänen joukkoihinsa kuului yli kolmekymmentä soturia joista suurin osa jousimiehiä ja kaikki pitkän matkan aseiden käyttäjiä.
Khemratin ruskea iho ja kevyt rengaspanssari kiiltelivät auringossa tämän ollessa housuja ja rengaspanssaria lukuunottamatta alasti kuumuudessaan.
Hän kantoi kahta pienempää sapelia, puhallusputkea sekä kolmea Shurikeniä. Sapelit olivat identtisiä: Molempien kahvat ja sormisuojat olivat lyhyet mutta tukevat sekä punaisella nahkalla päällystetyt. Hänen "satulallaan" myös roikkui noin kolmekymmentä nuolta puhallusputkeen sekä pieni myrkky astia johon oli tarkoitus kastaa nuolet sekä sapelitkin.
Loppumaton savanni oli kuuma kuin tuomiovuori ja väsytti jo ennestään väsynyttä Pondoa.
- " Kymmenen päivää ollaan ratsastettu eikä ole yhtäkään itäläistä vielä huomattu!" Kuului huuto tähystys tornista.
- " Mutta ajatelkaa kaikkea kultaa mitä saamme tämän reissun jälkeen." Khemrat huudahti vartiotorniin kääntyen sen suuntaan.
Äkkiä tähystys tornin hälytys torven harvinainen ääni pamahti ilmaan.
Kolme vainoharhaista ja pelokasta haukkaa lensivät kohti Pondoa ja sen miehistöä murtaen vartio tornin ja tiputtaen siellä olevan tähystäjän kymmeniä metriä alaspäin murskaten sen kiveen.
- " P*rkele!" Khemrat huudahti yrittäen epätoivoisesta saada hallintaan raivoisaa olifanttia.
Taidokas nuoli osui erääseen kotkista tiputtaen sitä lähemmäs maan pintaa.
Mahtava joukkio itäläisiä lähestyi hevosten kanssa hallitsemattomaa Olifanttia kaataen kyseisen olennon maahan satojen nuolten lävistäessä tämän kyljen.
Mutta Pondo kuoli urhoollisesti kaatuen arvaamattomasti tappajiensa päälle jättäen jäljelle pienemmän joukon miehistönsä tapettaviksi.
Osa myös miehistöstä kuoli olifantien kaatuessa onnekkaampien pysyessä hengissä rakennelmien avulla.
Mahtava pölypilvi nousi massiivisen Olifantin kaatuessa savannille murskaten monta puuta ja itäläistä ratsumiestä.
Khemrat pisti molemmat sapelinsa myrkkyyn pitäen kiinni valtaistuimestaan selviten Olifantin kaatuessa.
Nuolisateen saattelemana ryntäsivät itäläiset kohti olifantin miehistön rippeitä Khemratin hypätessä näiden kimppuun.
- " Naih mei natsh!" Kuului hirveä sotahuuto etelän kielellä Khemratin sapeleiden lävistäessä yhden itäläisen ratsumiehen.
Nuolien tukemana Khemrat surmasi seuraavan itäläisen ryöstäessä tällä kertaa tämän ratsun.
Itäläis joukkoja ryntäsi kohti Olifantin miehistöä Khemratin yrittäessä epätoivoisesta estellä näitä.
Kuin salaman iskusta viilsi itäläismiekka Khemratin rengaspanssarin auki päästen myös käsiksi tämän ihoon saaden pienen haavan.
Khemrat vetäisi toisella miekalla itäläisen aseen pois pistäen tätä toisella kurkkuun sotaraivon vallassa.
Ratsuväen rynnätessä Pondon jalan päälle alkoi kyseinen jalka sätkiä kaataen osan itäläisistä maahan miehistön jalkojen juureen.
Nämä kaatuneet tuhoutuivat etelän teristä joka tapauksessa, savannin perältä kuului toisenlainen ääni: Marssimista ja ärjymistä.
To be continued...
Elikkä maailma on "vähän" muuttunut: Sauron tuhoutui mutta samoin teki Minas Tirith ja Saruman. Maailman vallasta taistelevat Umbarin merirosvot,Haradrimit ja Itäläiset.
Myös Morian valtakausi päättyi Sarumanin hyökätessä sinne uuden Uruk-Hai joukkonsa sekä Mordorin rippeiden kanssa Morian murskatessa kuitenkin Sarumanin ja tämän Uruk-Hait.
Sumuvuorten kääpiöt kuolivat mystisellä tavalla (heh) omissa vuorissaan. Ja sitten itse tarinaan:
Khemrat, oman,mahtavan Pondon mahout.
Hänen joukkoihinsa kuului yli kolmekymmentä soturia joista suurin osa jousimiehiä ja kaikki pitkän matkan aseiden käyttäjiä.
Khemratin ruskea iho ja kevyt rengaspanssari kiiltelivät auringossa tämän ollessa housuja ja rengaspanssaria lukuunottamatta alasti kuumuudessaan.
Hän kantoi kahta pienempää sapelia, puhallusputkea sekä kolmea Shurikeniä. Sapelit olivat identtisiä: Molempien kahvat ja sormisuojat olivat lyhyet mutta tukevat sekä punaisella nahkalla päällystetyt. Hänen "satulallaan" myös roikkui noin kolmekymmentä nuolta puhallusputkeen sekä pieni myrkky astia johon oli tarkoitus kastaa nuolet sekä sapelitkin.
Loppumaton savanni oli kuuma kuin tuomiovuori ja väsytti jo ennestään väsynyttä Pondoa.
- " Kymmenen päivää ollaan ratsastettu eikä ole yhtäkään itäläistä vielä huomattu!" Kuului huuto tähystys tornista.
- " Mutta ajatelkaa kaikkea kultaa mitä saamme tämän reissun jälkeen." Khemrat huudahti vartiotorniin kääntyen sen suuntaan.
Äkkiä tähystys tornin hälytys torven harvinainen ääni pamahti ilmaan.
Kolme vainoharhaista ja pelokasta haukkaa lensivät kohti Pondoa ja sen miehistöä murtaen vartio tornin ja tiputtaen siellä olevan tähystäjän kymmeniä metriä alaspäin murskaten sen kiveen.
- " P*rkele!" Khemrat huudahti yrittäen epätoivoisesta saada hallintaan raivoisaa olifanttia.
Taidokas nuoli osui erääseen kotkista tiputtaen sitä lähemmäs maan pintaa.
Mahtava joukkio itäläisiä lähestyi hevosten kanssa hallitsemattomaa Olifanttia kaataen kyseisen olennon maahan satojen nuolten lävistäessä tämän kyljen.
Mutta Pondo kuoli urhoollisesti kaatuen arvaamattomasti tappajiensa päälle jättäen jäljelle pienemmän joukon miehistönsä tapettaviksi.
Osa myös miehistöstä kuoli olifantien kaatuessa onnekkaampien pysyessä hengissä rakennelmien avulla.
Mahtava pölypilvi nousi massiivisen Olifantin kaatuessa savannille murskaten monta puuta ja itäläistä ratsumiestä.
Khemrat pisti molemmat sapelinsa myrkkyyn pitäen kiinni valtaistuimestaan selviten Olifantin kaatuessa.
Nuolisateen saattelemana ryntäsivät itäläiset kohti olifantin miehistön rippeitä Khemratin hypätessä näiden kimppuun.
- " Naih mei natsh!" Kuului hirveä sotahuuto etelän kielellä Khemratin sapeleiden lävistäessä yhden itäläisen ratsumiehen.
Nuolien tukemana Khemrat surmasi seuraavan itäläisen ryöstäessä tällä kertaa tämän ratsun.
Itäläis joukkoja ryntäsi kohti Olifantin miehistöä Khemratin yrittäessä epätoivoisesta estellä näitä.
Kuin salaman iskusta viilsi itäläismiekka Khemratin rengaspanssarin auki päästen myös käsiksi tämän ihoon saaden pienen haavan.
Khemrat vetäisi toisella miekalla itäläisen aseen pois pistäen tätä toisella kurkkuun sotaraivon vallassa.
Ratsuväen rynnätessä Pondon jalan päälle alkoi kyseinen jalka sätkiä kaataen osan itäläisistä maahan miehistön jalkojen juureen.
Nämä kaatuneet tuhoutuivat etelän teristä joka tapauksessa, savannin perältä kuului toisenlainen ääni: Marssimista ja ärjymistä.
To be continued...