Musta Enkeli osa.1: Mielipuoli
Lähetetty: Pe 28.05.2004 18:30
”Pysy aloillasi ja anna periksi kärsimykselle.”, tunteeton käsky ravisti Langenneen, kurjannäköisen miehen sisälmyksiä ja sanojen sairas merkitys poltti hänen mieltään tuhansien Kaaoksen rovioiden lailla. ”Niin kauan, kun me olemme täällä kahdestaan, saat tuntea ruumiisi murtuvan sekunti sekunnilta Yläkerran Herran käsien kautta.”
Langennut hätkähti kiduttajansa sanoista, siitä miten hän puhutteli ylintä johtajaansa, esikuvaansa ja sitä mihin todella uskoi. Kaikesta huolimatta myös kuulusteltava pelkäsi Keisarin vihaa koko sydämestään, mutta tuo röyhkeä mielipuoli suorastaan pilkkasi häntä.
”Niin, tiedän mitä ajattelet Langennut.” , Pimeän Enkelten soturipappi sanoi rauhallisen odottavasti, kuin sytytin, joka odottaa varmanoloisesti laukaisua, josta seuraisi tuskaa ja kärsimystä mahdollisimman monelle epäillylle. ”Hän on minulle suurimman kärsimyksen herra, hänen kauttaan minä toimin, enkä usko hänen panevan pahakseen, jos yritän olla hieman tuttavallisempi hänen kanssaan.”
Caine asettui kädet ristissä leikkauspöydällä makaavan uhrinsa yläpuolelle, hänen metallisen pääkallonaamionsa takana hehkuvat, punaiset kekäleet leimahtivat hänen vääristyneen mielensä heijastamina mahtavaan, kiihkomieliseen liekkiin. Hitaasti ohutteräinen, kiiltelevä veitsi nostettiin vakaasti paljaan, lihaksikkaan vatsan yläpuolelle.
”Keisarin nimeen paljasta muiden kaltaisiesi olinpaikka!”, Caine karjaisi mielihyvästä tihkuvalla äänellään ja survaisi veitsensä äkkiä suoraan vankinsa vatsaan. Paikalleen kahlittu mies oli avuton moisen mielipuolisuuden edessä ja saattoi vain huutaa tuskasta veitsen repiessä hänen lihaansa nostattaen sakean verivirran sitä vedettäessä takaisin.
”Suuren Kuninkaan nimessä avaa sielusi ja tee kerrankin elämässäsi oikein!”, soturipappi käski nyt raivokkaan pakottavasti ja iski veitsensä huolettoman lennokkaasti Langenneen avonaiseen kämmeneen ja miehen parahduksen saattelemana ohut verivirta juoksi yhtäkkiä vaalean pöydän sileää pintaa pitkin. Vanki käänsi arasti väpättävät silmänsä kahlittuun käteensä, veitsen ohut terä oli lävistänyt hänen kämmenensä ja nyt verenpunainen metalli pilkisti välkkyvän raa’asti toiselta puolelta.
Miehen hengitys rahisi epävakaasti maailman pyöriessä hänen silmissään. Mielenvikaiset, aivan liikaa tästä nauttivat silmät olivat aina hänen edessään, minnekään ei päässyt pakoon.
”Uskallapas nukahtaa petturi! Paljasta tietosi, niin saatan suoda sinulle vapautuksen kurjasta elämästäsi, vapautuksen Kaaoksesta ja ikuisen elämän Keisarin vierellä.”, Caine julisti ja painoi metallinaamionsa aivan vasten uhrinsa tuskallisia kasvoja ja nuuhkaisi hiljaa. ”Usko pois, tiedän mitkä ruumiinosat kannattaa jättää viimeisiksi.”
Langennut hytkytti sokkitilassa päätään sivuille niin paljon, kuin vain pystyi, hänen päänsäkin oli kahlittu otsankohdalta suurella, rei’ikkäällä pannalla pöytään kiinni ja tukahduttavan väsymyksen aallot alkoivat tehdä ilkeää työtään hänessä, hänen verensä valuessa hitaasti, mutta varmasti hänen vartaloansa pitkin alas lattialle, vain ensimmäinen ja kriittisempi haava tykytti pelottavan hiljaa yksikseen, siitä hurme ei virrannut, kuin pieninä pisaroina, jotka kerääntyivät vähitellen kiinni toisiinsa ja muodostivat sitten yhtenäisen kokonaisuuden, joka alkoi sitten laskeutua hitaasti alas.
”Kieltäydyt siis pelastamasta sieluasi epäpuhdas? Hyvä on sitten!”, Caine karjui uhrillensa ja arvaamattoman, kidutuksenhimoisen ja erilaisen mielen luonnonvastaiset ajatukset heijastuivat suoraan pöydällä raskaasti ja nopeasti hengittävään mieheen.
Edes ankaran koulutuksen saanut entinen avaruussoturi ei kestänyt sellaista kipua huutamatta, hänen kiduttajansa keinot olivat niin brutaaleja, niin erikoisia ja aivan yhteensopivia älykkään vaarallisen mielen kanssa, joka punnitsi nyt selvästi mitä kivuliaimpia, omalaatuisia kidutusmetodeita.
”Isoherran nyrkki lyököön luusi murskaksi!”, Caine messusi ja heilautti laajassa kaaressa suurta, yhdenkäden käytettävää nuijaa, jonka tylppä pää otti mittaa avuttoman Langenneen luiden vahvuudesta hänen polvessaan. Mies ähkäisi pienoisesti hampaat yhteen purtuina, kun kuuli ja tunsi polvilumpionsa rusahtavan ja halkeilevan ihonsa alla moneksi, pieneksi osaseksi.
Nopeasti Caine poimi sivupöydältä suuren, paksun, metallisen vaarnan ja asetti sen murskaantuneen polven keskikohtaan, niin että se pysyi tukevasti paikoillaan ihonalaisten luunsirpaleiden tukemana. Miehen kasvot vääntyivät kauhistuneeseen, äänettömään huutoon, joka anoi armoa koko menetetystä sielustaan, mutta säälimätön soturipappi jatkoi rituaaliaan.
”Isoherran miekka lävistäköön ruumiisi ja tahraten sen omalla, likaisella hurmeellasi!”, soturipapin huuto kävi vasaran iskujen tahdittamana vaarnan lävistäessä uhrin tummuneen ihon ja murskatessa tai sivuttaessa pienet luunpalaset ja tällä kertaa Caine ei voinut hillitä itseään vaan antoi sairaiden ilojensa tuottaman mielihyvän tulvahtaa ulos yksinäisenä, mielipuolisena naurunvirtana, johon sekoittui verenhimoista huutoa ja kihinää hampaiden väleissä. Koko huone hänen silmissään pyöri niin huumaavasti ja sekoittaen kaiken verimäärän hänen silmissään spiraalimaiseksi kuvioksi, jonka vain hänen sairas mielikuvituksensa muunsi omanlaiseksi, kauhistuttavaksi kuvasarjaksi.
Langennut karjaisi vertahyytävästi vaarnan pään purskahtaessa ulos hänen polvitaipeestaan ja Cainen monien iskujen voimasta lävistäen metallisen leikkauspöydän ja nauliten miehen paikoilleen vielä yhdestä kohdasta hänen verensä ripotellessa vilkkaasti lattialle.
”Sanon tämän vielä yhden kerran. Antaudu Keisarille ja anna hänen tehdä jotain hyvää puolestasi… Jotain, mitä minä en ikinä sallisi kenellekään kaltaisellesi tehtävän.”, Caine ärähti. ”Kadu tekojasi niin saat rauhan Lupaan ettet tule enää koskaan tuntemaan tällaista tuskaa, et Keisarin, etkä minun kauttani. Saat kuolla rauhassa.” Nopeasti hengittäen uhri kohdisti väsyneet, kärsimyksen täyttämät kasvonsa Cainen puoleen, hädin tuskin hän sai silmiään liikutettua ja epätoivoisen urhea ja uhmakas naamio suli pois hänen kasvoiltaan jättäen jälkeensä voitetut, kuolemanjanoiset kasvot.
”M-minä… A-antaudun Keisarille.”, Langennut sopersi hiljaa raskaasti hengittäen ja sulki raskaasti silmänsä tietäen, että hän olisi vapaa, vapaa maailman, ruumiin ja hengen tuskasta.
********
”En pidä hänen tyylistään.”, vaaleakaapuinen miesääni kommentoi kumppanilleen. Toinen kohotti pääkallonaamionsa alla kulmakarvaansa ja liikautti päätään, niin että toinen ymmärsi.
”Hän sai tarvitsemamme tiedot.”, pidempi vastasi vakaasti ja puolueettomasti. ”Mutta mikä on tuo palo hänen sisällään, joka pakottaa hänet tekemään sillä tavalla?”
”Kaaos?”, ensimmäinen kysyi yllättyneesti.
”Ei, en usko. Mutta niin kauan, kun hän tekee työnsä oikein, emme puutu veli Cainen asioihin.”, toinen, ylempiarvoinen Pimeän Enkelten soturipappi vastasi nopeasti ja tiukasti. ”Silti tuo, mitä hän aina tekee, on täysin tarpeetonta. Jos kivuton ja nopea kuolema on lupaus, niin se on pyhä.”
Molemmat katsoivat vakaina veristä leikkaussalia ja etenkin pöydällä makaavaa, lähes silvottua ruumista, jonka liikkumattomasta suusta valui yhäkin hurmevana, punainen viiva vailla päämäärää ja mieltä. Lyhyt leikkausveitsi törrötti veren peittämänä keuhkojen kohdalla. Uhri oli vieläkin hengissä.
Valmistui. Aika samanlainen ,ko edellinen, mutta nyt miusta tämä ei ollut tarpeeksi mielipuolinen. Kommenttia joka tapauksessa.
Langennut hätkähti kiduttajansa sanoista, siitä miten hän puhutteli ylintä johtajaansa, esikuvaansa ja sitä mihin todella uskoi. Kaikesta huolimatta myös kuulusteltava pelkäsi Keisarin vihaa koko sydämestään, mutta tuo röyhkeä mielipuoli suorastaan pilkkasi häntä.
”Niin, tiedän mitä ajattelet Langennut.” , Pimeän Enkelten soturipappi sanoi rauhallisen odottavasti, kuin sytytin, joka odottaa varmanoloisesti laukaisua, josta seuraisi tuskaa ja kärsimystä mahdollisimman monelle epäillylle. ”Hän on minulle suurimman kärsimyksen herra, hänen kauttaan minä toimin, enkä usko hänen panevan pahakseen, jos yritän olla hieman tuttavallisempi hänen kanssaan.”
Caine asettui kädet ristissä leikkauspöydällä makaavan uhrinsa yläpuolelle, hänen metallisen pääkallonaamionsa takana hehkuvat, punaiset kekäleet leimahtivat hänen vääristyneen mielensä heijastamina mahtavaan, kiihkomieliseen liekkiin. Hitaasti ohutteräinen, kiiltelevä veitsi nostettiin vakaasti paljaan, lihaksikkaan vatsan yläpuolelle.
”Keisarin nimeen paljasta muiden kaltaisiesi olinpaikka!”, Caine karjaisi mielihyvästä tihkuvalla äänellään ja survaisi veitsensä äkkiä suoraan vankinsa vatsaan. Paikalleen kahlittu mies oli avuton moisen mielipuolisuuden edessä ja saattoi vain huutaa tuskasta veitsen repiessä hänen lihaansa nostattaen sakean verivirran sitä vedettäessä takaisin.
”Suuren Kuninkaan nimessä avaa sielusi ja tee kerrankin elämässäsi oikein!”, soturipappi käski nyt raivokkaan pakottavasti ja iski veitsensä huolettoman lennokkaasti Langenneen avonaiseen kämmeneen ja miehen parahduksen saattelemana ohut verivirta juoksi yhtäkkiä vaalean pöydän sileää pintaa pitkin. Vanki käänsi arasti väpättävät silmänsä kahlittuun käteensä, veitsen ohut terä oli lävistänyt hänen kämmenensä ja nyt verenpunainen metalli pilkisti välkkyvän raa’asti toiselta puolelta.
Miehen hengitys rahisi epävakaasti maailman pyöriessä hänen silmissään. Mielenvikaiset, aivan liikaa tästä nauttivat silmät olivat aina hänen edessään, minnekään ei päässyt pakoon.
”Uskallapas nukahtaa petturi! Paljasta tietosi, niin saatan suoda sinulle vapautuksen kurjasta elämästäsi, vapautuksen Kaaoksesta ja ikuisen elämän Keisarin vierellä.”, Caine julisti ja painoi metallinaamionsa aivan vasten uhrinsa tuskallisia kasvoja ja nuuhkaisi hiljaa. ”Usko pois, tiedän mitkä ruumiinosat kannattaa jättää viimeisiksi.”
Langennut hytkytti sokkitilassa päätään sivuille niin paljon, kuin vain pystyi, hänen päänsäkin oli kahlittu otsankohdalta suurella, rei’ikkäällä pannalla pöytään kiinni ja tukahduttavan väsymyksen aallot alkoivat tehdä ilkeää työtään hänessä, hänen verensä valuessa hitaasti, mutta varmasti hänen vartaloansa pitkin alas lattialle, vain ensimmäinen ja kriittisempi haava tykytti pelottavan hiljaa yksikseen, siitä hurme ei virrannut, kuin pieninä pisaroina, jotka kerääntyivät vähitellen kiinni toisiinsa ja muodostivat sitten yhtenäisen kokonaisuuden, joka alkoi sitten laskeutua hitaasti alas.
”Kieltäydyt siis pelastamasta sieluasi epäpuhdas? Hyvä on sitten!”, Caine karjui uhrillensa ja arvaamattoman, kidutuksenhimoisen ja erilaisen mielen luonnonvastaiset ajatukset heijastuivat suoraan pöydällä raskaasti ja nopeasti hengittävään mieheen.
Edes ankaran koulutuksen saanut entinen avaruussoturi ei kestänyt sellaista kipua huutamatta, hänen kiduttajansa keinot olivat niin brutaaleja, niin erikoisia ja aivan yhteensopivia älykkään vaarallisen mielen kanssa, joka punnitsi nyt selvästi mitä kivuliaimpia, omalaatuisia kidutusmetodeita.
”Isoherran nyrkki lyököön luusi murskaksi!”, Caine messusi ja heilautti laajassa kaaressa suurta, yhdenkäden käytettävää nuijaa, jonka tylppä pää otti mittaa avuttoman Langenneen luiden vahvuudesta hänen polvessaan. Mies ähkäisi pienoisesti hampaat yhteen purtuina, kun kuuli ja tunsi polvilumpionsa rusahtavan ja halkeilevan ihonsa alla moneksi, pieneksi osaseksi.
Nopeasti Caine poimi sivupöydältä suuren, paksun, metallisen vaarnan ja asetti sen murskaantuneen polven keskikohtaan, niin että se pysyi tukevasti paikoillaan ihonalaisten luunsirpaleiden tukemana. Miehen kasvot vääntyivät kauhistuneeseen, äänettömään huutoon, joka anoi armoa koko menetetystä sielustaan, mutta säälimätön soturipappi jatkoi rituaaliaan.
”Isoherran miekka lävistäköön ruumiisi ja tahraten sen omalla, likaisella hurmeellasi!”, soturipapin huuto kävi vasaran iskujen tahdittamana vaarnan lävistäessä uhrin tummuneen ihon ja murskatessa tai sivuttaessa pienet luunpalaset ja tällä kertaa Caine ei voinut hillitä itseään vaan antoi sairaiden ilojensa tuottaman mielihyvän tulvahtaa ulos yksinäisenä, mielipuolisena naurunvirtana, johon sekoittui verenhimoista huutoa ja kihinää hampaiden väleissä. Koko huone hänen silmissään pyöri niin huumaavasti ja sekoittaen kaiken verimäärän hänen silmissään spiraalimaiseksi kuvioksi, jonka vain hänen sairas mielikuvituksensa muunsi omanlaiseksi, kauhistuttavaksi kuvasarjaksi.
Langennut karjaisi vertahyytävästi vaarnan pään purskahtaessa ulos hänen polvitaipeestaan ja Cainen monien iskujen voimasta lävistäen metallisen leikkauspöydän ja nauliten miehen paikoilleen vielä yhdestä kohdasta hänen verensä ripotellessa vilkkaasti lattialle.
”Sanon tämän vielä yhden kerran. Antaudu Keisarille ja anna hänen tehdä jotain hyvää puolestasi… Jotain, mitä minä en ikinä sallisi kenellekään kaltaisellesi tehtävän.”, Caine ärähti. ”Kadu tekojasi niin saat rauhan Lupaan ettet tule enää koskaan tuntemaan tällaista tuskaa, et Keisarin, etkä minun kauttani. Saat kuolla rauhassa.” Nopeasti hengittäen uhri kohdisti väsyneet, kärsimyksen täyttämät kasvonsa Cainen puoleen, hädin tuskin hän sai silmiään liikutettua ja epätoivoisen urhea ja uhmakas naamio suli pois hänen kasvoiltaan jättäen jälkeensä voitetut, kuolemanjanoiset kasvot.
”M-minä… A-antaudun Keisarille.”, Langennut sopersi hiljaa raskaasti hengittäen ja sulki raskaasti silmänsä tietäen, että hän olisi vapaa, vapaa maailman, ruumiin ja hengen tuskasta.
********
”En pidä hänen tyylistään.”, vaaleakaapuinen miesääni kommentoi kumppanilleen. Toinen kohotti pääkallonaamionsa alla kulmakarvaansa ja liikautti päätään, niin että toinen ymmärsi.
”Hän sai tarvitsemamme tiedot.”, pidempi vastasi vakaasti ja puolueettomasti. ”Mutta mikä on tuo palo hänen sisällään, joka pakottaa hänet tekemään sillä tavalla?”
”Kaaos?”, ensimmäinen kysyi yllättyneesti.
”Ei, en usko. Mutta niin kauan, kun hän tekee työnsä oikein, emme puutu veli Cainen asioihin.”, toinen, ylempiarvoinen Pimeän Enkelten soturipappi vastasi nopeasti ja tiukasti. ”Silti tuo, mitä hän aina tekee, on täysin tarpeetonta. Jos kivuton ja nopea kuolema on lupaus, niin se on pyhä.”
Molemmat katsoivat vakaina veristä leikkaussalia ja etenkin pöydällä makaavaa, lähes silvottua ruumista, jonka liikkumattomasta suusta valui yhäkin hurmevana, punainen viiva vailla päämäärää ja mieltä. Lyhyt leikkausveitsi törrötti veren peittämänä keuhkojen kohdalla. Uhri oli vieläkin hengissä.
Valmistui. Aika samanlainen ,ko edellinen, mutta nyt miusta tämä ei ollut tarpeeksi mielipuolinen. Kommenttia joka tapauksessa.
Loppu oli ainakin aika hauska. Tai, no, mitäköhän minä olen puhumaan hauskasta tämän tarinan pohjalta.