Sotavasara.net

Nyt, kun innostuin kirjoittamaan, niin jatkoa tulee nopeasti. Lukekoon ken tahtoo...

Alokas Friedman: Rynnäkkö

William kahlasi upottavassa mudassa kohti juoksuhaudan reunaa, varoen upottamasta uutta laskivääriään vetiseen liejuun. Taustalta kuuluivat etulinjaan pyrkivien miesten huudot ja satunnaiset räjähdykset, jotka vähänkin lähemmäs osuessaan vihlaisivat kivuliaasti Williamin vasenta korvaa, jonka verenvuodon hän oli saanut melkein tyrehtymään. Päästyään juoksuhaudan reunalle, William tiputtautui kömpelösti alas, loukaten polvensa mudan seassa olleeseen kiveen.

Juoksuhaudassa oli viitisen sotilasta joille ryhmän kersantti piti rohkaisupuhetta tiukan näköisenä.
"Nyt on aika vallata asemamme takasin, juoskaa niin kovaa kuin pystytte ja älkää pysähtykö missään nimessä" Kersantti sanoi kovalla äänellä, luoden samalla silmäyksen jokaisen hänen ympärilleen kerääntyneeseen sotilaaseen.
"Keisari suojelee meitä, joten suojelkaamme mekin häntä" Kersantti sanoi ja alkoi kiivetä ylös juoksunhaudan mutaista reunaa, ryhmä kintereillään.
William aikoi seurata heitä, kunnes havahtui äänen joka huusi
"Sinä siellä, tule nyt helvetissä auttamaan"
Silloin William näki oikealla puolellaan lääkintämiehen, joka yritti rauhoitella maassa makaavaa sotilasta, joka oli yltäpäältä mudan ja veren peitossa.
William kahlasi lääkintämiehen luo, silloin hän näki tilanteen koko karmeudessaan. Haavoittuneen miehen molemmat jalat ja yläruumis olivat täynnä veitsenteräviä kranaatinsirpaleita, jotka olivat repineet miehen vaatteet rievuiksi. Jokaisesta sirpalehaavasta valui vuolaasti verta, joka sekoittui mutaan, jossa mies makasi. Mies sopersi hiljaisella äänellä apua keisarilta.
"Auta nyt helvetti tämän kanssa" lääkintämies sanoi Williamille ja antoi hänelle morfiinipiikin.
William yritti epätoivoisesti muistella koulutuksensa lääkintäoppeja, mutta hän oli paniikista niin sekaisin, että mitään ei tullut mieleen.
"Missä helvetissä sinut on koulutettu" lääkintämies sanoi Williamille nähdessään tämän epäröinnin.
Lääkintämies nappasi piikin Williamilta ja iski sen miehen valtimoon.
"Ja nyt tuon mukaasi ja seuraat minua" sanoi lääkintämies, jonka nimen, Markov, William näki hänen univormuunsa painetusta tunnistuslaatasta.
William nosti haavoittuneen miehen istumaan ja alkoi raahata tätä Markovin perässä, pitkin juoksuhaudan mutaista pohjaa. Williamin saappaat upposivat entistä syvemmälle mutaan ja jokainen askel tuntui entistä raskaammalta. William kuuli takaansa haavoittuneen miehen rukoilevan keisaria avukseen hiljaisella äänellä.
"Maahan!" kuului Markovin huuto edestäpäin.
William kumartui ja yritti laskea vaikeroivan miehen maahan mahdollisimman hellävaraisesti, kunnes paineaalto paiskasi hänen maahan. Vasen korva tuntui räjähtävän kivusta ja oikean täytti pelkkä suhina. Kasvot yltäpäältä mudassa, William nosti päänsä ja näki Markovin juoksevan eteenpäin juoksuhaudassa. William yritti nousta, mutta hänen jalkansa eivät totelleet, hän vain makasi liejussa täristen. Hänen sydämmensä hakkasi kiivaasti, kun toinen räjähdys osui jonnekkin lähelle. William tiesi että kuolisi jos hän jäisi tähän. Hän nousi kyyryyn ja kömpi haavoittuneen miehen luo. William kaivoi vapisevin käsin oman morfiinipiikkinsä ja iski sen Markovin esimerkin mukaan miehen valtimoon. William tunsi kuinka miehen lihakset rentoituivat aineen vaikutuksesta.
"Keisari sinua suojelkoon" William kuiskasi miehelle vapisevalla äänellä ja lähti kompuroimaan pitkin mutaista juoksuhaudan pohjaa, siihen suuntaan johon Markov oli juossut.

William heittäytyi mutaan aina kuullessaan räjähdyksen tai ammuntaa jostain läheltä, sitten jostain kajahti huuto:
"Perääntykää, ne tulevat läpi!" William kyyristyi vaistomaisesti juoksuhaudan seinää vasten, latasi hänen laskiväärinsä ja jäi odottamaan mitä tuleman piti. Kymmenittäin kaartilaisia hyppäsi juoksuhautaan, jossa William kyyristeli seinää vasten. William rauhoittui hieman huomatessaan Krogerin tutun hahmon sotilaiden joukossa. Kroger yritti pitää järjestystä huutamalla aseiden ja tankkien jyrinän yli.
"Pysykää rauhallisena, sinkoja on tulossa" Kroger karjui kurkku suorana
"Myös tykistö suuntaa tulensa noihin tankkeihin, meillä ei ole mitään hätää" Kroger huusi ja komensi miehensä jakamaan kasapanoksia ja kranaatteja miehille. William kuuli tankkien korviahuumavan jyrinän lähestyvän ja puristi kivääriään entistä tiukemmin rintaansa vasten. Kranaatteja jakava sotilas ojensi hänelle yhden painavan tankintuhokranaatin, jonka William kiinnitti tiukasti vyölleen.
"Kuusi miestä jää käyttämään sinkoja, loput lähtevät rynnäkköön" Kroger karjui ja repi samalla auki laatikoita, joita kannettiin asevarastosta.

"Keisarin puolesta" huusi Kroger ja lähetti luottomiehensä, Majuri Martinin, johtamaan rynnäkköä. William kiipesi juoksuhaudan mutaisen reunan yli ja lähti juoksemaan minkä jaloista pääsi. Taistelukenttällä lojui siellä täällä panssariesteitä ja muita romuja. Edessäpäin hän näki joukon panssarivaunuja jotka etenivät kovaa vauhtia kohti heidän linjojaan. Tankit oli koristeltu merkein jotka ylistivät valekeisaria ja kaaoksen mustia jumalia. Tankkien pellit olivat tahriutuneet mutaan ja vereen, jota heidän sadistiset vihollisensa pirskottivat niiden päälle ennen taistelua. Taistelukenttä oli ollut ilmeisesti ennen kaupunki, koska siellä täällä irvisteli talojen rauniota. Kuolleita kaartilaisia lojui siellä täällä, jopa irtonaisia raajoja saattoi erottaa hiekan seasta. Kauempana edessäpäin näkyivät raskaiden bolttereiden suuliekit, jotka valaisivat taistelukenttää.
"Maahan! Me kuolemme kaikki!" huusi Williamin vieressä juokseva sotilas.
William heittäytyi suuren kranaatin tekemään kuoppaan, joka oli raunioden suojassa. Kuopan reunoilla erottuivat asfaltin jäänteet. William painautui maahan ja tukki korvansa kun hänen oikealla puolellaan räjähti kranaatinheittimen ammus, joka lennäti ilmaan suuren määrän hiekkaa. Silloin hän kuuli äänen sodan metelin yli:
"Oletko kunnossa, sotilas?" Puhuja oli jonkinlainen kääpiö ja kannatteli itseään pidempää tarkka-ampujakivääriä rennosti olkapäätänsä vasten. Olento oli pukeutunut maastopukuun ja lippalakkiin johon oli liitetty radiokuulokkeet ja mikrofoni. Olento näytti ihmiseltä, mutta oli reilusti pienempi. Olennon arpiset kasvot tuijottivat tiukan näköisenä Williamia suoraan silmiin. Silloin Williamille välähti, olennon oli pakko olla rattling, joita kaarti käytti yleisesti tarkka-ampujina. Muut sotilaat kutsuivat näitä tuttavallisemmin Rottiksiksi. Olento tarkkaili Williamia, kunnes sanoi:
"Saat auttaa minua hoitamaan pois vihollisen raskaat boltterit"
William ei voinut muuta kuin nyökytellä hämmästyneenä, tietämättä mitä tuleman piti...

Kommentteja saa (ja pitää) antaa

oho! ratlingitkin pääsevät mukaan tarinoihin. ihme ja kumma kyllä. tämä oli vähän sekava joistain kohtiin, mutta jos se oli tarkoituksena niin onnistuit. parempi tämä oli hivenen verran kuin edellinen. odotan innolla jatkoa. kohta saatte lukea minunkin uuden tuotoksen, joka ei kyllä ole jatkoa jahti sarjalle

Aika monta kirjoitusvirhettä (kannattaa muistaa että sydämeen mahtuu vain yksi ämmä , ja Keisari on tässä tapauksessa erisnimi, joten se isolla) mutta juoni on hyvä. Ehkä morfiinin tilalle olisit keksinyt jonkun futuristisemman huumeen, mutta meneehän se noinkin. Pituutta voisit lisätä reilusti.

Kerronta oli kirjoitusvirheistä huolimatta todella hyvää, ja lopputulos on ihan nautittavaa luettavaa. 8½, sanoisin minä.

Olen samaa mielta sopulin kanssa. Ainoa asia josta voi nyt juuri ja juuri ja juuri saada aikaan pientä valitusta oli yksi kirjoitusvirhe jossain ja kasapanos. Kasapanos tuo vain mieleen niin paljon toisen maailmansodan. Toivon todellakin että tulle jatkoa sillä tätä lukkee erittäin mielellään.

kaapeli kirjoitti: kasapanos. Kasapanos tuo vain mieleen niin paljon toisen maailmansodan. .

Demolition Charge? tuhopanos? Kyllä kasapanos kuullostaa minusta paremmalta.

Oot kyllä oikessa.

Kyllä se on harvinaisuus nähdä rattlingeja tarinoissa. Erittäin hyvä. Kirjoitusvirheet välillä häiritsivät, mutta eivät menoa haitanneet. Ja sotilas, se on velvollisuutesi kirjoittaa lisää!

kaapeli kirjoitti:Olen samaa mielta sopulin kanssa. Ainoa asia josta voi nyt juuri ja juuri ja juuri saada aikaan pientä valitusta oli yksi kirjoitusvirhe jossain ja kasapanos. Kasapanos tuo vain mieleen niin paljon toisen maailmansodan. Toivon todellakin että tulle jatkoa sillä tätä lukkee erittäin mielellään.

Ne henkilöt, jotka ainoastaan ja vain kehuvat tarinoita, tyyliin "ihan paras! 10+++" tai "enpä ole lukenut ikinä näin hyvää, jatka samaan malliin" eivät ole joko lukeneet tarinaa huolellisesti läpi, tai sitten heidän itsetuntonsa ei riitä rehelliseen kritisointiin. Sellaista tarinaa/kirjaa/novellia ei ole vielä kirjoitettu, jossa ei ole yhtään negatiivista kritisoitavaa. Jos tarinassa on jotain vikaa omasta mielestä, niin se pitää rohkeasti sanoa, jotta kirjailija osaa parantaa virheet seuraavaan tarinaan. Minä en kiinnittänyt omissa tarinoissani huomiota henkilöiden tai maiseman kuvailuun ennenkuin sain siitä kommenttia, ja nyt tiedän kuvailemattomuuden häiritsevän lukijoita, joten kiinnitän siihen paljon huomiota. Lainaan vielä itseäni tähän loppuun:

Warboss ZagSnikk kirjoitti:Ei kritikiitistä saa missään nimessä ikinä ottaa nokkiinsa, vaan yrittää parantaa seuraavaan tarinaan juuri ne virheet, mistä valitettiin, siis juuri niinkuin minä ainakin yritin tehdä.

Aivan totta, mutta itse en ole vielä lukenut paljoa näitä tarinoita, joten tämä on mielestäni hyvä.
Mutta olet oikessa siinä mielessa myös, että aina voi parantaa. Ikinä ei tule valmista.

Tyhmä oman koneen internet yhteys... Nyt vasta pääsen kommentoimaan näitä. Kyllä joo, nyt on tullut tiuhaan tahtiin kaartilaisista kertovia 40k novelleja, yksi toistaan laadukkaampia. Ei ollut tämäkään poikkeus, ja sama sopii edelliseen osaan. Loistavaa tekstiä, vaikka jotkut tapahtumat olivatkin hieman epäjohdonmukaisia. Williamille annetut tehtävät jne tuppaavat hukkumaan joka kerta jonkun toisen tilanteen alle, ensin lääkintämies, se jää kesken, sitten rynnäkkö keskeytyy ratlingmiehen komentoihin. Tämä tuo vähän turhan rikkonaisen tunnelman, mutta muuten kaikki on kuvailtu niin loistavasti että turha alkaa vlittaa tuollaisesta. Hienoa tekstiä, voisin lukea samantien lisää.

Kun Williamille ei ole annettu mitään erityistä tehtävää, tämä poukkoilee kaikkien komentojen perässä. Tämän tarkoitus on yrittää kuvata kaaosta omilla linjoilla, jotka ovat murtumassa.

Valhalla kirjoitti:Kun Williamille ei ole annettu mitään erityistä tehtävää, tämä poukkoilee kaikkien komentojen perässä. Tämän tarkoitus on yrittää kuvata kaaosta omilla linjoilla, jotka ovat murtumassa.

Ja hyvin tuntuu onnistuvan.