Kuin varjo yössä (prologi)
Lähetetty: La 08.05.2004 16:12
Kirjoitin tälläisen lyhykäisen prologin odotellessani ideaa Matthiaksen seuraavaan osaan:
Kuin varjo yössä (prologi)
Terry istui piilossa suuren lohikäärmettä esittävän kattokoristeen varjossa. Hän tuijotti herkeämättä alas hämärälle sisäpihalle, jossa vartija oli juuri päättämässä kierrostaan. Lempeä tuulenvire hyväili Terryn hiuksia, kun hän nousi äänettömästi ja lähti kulkemaan hiipien kuin kissa kohti katon reunaa. Pahaa aavistamatta vartija käveli reunan alle, jolloin Terry hyppäsi, lyöden samalla myrkytetyn tikarinsa syvälle vartijan rintaan. Myrkky lamautti vartijan silmänräpäyksessä ja tämä lyyhistyi kuolleena maahan päästämättä ääntäkään. Terry kiskaisi salamannopeasti tikarinsa irti ja kyyristyi läheiseen varjoon odottamaan. Toinen vartija oli juuri palamassa kierrokseltaan. Terry otti äänettömästi vyöltään puhallusputkensa ja latasi kaksi nuolta sen sisään. Toisen vartijan ilmestyessä oviaukkoon, hän puhalsi terävästi, lähettäen matkaan kuolettavat ammuksensa suoraan vartijan kurkkuun. Terryn kasvoilla kävi hymynhäivähdys kun vartija kaatui maahan koristen. Hän juoksi salamannopeasti viimeistelemään vartijan tikarillaan. Nyt reitti työpajoihin oli selvä. Terry lähti harppomaan pitkin pitkää arkistohuoneeseen vievää käytävää. Huoneen ovella häntä odotti uskomaton näky: Koko paikka oli ahdettu täyteen kirjoja, papereita, ja pergamenttejä, mutta Terry tiesi tarkkaan mitkä piirustukset hän halusi. Hän nappasi taskustaan vihertävän saastakivipalasen ja kuiskasi sille loitsun, jolloin se alkoi hehkua vihreää valoa, joka täytti koko arkistohuoneen. Terry meni tutkimaan kirjoituspöydällä lojuvia piirrustuksia. Hän viskeli turhia papereita, kunnes paperipinon alta paljastui pinkka niputettuja papereita, joissa oli Nulnin teknillisen yliopiston tunnus. Ihmisteknikoilla ei ollut aavistustakaan kuinka paljon heidän karvaiset rottakollegansa maksoivat sotakoneiden piirrustuksista. Terry nappasi paperit kainaloonsa ja juoksi pois arkistohuoneesta. Terry kaivoi taskustaan Skavenien lahjoittaman palopommin ja kytki saastakivensä pommin kyljessä olevaan aukkoon. Terry otti vauhtia ja viskasi pommin arkistohuoneen ovesta sisään. Paineaalto täräytti koko rakennusta ja Terry tunsi ilmassa savun ja ruudin käryn. Terry juoksi salamana ulos palavasta rakennuksesta. Hän tuli pihassa olevan suuren likakaivon kohdalle. Hän otti sen suuresta metallikannesta kiinni ja ponnisti voimansa äärimmilleen. Hitaasti suuri kaivonkansi liikkui paikaltaan, pitäen samalla kirskuvaa ääntä . Terry hivuttautui alas viemäriin, sulkien samalla kannen perässään. Hän laskeutui niljakkaita tikkaita pitkin alas haisevaan viemäriin.Terry nojautui viemärikäytävän kosteaan ja limaseen kiviseinään ja antoi hengityksensä tasaantua. Pian hän olisi rikkaampi kuin koskaan ennen. Hän lähti kulkemaan viemärikäytävää eteenpäin, katsellen samalla viemärissä virtavaa likaisenruskeaa vettä. Terry saapui sovitulle kohtauspaikalle, jossa häntä odotti mustakarvainen, lajitovereitaan suurempi rotta. Sillä oli päällään ruosteinen haarniska, johon oli viritelty vihreänähehkuvaa saastakiveä. Rotan toisen silmän paikalla oli suuri märkivä haava, josta valui mätää pitkin rotan karvaista poskea. Rotta piteli kädessään ruosteista hilparia jonka terään oli kuivunut verta. Rotta ojensi karvaisen kätensä ja Terry antoi paperipinkan rotalle, joka katseli sitä hetken aikaa asiantuntevan näköisenä ja nyökkäsi Terrylle, samalla ojentaen pussillisen saastakiveä. Terry tarkasteli vihertäviä kiviä ja nyökkäsi rotalle. Juuri silloin viemärin pimeästä sivukäytävästä lensi kymmenittäin heittotähtiä, jotka pitivät viheltävää ääntä halkoessaan ilmaa.
"Väijytys" Terry huusi ja pinkaisi juoksuun pitkin viemärikäytävää. Hän näki kun hänen kauppakumppaninsa lyyhistyi maahan heittotähti niskassaan. Sillä ei ollut Terrylle enää merkitystä sillä hän oli saanut palkkionsa. Hyökkääjät olivat ilmeisesti olleet kiinostuneneet vain koneiden piirrustuksistä. Pian Terry oli sopivan viemärin kohdalla, hän kiipesi nopeasti tikkaat ylös ja tönäisi kannen paikaltaan. Terry nousi ylös ja vetäisi keuhkonsa täyteen raikasta ulkoilmaa. Siltä hänellä oli tunne ettei väijytetyksi joutuminen tiennyt hyvää...
Kommentoikaa vapaasti!
Kuin varjo yössä (prologi)
Terry istui piilossa suuren lohikäärmettä esittävän kattokoristeen varjossa. Hän tuijotti herkeämättä alas hämärälle sisäpihalle, jossa vartija oli juuri päättämässä kierrostaan. Lempeä tuulenvire hyväili Terryn hiuksia, kun hän nousi äänettömästi ja lähti kulkemaan hiipien kuin kissa kohti katon reunaa. Pahaa aavistamatta vartija käveli reunan alle, jolloin Terry hyppäsi, lyöden samalla myrkytetyn tikarinsa syvälle vartijan rintaan. Myrkky lamautti vartijan silmänräpäyksessä ja tämä lyyhistyi kuolleena maahan päästämättä ääntäkään. Terry kiskaisi salamannopeasti tikarinsa irti ja kyyristyi läheiseen varjoon odottamaan. Toinen vartija oli juuri palamassa kierrokseltaan. Terry otti äänettömästi vyöltään puhallusputkensa ja latasi kaksi nuolta sen sisään. Toisen vartijan ilmestyessä oviaukkoon, hän puhalsi terävästi, lähettäen matkaan kuolettavat ammuksensa suoraan vartijan kurkkuun. Terryn kasvoilla kävi hymynhäivähdys kun vartija kaatui maahan koristen. Hän juoksi salamannopeasti viimeistelemään vartijan tikarillaan. Nyt reitti työpajoihin oli selvä. Terry lähti harppomaan pitkin pitkää arkistohuoneeseen vievää käytävää. Huoneen ovella häntä odotti uskomaton näky: Koko paikka oli ahdettu täyteen kirjoja, papereita, ja pergamenttejä, mutta Terry tiesi tarkkaan mitkä piirustukset hän halusi. Hän nappasi taskustaan vihertävän saastakivipalasen ja kuiskasi sille loitsun, jolloin se alkoi hehkua vihreää valoa, joka täytti koko arkistohuoneen. Terry meni tutkimaan kirjoituspöydällä lojuvia piirrustuksia. Hän viskeli turhia papereita, kunnes paperipinon alta paljastui pinkka niputettuja papereita, joissa oli Nulnin teknillisen yliopiston tunnus. Ihmisteknikoilla ei ollut aavistustakaan kuinka paljon heidän karvaiset rottakollegansa maksoivat sotakoneiden piirrustuksista. Terry nappasi paperit kainaloonsa ja juoksi pois arkistohuoneesta. Terry kaivoi taskustaan Skavenien lahjoittaman palopommin ja kytki saastakivensä pommin kyljessä olevaan aukkoon. Terry otti vauhtia ja viskasi pommin arkistohuoneen ovesta sisään. Paineaalto täräytti koko rakennusta ja Terry tunsi ilmassa savun ja ruudin käryn. Terry juoksi salamana ulos palavasta rakennuksesta. Hän tuli pihassa olevan suuren likakaivon kohdalle. Hän otti sen suuresta metallikannesta kiinni ja ponnisti voimansa äärimmilleen. Hitaasti suuri kaivonkansi liikkui paikaltaan, pitäen samalla kirskuvaa ääntä . Terry hivuttautui alas viemäriin, sulkien samalla kannen perässään. Hän laskeutui niljakkaita tikkaita pitkin alas haisevaan viemäriin.Terry nojautui viemärikäytävän kosteaan ja limaseen kiviseinään ja antoi hengityksensä tasaantua. Pian hän olisi rikkaampi kuin koskaan ennen. Hän lähti kulkemaan viemärikäytävää eteenpäin, katsellen samalla viemärissä virtavaa likaisenruskeaa vettä. Terry saapui sovitulle kohtauspaikalle, jossa häntä odotti mustakarvainen, lajitovereitaan suurempi rotta. Sillä oli päällään ruosteinen haarniska, johon oli viritelty vihreänähehkuvaa saastakiveä. Rotan toisen silmän paikalla oli suuri märkivä haava, josta valui mätää pitkin rotan karvaista poskea. Rotta piteli kädessään ruosteista hilparia jonka terään oli kuivunut verta. Rotta ojensi karvaisen kätensä ja Terry antoi paperipinkan rotalle, joka katseli sitä hetken aikaa asiantuntevan näköisenä ja nyökkäsi Terrylle, samalla ojentaen pussillisen saastakiveä. Terry tarkasteli vihertäviä kiviä ja nyökkäsi rotalle. Juuri silloin viemärin pimeästä sivukäytävästä lensi kymmenittäin heittotähtiä, jotka pitivät viheltävää ääntä halkoessaan ilmaa.
"Väijytys" Terry huusi ja pinkaisi juoksuun pitkin viemärikäytävää. Hän näki kun hänen kauppakumppaninsa lyyhistyi maahan heittotähti niskassaan. Sillä ei ollut Terrylle enää merkitystä sillä hän oli saanut palkkionsa. Hyökkääjät olivat ilmeisesti olleet kiinostuneneet vain koneiden piirrustuksistä. Pian Terry oli sopivan viemärin kohdalla, hän kiipesi nopeasti tikkaat ylös ja tönäisi kannen paikaltaan. Terry nousi ylös ja vetäisi keuhkonsa täyteen raikasta ulkoilmaa. Siltä hänellä oli tunne ettei väijytetyksi joutuminen tiennyt hyvää...
Kommentoikaa vapaasti!
).