MATKA BRETONNIAAN
Vorn oli todella väsynyt, häntä ja hänen kumppaneitaan oli koeteltu
rankasti pari yötä sitten. Ainoa jonka ei tarvinnut kävellä ja oli pirteä kuin pieni lapsi oli Talag, Ulricin pappi. Hän oli pelastanut miehet kuoleman vaarasta, ja pyytänyt vain lupaa liittyä heihin. Hän oli lähtenyt Middenheimistä etsimään vanhaa ystäväänsä Lercosia. Nämä olivat tutustuneet ennen Naggarothin taistelua. Talag oli vain vuoden Lercosia vanhempi. He olivat päättäneet olla jättämättä toisiaan pulaan, sillä Talag oli liittynyt Lercosin yksikköön, ja yrittänyt katsoa mikä höyrytankin räjäyttäneessä tykissä oli vikana. Talag oli pitänyt lupauksensa tähän päivään asti, Lercos ei luultavasti edes muistanut koko asiaa. Sillä sekunnilla kun Talag oli rynnännyt uljaan ratsunsa kanssa metsästä oli Lercosin kasvoille ilmestynyt suunnaton toivon ja ilon ilme. Hän oli juuri saamassa elämälleen karmean päätöksen kun tuo vanha ystävä oli tullut ja näyttänyt vääristyneelle oliolle Ulricin mahdin.
He löysivät pienen kylän, se oli luultavasti niin pieni, tai vasta perustettu että sitä ei oltu merkitty karttaan. Tummilla mukulakivi kaduilla näkyi kuitenkin selvät vanhat kulutuksen jäljet. Vain viisi taloa seisoi vahvasti pystyssä, ja yksi niistä näytti toimivan majatalona ja kauppapaikkana. Seurue suuntasi sinne, ja meni sisään. Majatalossa haisi rankasti viinalle, seinällä oli muutama hirven pää. Baarimikko tervehti heitä ystävällisesti. "Päivää, mukavaa nähdä uutta verta täällä päin" hän sanoi. Miehen äänessä oli Vornin mielestä jotain vikaa. Pimeissä nurkissa olevissa pöydissä oli nukkaisia väsyneen näköisiä miehiä. He mulkoilivat tulijoita katse värähtämättä." Päivää vaan" sanoi Lercos, "Saisiko täältä jotain syötävää, meillä on vain viisi kultakolikkoa, saako sillä mitään" hän kysyi varoilleen naureskellen. "Täällä se on aika paljon, saatte nukkua sillä yön yli ja syödä päivällistä, minä tarjoan tuopit jos te vain juotte" mukava baarimikko totesi. Miehet hyväksyivät tarjouksen ja alkoivat juoda ja syödä. Oudot ilmeet levisivät muiden majatalossa olevien silmille. He katsoivat heitä suurin silmin, suut auki. Talag tunsi kylmiä väreitä selässään, hän, joka oli aina kylmä, fyysisesti että psyykkisesti.
Jokin tässä paikassa ei ollut oikein. Seurue päätti mennä illan päätteksi nukkumaan yläkertaan. Talag meni omaan huoneeseensa ja muut omiinsa. Yläkerrassa oli viisi huonetta. Vain yksi jäi tyhjäksi eikä siellä ollut ketään, luultavasti pitkään aikaan koska sänky ja tuolit sekä pöytä olivat pölyn peitossa. Vanha violetti verho roikkui seinällä rähjäisenä. Kaikki huoneet olivat samanlaisia, vanhoja ja pölyisiä, ja joka huoneessa oli violetit verhoukset. Talag meni makuulle sänkyynsä, pöly pöllähti lakanoiden välistä."Kautta Ulricin miten tätä paikkaa hoidetaan" hän tiuskaisi kiukkuisesti. Muista huoneista ei kuulunut ääntä, kaikki olivat menneet nukkumaan. Talag kuunteli, ja käytävästä kuului sihinää ja töminää. Hän ihmetteli mitä oli meneillään. Talag kuuli että äänet lähestyivät ovelle. Hän ajatteli että joku siellä vain oli menossa tyhjään huoneeseen. Hän silmäili verhoa, ja huomasi siinä merkin. Siinä oli koukku joka lähti ympyrästä, Talag oli joskus nähnyt sen.
"Slaun....slaam...SLAANESH!" Talag hätääntyi ja hyppäsi sängystä, otti kirveensä ja meni oven selkäpuolelle sen viereen. Ovi aukesi ja Talag jäi sen taakse piiloon. Hän näki raosta että baarimikko oli tullut huoneeseen. Tämä oli selin, ja mutisi jotain. Talag arveli että miehellä oli vain jotain asiaa, avasi oven ja kysyi "Mitä asiaa teillä on, en pidä häirinnästä iltamyöhään!" Mies kääntyi ympäri ja Talag kohotti kulmakarvojaan ja säpsähti. Miehen kasvot olivat vääristyneet sadistiseen hymyyn. Silmät loistivat punaisina ja hänen kädessään oli lihanuija. Hän kohotti nuijan ja löi. Talag torjui kirveellään, ja siihen muotoiltu ulricin symboli, U alkoi hehkua ja kipinöidä. Talag ihmetteli kirveen käytöstä, se oli tehnyt samoin kuin hän jyräsi Nurglen lähetin hevosellaan. Se oli luultavasti lumottu joskus, kirves kuului Talagin isälle, Dagmarille.
Miehen lähettämä isku oli paljon voimakkaampi kuin hänen kunnostaan olisi voinut päätellä. Hän oli kaaoksen muuttuja, muodonvaihtaja. Talag, kuten kaikki Ulricin seuraajat vihasivat kahta asiaa ylitse muiden, mutantteja ja pelkureita.Talag kokosi kaiken raivonsa ja heilautti massiivista kirvestään pysäyttämättömällä voimalla. Hän horjahti itsekin kirveen terän mukaan. Kun se osui mutanttiin terä kuumeni punahehkuun ja leikkasi mutantin kahtia.Talagista tuntui kuin kirves olisi ohjannut hänen kättään. Muista huoneista kuului melua. Jacob ja Vorn taistelivat henkensä puolesta tylsillä tikareillaan, ja Lercos huitoi mutantteja kasaan Palavan Auringon miekallaan. Sen terä ja riimut hehkuivat punaisina, ja mutantin kavahtivat sitä. Talag ryntäsi auttamaan Vornia ja Jacobia, ja kirves ohjaili hänen taisteluliikkeitään. Hän kohotti kirveen päänsä yläpuolelle ja jännitti kaikki lihaksensa. "Ulric" hän huusi. Kirveen terä punertui vielä enemmän, jos se olisi tavallista metallia se olisi jo sulanut, kipinät lentivät Ulricin symbolista ja kuului sähköistä rätinää. Talag löi hirvittävällä voimalla, jollaista ei ollut koskaan nähnyt saatikka tuntenut. Viisi mutanttia menivät kahtia terän vauhdin yhtään hidastumatta. Terä leikkasi Jacobin huoneen ovenviereisestä seinästä miehen mittaisen palasen ennen kuin pysähtyi, karsta lensi ja seinäpuut syttyivät palamaan.
Miehet ryntäsivät ulos palavasta talosta mutantteja teurastaen.
Talag oli tyrmistyneen innoissaan kirveestään. He olivat tappaneet koko kylän väestön, noin 40 henkeä. Kaikki olivat olleet mutantteja. "Kaaos keksii mitä ihmeellisimpiä tapoja houkutella hyviä ansaan" Talag sanoi.
"Mehän voimme tehdä tästä paikasta omamme, tukikohtamme" Jacob innostui. "Totta, se on hyvä idea, tätä ei ole edes merkitty karttaan, Keisarikunta ei koskaan löydä meitä, ja täällä on ruokaakin, tutkin pienen hökkelin, se oli ruokavarasto" Lercos sanoi. Seurue meni normaaleista asuintaloista suurimpaan, majatalo kun oli päreinä ja hiilinä ja ruoka aitassa ei tietenkään voisi nukkua. He lymysivät siellä kaksi kuunkiertoa,
ja lähtivät Salaisuuksien yön jälkeen taivaltamaan vetäen vaunuja täynnä ruokaa olutta ja tarvikkeita. Talagin sotaratsu hoiti vaunujen vedon. "Siitä on nyt tasan vuosi" Talag sanoi odottaen muiden kyselevän. "Mistä?" kysyi Jacob. "Siitä, kun ystäväni teurasti Slaaneshin pakanaringin ja pääsi tarinoiden sankariksi" Talag vastasi. "Hänen nimensä oli Gotrek, hän oli Peikonsurma" Tapasin hänet kun heidät oli vangittu jonkun kieroutuneen ihmislahkon krouviin, minä ja muut Ulricin seuraajat hyökkäsimme sinne." Talag jatkoi, "Muut olisivat halunneet hänet ja hänen seuralaisensa hengiltä mutta minä päästin heidät tahallani pakoon, Peikonsurma vannoi kiitollisuutta." "Olen kuullut tuon tarinan" sanoi Jacob.
Miehet pulisivat koko matkan seikkailuistaan ja kuulumisista Keisarikuntaan. He alkoivat olla lähellä bretonniaa, mutta he matkasivat metsissä välttääkseen Karl Franzin agenntijärjestön kouran.
Eli jatkoa on tullut, tätä sain kirjoittaa rauhassa. Huom! Moderaattorit, jos Gotrekin mainitseminen edes tällä tavalla sivusuun on Tekijän oikeuksien rikkomista, korjaan asian jos voin, jos en saavat Modet vaihtaa Gotrekin nimen joksikin muuksi. Toivottavasti pidätte.
Nyt yritin laittaa välejä merkkien jälkeen,pari saattoi unohtua.
Kirjoitusvirheitä löysin kyllä, ja kannattaa ehkä jakaa dialogi niin, että aina uuden henkilön puheenvuoro aloittaa uuden rivin. Näin tarina pysyy hyvin kasassa, eikä anna sekavaa kuvaa. Mutta minä tykkäsin, jatka ihmeessä.