Sotavasara.net

Kammio oli pimeä ja kylmä, mutta tässä kirjastoksi kutsutussa kolossa oli niin paljon tietoa, ettei sieltä voinut olla poissakaan. Vanha mies tutkiskeli hyllyjä, ja hymähti löytäessään etsimänsä.
Liber Deamonica. Teksti, mitä se sisäänsä kätki oli korvaamatonta demoninmetsästäjille. Mies lähti kammiosta, puristaen kirjaa tiukasti olkapäätänsä vasten. Hän alkoi olla valmis tutkimaan
näytteitä, jotka hänelle oli lähettänyt Darcylon II:n Suurmestari. Se oli jotain limaista, orgaanista ainetta, ja hänen tehtävänään oli varmistaa, että siitä ei ollut vaaraa ihmiskunnalle. Vetäydyttyään omaan kammioonsa hän avasi kirjan, ja tottuneesti selasi sen kohtaan: Nurglen taudit.

Kersantti Donovan oli valmiina ryhmänsä kärjessä. Aina tällaiset tehtävät annettiin kaartilaisille. Ei sen puoleen että hän olisi pelännyt, mutta ryhmä oli vasta toipumassa iskusta Darcylon II:lle. Hänen oikealla puolellaan kaartin sotilaat rukoilivat rukouksiaan Keisarille.He pelkäsivät, ja sen huomasi heistä. Edellinen tehtävä oli tosiaankin ollut pelottava. Ei koskaan ollut mukavaa taistella demoneita vastaan, ja vähiten nurglen petoja vastaan.
Puolet komppanian tappioista oli tullut taudeista, joita demonit levittivät.”Kymmenen sekuntia!” ääni herätti Donowanin tajuihinsa. Hän alkoi huutaa sotilaille:”Jenkins, Hedburn, Darion ja McInnis minun mukaani, loput suojaavat!” Vastaus kuului heikosti, mutta vaikutti siltä että kaikki ymmärsivät tehtävänsä. Kun laskuaukko aukesi, Donovan tajusi mihin he olivat joutuneet. Seuraavat päivät tulisivat olemaan vaikeita kymmenelle sotilaalle, jotka oli heitetty suoraan Keisarin selän taakse.

Hän aloitti tutkimuksen tottuneesti, selostaen tapahtumaa pienelle nauhurille kädessään.Avustaja avasi paketin, ja poisti kapselista turvalukituksen ja pienellä humisevalla äänellä säiliö aukesi. Pieni pisara putosi nanoskoopille, jolla hän tutki tätä ainetta. Solurakenne, negatiivinen. Kirous pääsi hänen suustaan, tätä ainetta ei ollut tavattu aikaisemmin. Se ei koskaan ollut hyvä asia.
”Tarvitsetteko apua?” kuului yhtäkkiä hänen takaansa. Hän säpsähti, kun kuuli äänen, jonka hän tunsi. Aivan liian hyvin…..

Donovan kirosi tätä tehtävää niin raskaasti, että metsä raikui. He olivat jumissa alueella,josta ei päässyt yhtään minnekään. Joka puolelta lensi laakeja, mutta mikään ei tehnyt mitään noille
kirotuille metallikasoille. Parilta oli räjäytetty jopa pää pois, mutta silti ne tulivat päälle. Vain veljekset Jeremy ja Al saivat jotain aikaan melta-aseillaan. Necronit tulivat päälle, ja olivat jo saaneet Dariuksen ja Hedburnin. He taistelivat selkä selkää vasten, ja heidät peitti metallisten hämähäkkien aalto. Donowan syöksyi takaisin puun taakse väistäen satunnaiset kudit jotka lensivät häntä kohti.

Hän oli liian heikko puolustautuakseen petturia vastaan, ja pian hän olikin jo hakattu maahan.Hän yritti viivyttää miestä, ennen kuin hän lähti, ja toivoi että joku tulisi kammioon kysymään vaikka sokeria, kunhan joku harmaista ritareista tulisi auttamaan. Viimeisillä voimillaan hän yritti hälyttää apua, mutta ainoa asia ennen pimeyttä oli petturi ottamassa virussäiliötä.Hän tajusi epäonnistuneensa tehtävässään.

Eli tässä olisi tarinani prologi. Se saattaa olla vähän sekava, koska se hyppii kahden henkilön välillä, muttakertokaa mielipiteenne.

Sekavuuden saa pois lisäämällä kappalevälin henkilöiden välille. Muuten näytti hyvältä alkuosalta, mutta tärkeä tunnelma puuttui. Minusta prologissa on yritettävä jotain radikaalia ja päättää se mielenkiintoisesti kesken, jotta seuraavatkin osat kiinnostavat lukijoita.

Tarina oli kuvailtu aika hyvin, mutten oikein samaistunut henkilöihin. Ehkäpä näiden persoonallisuus tulee esille jatko-osissa. Myökään paikat (muu kuin kirjasto, josta minulle tuli mieleen HP:n salainen osasto ) jäivät myös pimentoon. Kielioppi- taikka kirjoitusvirheitä en huomannut.

Mutta kiva aloitus, luen kyllä mielelläni seuraavankin osion. Ja milloinkas Ferrous saa jatkoa?

Sekava, mutta tajusin idean. Mutta vain miettimällä paljon, homma olisi toiminut paljon paremmin jos olisi painanut välin aina näiden kahden henkilön tilanteiden väliin. Mutta prologiksi todella hyvä, pääsee taas 40 uudestaan edustettavaksi hyvän tarinanalun avulla. Idea on mielenkiintoinen, kun vain opit olemaan käyttämättä sitä enteriä vähän 'ei niin hanakasti' ja tekemään kappalejakoja oikeaksi havaitsemallasi tavalla, niin tarinasta voi tulla hyvinkin nautittavaa luettavaa. Muista sitten kirjoittaa pitkiä pätkiä putkeen, lyhyitä ei ole kiva lukea.

hetkonen . tuossa puhuttiin petturista ja petturihan on yleensä chaos lainen. vai? mitä kaaoslainen tekee necroneiden joukossa. joo sitä kappale jakoa voisi vähän lisätä

Hieno tarina. Ei voi muuta sanoa. Kyllä muuten sopii taustalle AC/DC:n thundetstruck soimaan. Jatkoa kai on tulossa jo piakoin?

Ps. ostatko terminaattori minulta flunssani ?

Loistavaa, vihdoinkin uusi 40k- tarina, ja vieläpä DH:sta kertova. Aion varmasti lukea seuraavat osat.

Joo, sekava tuo oli, mutta toivottavasti muut osat selventävät. Onnea ja inspiraatiota kirjoittamiseen!

Itse pidin tunnelmasta, mutta kappalevälit olisi todella voinut laittaa. Vaikutti aivan loistavalta.

Asia nyt vain oli niin että netti ei toiminut, joten kirjoitin wordillä(ja tein kappalejaot) ja kun sain netin toimimaan niin kopioin sen tänne. Ilmeisesti ne kappalejaot eivät sitten siirtyneet tänne asti....
Edit: ja lisäsin tännekin ne kappalejaot.

Juu, mainiota kerrassaan. Kuten liian usein, joudun toteamaan, että kaikki viisas ja tarpeellinen on sanottu, joten annetaan vaikka --> 9- ja papukaijamerkki

Aika sekavaa tekstiä oli, mutta kun pari kertaa tuon luki, niin tajusi mitä yleensäkin oli tapahtunut. Huomaan, että olet ajattelut mitä kirjoitat, mutta olet seuraavaksi jo unohtanut sen (nim. kokemusta on). Hyvä oli, olisi mukava kuulla lisää kaamoksen siivittämää 40k-tarinaa.