Keisarikunnan Karkoittamat; Koko Tarina
Lähetetty: Ti 11.05.2004 10:27
Keisarikunnan karkoittamat
Prologi:
"Tule nyt jo sieltä!!! huusi Jacob Lercosille."
"Minä olen porukan vahvin,syön tässä niin kauan kunnes olen täynnä!!!!"
"Mutta meillä on kiire,yö laskeutuu ja Kaaos alkaa vallita metsiä, meidän ""ON mentävä! tokaisi Vorn."
Sitten Lercos suostui lopettamaan syömisen.He olivat pysähtyneet jonkun tekemälle leiri paikalle mustien vesien rannalla.
Matkan päämäränä oli Bretonnia, mutta he joutuivat kiertämään kiitos Keisarikunnan asettamien rajojen ja partioiden.Ryhmässä oli kolme entistä tykkimiestä, jotka ammuttuaan vahingossa Höyrytankkia Naggarothin taistelussa saivat häädön itse KarlFranzilta,Keisarikunnan hallitsijalta.Todellisuudessa olivat sepät kasanneet kanuunan väärin, valaen tykin sisustan vinoksi. Sitä ei oltu taistelun uhatessa ehditty koeampua. Yksi heistä, Lercos, oli ennen kuulunut Palavan Auringon ritareihin, mutta sairstuttuaan kahdeksi kuukadeksi Puna Rokkoon hänet oli alennettu tykkimieheksi, koska hän oli uhka ritareille.Hän oli suuri, kaksimetrinen vahva mies, jolla periaatteet olivat tärkeimpiä, hän oli itsepäinen ja vanhin.
Joukkoon kuului myös Jacob, nuori tykkimieheksi kouluttautunut sotilas,
joka pelkäsi olla taistelun keskellä, mutta piti ideasta ampua kanuunalla vihollisia taistelukentän takaa,sekä Vorn, kokenut kanuunan lataaja joka oli monesti ansainnut kunniaa tarkoilla laukauksillaan elin tärkeitä kohteita vastaan.
He juoksivat kohti aurinkoa niin kovaa kuin jaloistaan pääsivät, seuraten tietä jonka oli pakko johtaa jonnekkin.Heidän sinimustat univormunsa likaantuivat kylmästä kurasta ja hiki valui nopeasti heidän poskillaan. He etenivät vähän matkaa, ja pian heidän vaivansa palkittiinkin.
He löysivät majatalon joka oli jätetty tyhjäksi, mutta mitä sen sisällä
oli sai heidät kauhun valtaan,varsinkin Lercosin. Seinän puut olivat vääntyilleet kuin taian voimasta ja muodostivat kolme ympyrää. Se oli Nurgle merkki.Saman jumalan palvelija oli sairastuttanut Lercosin.
Talon omistajat luultavasti lymysivät jossain lähellä metsässä, kieroutuneina,epäkuolleina ja sairaina Nurglen palvelijoina.
He kävivät nukkumaan majataloon. Lercos meni takahuoneeseen kauaksi merkistä. Vorn nukahti lähes heti mutta Jacob ei saanut unta. Hän pyöritteli hattua käsissään ja mietti mitä talossa oli tapahtunut.Hän oli kuullut täälläpäin olleesta talosta, jonka poika oli kadonnut salaisuuksien yönä. Mies ja kääpiö olivat lähteneet etsimään poikaa, ja törmänneet slaaneshin palvojien pakanarinkiin. Poika oli ollut osallisena palvonnassa
ja saanut surmansa kääpiön kirveestä.Jacob kuuli narahduksen,kuin puisen oven aukeamisen.Hän katsoi ikkunasta, ja herätti Vornin. "MITÄ NYT!!!" Vorn huusi suoraa kurkkua. "Ole hiljaa" tokaisi Jacob valmiina pistämään Vornilta tajun kankaalle."Katso ikkunaan,siellä on jotain".
Vorn katsoi,eikä ensiksi nähnyt mitään.Pilvet väistyivät Morrsliebin vihreän kuultavan valon tieltä. Hän näki vanhat rähjäiset tavarankuljetus vaunut, joita veti hevonen. Eläin oli täysin kuolleen näköinen, mätä ruho pysyi pystyssä huojuen. Sen vieressä seisoi mustaan kaapuun pukeutunut hahmo, sen hupusta loisti vihreä valo. Vorn katsoi kaapua. Siinä oli kolme ympyrää. "Se on Nurglen lähettiläs" hän sanoi ääni vapisten.
Miehet olivat ilmeisesti sen talossa. Se nosti kätensä ja laukaus puhdasta kaaos energiaa lensi miehiä kohti.He väistivät, ja se osui seinässä olevaan merkkiin. Merkki alkoi hehkua. Yhtä äkkiä he näkivät Lercosin ulkona riehumassa miekkansa kanssa. Hän oli kiertänyt talon takaa. Kaksi Nurglen lähetin palvelijaa ilmestyi metsistä, ne olivat ilmeisesti talon entiset omistajat. Lercos löi lähettiä miekalla. Miekka muuttui vihertäväksi ja hehku alkoi edetä terästä kohti kahvaa ja Lercosin kättä.
"Ei enää ikinä" Lercos huusi ja heitti lähettiä miekallan. Se osui lähettiä jalkaan ja tämä karjaisi. jalka mutatoitui, ja miekka tippui maahan. Haavat kuroutuivat umpeen. Lercos oli hätää kärsimässä, Vorn ja Jacob
eivät voineet auttaa koska heillä ei ollut aseita. Yhtäkkiö Lercosille tuli kylmä. "Tunne Ulricin voima houkka" kuului jostain. Jäinen taika pallo lensi lähettilään päähän, jäädyttäen tämän pään siihen paikkaan. Ulricin taistelupappi ratsasti hevosellaan puiden suojasta suoraan lähetin lävitse, murskaten tämän siruiksi.
**********************************************************
MATKA BRETONNIAAN
Vorn oli todella väsynyt, häntä ja hänen kumppaneitaan oli koeteltu
rankasti pari yötä sitten. Ainoa jonka ei tarvinnut kävellä ja oli pirteä kuin pieni lapsi oli Talag, Ulrcin pappi. Hän oli pelastanut miehet kuoleman vaarasta, ja pyytänyt vain lupaa liittyä heihin. Hän oli lähtenyt
Middenheimistä etsimään vanhaa ystäväänsä Lercosia.Nämä olivat tutustuneet ennen Naggarothin taistelua. Talag oli vain vuoden Lercosia vanhempi.He olivat päättäneet olla jättämättä toisiaan pulaan, sillä Talag oli liittynyt Lercosin yksikköön, ja yrittänyt katsoa mikä höyrytankin räjäyttäneessä tykissä oli vikana.Talag oli pitänyt lupauksensa tähän päivään asti, Lercos ei luultavasti edes muistanut koko asiaa.Sillä sekunnilla kun Talag oli rynnännyt uljaan ratsunsa kanssa metsästä oli Lercosin kasvoille ilmestynyt suunnaton toivon ja ilon ilme. Hän oli juuri saamassa elämälleen karmean päätöksen kun tuo vanha ystävä oli tullut ja näyttänyt vääristyneelle oliolle Ulricin mahdin.
He löysivät pienen kylän, se oli luultavasti niin pieni, tai vasta perustettu että sitä ei oltu merkitty karttaan. Tummilla mukulakivi kaduilla näkyi kuitenkin selvät vanhat kulutuksen jäljet. Vain viisi taloa seisoi vahvasti pystyssä, ja yksi niistä näytti toimivan majatalona ja kauppapaikkana. Seurue suuntasi sinne, ja meni sisään. Majatalossa haisi rankasti viinalle, seinällä oli muutama hirven pää. Baarimikko tervehti heitä ystävällisesti. "Päivää, mukavaa nähdä uutta verta täällä päin" hän sanoi. Miehen äänessä oli Vornin mielestä jotain vikaa. Pimeissä nurkissa olevissa pöydissä oli nukkaisia väsyneen näköisiä miehiä. He mulkoilivat tulijoita katse värähtämättä." Päivää vaan" sanoi Lercos, "Saisiko täältä jotain syötävää, meillä on vain viisi kultakolikkoa, saako sillä mitään" hän kysyi varoilleen naureskellen. "Täällä se on aika paljon, saatte nukkua sillä yön yli ja syödä päivällistä, minä tarjoan tuopit jos te vain juotte" mukava baarimikko totesi. Miehet hyväksyivät tarjouksen ja alkoivat juoda ja syödä. Oudot ilmeet levisivät muiden majatalossa olevien silmille. He katsoivat heitä suurin silmin, suut auki. Talag tunsi kylmiä väreitä selässään, hän, joka oli aina kylmä, fyysisesti että psyykkisesti.
Jokin tässä paikassa ei ollut oikein. Seurue päätti mennä illan päätteksi nukkumaan yläkertaan. Tolg meni omaan huoneeseensa ja muut omiinsa.
Yläkerrassa oli viisi huonetta.Vain yksi jäi tyhjäksi eikä siellä ollut ketään, luultavasti pitkään aikaan koska sänky ja tuolit sekä pöytä olivat pölyn peitossa. Vanha violetti verho roikkui seinällä rähjäisenä. Kaikki huoneet olivat samanlaisia, vanhoja ja pölyisiä, ja joka huoneessa oli violetit verhoukset. Talag meni makuulle sänkyynsä, pöly pöllähti lakanoiden välistä."Kautta Ulricin miten tätä paikkaa hoidetaan" hän tiuskaisi kiukkuisesti. Muista huoneista ei kuulunut ääntä, kaikki olivat menneet nukkumaan. Talag kuunteli, ja käytävästä kuului sihinää ja töminää. Hän ihmetteli mitä oli meneillään. Talag kuuli että äänet lähestyivät ovelle. Hän ajatteli että joku siellä vain oli menossa tyhjään huoneeseen. Hän silmäili verhoa, ja huomasi siinä merkin. Siinä oli koukku joka lähti ympyrästä, Talag oli joskus nähnyt sen.
"Slaun....slaam...SLAANESH!" Talag hätääntyi ja hyppäsi sängystä, otti kirveensä ja meni oven selkäpuolelle sen viereen. Ovi aukesi ja Talag jäi sen taakse piiloon. Hän näki raosta että baarimikko oli tullut huoneeseen. Tämä oli selin, ja mutisi jotain. Talag arveli että miehellä oli vain jotain asiaa, avasi oven ja kysyi "Mitä asiaa teillä on, en pidä häirinnästä iltamyöhään!" Mies kääntyi ympäri ja Talag kohotti kulmakarvojaan ja säpsähti. Miehen kasvot olivat vääristyneet sadistiseen hymyyn. Silmät loistivat punaisina ja hänen kädessään oli lihanuija. Hän kohotti nuijan ja löi. Talag torjui kirveellään, ja siihen muotoiltu ulricin symboli, U alkoi hehkua ja kipinöidä. Talag ihmetteli kirveen käytöstä, se oli tehnyt samoin kuin hän jyräsi Nurglen lähetin hevosellaan. Se oli luultavasti lumottu joskus, kirves kuului Talagin isälle, Dagmarille.
Miehen lähettämä isku oli paljon voimakkaampi kuin hänen kunnostaan olisi voinut päätellä. Hän oli kaaoksen muuttuja, muodonvaihtaja. Talag, kuten kaikki Ulricin seuraajat vihasivat kahta asiaa ylitse muiden, mutantteja ja pelkureita.Talag kokosi kaiken raivonsa ja heilautti massiivista kirvestään pysäyttämättömällä voimalla. Hän horjahti itsekin kirveen terän mukaan. Kun se osui mutanttiin terä kuumeni punahehkuun ja leikkasi mutantin kahtia.Talagista tuntui kuin kirves olisi ohjannut hänen kättään. Muista huoneista kuului melua. Jacob ja Vorn taistelivat henkensä puolesta tylsillä tikareillaan, ja Lercos huitoi mutantteja kasaan Palavan Auringon miekallaan. Sen terä ja riimut hehkuivat punaisina, ja mutantin kavahtivat sitä. Talag ryntäsi auttamaan Vornia ja Jacobia, ja kirves ohjaili hänen taisteluliikkeitään. Hän kohotti kirveen päänsä yläpuolelle ja jännitti kaikki lihaksensa. "Ulric" hän huusi. Kirveen terä punertui vielä enemmän, jos se olisi tavallista metallia se olisi jo sulanut, kipinät lentivät Ulricin symbolista ja kuului sähköistä rätinää. Talag löi hirvittävällä voimalla, jollaista ei ollut koskaan nähnyt saatikka tuntenut. Viisi mutanttia menivät kahtia terän vauhdin yhtään hidastumatta. Terä leikkasi Jacobin huoneen ovenviereisestä seinästä miehen mittaisen palasen ennen kuin pysähtyi, karsta lensi ja seinäpuut syttyivät palamaan.
Miehet ryntäsivät ulos palavasta talosta mutantteja teurastaen.
Talag oli tyrmistyneen innoissaan kirveestään. He olivat tappaneet koko kylän väestön, noin 40 henkeä. Kaikki olivat olleet mutantteja. "Kaaos keksii mitä ihmeellisimpiä tapoja houkutella hyviä ansaan" Talag sanoi.
"Mehän voimme tehdä tästä paikasta omamme, tukikohtamme" Jacob innostui. "Totta, se on hyvä idea, tätä ei ole edes merkitty karttaan, Keisarikunta ei koskaan löydä meitä, ja täällä on ruokaakin, tutkin pienen hökkelin, se oli ruokavarasto" Lercos sanoi. Seurue meni normaaleista asuintaloista suurimpaan, majatalo kun oli päreinä ja hiilinä ja ruoka aitassa ei tietenkään voisi nukkua. He lymysivät siellä kaksi kuunkiertoa,
ja lähtivät Salaisuuksien yön jälkeen taivaltamaan vetäen vaunuja täynnä ruokaa olutta ja tarvikkeita. Talagin sotaratsu hoiti vaunujen vedon. "Siitä on nyt tasan vuosi" Talag sanoi odottaen muiden kyselevän. "Mistä?" kysyi Jacob. "Siitä, kun ystäväni teurasti Slaaneshin pakanaringin ja pääsi tarinoiden sankariksi" Talag vastasi. "Hänen nimensä oli Gotrek, hän oli Peikonsurma" Tapasin hänet kun heidät oli vangittu jonkun kieroutuneen ihmislahkon krouviin, minä ja muut Ulricin seuraajat hyökkäsimme sinne." Talag jatkoi, "Muut olisivat halunneet hänet ja hänen seuralaisensa hengiltä mutta minä päästin heidät tahallani pakoon, Peikonsurma vannoi kiitollisuutta." "Olen kuullut tuon tarinan" sanoi Jacob.
Miehet pulisivat koko matkan seikkailuistaan ja kuulumisista Keisarikuntaan. He alkoivat olla lähellä bretonniaa, mutta he matkasivat metsissä välttääkseen Karl Franzin agenntijärjestön kouran.
**********************************************************
Miehet kävelivät aurinkoisena päivänä metsän syvyyksissä vanhalla tiellä. Ilma oli kosteaa ja raikasta.Kaikki olivat hyvällä tuulella ja juttelivat.
"No mitä nyt ihmeellisyyksiä, Kaaos on tuottanut enemmän harmeja viime aikoina, Franz on hädissään" Sanoi Talag Jacobin kysyessä Keisarikunnan kuulumisia.
"Olivat Nulnissa, täpärästi kun Kaaos oli hyökännyt, mies tappiot olivat olleet lähes täydelliset" Hän jatkoi.
"Onko kanuunoita uusittu?"`kysyi Vorn.
"Kyllä on, he kehittivät uuden Kierretykin. Siinä on neljä piippua kussakin lukossa vanhan kolmen sijaan" Talag kertoi.
"Olisi mukavaa päästä taas tykin ohjaimiin" Totesi Lercos haikeasti.
"Miksi ette sitten palaa" Kysyi Talag.
"Meidät on karkoitettu jos ei mieleen nyt ole painunut" tiuskaisi Vorn.
"Mutta Keisari on lähettänyt minut teitä hakemaan, luulin että olitte niin käärmeissänne Keisarille että ette haluaisi palata" Talag tokaisi.
"Mitäh....." Sanoivat miehet yhteen ääneen. He lähtivät suuntaa vaihtaen takaisin päin, kohti keisarikuntaa ja Middenheimia. Seurue käveli 4 kuunkiertoa.
"Mitä täällä tapahtuu!!?!" Vorn huudahti, kun he saapuivat Middenheimiin aukeaville vuorille. Kaupunkiin oli hyökätty.
Kaikki olivat tyrmistyneitä. Jacob värisi kun hän ajatteli perhettään, Lercos oli raivoissaan kuten myös Talag, Vorn mietti synkeitä.
He näkivät taistelun seassa kaiken väristä joukkoa, Atdorfin joukot olivat avustamassa, sillä Middenheim olisi Kaaoksen vallassa auki jätetty ovi Keisarikunnan ytimeen. Talag näki valkoiset siivet taistelun seassa, ja hän tarkensi katsettaan. Itse Karl Franz ja hänen griffoninsa Kuolonkynsi olivat taistelussa. Kaaoksen piiritys koneet räjäyttelivät taloja. Miehet
lähtivät etenemään täysillä kohti kaupunkia, kylmiltä ja synkiltä vuorilta alaspäin.He matkasivat puolipäivää niin nopeasti kuin pääsivät, ja saapuivat yöllä Middenheimin porteille. Taistelu oli laantunut, ja he kävelivät sisäpihalle. Taloja oli tulessa ja ihmiset huusivat ja itkivät. Ankean näköiset sotilaat seisoivat kaduilla väsyneinä. Kaduilla oli mätäneviä ruumiita ja varusteita sekä kaaos olioiden raatoja. Miehet kävelivät kohti suurta telttaa. Kuolonkynsi oli kahlittu sen eteen. Sotilaat pysäyttivät heidät.
"Millä asialle olette" hän kysyi
"Keisari on meidät kutsunut, minä olen Talag Dagmarin poika, Ulricin taistelupappi täältä Middenheimista"
Sotilas päästi heidät sisään. Teltta oli todella suuri, ase telineitä oli joka puolella, keisarikunnan symbolit koristivat seiniä. Pitkän maton päässä, pöydän ääressä vartioiden ympäröimänä istui Karl Franz. Hänen vieressään oli maailman legendaarisin ase, Sigmarin Vasara. Miehet kävelivät vaikuttuneina eteenpäin, kohti pöytää. Karl nousi seisomaan.
"Aah Talag, parahin ystävä, löysit siis etsimäni" hän sanoi.
"Kyllä teidän majesteettinne, arvelin tilanteen nähyäni että heistä olisi entistä enemmän apua" Talag sanoi ylhäänä.
"Miksi meidät tuotiin takaisin" Lercos kysyi tympeänä. Karl Franz selitti heille kuinka hänelle oli näytetty väärin valettua kanuunaa 2 viikkoa Naggarothin taistelun jälkeen. Miehet olivat luultavasti kadonneet jo kauas, ja Keisarikunnasta oli vaikeaa löytää joku joka heitä tuntisi. Talag oli lopulta ilmoittautunut etsimään heitä Agenttijärjestön avustuksella. Karl kertoi kuinka hän oli 3 päivää sitten kuullut kaaoksen hyökkäyksestä Middenheimiin. Hän pyysi miehiä operoimaan jälleen koeampumatonta uutta Kierretykkiä.
"Historia siis toistaa itseään" Vorn sanoi vihaisena.
"Emme koskaan enää ammu koeampumattomalla tykillä se on varma."
"Se on vaarallista, jos tykki räjähtää."
"Saatte koeampua sen vaikka heti, sillä kaaos hyökkää uudelleen kolmessa tunnissa" Karl sanoi miehistä ylpeänä.
"Jos näytätte taitonne taistelussa, saatte "rikoksenne" anteeksi, ja huippu talot, ratsut ja vaatteet sekä valuuttaa" hän jatkoi.
Miehet hyväksyivät tarjouksen ja heidät vietiin teltan peräosaan. Kiiltävä,
juuri valmistunut kierretykki odotti siellä, täysin testaamattomana ja kulumattomana. Tykki kuljetettiin mäen päälle, ja se käännettiin osoittamaan pimeään metsään. Oli ilta ja kaikki näytti tummansiniseltä.
Miehet menivät syömään ja varustautumaan. Hälytys soi parin tunnin kuluttua, kaikki menivät varustautumaan. Lercos, Vorn ja Jacob menivät mäen päälle. Lähitaistelu yksiköt kokoontuivat mäen alapäähän kaupungin porteille. Kaikki oli valmiina. Hiljaisuus vallitsi koko armeijassa. Sitten puiden välistä alkoi näkyä mustia ritareita.
Möly alkoi vallita.
"Ulric ja Sigmar kanuunaanne ohjatkoon" Sanoi Talag ja ratsasti mäkeä alas lähistaistelu yksikköjen luo. Hetki lähestyi.Miehet käänsivät tykkiä ja näkivät pimeyden armeijan.Kaikki pidättivät henkeään ja Vorn sytytti sytytys langan...
*****************************************************
Talag kauhisteli uhkaavaa näkyä. Mustia ritareita tulvi metsistä, niillä oli julman näköisiä, verisiä aseita. Miekkoja, kirveitä, sapeleita ja nuijia.
Ne lähestyivät nopeasti hokien pahuuden rukouksia ja itseään entistä enemmän rohkaisten.Sitten kuului räjähdys, kuin tuhannen ukkosen jyrinä.
Vorn oli laukaissut kierretykin. Piiput pyörivät hurjaa vauhtia laukoen kuolettavia kuulia vihollisten riveihin. Kanuuna pomppi paikallaan nousten välillä useiden jalkojen korkeuteen. Pyörät kalisivat ja savua levisi laajalle aluelle.Mustia ritareita liiskaantui kuuliin ja kuului rusahduksia ja kolahduksia kun ritarien haarniskat pettivät tykin mahdin edessä. Heikoimmat ja haavoittuneet juoksivat jo karkuun. Kuula siilo tyhjeni ja Jacob alkoi kiivaasti täyttää sitä.
Hilparimiehet ja Talag ryntäsivät eteenpäin. Talagin ratsastaessa kaaos ritareita kohti kirves alkoi jälleen kipinöidä ja punertua. Sähköinen rätinä kuului jälleen, ja Ulricin symboli iski liekkejä. Kaaoksen palvelijat kavahtuivat. Khornea palvova petomies ei mahtanut verenhimolleen mitään vaan ryntäsi kohti Talagia. Talag huusi Ulricin rukouksen ja löi kirveellään. Maa hänen ratsunsa jaloissa räjähti lennättäen ritareita useiden jalkojen päähän.Petomies väisti loitsun mutta kohtasi Talagin kirveen ja meni kahtia. Ruhon palaset lensivät takaisin riveihin kaataen useita Kaaos sotureita. Talag rynnisti kohti joukkiota hilparimiehet kannoillaan ja alkoi karsia Kaaoksen viljaa mustasta pellosta kuin härkä konsanaan. Hilpari miehet löivät toistensa ylitse ja muutama sai surmansa heti Kaaos ritarien kalman miekoista.
Karl Franz katseli korkealla kukkulalla Kuolunkynnen kanssa taistelun etenemistä. Hän kohotti Sigmarin vasaran ja lensi taisteluun jakamaan suunnatonta tuhoa.
Jacob katseli taistelua ja huomasi metsässä jotain. Se tuli suoraan heitä kohti, ja tuhosi yksiköllisen hilparimiehiä sekunneissa. Se oli valtava Kaaos tykki, sen piipusta lensi verta ja hävitettyjä sieluja. Se osasi liikkua itse ja kaaos kääpiöt jotka sitä operoivat olivat menettäneet sen hallinnan. Se vyöryi kohti miesten kierretykkiä, aivan kuin kohdatakseen vain tämän.
Piippuun syttyi pieni hohde ja uhkaava vinkuna alkoi kuulua.
"SE LATAA!!! SUOJAAN!!!" huusi Vorn.
Jacob ja Vorn juoksivat kiven taakse kauas tykistä, Lercos jäi sytyttämään langan ja juoksi perässä. Hirvittävä ryminä ja räjähtely täytti ilman. Miehet kurkkasivat ja näkivät kuolleet Kaaos kääpiöt. Kierretykki pomppi iloisesti ja ampui vielä kaksi kuulaa kunnes lopetti, se oli pahoin vaurioitunut. Kaaos kanuuna oli menettänyt toisen pyöränsä ja karjui kuin villipeto. Toinen pyörä jatkoi liikettään ja tykki alkoi pyöriä ja ladella tuhoa minne sattuu.
Karl Franz huomasi pyörivän Kaaos tykin ja huusi kovaa vasaransa kohottaen:
"Varokaa paetkaa pois tieltä!!!!!!!!!!!!"
Miehet pakenivat ja osa sai surmansa kaaos ritarien selkään puukotuksen seurauksena. Kaaos ritarit alkoivat huutaa voitonriemusta kunnes pyörivän kaaos kanuunan kuulat alkoivat murhata ja liiskata niitä. Vorn, Jacob, ja Lercos latasivat kierretykin ja ampuivat mustiin riveihin siilollisen kuulia.
Tuho oli täydellinen, Kaaoksen armeijasta oli jäljellä vain mustia metallin kappaleita ja lihaa.Taistelu oli voitettu. Kaaos kanuuna oli avuttomana maassa ja Karl Franz ja Kuolonkynsi tekivät siitä selvää. Talag oli pelastautunut vihollisia teurastaen hilparimiesten mukana.
*****************************************************************
EPILOGI:
Kuten Keisari oli luvannut saivat miehet uudet talot, ammoiset summat rahaa ja ratsut sekä vaatteet. He asuivat vieri vieressä, ja Talag muutti heidän lähelleen. Siellä he jatkoivat elämäänsä kohti uusia seikkailuja....kenties.........
LOPPU
Saa nähdä mihin heput vielä joutuvat....jatkan tästä.
Prologi:
"Tule nyt jo sieltä!!! huusi Jacob Lercosille."
"Minä olen porukan vahvin,syön tässä niin kauan kunnes olen täynnä!!!!"
"Mutta meillä on kiire,yö laskeutuu ja Kaaos alkaa vallita metsiä, meidän ""ON mentävä! tokaisi Vorn."
Sitten Lercos suostui lopettamaan syömisen.He olivat pysähtyneet jonkun tekemälle leiri paikalle mustien vesien rannalla.
Matkan päämäränä oli Bretonnia, mutta he joutuivat kiertämään kiitos Keisarikunnan asettamien rajojen ja partioiden.Ryhmässä oli kolme entistä tykkimiestä, jotka ammuttuaan vahingossa Höyrytankkia Naggarothin taistelussa saivat häädön itse KarlFranzilta,Keisarikunnan hallitsijalta.Todellisuudessa olivat sepät kasanneet kanuunan väärin, valaen tykin sisustan vinoksi. Sitä ei oltu taistelun uhatessa ehditty koeampua. Yksi heistä, Lercos, oli ennen kuulunut Palavan Auringon ritareihin, mutta sairstuttuaan kahdeksi kuukadeksi Puna Rokkoon hänet oli alennettu tykkimieheksi, koska hän oli uhka ritareille.Hän oli suuri, kaksimetrinen vahva mies, jolla periaatteet olivat tärkeimpiä, hän oli itsepäinen ja vanhin.
Joukkoon kuului myös Jacob, nuori tykkimieheksi kouluttautunut sotilas,
joka pelkäsi olla taistelun keskellä, mutta piti ideasta ampua kanuunalla vihollisia taistelukentän takaa,sekä Vorn, kokenut kanuunan lataaja joka oli monesti ansainnut kunniaa tarkoilla laukauksillaan elin tärkeitä kohteita vastaan.
He juoksivat kohti aurinkoa niin kovaa kuin jaloistaan pääsivät, seuraten tietä jonka oli pakko johtaa jonnekkin.Heidän sinimustat univormunsa likaantuivat kylmästä kurasta ja hiki valui nopeasti heidän poskillaan. He etenivät vähän matkaa, ja pian heidän vaivansa palkittiinkin.
He löysivät majatalon joka oli jätetty tyhjäksi, mutta mitä sen sisällä
oli sai heidät kauhun valtaan,varsinkin Lercosin. Seinän puut olivat vääntyilleet kuin taian voimasta ja muodostivat kolme ympyrää. Se oli Nurgle merkki.Saman jumalan palvelija oli sairastuttanut Lercosin.
Talon omistajat luultavasti lymysivät jossain lähellä metsässä, kieroutuneina,epäkuolleina ja sairaina Nurglen palvelijoina.
He kävivät nukkumaan majataloon. Lercos meni takahuoneeseen kauaksi merkistä. Vorn nukahti lähes heti mutta Jacob ei saanut unta. Hän pyöritteli hattua käsissään ja mietti mitä talossa oli tapahtunut.Hän oli kuullut täälläpäin olleesta talosta, jonka poika oli kadonnut salaisuuksien yönä. Mies ja kääpiö olivat lähteneet etsimään poikaa, ja törmänneet slaaneshin palvojien pakanarinkiin. Poika oli ollut osallisena palvonnassa
ja saanut surmansa kääpiön kirveestä.Jacob kuuli narahduksen,kuin puisen oven aukeamisen.Hän katsoi ikkunasta, ja herätti Vornin. "MITÄ NYT!!!" Vorn huusi suoraa kurkkua. "Ole hiljaa" tokaisi Jacob valmiina pistämään Vornilta tajun kankaalle."Katso ikkunaan,siellä on jotain".
Vorn katsoi,eikä ensiksi nähnyt mitään.Pilvet väistyivät Morrsliebin vihreän kuultavan valon tieltä. Hän näki vanhat rähjäiset tavarankuljetus vaunut, joita veti hevonen. Eläin oli täysin kuolleen näköinen, mätä ruho pysyi pystyssä huojuen. Sen vieressä seisoi mustaan kaapuun pukeutunut hahmo, sen hupusta loisti vihreä valo. Vorn katsoi kaapua. Siinä oli kolme ympyrää. "Se on Nurglen lähettiläs" hän sanoi ääni vapisten.
Miehet olivat ilmeisesti sen talossa. Se nosti kätensä ja laukaus puhdasta kaaos energiaa lensi miehiä kohti.He väistivät, ja se osui seinässä olevaan merkkiin. Merkki alkoi hehkua. Yhtä äkkiä he näkivät Lercosin ulkona riehumassa miekkansa kanssa. Hän oli kiertänyt talon takaa. Kaksi Nurglen lähetin palvelijaa ilmestyi metsistä, ne olivat ilmeisesti talon entiset omistajat. Lercos löi lähettiä miekalla. Miekka muuttui vihertäväksi ja hehku alkoi edetä terästä kohti kahvaa ja Lercosin kättä.
"Ei enää ikinä" Lercos huusi ja heitti lähettiä miekallan. Se osui lähettiä jalkaan ja tämä karjaisi. jalka mutatoitui, ja miekka tippui maahan. Haavat kuroutuivat umpeen. Lercos oli hätää kärsimässä, Vorn ja Jacob
eivät voineet auttaa koska heillä ei ollut aseita. Yhtäkkiö Lercosille tuli kylmä. "Tunne Ulricin voima houkka" kuului jostain. Jäinen taika pallo lensi lähettilään päähän, jäädyttäen tämän pään siihen paikkaan. Ulricin taistelupappi ratsasti hevosellaan puiden suojasta suoraan lähetin lävitse, murskaten tämän siruiksi.
**********************************************************
MATKA BRETONNIAAN
Vorn oli todella väsynyt, häntä ja hänen kumppaneitaan oli koeteltu
rankasti pari yötä sitten. Ainoa jonka ei tarvinnut kävellä ja oli pirteä kuin pieni lapsi oli Talag, Ulrcin pappi. Hän oli pelastanut miehet kuoleman vaarasta, ja pyytänyt vain lupaa liittyä heihin. Hän oli lähtenyt
Middenheimistä etsimään vanhaa ystäväänsä Lercosia.Nämä olivat tutustuneet ennen Naggarothin taistelua. Talag oli vain vuoden Lercosia vanhempi.He olivat päättäneet olla jättämättä toisiaan pulaan, sillä Talag oli liittynyt Lercosin yksikköön, ja yrittänyt katsoa mikä höyrytankin räjäyttäneessä tykissä oli vikana.Talag oli pitänyt lupauksensa tähän päivään asti, Lercos ei luultavasti edes muistanut koko asiaa.Sillä sekunnilla kun Talag oli rynnännyt uljaan ratsunsa kanssa metsästä oli Lercosin kasvoille ilmestynyt suunnaton toivon ja ilon ilme. Hän oli juuri saamassa elämälleen karmean päätöksen kun tuo vanha ystävä oli tullut ja näyttänyt vääristyneelle oliolle Ulricin mahdin.
He löysivät pienen kylän, se oli luultavasti niin pieni, tai vasta perustettu että sitä ei oltu merkitty karttaan. Tummilla mukulakivi kaduilla näkyi kuitenkin selvät vanhat kulutuksen jäljet. Vain viisi taloa seisoi vahvasti pystyssä, ja yksi niistä näytti toimivan majatalona ja kauppapaikkana. Seurue suuntasi sinne, ja meni sisään. Majatalossa haisi rankasti viinalle, seinällä oli muutama hirven pää. Baarimikko tervehti heitä ystävällisesti. "Päivää, mukavaa nähdä uutta verta täällä päin" hän sanoi. Miehen äänessä oli Vornin mielestä jotain vikaa. Pimeissä nurkissa olevissa pöydissä oli nukkaisia väsyneen näköisiä miehiä. He mulkoilivat tulijoita katse värähtämättä." Päivää vaan" sanoi Lercos, "Saisiko täältä jotain syötävää, meillä on vain viisi kultakolikkoa, saako sillä mitään" hän kysyi varoilleen naureskellen. "Täällä se on aika paljon, saatte nukkua sillä yön yli ja syödä päivällistä, minä tarjoan tuopit jos te vain juotte" mukava baarimikko totesi. Miehet hyväksyivät tarjouksen ja alkoivat juoda ja syödä. Oudot ilmeet levisivät muiden majatalossa olevien silmille. He katsoivat heitä suurin silmin, suut auki. Talag tunsi kylmiä väreitä selässään, hän, joka oli aina kylmä, fyysisesti että psyykkisesti.
Jokin tässä paikassa ei ollut oikein. Seurue päätti mennä illan päätteksi nukkumaan yläkertaan. Tolg meni omaan huoneeseensa ja muut omiinsa.
Yläkerrassa oli viisi huonetta.Vain yksi jäi tyhjäksi eikä siellä ollut ketään, luultavasti pitkään aikaan koska sänky ja tuolit sekä pöytä olivat pölyn peitossa. Vanha violetti verho roikkui seinällä rähjäisenä. Kaikki huoneet olivat samanlaisia, vanhoja ja pölyisiä, ja joka huoneessa oli violetit verhoukset. Talag meni makuulle sänkyynsä, pöly pöllähti lakanoiden välistä."Kautta Ulricin miten tätä paikkaa hoidetaan" hän tiuskaisi kiukkuisesti. Muista huoneista ei kuulunut ääntä, kaikki olivat menneet nukkumaan. Talag kuunteli, ja käytävästä kuului sihinää ja töminää. Hän ihmetteli mitä oli meneillään. Talag kuuli että äänet lähestyivät ovelle. Hän ajatteli että joku siellä vain oli menossa tyhjään huoneeseen. Hän silmäili verhoa, ja huomasi siinä merkin. Siinä oli koukku joka lähti ympyrästä, Talag oli joskus nähnyt sen.
"Slaun....slaam...SLAANESH!" Talag hätääntyi ja hyppäsi sängystä, otti kirveensä ja meni oven selkäpuolelle sen viereen. Ovi aukesi ja Talag jäi sen taakse piiloon. Hän näki raosta että baarimikko oli tullut huoneeseen. Tämä oli selin, ja mutisi jotain. Talag arveli että miehellä oli vain jotain asiaa, avasi oven ja kysyi "Mitä asiaa teillä on, en pidä häirinnästä iltamyöhään!" Mies kääntyi ympäri ja Talag kohotti kulmakarvojaan ja säpsähti. Miehen kasvot olivat vääristyneet sadistiseen hymyyn. Silmät loistivat punaisina ja hänen kädessään oli lihanuija. Hän kohotti nuijan ja löi. Talag torjui kirveellään, ja siihen muotoiltu ulricin symboli, U alkoi hehkua ja kipinöidä. Talag ihmetteli kirveen käytöstä, se oli tehnyt samoin kuin hän jyräsi Nurglen lähetin hevosellaan. Se oli luultavasti lumottu joskus, kirves kuului Talagin isälle, Dagmarille.
Miehen lähettämä isku oli paljon voimakkaampi kuin hänen kunnostaan olisi voinut päätellä. Hän oli kaaoksen muuttuja, muodonvaihtaja. Talag, kuten kaikki Ulricin seuraajat vihasivat kahta asiaa ylitse muiden, mutantteja ja pelkureita.Talag kokosi kaiken raivonsa ja heilautti massiivista kirvestään pysäyttämättömällä voimalla. Hän horjahti itsekin kirveen terän mukaan. Kun se osui mutanttiin terä kuumeni punahehkuun ja leikkasi mutantin kahtia.Talagista tuntui kuin kirves olisi ohjannut hänen kättään. Muista huoneista kuului melua. Jacob ja Vorn taistelivat henkensä puolesta tylsillä tikareillaan, ja Lercos huitoi mutantteja kasaan Palavan Auringon miekallaan. Sen terä ja riimut hehkuivat punaisina, ja mutantin kavahtivat sitä. Talag ryntäsi auttamaan Vornia ja Jacobia, ja kirves ohjaili hänen taisteluliikkeitään. Hän kohotti kirveen päänsä yläpuolelle ja jännitti kaikki lihaksensa. "Ulric" hän huusi. Kirveen terä punertui vielä enemmän, jos se olisi tavallista metallia se olisi jo sulanut, kipinät lentivät Ulricin symbolista ja kuului sähköistä rätinää. Talag löi hirvittävällä voimalla, jollaista ei ollut koskaan nähnyt saatikka tuntenut. Viisi mutanttia menivät kahtia terän vauhdin yhtään hidastumatta. Terä leikkasi Jacobin huoneen ovenviereisestä seinästä miehen mittaisen palasen ennen kuin pysähtyi, karsta lensi ja seinäpuut syttyivät palamaan.
Miehet ryntäsivät ulos palavasta talosta mutantteja teurastaen.
Talag oli tyrmistyneen innoissaan kirveestään. He olivat tappaneet koko kylän väestön, noin 40 henkeä. Kaikki olivat olleet mutantteja. "Kaaos keksii mitä ihmeellisimpiä tapoja houkutella hyviä ansaan" Talag sanoi.
"Mehän voimme tehdä tästä paikasta omamme, tukikohtamme" Jacob innostui. "Totta, se on hyvä idea, tätä ei ole edes merkitty karttaan, Keisarikunta ei koskaan löydä meitä, ja täällä on ruokaakin, tutkin pienen hökkelin, se oli ruokavarasto" Lercos sanoi. Seurue meni normaaleista asuintaloista suurimpaan, majatalo kun oli päreinä ja hiilinä ja ruoka aitassa ei tietenkään voisi nukkua. He lymysivät siellä kaksi kuunkiertoa,
ja lähtivät Salaisuuksien yön jälkeen taivaltamaan vetäen vaunuja täynnä ruokaa olutta ja tarvikkeita. Talagin sotaratsu hoiti vaunujen vedon. "Siitä on nyt tasan vuosi" Talag sanoi odottaen muiden kyselevän. "Mistä?" kysyi Jacob. "Siitä, kun ystäväni teurasti Slaaneshin pakanaringin ja pääsi tarinoiden sankariksi" Talag vastasi. "Hänen nimensä oli Gotrek, hän oli Peikonsurma" Tapasin hänet kun heidät oli vangittu jonkun kieroutuneen ihmislahkon krouviin, minä ja muut Ulricin seuraajat hyökkäsimme sinne." Talag jatkoi, "Muut olisivat halunneet hänet ja hänen seuralaisensa hengiltä mutta minä päästin heidät tahallani pakoon, Peikonsurma vannoi kiitollisuutta." "Olen kuullut tuon tarinan" sanoi Jacob.
Miehet pulisivat koko matkan seikkailuistaan ja kuulumisista Keisarikuntaan. He alkoivat olla lähellä bretonniaa, mutta he matkasivat metsissä välttääkseen Karl Franzin agenntijärjestön kouran.
**********************************************************
Miehet kävelivät aurinkoisena päivänä metsän syvyyksissä vanhalla tiellä. Ilma oli kosteaa ja raikasta.Kaikki olivat hyvällä tuulella ja juttelivat.
"No mitä nyt ihmeellisyyksiä, Kaaos on tuottanut enemmän harmeja viime aikoina, Franz on hädissään" Sanoi Talag Jacobin kysyessä Keisarikunnan kuulumisia.
"Olivat Nulnissa, täpärästi kun Kaaos oli hyökännyt, mies tappiot olivat olleet lähes täydelliset" Hän jatkoi.
"Onko kanuunoita uusittu?"`kysyi Vorn.
"Kyllä on, he kehittivät uuden Kierretykin. Siinä on neljä piippua kussakin lukossa vanhan kolmen sijaan" Talag kertoi.
"Olisi mukavaa päästä taas tykin ohjaimiin" Totesi Lercos haikeasti.
"Miksi ette sitten palaa" Kysyi Talag.
"Meidät on karkoitettu jos ei mieleen nyt ole painunut" tiuskaisi Vorn.
"Mutta Keisari on lähettänyt minut teitä hakemaan, luulin että olitte niin käärmeissänne Keisarille että ette haluaisi palata" Talag tokaisi.
"Mitäh....." Sanoivat miehet yhteen ääneen. He lähtivät suuntaa vaihtaen takaisin päin, kohti keisarikuntaa ja Middenheimia. Seurue käveli 4 kuunkiertoa.
"Mitä täällä tapahtuu!!?!" Vorn huudahti, kun he saapuivat Middenheimiin aukeaville vuorille. Kaupunkiin oli hyökätty.
Kaikki olivat tyrmistyneitä. Jacob värisi kun hän ajatteli perhettään, Lercos oli raivoissaan kuten myös Talag, Vorn mietti synkeitä.
He näkivät taistelun seassa kaiken väristä joukkoa, Atdorfin joukot olivat avustamassa, sillä Middenheim olisi Kaaoksen vallassa auki jätetty ovi Keisarikunnan ytimeen. Talag näki valkoiset siivet taistelun seassa, ja hän tarkensi katsettaan. Itse Karl Franz ja hänen griffoninsa Kuolonkynsi olivat taistelussa. Kaaoksen piiritys koneet räjäyttelivät taloja. Miehet
lähtivät etenemään täysillä kohti kaupunkia, kylmiltä ja synkiltä vuorilta alaspäin.He matkasivat puolipäivää niin nopeasti kuin pääsivät, ja saapuivat yöllä Middenheimin porteille. Taistelu oli laantunut, ja he kävelivät sisäpihalle. Taloja oli tulessa ja ihmiset huusivat ja itkivät. Ankean näköiset sotilaat seisoivat kaduilla väsyneinä. Kaduilla oli mätäneviä ruumiita ja varusteita sekä kaaos olioiden raatoja. Miehet kävelivät kohti suurta telttaa. Kuolonkynsi oli kahlittu sen eteen. Sotilaat pysäyttivät heidät.
"Millä asialle olette" hän kysyi
"Keisari on meidät kutsunut, minä olen Talag Dagmarin poika, Ulricin taistelupappi täältä Middenheimista"
Sotilas päästi heidät sisään. Teltta oli todella suuri, ase telineitä oli joka puolella, keisarikunnan symbolit koristivat seiniä. Pitkän maton päässä, pöydän ääressä vartioiden ympäröimänä istui Karl Franz. Hänen vieressään oli maailman legendaarisin ase, Sigmarin Vasara. Miehet kävelivät vaikuttuneina eteenpäin, kohti pöytää. Karl nousi seisomaan.
"Aah Talag, parahin ystävä, löysit siis etsimäni" hän sanoi.
"Kyllä teidän majesteettinne, arvelin tilanteen nähyäni että heistä olisi entistä enemmän apua" Talag sanoi ylhäänä.
"Miksi meidät tuotiin takaisin" Lercos kysyi tympeänä. Karl Franz selitti heille kuinka hänelle oli näytetty väärin valettua kanuunaa 2 viikkoa Naggarothin taistelun jälkeen. Miehet olivat luultavasti kadonneet jo kauas, ja Keisarikunnasta oli vaikeaa löytää joku joka heitä tuntisi. Talag oli lopulta ilmoittautunut etsimään heitä Agenttijärjestön avustuksella. Karl kertoi kuinka hän oli 3 päivää sitten kuullut kaaoksen hyökkäyksestä Middenheimiin. Hän pyysi miehiä operoimaan jälleen koeampumatonta uutta Kierretykkiä.
"Historia siis toistaa itseään" Vorn sanoi vihaisena.
"Emme koskaan enää ammu koeampumattomalla tykillä se on varma."
"Se on vaarallista, jos tykki räjähtää."
"Saatte koeampua sen vaikka heti, sillä kaaos hyökkää uudelleen kolmessa tunnissa" Karl sanoi miehistä ylpeänä.
"Jos näytätte taitonne taistelussa, saatte "rikoksenne" anteeksi, ja huippu talot, ratsut ja vaatteet sekä valuuttaa" hän jatkoi.
Miehet hyväksyivät tarjouksen ja heidät vietiin teltan peräosaan. Kiiltävä,
juuri valmistunut kierretykki odotti siellä, täysin testaamattomana ja kulumattomana. Tykki kuljetettiin mäen päälle, ja se käännettiin osoittamaan pimeään metsään. Oli ilta ja kaikki näytti tummansiniseltä.
Miehet menivät syömään ja varustautumaan. Hälytys soi parin tunnin kuluttua, kaikki menivät varustautumaan. Lercos, Vorn ja Jacob menivät mäen päälle. Lähitaistelu yksiköt kokoontuivat mäen alapäähän kaupungin porteille. Kaikki oli valmiina. Hiljaisuus vallitsi koko armeijassa. Sitten puiden välistä alkoi näkyä mustia ritareita.
Möly alkoi vallita.
"Ulric ja Sigmar kanuunaanne ohjatkoon" Sanoi Talag ja ratsasti mäkeä alas lähistaistelu yksikköjen luo. Hetki lähestyi.Miehet käänsivät tykkiä ja näkivät pimeyden armeijan.Kaikki pidättivät henkeään ja Vorn sytytti sytytys langan...
*****************************************************
Talag kauhisteli uhkaavaa näkyä. Mustia ritareita tulvi metsistä, niillä oli julman näköisiä, verisiä aseita. Miekkoja, kirveitä, sapeleita ja nuijia.
Ne lähestyivät nopeasti hokien pahuuden rukouksia ja itseään entistä enemmän rohkaisten.Sitten kuului räjähdys, kuin tuhannen ukkosen jyrinä.
Vorn oli laukaissut kierretykin. Piiput pyörivät hurjaa vauhtia laukoen kuolettavia kuulia vihollisten riveihin. Kanuuna pomppi paikallaan nousten välillä useiden jalkojen korkeuteen. Pyörät kalisivat ja savua levisi laajalle aluelle.Mustia ritareita liiskaantui kuuliin ja kuului rusahduksia ja kolahduksia kun ritarien haarniskat pettivät tykin mahdin edessä. Heikoimmat ja haavoittuneet juoksivat jo karkuun. Kuula siilo tyhjeni ja Jacob alkoi kiivaasti täyttää sitä.
Hilparimiehet ja Talag ryntäsivät eteenpäin. Talagin ratsastaessa kaaos ritareita kohti kirves alkoi jälleen kipinöidä ja punertua. Sähköinen rätinä kuului jälleen, ja Ulricin symboli iski liekkejä. Kaaoksen palvelijat kavahtuivat. Khornea palvova petomies ei mahtanut verenhimolleen mitään vaan ryntäsi kohti Talagia. Talag huusi Ulricin rukouksen ja löi kirveellään. Maa hänen ratsunsa jaloissa räjähti lennättäen ritareita useiden jalkojen päähän.Petomies väisti loitsun mutta kohtasi Talagin kirveen ja meni kahtia. Ruhon palaset lensivät takaisin riveihin kaataen useita Kaaos sotureita. Talag rynnisti kohti joukkiota hilparimiehet kannoillaan ja alkoi karsia Kaaoksen viljaa mustasta pellosta kuin härkä konsanaan. Hilpari miehet löivät toistensa ylitse ja muutama sai surmansa heti Kaaos ritarien kalman miekoista.
Karl Franz katseli korkealla kukkulalla Kuolunkynnen kanssa taistelun etenemistä. Hän kohotti Sigmarin vasaran ja lensi taisteluun jakamaan suunnatonta tuhoa.
Jacob katseli taistelua ja huomasi metsässä jotain. Se tuli suoraan heitä kohti, ja tuhosi yksiköllisen hilparimiehiä sekunneissa. Se oli valtava Kaaos tykki, sen piipusta lensi verta ja hävitettyjä sieluja. Se osasi liikkua itse ja kaaos kääpiöt jotka sitä operoivat olivat menettäneet sen hallinnan. Se vyöryi kohti miesten kierretykkiä, aivan kuin kohdatakseen vain tämän.
Piippuun syttyi pieni hohde ja uhkaava vinkuna alkoi kuulua.
"SE LATAA!!! SUOJAAN!!!" huusi Vorn.
Jacob ja Vorn juoksivat kiven taakse kauas tykistä, Lercos jäi sytyttämään langan ja juoksi perässä. Hirvittävä ryminä ja räjähtely täytti ilman. Miehet kurkkasivat ja näkivät kuolleet Kaaos kääpiöt. Kierretykki pomppi iloisesti ja ampui vielä kaksi kuulaa kunnes lopetti, se oli pahoin vaurioitunut. Kaaos kanuuna oli menettänyt toisen pyöränsä ja karjui kuin villipeto. Toinen pyörä jatkoi liikettään ja tykki alkoi pyöriä ja ladella tuhoa minne sattuu.
Karl Franz huomasi pyörivän Kaaos tykin ja huusi kovaa vasaransa kohottaen:
"Varokaa paetkaa pois tieltä!!!!!!!!!!!!"
Miehet pakenivat ja osa sai surmansa kaaos ritarien selkään puukotuksen seurauksena. Kaaos ritarit alkoivat huutaa voitonriemusta kunnes pyörivän kaaos kanuunan kuulat alkoivat murhata ja liiskata niitä. Vorn, Jacob, ja Lercos latasivat kierretykin ja ampuivat mustiin riveihin siilollisen kuulia.
Tuho oli täydellinen, Kaaoksen armeijasta oli jäljellä vain mustia metallin kappaleita ja lihaa.Taistelu oli voitettu. Kaaos kanuuna oli avuttomana maassa ja Karl Franz ja Kuolonkynsi tekivät siitä selvää. Talag oli pelastautunut vihollisia teurastaen hilparimiesten mukana.
*****************************************************************
EPILOGI:
Kuten Keisari oli luvannut saivat miehet uudet talot, ammoiset summat rahaa ja ratsut sekä vaatteet. He asuivat vieri vieressä, ja Talag muutti heidän lähelleen. Siellä he jatkoivat elämäänsä kohti uusia seikkailuja....kenties.........
LOPPU
Saa nähdä mihin heput vielä joutuvat....jatkan tästä.
