Storm of Chaos – kriittinen silmäys uuteen kampanjakirjaan.
Lähetetty: To 27.05.2004 02:55
Varmana kesän merkkinä Games Workshop käynnistää uuden maailmanlaajuisen kampanjan, jossa Sinä voit vaikuttaa (kuvitteellisen) maailman kohtaloon. Olkoonkin että vanhasta kokemuksesta tiedämme vaikutuksen jäävän lähinnä kuvitteelliseksi. Kommentoin nyt lyhyesti kesäkampanjan tueksi julkaistua Storm of Chaos –kirjaa.
Yleisvaikutelmaltaan uusi kirja noudattaa nykyisten armeijakirjojen ilmeisesti hyväksi havaittua mallia. Suppeahko taustamateriaali, maalausvinkit, armeijalistat ja erikoishahmot on jaoteltu totuttuun tapaan. Tiettyä hajanaisuutta ja leikkaushuoneen lattialle jääneitä kohtauksia on aistittavissa, syynä luultavasti ylhäältä määrätyn sivumäärän asettamat rajoitukset. Toisaalta, ottaen huomioon että kirja sisältää myös ilmiselvää täytettä ja Sea Patrolin kaltaisia hutaisuja, sopii epäillä että Storm of Chaos on tuotettu pienessä kiireessä. Tai pienessä sievässä.
Taustamateriaali on enimmäkseen aiemmin White Dwarfissa ja/tai muissa lähteissä julkaistua. Vasaramaailman hidas luisuminen kaaoksen psykedeeliseksi leikkikentäksi, suurten invaasioiden kiihtyvä syke, kaiken yleinen toivottumuus (grim dargness, sanoisi Dolmot) ja maailman geopoliittinen tilanne käydään ikään kuin kertauksen vuoksi läpi. Vähempää en odottanutkaan, mutta olisin toivonut kirjan laajentavan aiemmin julkaistua fluffia pelkän aiemmin opitun toiston lisäksi. Archaonin päämäärä tuskin tulee kenellekään “sceneä” viime kuukausina seuranneelle yllätyksenä. The Fall of Erengrad ja Defenders of Middenheim ovat harvoja narratiivia eteenpäin kuljettavia fluffinpätkiä. Tosin viimeksi mainitun dialogi plagioi ehkä liikaa Peter Jacksonin visiota Helmin Syvänteestä. Ei siis juuri mitään uutta fluffirintamalla. Uutta materiaalia lienee tiedossa kampanjan edetessä heinä-elokuussa, mutten jää ennakon perusteella odottamaan sitä mitenkään vesi kielellä.
Tuoretta kuvitusta on yllättävän vähän. Uutta ovat lähinnä kansikuva, muutama pieni mustavalkoluonnos uusista yksiköistä ja kartat Archaonin operatiivisista suunnitelmista sekä Middenheimin ympäristöstä. Huomattavasti enemmän on kierrätetty vanhaa taidetta, ja erityisen häpeällistä on puhtaalta täytteeltä haiskahtava vanhojen armeijakirjojen kansikuvien käyttö. “Aneeminen” lienee osuvin adjektiivi kuvaamaan fluffia ja kuvitusta. Puutteet näillä sektoreilla ovat anteeksiantamattomia, ottaen huomioon että kirjaa markkinoidaan armeijalistojen ilmaisjakelun takia lähinnä täydentävänä fluffiteoksena.
Maalaus- ja konversio-osasto jää sekin hieman laimeaksi. Ottaen huomioon miten moni yksikkö vaatii ei-aivan-pientä säätöä, lisäohjeistus olisi ehkä ollut paikallaan. Värisektori koostuu enimmäkseen showcase-tyyppisistä kuvista, jotka eivät pientä Keviniä juuri auta sen Khornen demonivaunun rakentamisessa. Flayerkinien suhteen sentään opastetaan puolen sivun voimalla, mutta ne ovat muutenkin helpoimmasta päästä. Positiivinen yllätys oli aukeamallinen Middenheimin ja Middenlandin lippuja; edellisestä tuoreita disaineja sisältävästä lippukollaasista onkin aikaa. Todelliset ammattilaiset tietysti suunnittelevat omat lippunsa, mutta sydäntä lämmittää tietää tarkalleen minkälaista viiriä Von Helsteinin suku tai Grimminhagenin pertuskakomppania käyttää. Pantteri- ja susiritarien uudistetut lippumallit päätynevät ennen pitkää omiin ratsurykmentteihini.
Mutta pääasiaan. Kuten osa jo ehkä tiesikin, armeijalistat ovat viimeistä painovirhettä myöten samat kuin aiemmin verkossa julkaistut ja jo puhki keskustellut listat, joten niitä lienee turha kommentoida sen enempää. Errataa on tiedossa monessakin mielessä kammottavalle High Elf Sea Patrolille, ja muillekin listoille tulnee vähintään Games Workshopille ominainen Q&A, jossa vastaukset on arvottu Studion omalla nopalla. Eipä pelaajien tarvitse itse vaivautua. Erikoishahmot ovat myös sanatarkalleen samoja kuin ulkomaankielillä verkossa julkaistut. Ja kyllä, olen vieläkin katkera Karl Franzin reippaasta hinnannostosta. No, ehkä pitäisi vain olla hiljaa kiitollinen ettei Studio keksinyt raapustaa Bugmanin happy hourin aikana Empire Naval Patrol –listaa.
Mitä kirjasta jää lopulta käteen? Melko vähän. Armeijalistojen takia Storm of Chaosta on turha ostaa. Vaikka painettu armeijalista onkin miellyttävä tulosteeseen verrattuna, nämä tulevat varmasti elämään vielä sen verran että tiedossa on rutkasti epämiellyttävää copypastea liiman ja saksien kera. Uutta taustatarinaa on vähän, hienoja kuvia samaten, ja kaksi uutta skenaariota ovat ehkä yhden testikerran arvoisia ennen pitched battleen tai skenaariogeneraattoriin palaamista. Yhteenvetona voin vain todeta että 20 euroaan on ehkä parempi käyttää miniatyyreihin. Storm of Chaos ei kirjana sisällä mitään kampanjaan osallistumisen kannalta oleellista materiaalia, ja jos itse kampanjaan ei ole aikomustakaan koskea, suosittelen entistä painokkaammin läpyskän väliin jättämistä.
Hm. Nyt kun mietin, niin ostatte kuitenkin. Mutta älkää sanoko etten varoittanut.
Yleisvaikutelmaltaan uusi kirja noudattaa nykyisten armeijakirjojen ilmeisesti hyväksi havaittua mallia. Suppeahko taustamateriaali, maalausvinkit, armeijalistat ja erikoishahmot on jaoteltu totuttuun tapaan. Tiettyä hajanaisuutta ja leikkaushuoneen lattialle jääneitä kohtauksia on aistittavissa, syynä luultavasti ylhäältä määrätyn sivumäärän asettamat rajoitukset. Toisaalta, ottaen huomioon että kirja sisältää myös ilmiselvää täytettä ja Sea Patrolin kaltaisia hutaisuja, sopii epäillä että Storm of Chaos on tuotettu pienessä kiireessä. Tai pienessä sievässä.
Taustamateriaali on enimmäkseen aiemmin White Dwarfissa ja/tai muissa lähteissä julkaistua. Vasaramaailman hidas luisuminen kaaoksen psykedeeliseksi leikkikentäksi, suurten invaasioiden kiihtyvä syke, kaiken yleinen toivottumuus (grim dargness, sanoisi Dolmot) ja maailman geopoliittinen tilanne käydään ikään kuin kertauksen vuoksi läpi. Vähempää en odottanutkaan, mutta olisin toivonut kirjan laajentavan aiemmin julkaistua fluffia pelkän aiemmin opitun toiston lisäksi. Archaonin päämäärä tuskin tulee kenellekään “sceneä” viime kuukausina seuranneelle yllätyksenä. The Fall of Erengrad ja Defenders of Middenheim ovat harvoja narratiivia eteenpäin kuljettavia fluffinpätkiä. Tosin viimeksi mainitun dialogi plagioi ehkä liikaa Peter Jacksonin visiota Helmin Syvänteestä. Ei siis juuri mitään uutta fluffirintamalla. Uutta materiaalia lienee tiedossa kampanjan edetessä heinä-elokuussa, mutten jää ennakon perusteella odottamaan sitä mitenkään vesi kielellä.
Tuoretta kuvitusta on yllättävän vähän. Uutta ovat lähinnä kansikuva, muutama pieni mustavalkoluonnos uusista yksiköistä ja kartat Archaonin operatiivisista suunnitelmista sekä Middenheimin ympäristöstä. Huomattavasti enemmän on kierrätetty vanhaa taidetta, ja erityisen häpeällistä on puhtaalta täytteeltä haiskahtava vanhojen armeijakirjojen kansikuvien käyttö. “Aneeminen” lienee osuvin adjektiivi kuvaamaan fluffia ja kuvitusta. Puutteet näillä sektoreilla ovat anteeksiantamattomia, ottaen huomioon että kirjaa markkinoidaan armeijalistojen ilmaisjakelun takia lähinnä täydentävänä fluffiteoksena.
Maalaus- ja konversio-osasto jää sekin hieman laimeaksi. Ottaen huomioon miten moni yksikkö vaatii ei-aivan-pientä säätöä, lisäohjeistus olisi ehkä ollut paikallaan. Värisektori koostuu enimmäkseen showcase-tyyppisistä kuvista, jotka eivät pientä Keviniä juuri auta sen Khornen demonivaunun rakentamisessa. Flayerkinien suhteen sentään opastetaan puolen sivun voimalla, mutta ne ovat muutenkin helpoimmasta päästä. Positiivinen yllätys oli aukeamallinen Middenheimin ja Middenlandin lippuja; edellisestä tuoreita disaineja sisältävästä lippukollaasista onkin aikaa. Todelliset ammattilaiset tietysti suunnittelevat omat lippunsa, mutta sydäntä lämmittää tietää tarkalleen minkälaista viiriä Von Helsteinin suku tai Grimminhagenin pertuskakomppania käyttää. Pantteri- ja susiritarien uudistetut lippumallit päätynevät ennen pitkää omiin ratsurykmentteihini.
Mutta pääasiaan. Kuten osa jo ehkä tiesikin, armeijalistat ovat viimeistä painovirhettä myöten samat kuin aiemmin verkossa julkaistut ja jo puhki keskustellut listat, joten niitä lienee turha kommentoida sen enempää. Errataa on tiedossa monessakin mielessä kammottavalle High Elf Sea Patrolille, ja muillekin listoille tulnee vähintään Games Workshopille ominainen Q&A, jossa vastaukset on arvottu Studion omalla nopalla. Eipä pelaajien tarvitse itse vaivautua. Erikoishahmot ovat myös sanatarkalleen samoja kuin ulkomaankielillä verkossa julkaistut. Ja kyllä, olen vieläkin katkera Karl Franzin reippaasta hinnannostosta. No, ehkä pitäisi vain olla hiljaa kiitollinen ettei Studio keksinyt raapustaa Bugmanin happy hourin aikana Empire Naval Patrol –listaa.
Mitä kirjasta jää lopulta käteen? Melko vähän. Armeijalistojen takia Storm of Chaosta on turha ostaa. Vaikka painettu armeijalista onkin miellyttävä tulosteeseen verrattuna, nämä tulevat varmasti elämään vielä sen verran että tiedossa on rutkasti epämiellyttävää copypastea liiman ja saksien kera. Uutta taustatarinaa on vähän, hienoja kuvia samaten, ja kaksi uutta skenaariota ovat ehkä yhden testikerran arvoisia ennen pitched battleen tai skenaariogeneraattoriin palaamista. Yhteenvetona voin vain todeta että 20 euroaan on ehkä parempi käyttää miniatyyreihin. Storm of Chaos ei kirjana sisällä mitään kampanjaan osallistumisen kannalta oleellista materiaalia, ja jos itse kampanjaan ei ole aikomustakaan koskea, suosittelen entistä painokkaammin läpyskän väliin jättämistä.
Hm. Nyt kun mietin, niin ostatte kuitenkin. Mutta älkää sanoko etten varoittanut.
Vieläkin ärsyttää kaaoswarrujen epämultiposeus. (uniposet?) Olisivat antaneet nyt edes vähän valinnanvaraa pelaajille.
Kamppanjaan kyllä saatan osallistua, riippuen kavereiden fiiliksistä. Tänä vuonna se jopa voisi onnistua