Doleg Rautahakun seikkailut-toinen luku
Lähetetty: To 27.05.2004 15:37
toinen luku
Doleg ryntäsi pitkin sateen kastelemia katuja. Järki oli lopultakin raivannut tiensä tappomielen läpi. Hänen oli tehtävä hälytys. Päälinnoitus oli luultavasti vieläkin tietämätön vihollisista. Ajatukset harhailivat. Katuja, kivenharmaita katuja. Millään ei tuntunut enää olevan mitään väliä, paitsi hälytyksellä. Dolegin maailmankuva oli murtunut. Karaz-a-Karakiin oli hyökätty kääpiöiden huomaamatta.
Hän juoksi nyt eteenpäin leveää pääkatua,joka johti maan alle pääkaupunkiin, Karaz-a-Karakin sydämeen. Nurkan takaa juoksi hänen eteensä raivosta karjuvia ja kirkuvia örkkejä. Doleg karjaisi möreästi ja kävi örkkien kimppuun. Niitä oli nelisen kappaletta. Normaalisti ei edes kääpiö kykenisi voittamaan niitä yksin ilman onnettaren suudelmaa.Mutta nyt olivat örkit yllätettyjä. Ne eivät olleet( tyhmiä kun olivat ) odottaneet minkäänlaista vastarintaa. Toisin kävi. Heti alkuun hetkeäkään miettimättä Doleg survaisi raskaan hakun terävän pään yhden mahan läpi. Doleg heittäytyi mahalleen ja kamppasi samalla kaksi muuta örkkiä kumoon.
Hän oli kiskaissut hakkunsa pois yhden örkin vatsastaja löi toista päähän sen tylpällä päällä. Kuului hassu kumahdus ja Doleg löi uudestaan. Tällä kertaa tunsi selvästi kuinka kallo murskautui.
Doleg kiirehti väistämään iskun, joka ajautui katukiville ja miekka, joka sen oli tehnyt, hajosi säpäleiksi. Doleg hyppäsi vaivalloisesti pystyyn ja kävi nyt miekattoman örkin kimppuun. Hän löi sen yhdellä iskulla maahan ja kääntyi. Sekunnin liian myöhään. Ruma örkkimiekka löi hakun Dolegin käsistä, teki toisen lyönnin, joka osui Dolegin rautapaitaan hyvin heikosti. Doleg ärjäisi ja kiskaisi rautahansikkaillaan miekan örkin kädestä ja heitti menemään. Hän kävi rajuun käsirysyyn örkin kanssa.Hän löi sitä kaksi kertaa kasvoihin, joihin tuli ikäviä arpia ja murtumia. Örkki tinttaisi Dolegia valtavalla voimalla, joka hoippui taaksepäin pää sumeana iskun voimasta, ja kun hän sai taas päänsä selväksi, örkki oli jo painanut hänet seinää vasten käsi tämän kurkulla.
Doleg väänsi valtavilla ponnistuksilla örkin käden pois ja löi tätä taas. Nyt örkki kaatui maahan ja jätti huohottavan Dolegin yksikseen. Hän otti hakkunsa maasta. Valtavaa häpeä tuntien (Kääpiölle oli suurikin häpeä, jos hän kaataisi vihollisensa tämän ollessa taintunut) Doleg survaisi hakun örkin aivoihin. Sitten hän katseli ympärilleen. Sade huuhtoi lakkaamatta katukiviä. Doleg alkoi alkoi taas juosta. Nyt portti linnoitukseen oli enää parinkymmenen metrin päässä. Haava hänen oikeassa olkapäässään poltti ja kirveli. Sitten hän oli portilla. Hän oli kolkuttamaisillaan sitä, kunnes äkkiä häneen iski epäilys. Entä jos örkit olivat sielläkin? Vaanimassa jotakuta joka uskaltaisi tulla sisälle? Mutta sitten järki tavoitti hänet ja sanoi, etteivät kadut olleet vielä örkkien vallassa, eihän niitä ollut näkynyt kuin muutamia. Mutta ei hän ollut nähnyt yhtäkään elossa olevaa kääpiötäkään...
Hän tarttui ovenkolkuttimeen ja paukutti lujasti porttia. Noin hänen silmänsä kohdalla avautui pikkuruinen aukko ja kääpiö portin toiselta puolelta kysyi töykeään sävyyn:" Mitä asiaa?" Normaalisti Doleg olisi siinä vaiheessa vastannut aivan samalla mitalla takaisin, mutta nyt oli tilanne sen verran vakava, että ei sellaisille ollut aikaa." Tehkää hälytys välittömästi. Örkit ovat jotenkin livahtaneet samoojiemme ja puolustustemme ohi ja ovat vallanneet osan jo esikaupunkia!" hän mörisi.
" O-oletko varma?" vartija kysyi, muttei silti jäänyt odottamaan vastausta. Kellot alkoivat päristä. Meteli takoi Dolegin tärykalvoja.
Sitten hän kääntyi ympäri ja näki, että porttia lähestyi valtava joukko örkkejä. Eikä pelkästään niitä. Myös rotat olivat päättäneet tulla. Mutta samassa Dolegin takaa jysähti portti auki ja sieltä marssi esiin kymmenittäin kääpiöitä. Ne jatkoivat marssiansa kunnes olivat vihollisriveillä asti.
Doleg ryntäsi pitkin sateen kastelemia katuja. Järki oli lopultakin raivannut tiensä tappomielen läpi. Hänen oli tehtävä hälytys. Päälinnoitus oli luultavasti vieläkin tietämätön vihollisista. Ajatukset harhailivat. Katuja, kivenharmaita katuja. Millään ei tuntunut enää olevan mitään väliä, paitsi hälytyksellä. Dolegin maailmankuva oli murtunut. Karaz-a-Karakiin oli hyökätty kääpiöiden huomaamatta.
Hän juoksi nyt eteenpäin leveää pääkatua,joka johti maan alle pääkaupunkiin, Karaz-a-Karakin sydämeen. Nurkan takaa juoksi hänen eteensä raivosta karjuvia ja kirkuvia örkkejä. Doleg karjaisi möreästi ja kävi örkkien kimppuun. Niitä oli nelisen kappaletta. Normaalisti ei edes kääpiö kykenisi voittamaan niitä yksin ilman onnettaren suudelmaa.Mutta nyt olivat örkit yllätettyjä. Ne eivät olleet( tyhmiä kun olivat ) odottaneet minkäänlaista vastarintaa. Toisin kävi. Heti alkuun hetkeäkään miettimättä Doleg survaisi raskaan hakun terävän pään yhden mahan läpi. Doleg heittäytyi mahalleen ja kamppasi samalla kaksi muuta örkkiä kumoon.
Hän oli kiskaissut hakkunsa pois yhden örkin vatsastaja löi toista päähän sen tylpällä päällä. Kuului hassu kumahdus ja Doleg löi uudestaan. Tällä kertaa tunsi selvästi kuinka kallo murskautui.
Doleg kiirehti väistämään iskun, joka ajautui katukiville ja miekka, joka sen oli tehnyt, hajosi säpäleiksi. Doleg hyppäsi vaivalloisesti pystyyn ja kävi nyt miekattoman örkin kimppuun. Hän löi sen yhdellä iskulla maahan ja kääntyi. Sekunnin liian myöhään. Ruma örkkimiekka löi hakun Dolegin käsistä, teki toisen lyönnin, joka osui Dolegin rautapaitaan hyvin heikosti. Doleg ärjäisi ja kiskaisi rautahansikkaillaan miekan örkin kädestä ja heitti menemään. Hän kävi rajuun käsirysyyn örkin kanssa.Hän löi sitä kaksi kertaa kasvoihin, joihin tuli ikäviä arpia ja murtumia. Örkki tinttaisi Dolegia valtavalla voimalla, joka hoippui taaksepäin pää sumeana iskun voimasta, ja kun hän sai taas päänsä selväksi, örkki oli jo painanut hänet seinää vasten käsi tämän kurkulla.
Doleg väänsi valtavilla ponnistuksilla örkin käden pois ja löi tätä taas. Nyt örkki kaatui maahan ja jätti huohottavan Dolegin yksikseen. Hän otti hakkunsa maasta. Valtavaa häpeä tuntien (Kääpiölle oli suurikin häpeä, jos hän kaataisi vihollisensa tämän ollessa taintunut) Doleg survaisi hakun örkin aivoihin. Sitten hän katseli ympärilleen. Sade huuhtoi lakkaamatta katukiviä. Doleg alkoi alkoi taas juosta. Nyt portti linnoitukseen oli enää parinkymmenen metrin päässä. Haava hänen oikeassa olkapäässään poltti ja kirveli. Sitten hän oli portilla. Hän oli kolkuttamaisillaan sitä, kunnes äkkiä häneen iski epäilys. Entä jos örkit olivat sielläkin? Vaanimassa jotakuta joka uskaltaisi tulla sisälle? Mutta sitten järki tavoitti hänet ja sanoi, etteivät kadut olleet vielä örkkien vallassa, eihän niitä ollut näkynyt kuin muutamia. Mutta ei hän ollut nähnyt yhtäkään elossa olevaa kääpiötäkään...
Hän tarttui ovenkolkuttimeen ja paukutti lujasti porttia. Noin hänen silmänsä kohdalla avautui pikkuruinen aukko ja kääpiö portin toiselta puolelta kysyi töykeään sävyyn:" Mitä asiaa?" Normaalisti Doleg olisi siinä vaiheessa vastannut aivan samalla mitalla takaisin, mutta nyt oli tilanne sen verran vakava, että ei sellaisille ollut aikaa." Tehkää hälytys välittömästi. Örkit ovat jotenkin livahtaneet samoojiemme ja puolustustemme ohi ja ovat vallanneet osan jo esikaupunkia!" hän mörisi.
" O-oletko varma?" vartija kysyi, muttei silti jäänyt odottamaan vastausta. Kellot alkoivat päristä. Meteli takoi Dolegin tärykalvoja.
Sitten hän kääntyi ympäri ja näki, että porttia lähestyi valtava joukko örkkejä. Eikä pelkästään niitä. Myös rotat olivat päättäneet tulla. Mutta samassa Dolegin takaa jysähti portti auki ja sieltä marssi esiin kymmenittäin kääpiöitä. Ne jatkoivat marssiansa kunnes olivat vihollisriveillä asti.
) ja tarinakin sujui samassa kaavassa kuin edelliset. Eli hyvää settiä taas luvassa. Jotenkin toisaalta epäilyttää Skavenien ja Örkkien liitto, mutta toisaalta, mistäs sitä tietää. Örkit vain saattavat löytää veitsen omasta selästään jossain välissä, ja kääpiöthän eivät tunnetusti käytä veitsiä.