Wulfric Tralliuksen saaga, osa 3: Matka Algerothiin
Lähetetty: Su 23.05.2004 17:09
Tralliusta taasen, olkaa hyvät. Nyt kokeilin hieman ideoida tarinaa etukäteen, siksi kesti niin "kauan". toivottavasti näkyy lopputuloksesta.
Aiemmat osat (kakkosesta löytyy linkit ykköseen ja prologiin):
Osa 2
------------------------------------------------------
Tähtifregatti Galerdon oli pienen kaupungin kokoinen avaruuslaiva, joka toimi muun muassa useiden inkvisiittorien kokoontumispaikkana, Kaartin kuljetusaluksena ja taistelulaivana. Fregatin sisällä oli satoja kokoontumishuoneita, hyttejä ja monia valtavia hangaareja, täynnä avaruusmerijalkaväen Ukkoshaukka- aluksia, kaartin Valkyyrioita ja inkvisiittorien yksityisiä risteilijöitä.
Inkvisiittori Tralliuksen tunnuksilla varustettu Valkyyria laskeutui voimakkaasti jyristen sille varatulle paikalle. Laskusilta ojentui lattialle sihisten, ja Trallius asteli ulos pukeutuneena kiiltelevään voimahaarniskaansa, Pyhän Vasaran riippuessa hänen vyöllään olevassa tukevassa nahkalenkissä.
Trallius lähti kävelemään ripeästi kohti hangaarin uloskäyntiä. Hän oli myöhässä kokouksesta, joka ei tosin merkinnyt hänelle paljonkaan. Tralliuksen mieltä vaivasi vain demoniprinssi Nyal’Thedrin pakeneminen. Inkvisiittori oli täysin varma, ettei demoni ollut tuhoutunut planeetta Thaedrosin mukana, mutta ainakaan Nyal’Thedrilla ei ollut Tyranidarmeijaa johdossaan.
Trallius avasi hangaarin pääoven ja astui pieneen hissiin.
– Inkvisiittori Wulfric Trallius. Komentosillalle, hän käski, ja laite alkoi kohota uskomattoman nopeasti, hyristen samalla hiljaa. Hissi pysähtyi äkkiä, ja inkvisiittori astui laajaan käytävälle, lähtien kiireesti kohti sen päässä olevaa koristeellista ovea.
– Inkvisiittori Trallius, hän sanoi oven vieressä olevaan pieneen kaiuttimeen ja ovi aukesi sihahtaen.
Kokoushuone oli valtava, kultaupotuksin koristeltu marmorinen kammio, jonka keskellä oli soikea pöytä. Pöydän ympärillä istui useita inkvisiittoreita ja Harmaiden Ritareiden suurmestareita. Pöydän yläpuolella leijui palveluskallo, johon oli liitetty sulkakynä ja laite, joka pyöritti paksua paperirullaa mihin kallo kirjasi kaiken kokoushuoneessa tapahtuvan.
– Inkvisiittori Trallius. Olet myöhässä, sanoin pöydän päässä istuva vanha, kalju mies ja nosti muutaman paperin pöydältä käsiinsä.
– Tiedän, Trallius sanoi yksinkertaisesti ja istuutui lähimpään vapaaseen paikkaan. Vanha mies selvitti kurkkuaan, ja nojautui eteenpäin.
– Tämän kokouksen aiheena on inkvisiittori Èscavezin kerettiläinen toiminta, mies sanoi vilkaisten samalla Tralliusta syrjäsilmällä, ja alkaen lukea paperista.
– Inkvisiittori Éscavez on julistettu kirkonkiroukseen, koska hän on ylittänyt rajansa ja kääntänyt selkänsä Pyhän Keisarin opeille, liittoutumalla demonien kanssa. Éscavez onnistui vangitsemaan voimakkaan demonin erään epäonnisen seuraajansa ruumiiseen, eli luomaan niin sanotun demonikantajan, ja nyt hän kuvittelee voivansa hallita sitä. Me tiedämme, että se on mahdotonta. Éscavezin harhauskoinen joukko sijaitsee tällä hetkellä planeetta Algerothilla, Pyhän Keisarin tahto on, että tuhoamme harhauskoisen joukkoineen, mies luki. Harmaiden Ritareiden suurmestari Valeco nousi hitaasti seisomaan. Valecon kasvoissa oli valtava arpi, joka alkoi oikeasta ohimosta, kulki kyberneettisellä implantilla korvatun silmän poikki aina vasemman posken alaosaan saakka. Hänellä oli pitkät, harmahtavanvalkoiset hiukset jotka liehuivat valtoimenaan muodostaen leijonanharjan hänen päänsä taakse.
– Minä puhdistan galaksimme tästä harhauskoisesta ilomielin, hän sanoi karhealla äänellään.
Trallius odotti malttamattomana että kokous loppuisi ja hän pääsisi aloittamaan pitkän takaa-ajon.
– Tahtoisin että inkvisiittori Trallius tulisi avukseni tärkeässä tehtävässäni. Tarvitsen hänen viisauttaan ja Pyhää Vasaraansa harhauskoisen tuhoamisessa, Valeco lisäsi ja katsoi Tralliusta.
Salissa kävi pieni kohahdus, kun useat inkvisiittorit vetivät yhtä aikaa henkeä. Oli erittäin harvinaista että Harmaiden Ritarien suurmestari pyytäisi apua mihinkään tehtävään, saati näin helppoon, ja pyynnöstä kieltäytyminen olisi verinen loukkaus Harmaita Ritareita kohtaan. Tralliuskin nousi pystyyn, hänen jalkansa olivat turrat säikähdyksestä ja hämmästyksestä, mutta hänen äänensä oli vakaa.
– Harmaiden Ritareiden suurjohtajan auttaminen on minulle kunnianosoitus, hän sanoi tarkoittamatta sitä. Puheenjohtajana toimiva vanha mies selvitti kurkkuaan ja laski paperit takaisin pöydälle.
– Päätämme kokouksen tähän. Suurmestari Valeco ja inkvisiittori Trallius valitsevat apurinsa tähän tehtävään, ja lähtevät välittömästi kohti planeetta Algerothia. Muut ovat vapaita jatkamaan toimiaan, mies sanoi.
Trallius kiiruhti käytävällä marssivan Valecon rinnalle.
– Miksi sanoit tarvitsevani apuani? Selviäisit tehtävästä mainiosti yksinkin, ja minulla on toinen asia kesken, Trallius sanoi, yrittäen pitää äänensä tyynenä ja kunnioittavana. Suurmestari käänsi katseensa häneen, ja Tralliuksen kurkkua kuristi kun hän näki läheltä, miten syvä Valecon kasvot halkaiseva arpi oli.
– Haluan että saat selville kantapään kautta, millainen on Keisarin pyhistä opeista harhautunut inkvisiittori, ja miten toimimme hänen kanssaan, Valeco sanoi. Trallius tunsi itsensä lievästi loukatuksi. Valeco oli ollut paikalla, kun Trallius oli lähes tarttunut kirottuun demonimiekkaan, ja nyt Valeco halusi Tralliuksen tietävän millainen rangaistus siitä oli tarjolla. Inkvisiittori vajosi hetkeksi synkkiin mietteisiin miekan houkuttelevasta kimalluksesta kuunvalossa, kun he saapuivat komentosillalle vievän oven eteen.
– Harmaiden Ritareiden suurjohtaja Valeco, ja pyhä inkvisiittori Trallius, Valeco sanoi oven vieressä olevalle kaiuttimelle. Ovi liukui auki, ja he astuivat sisään.
Komentosilta oli täynnä liikettä. Kiireellisen näköisiä ihmisiä ja paperirullia kantavia leijuvia palveluskalloja risteili edestakaisin. Etuosassa oli valtava ohjauspöytä, jonka päällä oli kymmeniä kuvaruutuja, satoja mittareita ja tuhansia nappeja sekä vipuja. Osa kuvaruuduista näytti tutkakuvia, osassa oli kolmiulotteisia karttoja, osa esitti aluksen ulkopuolisilla kameroilla nauhoitettua kuvaa. Pöydän ääressä istui useita siniseen univormuun pukeutuneita henkilöitä, jotka tarkkailivat mittareita tai kuvaruutuja, vääntelivät vipuja ja juttelivat keskenään. Pöydän keskiosassa istui kuusi pilottia, joista kaksi ohjasivat alusta ja neljä muuta istuivat valmiina tarttumaan edessään oleviin ohjauslaitteisiin jos jokin menisi pieleen.
Huoneen takaosa oli jaettu viiteen toimistoon, joiden ovista tuli ja meni jatkuvasti viestintuojia. Yhden toimiston ovessa luki ”Radiohuone”, toisessa ”Aluksen kapteeni”, kolmannessa ”Huoltopäällikkö”, neljännessä ”Valvomo” ja viidennessä ”Kaartin eversti”. Valeco ja Trallius menivät Viidennen oven luo, inkvisiittori napautti ovea rystysillään ja työnsi sen auki.
Toimistossa työpöytänsä takana istui isokokoinen, everstin pukuun ja koppalakkiin pukeutunut keski-ikäinen mies. Miehellä oli muhkeat tummanruskeat viikset, siniset isot silmät, kulmikas leuka ja niin monta arvomerkkiä rinnuksissaan, että hän näytti melkein naurettavalta. Mies nousi seisomaan nähdessään keitä tuli sisään, ja teki kunniaa napsauttamalla oikean käden etu- ja keskisormen lakkinsa lippaan.
– Eversti Hedberg, Valeco sanoi nyökäten.
– Harmaiden Ritareiden suurjohtaja Valeco, ja inkvisiittori Trallius, eversti sanoi matalalla äänellään. Hän näytti siltä kuin haluaisi ojentaa kätensä, mutta ei tiennyt olisiko se sopivaa.
– Olette luultavasti saanut kopion kokouksen pöytäkirjasta, Valeco sanoi.
– Kyllä, eversti sanoi nopeasti ja otti pöydältään paperin käteensä. Trallius käsitti että nyt oli hänen vuoronsa.
– Otan komentooni kolme ryhmää, yhteensä sataviisikymmentä miestä. Lisäksi yksi Basilisk- luokan tulitukitankki, ja yksi Leman Russ- luokan taistelutankki, inkvisiittori sanoi. Eversti napsautti sormensa jälleen lippaan, ja otti radion vyöltään.
– Täällä Kaartin eversti Hedberg. Valmistakaa heti neljä Valkyyria- luokan kuljetusalusta. Kolme ryhmää täysiin varusteisiin ja valmiiksi kuljetukseen. Kaksi tankkia myös aluksiin, yksi Basilisk ja yksi Leman Russ. Kuittaan, eversti sanoi radioon. Hän kuunteli hetken ja sulki radion.
– Joukot valmiina puolessa tunnissa, kunnioitettava inkvisiittori, sanoi eversti ja otti jälleen asennon. Valeco ja Trallius lähtivät.
Trallius nousi siltaa pitkin Valkyyriaansa. Alus oli ikivanhaa mallia, sen kyljessä luki rispaantuneella maalilla ”XY-09-TO”, mikä oli varmaankin tarkoitettu sen nimeksi. Trallius oli ostanut aluksen eräältä rahanahneelta Kaartin kapteenilta, kun kalusto uusittiin ja ”XY” oli ollut matkalla sulattamoon. Trallius oli korvannut Kaartin tunnukset omillaan, vaihdattanut moottorin tehokkaampaan ja lisännyt ylimääräisen asejärjestelmän.
Veteraani Hall istui aluksen lastiruumassa, pyyhkien ”Vanhaa Kunnon Retkikeitintä” kostealla rätillä. Tralliuksen askelet kuullessaan hän kohotti katseensa ja vetäisi sänkiselle naamalleen ystävällisen virnistyksen.
– Katos pomo. Milloin lähdetään ajamaan sitä demonia takaa? Vetäisi perhana kunnon naarmun Vanhaan Retkikeittimeen ja minuun myös, Hall sanoi ja esitteli meltakivääriään, jonka piippuun oli tullut syvä lovi demonin kynnestä.
– Me lähdemme suurmestari Valecon avuksi, tappamaan petturi-inkvisiittori Éscavez, Trallius sanoi kärsivällisesti. Hall katsoi häntä hetken näyttäen hämmästyneeltä, mutta kohautti sitten olkapäitään ja jatkoi kiväärin kiillotusta. Trallius meni ohjaamoon jossa istui vain toinen hänen palkkaamistaan piloteista, Tracy McHill.
– Missä Janes on, Trallius kysyi heti.
– Meni hakemaan evästä. Olemmeko lähdössä jonnekin? Vastahan tulimme, nainen kysyi huolestuneen näköisenä.
– Lähdemme planeetta Algerothille, ja ilmoita välittömästi Janesille että meillä on kiire, inkvisiittori sanoi. McHill napautti päässään olevia kuulokkeita, ja alkoi puhua suunsa edessä olevaan mikrofoniin.
– Janes, kuuletko? Komentaja sanoo että on kiire. Tule heti kun ehdit, kuuntelen, McHill sanoi ja odotti tovin.
– Selvä. Kuittaan, hän sanoi ja napsautti kuulokkeet pois päältä.
– Hänellä menee vielä hetki, ruokalassa on pitkä jono, McHill ilmoitti ja nojasi taaksepäin istuimessaan. Trallius huokaisi ja meni matkustajien puolelle odottamaan.
Janes saapui vasta reilun vartin päästä, mutta Trallius ei jaksanut ruveta valittamaan hänelle, vaan käski pilotin heti ohjaamoon. XY-09-TO nousi jyristen ilmaan, ja ampaisi hangaarin avautuneesta pääuloskäynnistä avaruuteen. Trallius käveli hermostuneesti edestakaisin ja lopulta istuutui yhdelle penkeistä, ristien jalkansa ja tyhjentäen mielensä.
Hall käveli vihellellen varustehuoneeseen. Se oli suuri, viileä, öljyltä haiseva huone, joka oli täynnä lokeroita, asetelineitä ja ammuslaatikoita. Huoneessa oli myös painonnostopenkki, useita eri levypainoja ja tukeva metallitanko reilun kahden metrin korkeudessa. Veteraani meni seinustalla olevan ikkunallisen oven taakse, ja kurkisti ikkunasta. Totuttuaan pimeyteen hän näki pienen huoneen, jonka etuosassa olevissa telineissä nuokkuivat asepalvelijat Jaggs ja Walsh. Huoneen peräseinällä oli iso generaattori, josta johti useita johtoja asepalvelijoiden hervottomiin ruumiisiin. Hall tarkasteli oven vieressä olevaa päätettä, ja nähtyään kahden mittarin näyttävän vihreää, hän kiskaisi suuresta kytkimestä, ja kuului hiljainen räsähdys. Asepalvelijat nytkähtivät hereille ja ovi liukui hitaasti auki.
– Mekaaniset ystäväni, teille koitti vihdoin aamu, Hall messusi kovalla äänellä. Walsh vilkaisi häntä sanomatta mitään, eikä Jaggs kiinnittänyt hänen leikinlaskuunsa mitään huomiota. Asepalvelijat kävelivät ulos huoneesta hiljaa natisten.
Hall meni yhden lokeron luo, kaivoi avaimen taskustaan ja avasi oven.
– Huomenta, Lucy, hän sanoi yläosatonta, kurvikasta naista esittävälle kuvalle, joka oli liimattu hänen lokeronsa takaseinään. Veteraani irrotti meltakiväärin selästään, sipaisi sitä sormellaan muutaman kerran ja laittoi sen huolellisesti kaappiin. Hän kiskaisi flak- paidan päältään, kääri sen mytyksi ja pudotti kaapin pohjalle. Hän otti kaapista likaisen pyyhkeen ja käveli metallitangon alle. Hall loikkasi tankoon kiinni ja alkoi vedellä nopeaan tahtiin leukoja, hänen massiivisten hauistensa jännittyessä joka vedolla.
Trallius oli rukoillut ja meditoinut kaksi tuntia, kun McHill kurkisti matkustajien puolelle, ja rykäisi hiljaa. Inkvisiittori avasi silmänsä ja katsoi pilottia kysyvästi.
– Suurmestari Valecolla on teille asiaa, komentaja, sanoi pilotti ja ojensi Tralliukselle kuulokkeensa. Inkvisiittori laittoi ne päähänsä, ja kuuli Valecon äänen.
– Inkvisiittori Trallius? Kuuletteko, Valeco kysyi, kuulostaen lähes hermostuneelta.
– Olen kuulolla, inkvisiittori vastasi.
– Saavuimme Algerothille äskettäin, ja sain selville asian, joka ehkä kiinnostaa sinua. Suurin osa petturi Éscavezin joukoista on revitty kappaleiksi. Löysimme monia rituaalisesti uhrattuja ruumiita, ja Verenjumalalle pystytetyn ikonin. Uskomme, että tämä on demoniprinssi Nyal’Thedrin työtä, Valeco sanoi. Trallius pysyi hiljaa.
– Petturi Éscavez ei ole uhrattujen joukossa, emme myöskään löytäneet jälkiä demonikantajasta. Petturi pääsi luultavasti pienen joukon ja demonikantajan kanssa pakoon, Valeco jatkoi. Inkvisiittori kohotti katseensa pilottiin, joka tarkkaili häntä tiiviisti.
– Kuinka pitkä matka Algerothille vielä on, Trallius kysyi McHilliltä.
– Olemme perillä hieman alle viidentoista minuutin, nainen vastasi.
--------------------------------------------------------
Aiemmat osat (kakkosesta löytyy linkit ykköseen ja prologiin):
Osa 2
------------------------------------------------------
Tähtifregatti Galerdon oli pienen kaupungin kokoinen avaruuslaiva, joka toimi muun muassa useiden inkvisiittorien kokoontumispaikkana, Kaartin kuljetusaluksena ja taistelulaivana. Fregatin sisällä oli satoja kokoontumishuoneita, hyttejä ja monia valtavia hangaareja, täynnä avaruusmerijalkaväen Ukkoshaukka- aluksia, kaartin Valkyyrioita ja inkvisiittorien yksityisiä risteilijöitä.
Inkvisiittori Tralliuksen tunnuksilla varustettu Valkyyria laskeutui voimakkaasti jyristen sille varatulle paikalle. Laskusilta ojentui lattialle sihisten, ja Trallius asteli ulos pukeutuneena kiiltelevään voimahaarniskaansa, Pyhän Vasaran riippuessa hänen vyöllään olevassa tukevassa nahkalenkissä.
Trallius lähti kävelemään ripeästi kohti hangaarin uloskäyntiä. Hän oli myöhässä kokouksesta, joka ei tosin merkinnyt hänelle paljonkaan. Tralliuksen mieltä vaivasi vain demoniprinssi Nyal’Thedrin pakeneminen. Inkvisiittori oli täysin varma, ettei demoni ollut tuhoutunut planeetta Thaedrosin mukana, mutta ainakaan Nyal’Thedrilla ei ollut Tyranidarmeijaa johdossaan.
Trallius avasi hangaarin pääoven ja astui pieneen hissiin.
– Inkvisiittori Wulfric Trallius. Komentosillalle, hän käski, ja laite alkoi kohota uskomattoman nopeasti, hyristen samalla hiljaa. Hissi pysähtyi äkkiä, ja inkvisiittori astui laajaan käytävälle, lähtien kiireesti kohti sen päässä olevaa koristeellista ovea.
– Inkvisiittori Trallius, hän sanoi oven vieressä olevaan pieneen kaiuttimeen ja ovi aukesi sihahtaen.
Kokoushuone oli valtava, kultaupotuksin koristeltu marmorinen kammio, jonka keskellä oli soikea pöytä. Pöydän ympärillä istui useita inkvisiittoreita ja Harmaiden Ritareiden suurmestareita. Pöydän yläpuolella leijui palveluskallo, johon oli liitetty sulkakynä ja laite, joka pyöritti paksua paperirullaa mihin kallo kirjasi kaiken kokoushuoneessa tapahtuvan.
– Inkvisiittori Trallius. Olet myöhässä, sanoin pöydän päässä istuva vanha, kalju mies ja nosti muutaman paperin pöydältä käsiinsä.
– Tiedän, Trallius sanoi yksinkertaisesti ja istuutui lähimpään vapaaseen paikkaan. Vanha mies selvitti kurkkuaan, ja nojautui eteenpäin.
– Tämän kokouksen aiheena on inkvisiittori Èscavezin kerettiläinen toiminta, mies sanoi vilkaisten samalla Tralliusta syrjäsilmällä, ja alkaen lukea paperista.
– Inkvisiittori Éscavez on julistettu kirkonkiroukseen, koska hän on ylittänyt rajansa ja kääntänyt selkänsä Pyhän Keisarin opeille, liittoutumalla demonien kanssa. Éscavez onnistui vangitsemaan voimakkaan demonin erään epäonnisen seuraajansa ruumiiseen, eli luomaan niin sanotun demonikantajan, ja nyt hän kuvittelee voivansa hallita sitä. Me tiedämme, että se on mahdotonta. Éscavezin harhauskoinen joukko sijaitsee tällä hetkellä planeetta Algerothilla, Pyhän Keisarin tahto on, että tuhoamme harhauskoisen joukkoineen, mies luki. Harmaiden Ritareiden suurmestari Valeco nousi hitaasti seisomaan. Valecon kasvoissa oli valtava arpi, joka alkoi oikeasta ohimosta, kulki kyberneettisellä implantilla korvatun silmän poikki aina vasemman posken alaosaan saakka. Hänellä oli pitkät, harmahtavanvalkoiset hiukset jotka liehuivat valtoimenaan muodostaen leijonanharjan hänen päänsä taakse.
– Minä puhdistan galaksimme tästä harhauskoisesta ilomielin, hän sanoi karhealla äänellään.
Trallius odotti malttamattomana että kokous loppuisi ja hän pääsisi aloittamaan pitkän takaa-ajon.
– Tahtoisin että inkvisiittori Trallius tulisi avukseni tärkeässä tehtävässäni. Tarvitsen hänen viisauttaan ja Pyhää Vasaraansa harhauskoisen tuhoamisessa, Valeco lisäsi ja katsoi Tralliusta.
Salissa kävi pieni kohahdus, kun useat inkvisiittorit vetivät yhtä aikaa henkeä. Oli erittäin harvinaista että Harmaiden Ritarien suurmestari pyytäisi apua mihinkään tehtävään, saati näin helppoon, ja pyynnöstä kieltäytyminen olisi verinen loukkaus Harmaita Ritareita kohtaan. Tralliuskin nousi pystyyn, hänen jalkansa olivat turrat säikähdyksestä ja hämmästyksestä, mutta hänen äänensä oli vakaa.
– Harmaiden Ritareiden suurjohtajan auttaminen on minulle kunnianosoitus, hän sanoi tarkoittamatta sitä. Puheenjohtajana toimiva vanha mies selvitti kurkkuaan ja laski paperit takaisin pöydälle.
– Päätämme kokouksen tähän. Suurmestari Valeco ja inkvisiittori Trallius valitsevat apurinsa tähän tehtävään, ja lähtevät välittömästi kohti planeetta Algerothia. Muut ovat vapaita jatkamaan toimiaan, mies sanoi.
Trallius kiiruhti käytävällä marssivan Valecon rinnalle.
– Miksi sanoit tarvitsevani apuani? Selviäisit tehtävästä mainiosti yksinkin, ja minulla on toinen asia kesken, Trallius sanoi, yrittäen pitää äänensä tyynenä ja kunnioittavana. Suurmestari käänsi katseensa häneen, ja Tralliuksen kurkkua kuristi kun hän näki läheltä, miten syvä Valecon kasvot halkaiseva arpi oli.
– Haluan että saat selville kantapään kautta, millainen on Keisarin pyhistä opeista harhautunut inkvisiittori, ja miten toimimme hänen kanssaan, Valeco sanoi. Trallius tunsi itsensä lievästi loukatuksi. Valeco oli ollut paikalla, kun Trallius oli lähes tarttunut kirottuun demonimiekkaan, ja nyt Valeco halusi Tralliuksen tietävän millainen rangaistus siitä oli tarjolla. Inkvisiittori vajosi hetkeksi synkkiin mietteisiin miekan houkuttelevasta kimalluksesta kuunvalossa, kun he saapuivat komentosillalle vievän oven eteen.
– Harmaiden Ritareiden suurjohtaja Valeco, ja pyhä inkvisiittori Trallius, Valeco sanoi oven vieressä olevalle kaiuttimelle. Ovi liukui auki, ja he astuivat sisään.
Komentosilta oli täynnä liikettä. Kiireellisen näköisiä ihmisiä ja paperirullia kantavia leijuvia palveluskalloja risteili edestakaisin. Etuosassa oli valtava ohjauspöytä, jonka päällä oli kymmeniä kuvaruutuja, satoja mittareita ja tuhansia nappeja sekä vipuja. Osa kuvaruuduista näytti tutkakuvia, osassa oli kolmiulotteisia karttoja, osa esitti aluksen ulkopuolisilla kameroilla nauhoitettua kuvaa. Pöydän ääressä istui useita siniseen univormuun pukeutuneita henkilöitä, jotka tarkkailivat mittareita tai kuvaruutuja, vääntelivät vipuja ja juttelivat keskenään. Pöydän keskiosassa istui kuusi pilottia, joista kaksi ohjasivat alusta ja neljä muuta istuivat valmiina tarttumaan edessään oleviin ohjauslaitteisiin jos jokin menisi pieleen.
Huoneen takaosa oli jaettu viiteen toimistoon, joiden ovista tuli ja meni jatkuvasti viestintuojia. Yhden toimiston ovessa luki ”Radiohuone”, toisessa ”Aluksen kapteeni”, kolmannessa ”Huoltopäällikkö”, neljännessä ”Valvomo” ja viidennessä ”Kaartin eversti”. Valeco ja Trallius menivät Viidennen oven luo, inkvisiittori napautti ovea rystysillään ja työnsi sen auki.
Toimistossa työpöytänsä takana istui isokokoinen, everstin pukuun ja koppalakkiin pukeutunut keski-ikäinen mies. Miehellä oli muhkeat tummanruskeat viikset, siniset isot silmät, kulmikas leuka ja niin monta arvomerkkiä rinnuksissaan, että hän näytti melkein naurettavalta. Mies nousi seisomaan nähdessään keitä tuli sisään, ja teki kunniaa napsauttamalla oikean käden etu- ja keskisormen lakkinsa lippaan.
– Eversti Hedberg, Valeco sanoi nyökäten.
– Harmaiden Ritareiden suurjohtaja Valeco, ja inkvisiittori Trallius, eversti sanoi matalalla äänellään. Hän näytti siltä kuin haluaisi ojentaa kätensä, mutta ei tiennyt olisiko se sopivaa.
– Olette luultavasti saanut kopion kokouksen pöytäkirjasta, Valeco sanoi.
– Kyllä, eversti sanoi nopeasti ja otti pöydältään paperin käteensä. Trallius käsitti että nyt oli hänen vuoronsa.
– Otan komentooni kolme ryhmää, yhteensä sataviisikymmentä miestä. Lisäksi yksi Basilisk- luokan tulitukitankki, ja yksi Leman Russ- luokan taistelutankki, inkvisiittori sanoi. Eversti napsautti sormensa jälleen lippaan, ja otti radion vyöltään.
– Täällä Kaartin eversti Hedberg. Valmistakaa heti neljä Valkyyria- luokan kuljetusalusta. Kolme ryhmää täysiin varusteisiin ja valmiiksi kuljetukseen. Kaksi tankkia myös aluksiin, yksi Basilisk ja yksi Leman Russ. Kuittaan, eversti sanoi radioon. Hän kuunteli hetken ja sulki radion.
– Joukot valmiina puolessa tunnissa, kunnioitettava inkvisiittori, sanoi eversti ja otti jälleen asennon. Valeco ja Trallius lähtivät.
Trallius nousi siltaa pitkin Valkyyriaansa. Alus oli ikivanhaa mallia, sen kyljessä luki rispaantuneella maalilla ”XY-09-TO”, mikä oli varmaankin tarkoitettu sen nimeksi. Trallius oli ostanut aluksen eräältä rahanahneelta Kaartin kapteenilta, kun kalusto uusittiin ja ”XY” oli ollut matkalla sulattamoon. Trallius oli korvannut Kaartin tunnukset omillaan, vaihdattanut moottorin tehokkaampaan ja lisännyt ylimääräisen asejärjestelmän.
Veteraani Hall istui aluksen lastiruumassa, pyyhkien ”Vanhaa Kunnon Retkikeitintä” kostealla rätillä. Tralliuksen askelet kuullessaan hän kohotti katseensa ja vetäisi sänkiselle naamalleen ystävällisen virnistyksen.
– Katos pomo. Milloin lähdetään ajamaan sitä demonia takaa? Vetäisi perhana kunnon naarmun Vanhaan Retkikeittimeen ja minuun myös, Hall sanoi ja esitteli meltakivääriään, jonka piippuun oli tullut syvä lovi demonin kynnestä.
– Me lähdemme suurmestari Valecon avuksi, tappamaan petturi-inkvisiittori Éscavez, Trallius sanoi kärsivällisesti. Hall katsoi häntä hetken näyttäen hämmästyneeltä, mutta kohautti sitten olkapäitään ja jatkoi kiväärin kiillotusta. Trallius meni ohjaamoon jossa istui vain toinen hänen palkkaamistaan piloteista, Tracy McHill.
– Missä Janes on, Trallius kysyi heti.
– Meni hakemaan evästä. Olemmeko lähdössä jonnekin? Vastahan tulimme, nainen kysyi huolestuneen näköisenä.
– Lähdemme planeetta Algerothille, ja ilmoita välittömästi Janesille että meillä on kiire, inkvisiittori sanoi. McHill napautti päässään olevia kuulokkeita, ja alkoi puhua suunsa edessä olevaan mikrofoniin.
– Janes, kuuletko? Komentaja sanoo että on kiire. Tule heti kun ehdit, kuuntelen, McHill sanoi ja odotti tovin.
– Selvä. Kuittaan, hän sanoi ja napsautti kuulokkeet pois päältä.
– Hänellä menee vielä hetki, ruokalassa on pitkä jono, McHill ilmoitti ja nojasi taaksepäin istuimessaan. Trallius huokaisi ja meni matkustajien puolelle odottamaan.
Janes saapui vasta reilun vartin päästä, mutta Trallius ei jaksanut ruveta valittamaan hänelle, vaan käski pilotin heti ohjaamoon. XY-09-TO nousi jyristen ilmaan, ja ampaisi hangaarin avautuneesta pääuloskäynnistä avaruuteen. Trallius käveli hermostuneesti edestakaisin ja lopulta istuutui yhdelle penkeistä, ristien jalkansa ja tyhjentäen mielensä.
Hall käveli vihellellen varustehuoneeseen. Se oli suuri, viileä, öljyltä haiseva huone, joka oli täynnä lokeroita, asetelineitä ja ammuslaatikoita. Huoneessa oli myös painonnostopenkki, useita eri levypainoja ja tukeva metallitanko reilun kahden metrin korkeudessa. Veteraani meni seinustalla olevan ikkunallisen oven taakse, ja kurkisti ikkunasta. Totuttuaan pimeyteen hän näki pienen huoneen, jonka etuosassa olevissa telineissä nuokkuivat asepalvelijat Jaggs ja Walsh. Huoneen peräseinällä oli iso generaattori, josta johti useita johtoja asepalvelijoiden hervottomiin ruumiisiin. Hall tarkasteli oven vieressä olevaa päätettä, ja nähtyään kahden mittarin näyttävän vihreää, hän kiskaisi suuresta kytkimestä, ja kuului hiljainen räsähdys. Asepalvelijat nytkähtivät hereille ja ovi liukui hitaasti auki.
– Mekaaniset ystäväni, teille koitti vihdoin aamu, Hall messusi kovalla äänellä. Walsh vilkaisi häntä sanomatta mitään, eikä Jaggs kiinnittänyt hänen leikinlaskuunsa mitään huomiota. Asepalvelijat kävelivät ulos huoneesta hiljaa natisten.
Hall meni yhden lokeron luo, kaivoi avaimen taskustaan ja avasi oven.
– Huomenta, Lucy, hän sanoi yläosatonta, kurvikasta naista esittävälle kuvalle, joka oli liimattu hänen lokeronsa takaseinään. Veteraani irrotti meltakiväärin selästään, sipaisi sitä sormellaan muutaman kerran ja laittoi sen huolellisesti kaappiin. Hän kiskaisi flak- paidan päältään, kääri sen mytyksi ja pudotti kaapin pohjalle. Hän otti kaapista likaisen pyyhkeen ja käveli metallitangon alle. Hall loikkasi tankoon kiinni ja alkoi vedellä nopeaan tahtiin leukoja, hänen massiivisten hauistensa jännittyessä joka vedolla.
Trallius oli rukoillut ja meditoinut kaksi tuntia, kun McHill kurkisti matkustajien puolelle, ja rykäisi hiljaa. Inkvisiittori avasi silmänsä ja katsoi pilottia kysyvästi.
– Suurmestari Valecolla on teille asiaa, komentaja, sanoi pilotti ja ojensi Tralliukselle kuulokkeensa. Inkvisiittori laittoi ne päähänsä, ja kuuli Valecon äänen.
– Inkvisiittori Trallius? Kuuletteko, Valeco kysyi, kuulostaen lähes hermostuneelta.
– Olen kuulolla, inkvisiittori vastasi.
– Saavuimme Algerothille äskettäin, ja sain selville asian, joka ehkä kiinnostaa sinua. Suurin osa petturi Éscavezin joukoista on revitty kappaleiksi. Löysimme monia rituaalisesti uhrattuja ruumiita, ja Verenjumalalle pystytetyn ikonin. Uskomme, että tämä on demoniprinssi Nyal’Thedrin työtä, Valeco sanoi. Trallius pysyi hiljaa.
– Petturi Éscavez ei ole uhrattujen joukossa, emme myöskään löytäneet jälkiä demonikantajasta. Petturi pääsi luultavasti pienen joukon ja demonikantajan kanssa pakoon, Valeco jatkoi. Inkvisiittori kohotti katseensa pilottiin, joka tarkkaili häntä tiiviisti.
– Kuinka pitkä matka Algerothille vielä on, Trallius kysyi McHilliltä.
– Olemme perillä hieman alle viidentoista minuutin, nainen vastasi.
--------------------------------------------------------
. 9½
. Ehkäpä tuo vanha malli on tarkoitettu raskaan kaluston kuljettamiseen, ja siellä on siksi matkustamot, ruumat, varustehuoneet ja kaikki. Minun visioni valkyyriasta on siis sellainen n. kahden talon kokoinen mötikkä, jossa olisi tilaa tuolle kaikelle.