[FB]Pimeä tie, osa 1
Lähetetty: To 06.05.2004 22:19
Uusin tarinani, joka tulee olemaan joo 2 tai 3 osainen sijoittuu Warhammer: FB -maailmaan. Lukekaa ja kommentoikaa
____________________________________________________
Tavernan seinälle lankesi varjo. Pitkä mustahuppuinen mies astui ovesta sisään ja käveli tiskille.
- ”Yksi olut” murahti viittamies ja istahti jakkaralle
- ”Olut tulossa, ja te olitte?” kysyi tavernan omistaja.
- ”Ymmärtääkseni minun asiani eivät kuulu teille, herra tavernan omistaja. Kutsukaa minua vaikka ’Syväkurkuksi’ ” sanoi mies ja nosti kolpakon huulilleen
- ”No, herra ’Syväkurkku’, mitä te täällä teette?” kysyi omistaja ja tarkkaili ’Syväkurkun’ nuhjuisia vaatteita.
- ”Enkö minä jo sanonut, että minun asiani ovat minun asioitani!” mies nousi seisomaan ja heitti kolpakon lattialle.
- ”Ja minun tavernassanihan ei tuntemattomat riehu! Ock, Mock! Heittäkää tuo mies ulos!”
Kaksi rotevan oloista(ja kokoista) miestä nousi pystyyn tavernan nurkkapöydästä ja alkoi kävelemään kohti ’Syväkurkkua’.
- ”Nyt teidän poikien kannattaisi miettiä kaksi kertaa ennen kuin teette yhtään mitään” ’Syväkurkku’ sanoi ja hivutti kätensä viitan alle.
Korstot eivät välittäneet uhkauksista vaan lähestyivät ’Syväkurkkua’ ja kaivelivat tikareitaan esiin. Toinen miehistä tarttui ’Syväkurkkua’ kädestä kiinni, mutta kaatui lattialle mahtavan mäjähdyksen saattelemana. ’Syväkurkku’ potkaisi toista miehistä naamaan ja lähti juoksemaan kohti tavernan ovea. Oven eteen nousi seisomaan kaksi miestä, mutta niistä ’Syväkurkku’ selvisi parilla lyönnillä. Ulkona seisoi juomassa 3 hevosta. ’Syväkurkku’ hyppäsi tumman ratsun selkään ja karautti pimeälle metsätielle.
Tavernan ovelle ilmestyi pimeitä hahmoja jotka heristivät nyrkkiään ja kiroilivat.
Kavioiden kopse peittyi lehtien suhinaan pimeällä tiellä. ’Syväkurkku’ laski huppunsa alas ja pysäytti hevosen. Hän laskeutui satulasta ja kiinnitti hevosen vanhaan rähjäiseen puuhun. Hän penkoi satulalaukkuaan, otti sieltä soihdun ja sytytti sen.
- ”Kuka siellä?” kysyi ääni metsästä
- ” Aranthum täällä. Tuli tavernassa pieni kahakka. Laske ne tikapuut nyt alas.” Sanoi henkilö ja kohotti soihtunsa korkealle ilmaan.
Pienet tikapuut tippuivat puusta ja Aranthum kiipesi niitä pitkin ylös. Puiden latvojen yläpuolelle oli rakennettu majojen ja siltojen verkko. Täydellinen tukikohta joukkiolle joka koostuu varkaista ja rikollisista.
- ”Hei Aranthum, tänne päin.” Kuului Aranthumin takaa
- ”Scopie, vanha veikko! Mitäs täällä?” Aranthum kääntyi ympäri ja katsoi pientä miestä jolla oli puujalka
- ”Ei mitään kummempaa. Kaaoksen demonit ovat edenneet normaalilla vauhdillaan ja polttaneet metsää perässään. Metsän itäosissa ei enää voi kulkea, koska on suuri vaara joutua demonin riivaamaksi. Luultavasti kohta joudumme jättämään tukikohtamme ja siirtymään etelään.” Sanoi pieni mies ja kopsutteli puujalkaansa lankkuihin.
Alhaalta kuului naksahdus. Miehet ryntäsivät reunoille, nappasivat jousensa ja alkoivat etsimään naksahduksen aiheuttajaa. Tunnelma oli pelottava, kaikki tunsivat pahuuden läsnäolon. Kuului kova viuhahdus ja iso keihäs lensi lattiasta läpi suoraan Scopien puujalkaan. Olivatko Kaaoksen voimat päässeet jo näin pitkälle?
To be continued..
____________________________________________________
Tavernan seinälle lankesi varjo. Pitkä mustahuppuinen mies astui ovesta sisään ja käveli tiskille.
- ”Yksi olut” murahti viittamies ja istahti jakkaralle
- ”Olut tulossa, ja te olitte?” kysyi tavernan omistaja.
- ”Ymmärtääkseni minun asiani eivät kuulu teille, herra tavernan omistaja. Kutsukaa minua vaikka ’Syväkurkuksi’ ” sanoi mies ja nosti kolpakon huulilleen
- ”No, herra ’Syväkurkku’, mitä te täällä teette?” kysyi omistaja ja tarkkaili ’Syväkurkun’ nuhjuisia vaatteita.
- ”Enkö minä jo sanonut, että minun asiani ovat minun asioitani!” mies nousi seisomaan ja heitti kolpakon lattialle.
- ”Ja minun tavernassanihan ei tuntemattomat riehu! Ock, Mock! Heittäkää tuo mies ulos!”
Kaksi rotevan oloista(ja kokoista) miestä nousi pystyyn tavernan nurkkapöydästä ja alkoi kävelemään kohti ’Syväkurkkua’.
- ”Nyt teidän poikien kannattaisi miettiä kaksi kertaa ennen kuin teette yhtään mitään” ’Syväkurkku’ sanoi ja hivutti kätensä viitan alle.
Korstot eivät välittäneet uhkauksista vaan lähestyivät ’Syväkurkkua’ ja kaivelivat tikareitaan esiin. Toinen miehistä tarttui ’Syväkurkkua’ kädestä kiinni, mutta kaatui lattialle mahtavan mäjähdyksen saattelemana. ’Syväkurkku’ potkaisi toista miehistä naamaan ja lähti juoksemaan kohti tavernan ovea. Oven eteen nousi seisomaan kaksi miestä, mutta niistä ’Syväkurkku’ selvisi parilla lyönnillä. Ulkona seisoi juomassa 3 hevosta. ’Syväkurkku’ hyppäsi tumman ratsun selkään ja karautti pimeälle metsätielle.
Tavernan ovelle ilmestyi pimeitä hahmoja jotka heristivät nyrkkiään ja kiroilivat.
Kavioiden kopse peittyi lehtien suhinaan pimeällä tiellä. ’Syväkurkku’ laski huppunsa alas ja pysäytti hevosen. Hän laskeutui satulasta ja kiinnitti hevosen vanhaan rähjäiseen puuhun. Hän penkoi satulalaukkuaan, otti sieltä soihdun ja sytytti sen.
- ”Kuka siellä?” kysyi ääni metsästä
- ” Aranthum täällä. Tuli tavernassa pieni kahakka. Laske ne tikapuut nyt alas.” Sanoi henkilö ja kohotti soihtunsa korkealle ilmaan.
Pienet tikapuut tippuivat puusta ja Aranthum kiipesi niitä pitkin ylös. Puiden latvojen yläpuolelle oli rakennettu majojen ja siltojen verkko. Täydellinen tukikohta joukkiolle joka koostuu varkaista ja rikollisista.
- ”Hei Aranthum, tänne päin.” Kuului Aranthumin takaa
- ”Scopie, vanha veikko! Mitäs täällä?” Aranthum kääntyi ympäri ja katsoi pientä miestä jolla oli puujalka
- ”Ei mitään kummempaa. Kaaoksen demonit ovat edenneet normaalilla vauhdillaan ja polttaneet metsää perässään. Metsän itäosissa ei enää voi kulkea, koska on suuri vaara joutua demonin riivaamaksi. Luultavasti kohta joudumme jättämään tukikohtamme ja siirtymään etelään.” Sanoi pieni mies ja kopsutteli puujalkaansa lankkuihin.
Alhaalta kuului naksahdus. Miehet ryntäsivät reunoille, nappasivat jousensa ja alkoivat etsimään naksahduksen aiheuttajaa. Tunnelma oli pelottava, kaikki tunsivat pahuuden läsnäolon. Kuului kova viuhahdus ja iso keihäs lensi lattiasta läpi suoraan Scopien puujalkaan. Olivatko Kaaoksen voimat päässeet jo näin pitkälle?
To be continued..
Jotenkin samanoloinen jätkä kuin Aragorn (Konkari).. Tarinaan: Lyhythän tämä oli, mutta juoni tuli yllättävän hyvin selväksi, kuvailukin oli kelvollista. Kieloioppiasiat ovat oikein hyvässä kunnossa, vain pari virhettä. Lopussa kaikki tapahtui ehkä vähän lian nopeasti, mutta oli tämä kyllä paras tarinasi tähän mennessä.
"You may call me... Deepthroat." Siinäkin oli kyllä mahtava peli, voisi vilkaista uudestaan johonkin väliin...