Salamurhaaja: Prologi
Lähetetty: Su 23.05.2004 07:39
Kufran kalifaatti, Lashiekin kaupunki. Arabyn vilkkaimpia satamakaupukeja, jonka satamassa tulee ja menee laivoja lukemattomista maista.
Asik-el-Bahir käveli satamalaitureiden laidoilla, katsellen mennessään sataman elämää. Kymmenillä laitureilla oli useita laivoja, aina pienimmistä kaljaaseista ja Naggarothin mustien haltioiden katamaraaneista suuriin, monimastoisiin parkkeihin ja fregatteihin. Kauppaa käytiin satamakadun rakennusten edustalle rakennetuissa kojuissa, erityisesti orjat tekivät kauppansa. Moni kauppias myi orjia, mutta kaupan leijonanosan veivät Naggarothin väki. Heillä ei ollut mitään vajeita "valikoimassaan"; mainitse heille maanosa, he tarjoavat sinulle sieltä ryöstettyjä orjia (hyvään hintaan tietenkin).
Asik-el-Bahir oli Kufran kalifin emissaari. Hän oli vanha, Arabylaisten mittapuulla, noin viisikymmentävuotias. Hänellä oli auringon päivettämä iho, lyhyet harmaantuneet hiukset ja suuri arpi, joka kulki vinottain hänen leuastaan nenän yli aina otsaan saakka. Hän ei ollut pukeutunut tapansa mukaan hienoihin silkkivaatteisiin ja arvokkaisiin koruihin, vaan hänellä oli päällään yksinkertaiset arkivaatteet; sandaalit, pussihousut, pitkä tunika, yksinkertainen turbaani ja pitkä hupullinen kaapu. Hän käveli eteenpäin satamalaitureilla, kunnes saapui erään ränsistyneen, vuosia sitten hylätyn varastohökkelin luokse. Hän kääntyi vaivihkaa sivukujalle ja meni varaston takaovelle. Hän vilkuili hermostuneena ympärilleen, kunnes avasi oven ja astui sisään.
Sisällä oli pimeää, kunnes Asikin edessä alkoi loistaa valoa jokin turkoosinvärinen. Yhtäkkiä koko huone oli valaistunut turkoosiksi, ja Asik otti hupun pois päästään ja kumarsi. Jostain kaukaisuudesta kuului ääni:
-Asik, ystäväiseni, käy peremmälle, ääni kehotti, ja Asik astui eteenpäin aina huoneen perälle asti. Asik polvistui lattialle, ja puhui karhealla äänellään:
- Herrani, se on tehty. Kalifi on kuollut, hän sanoi kunnioittavasti. Hetken oli hiljaista, kunnes ääni nauroi hiljaa:
-Loistavaa, Asik. Arkkidemoni Thran' oanesh' geu tulee olemaan erittäin tyytyväinen, ääni puhui tyytyväisenä. Asik selvitti kurkkuaan, ja ääni puhui jälleen:
-Niin, Asik? Unohditko kenties jotain?, se kysyi uteliaana. Asik puhui jälleen:
- Herrani, salamurhaaja jonka palkkasimme murhaamaan kalifin... Hän on kadonnut. Ei ottanut edes maksuaan, el-Bahir sanoi varovaisesti. Ääni puhui ykskantaan:
-Sillä ei ole merkitystä. Työsi on tehty, Asik. Ota palkkasi ja lähde, ääni sanoi ja lattialle putosi el-Bahirin pään kokoinen nahkapussi. Turkoosi valo häipyi humahtaen, ja tilalle syttyivät satamavarastoille tyypilliset öljyvalot. Lopulta el-Bahir uskalsi ottaa pussin käteensä ja kurkistaa sen sisälle. Hän avasi pussin suun, ja se oli täynnä kultarahoja ja jalokiviä. El-Bahir hymyili tyytyväisenä. Hän nousi ylös, ripusti pussin vyölleen, nosti hupun silmilleen ja lähti kohti ovea. Hän avasi oven ja lähti kävelemään poispäin. Otettuaan yhden askeleen kuului suhahdus, ja hän pysähtyi.
Hänen olkapäästään törrötti pieni nuoli. El-Bahir lähti juoksemaan kohti satamalaitureita, kunnes hänet pysäytti toinen nuoli, joka törrötti hänen pohkeestaan. Hän pysähtyi ja lysähti maahan. Hän otti nuolen pohkeestaan ja katsoi sen terää:
- Myrkkyä, hän totesi ennen kun hän lysähti maahan pitkin pituuttaan. Hän yritti liikkua, mutta se ei onnistunut; myrkky oli halvaannuttanut hänet. Hän katsoi taivaalla loistavaa aurinkoa maatessaan selällään maassa, kunnes hänen yläpuolelleen ilmestyi ihmishahmo. El-Bahir ei nähnyt miehen piirteitä, kun mies kumartui hänen vierelleen. Pian mies nousi ylös, el-Bahirin palkkapussi kädessään. El-Bahir sanoi minkä halvaantuneena pystyi:
- Ei... Se...on.. minun..., hän sanoi katkonaisesti, mutta mies ei kuunnellut. Mies otti jotakin vyöltään ja kohotti sen ilmaan; sapeli! El-Bahir yritti liikkua, mutta halvaannus oli ja pysyi. Mies kohotti nahkapussin:
- Palkkani, mies sanoi ja kohotti sapelin uudelleen:
- Mukava asioida kanssanne, Asik-el-Bahir.
Kylmä teräs sälähti ilmassa...
Asik-el-Bahir käveli satamalaitureiden laidoilla, katsellen mennessään sataman elämää. Kymmenillä laitureilla oli useita laivoja, aina pienimmistä kaljaaseista ja Naggarothin mustien haltioiden katamaraaneista suuriin, monimastoisiin parkkeihin ja fregatteihin. Kauppaa käytiin satamakadun rakennusten edustalle rakennetuissa kojuissa, erityisesti orjat tekivät kauppansa. Moni kauppias myi orjia, mutta kaupan leijonanosan veivät Naggarothin väki. Heillä ei ollut mitään vajeita "valikoimassaan"; mainitse heille maanosa, he tarjoavat sinulle sieltä ryöstettyjä orjia (hyvään hintaan tietenkin).
Asik-el-Bahir oli Kufran kalifin emissaari. Hän oli vanha, Arabylaisten mittapuulla, noin viisikymmentävuotias. Hänellä oli auringon päivettämä iho, lyhyet harmaantuneet hiukset ja suuri arpi, joka kulki vinottain hänen leuastaan nenän yli aina otsaan saakka. Hän ei ollut pukeutunut tapansa mukaan hienoihin silkkivaatteisiin ja arvokkaisiin koruihin, vaan hänellä oli päällään yksinkertaiset arkivaatteet; sandaalit, pussihousut, pitkä tunika, yksinkertainen turbaani ja pitkä hupullinen kaapu. Hän käveli eteenpäin satamalaitureilla, kunnes saapui erään ränsistyneen, vuosia sitten hylätyn varastohökkelin luokse. Hän kääntyi vaivihkaa sivukujalle ja meni varaston takaovelle. Hän vilkuili hermostuneena ympärilleen, kunnes avasi oven ja astui sisään.
Sisällä oli pimeää, kunnes Asikin edessä alkoi loistaa valoa jokin turkoosinvärinen. Yhtäkkiä koko huone oli valaistunut turkoosiksi, ja Asik otti hupun pois päästään ja kumarsi. Jostain kaukaisuudesta kuului ääni:
-Asik, ystäväiseni, käy peremmälle, ääni kehotti, ja Asik astui eteenpäin aina huoneen perälle asti. Asik polvistui lattialle, ja puhui karhealla äänellään:
- Herrani, se on tehty. Kalifi on kuollut, hän sanoi kunnioittavasti. Hetken oli hiljaista, kunnes ääni nauroi hiljaa:
-Loistavaa, Asik. Arkkidemoni Thran' oanesh' geu tulee olemaan erittäin tyytyväinen, ääni puhui tyytyväisenä. Asik selvitti kurkkuaan, ja ääni puhui jälleen:
-Niin, Asik? Unohditko kenties jotain?, se kysyi uteliaana. Asik puhui jälleen:
- Herrani, salamurhaaja jonka palkkasimme murhaamaan kalifin... Hän on kadonnut. Ei ottanut edes maksuaan, el-Bahir sanoi varovaisesti. Ääni puhui ykskantaan:
-Sillä ei ole merkitystä. Työsi on tehty, Asik. Ota palkkasi ja lähde, ääni sanoi ja lattialle putosi el-Bahirin pään kokoinen nahkapussi. Turkoosi valo häipyi humahtaen, ja tilalle syttyivät satamavarastoille tyypilliset öljyvalot. Lopulta el-Bahir uskalsi ottaa pussin käteensä ja kurkistaa sen sisälle. Hän avasi pussin suun, ja se oli täynnä kultarahoja ja jalokiviä. El-Bahir hymyili tyytyväisenä. Hän nousi ylös, ripusti pussin vyölleen, nosti hupun silmilleen ja lähti kohti ovea. Hän avasi oven ja lähti kävelemään poispäin. Otettuaan yhden askeleen kuului suhahdus, ja hän pysähtyi.
Hänen olkapäästään törrötti pieni nuoli. El-Bahir lähti juoksemaan kohti satamalaitureita, kunnes hänet pysäytti toinen nuoli, joka törrötti hänen pohkeestaan. Hän pysähtyi ja lysähti maahan. Hän otti nuolen pohkeestaan ja katsoi sen terää:
- Myrkkyä, hän totesi ennen kun hän lysähti maahan pitkin pituuttaan. Hän yritti liikkua, mutta se ei onnistunut; myrkky oli halvaannuttanut hänet. Hän katsoi taivaalla loistavaa aurinkoa maatessaan selällään maassa, kunnes hänen yläpuolelleen ilmestyi ihmishahmo. El-Bahir ei nähnyt miehen piirteitä, kun mies kumartui hänen vierelleen. Pian mies nousi ylös, el-Bahirin palkkapussi kädessään. El-Bahir sanoi minkä halvaantuneena pystyi:
- Ei... Se...on.. minun..., hän sanoi katkonaisesti, mutta mies ei kuunnellut. Mies otti jotakin vyöltään ja kohotti sen ilmaan; sapeli! El-Bahir yritti liikkua, mutta halvaannus oli ja pysyi. Mies kohotti nahkapussin:
- Palkkani, mies sanoi ja kohotti sapelin uudelleen:
- Mukava asioida kanssanne, Asik-el-Bahir.
Kylmä teräs sälähti ilmassa...
Toivottavasti jatko on yhta hyvaa kun tama alku.
...
. Taidan olla sokeutumassa.
Noh, prologi oli laadukas, ainakin salamurhaajassa oli niin hemmetisti asennetta, että itkettää. Ainut vain, että Araby ei ole oikein minun mieleeni aiheena. En ole oikein ikinä tykännyt Warhammerissa Cathaysta, Arabysta tai vastaavista, ovat nimittäin ihan liikaa suoraan tosimaailmasta ja eivät sovi Empiren, Brettien ja kaaosmörköjen kanssa oikein yksiin. Mutta en tiedä, jos muita kiinostaa niin en sano siihen sitten mitään. Mutta älkää käsittäkö väärin, aivan varmasti luen tulevankin osan.