Sotavasara.net

Elikkä nyt kun näitä tarinoita tulvii päässä ja lomakin on alkanut niin pistämpä yhden tänne. Tarinassa koitan luoda tunnelmaa myös musiikin avulla, joten jos mahdollista, kuuntele tarinassa olevat kappaleet. Tai ainakin pätkittäin niin että tulee sellainen sopiva tunnelma (Keskity enimmäkseen musiikkiin älä sanoihin)
Tarina on takuulla täynnä kirjoitusvirheitä ja osalla on yhtä tuskaa lukea sitä. Siksi haluaisinkin tietää, onko tarina tarpeeksi hyvä jatko-osaa varten? Vai onko hyvä jättää asia sikseen?
Kirjoitusvirheistä vielä sen verran, että jos joku Mode-setä jaksaa/haluaa niin voi vapaasti korjailla tekstiä .

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Gazahrick


Amy Gazahrick nousi pehmeältä makuualustaltaan. Pienehkö Imperiumin aluksen hytti haisi suolaiselta merivedeltä. Amy oli Santori nimisellä rahtilaivalla. Laiva kuljetti varusteita keskellä merta sijaitsevaan Imperiumin sateliitti tukikohtaan. Tukikohdassa oli myös Amyn puoliso Jack. Amy oli luvannut tulla tapaamaan Jackia jo 40 päivää sitten, mutta ei ollut päässyt lähtemään. Amy työskentelee Imperiumin iskujoukkojen erikoisosastossa nimeltä Hellbird. Hän ei omaa mitään erikoiskykyjä, tai omaa mahtavaa fyysistä voimaa. Päältäpäin hän vaikuttaa hennolta ihmiseltä, mutta osaa käyttää taitavasti aseita. Hänen puolisonsa Jack on myös Imperiumin erikoisjoukoissa. Jack ei kuitenkaan ole käynyt asekoulutusta. Hän ei osaa purkaa pommeja, eikä ohjata Imperiumin tankkeja. Jackin erikoisala ovat tietokoneet. Hän osaa käyttää mitä omituisimpia tiedostoja ja on luultavimmin tämän planeetan kyvykkäin alallaan. Jack ja Amy tapasivat muutama vuosi sitten Imperiumin operaatiossa, jossa Jack pelasti Amyn hengen. Siitä lähtien he ovat olleet yhteydessä vaikkakin joskus heidän välimatkansa on useita aurinkokuntia. Nyt molemmat ovat hieman päälle 25 vuotiaita. He menivät naimisiin vasta puoli vuotta sitten, jonka jälkeen Jackin oli lähdettävä korjaamaan kyseisen sateliitti tukikohdan koko tietokanta. Amy tietää, että Jack saisi urakkansa valmiiksi noin viikon päästä ja halusi sitten lähteä Jackin kanssa kauan odotetulle häämatkalleen. Amy oli järjestänyt kaiken. Hänellä oli Imperiumin sotaoikeuden allekirjoittamat paperit, joiden avulla hän ja Jack saisivat kahden kuukauden vapaan kaikista tehtävistään.
Amy käveli kolisevia portaita useita kerroksia ylös komentosillalle. Aluksen kapteeni oli Amyn vanhoja tuttuja ja oli vastuussa Amyn matkasta. Tavallisten käskyjen mukaan rahtilaivalla ei olisi saanut olla ketään miehistöön kuulumatonta, kun se kuljettaa Imperiumin sotatarvikkeita. Amy katseli kauas horisonttiin. Huomenna hän jo näkisi saaren ja pian hän olisi rakastamansa henkilön kanssa ihanalla unelmien lomalla kaukana tästä haisevasta lätäköstä jota mereksi kutsutaan. Amy katseli alas veteen säälivästi. Noin sata vuotta sitten tämä planeetta oli mukana Imperiumin sodassa ja sen vedet olivat myrkyttyneet niin pahasti, ettei yksikään merieläin ollut selvinnyt. Nyt meret olivat puhdistettu, mutta elämän puutteessa ne olivat vain suola-altaita, jotka hitaasti muuttuvat sakeammiksi kasvuston paljoudesta. Amy nosti katseensa merestä taivaalla olevaan suureen kuuhun. Planeetan nimi on Xiar ja sitä kiersi kolme kuuta, joista yksi oli hyvin lähellä planeettaa ja oli todella kaunis näky. Amy palasi hyttiinsä. Tämä pieni iltakävely oli rauhoittanut hänet täysin ja pian hän vaipui syvään uneen.
Tämä uni tuli kuitenkin olemaan hänen pahin painajaisensa.

Hän oli saapunut sateliitti tukikohtaan ja näki Jackin koneellaan. Mutta Jack ei kuullut häntä. Hän yritti turhaa huutaa Jackin nimeä, tai muuten puhua ihmisille. Kukaan ei välittänyt hänen läsnäolostaan. Sitten kuului räjähdys.
Tukikohdan seinämään oli repeytynyt aukko ja sieltä juoksi sisään useita aseistettuja mustaan ja punaiseen pukeutunutta sotilasta. Sotilaat ampuivat kaikki tielleen tulevat, eikä Amy voinut tehdä mitään estääkseen heitä. Hän näki Jackin juoksevan pieneen tietokone huoneeseen ja ottavan sieltä kannettavan koneen. Pöly oli laskeutunut seinään repeytyneen aukon ympäriltä ja Amy näki sieltä esiin kävelevän suuren ihmisen. Hän tiesi, ettei tämä mies ollut tavallinen, vaan geenisesti muunneltu tappokone, joita Imperiumi kutsuu space marineiksi. Sitten Amy huomasi, etteivät myöskään tummapukeiset sotilaat huomioineet hänen läsnäoloaan.
Hän näki Jackin juoksevan suuren ohjaushuoneen läpi ja sen perällä olevia portaita alas. Amy seurasi Jackia pienehköön huoneeseen, joka sijaitsi erillään kaikesta muusta ja oli erittäin huomaamaton. Jack laski kannettavan koneen maahan ja kytki nopeasti muutaman johdon. Amy ymmärsi mitä Jack yrittin. Jack ei ollut suinkaan juossut paniikissa karkuun, vaan vetäytyi huomaamattomaan tilaan kutsuakseen apua. Jackin sormet hakkasivat villisti näppäimiä. Amy oli yllättäen todella ylpeä puolisostaan. Jack oli kirjoittamassa viimeisiä osia viestistään, kun hän kääntyi Amyn suuntaan ja hänen kasvonsa jähmettyivät pelosta. Amy katsahti taakseen ja näki samaisen marinen, jonka hän oli nähnyt tulevat räjähdys aukosta. Mariinilla ei ollut tavanomaista maskia, vaan hänen päänsä ympärillä oli vain kaavun jatkeena oleva huppu ja hänen naamassaan oli sairaanloinen hymy. Amy ei kuitenkaan pitänyt marinea erityisen pelottavana, ennenkuin näki tämän silmät. Marinen silmät olivat kuin väkisin auki revityt. Ne olivat täynnä hulluuden kiiltoa ja hän ei räpäyttänyt niitä kertaakaan. Yhtäkkiä Amy huomasi marinen olevan todella pelottava kokonaisuus. Marine oli reilut kaksi ja puoli metriä pitkä, hänen panssarinsa oli pikimusta ja sen päällä oli vaalea kaapu. Kädessään Marinella oli pitkä ja kapea miekka, joka oli tahrautunut vereen ja hänen silmänsä ja sairas hymynsä viestittivät verenhimoa. Mariini käveli Jackin luokse ja nosti tämän yhdellä kädellään kurkusta ilmaan. Sairas nauru saatteli miekan Jackin keskiruumiin läpi ja takaisin.
Marine sysäsi Jackin maahan. Jack haukkoi henkeään ja Amy purskahti itkuun. Marine oli jo poistumassa, kun Amy kyyristyi Jackin eteen ja huusi tämän nimeä kaikilla voimillaan. Hänen ihmeekseen Jackin ilme kirkastui ja hän sanoi: "Amy?.." Marine käänsi päänsä hitaasti ja katsoi Amya. Sairaanloisesti hekottaen hän sanoi "En tiennytkään että kykenisit tuohon". "Sinä.. Sinä näet minut", sanoi Amy särkyneellä äänellään. Marine käveli Amyn luokse. "Tottakai minä näen sinut. Minähän sinut kutsuinkin". Amy ei halunnut uskoa tätä. Hän näki maassa Jackin kirjoittaman viesti ja sen päällä lukevan tekstin: "vahvista lähetys". Amy syöksyi koneen eteen polvilleen ja ponnisteli painaakseen hyväksy nappia. Mutta joka kerta, kun Amy laski sormensa näppäimille, ne vaipuivat hitaasti näppäinten läpi osumatta mihinkään. Mariini nauroi hänen takanaan, "Ei tuosta ole mitään hyötyä. Voimasi eivät ole vielä riittävät edes puhumaan ihmisille, joten sinulla tuskin on mahdollisuuksiakaan koskettaa mitään. Mutta jatka toki! Kiemurtelusi on mitä nautittavinta viihdettä". Mariini kohotti päänsä ja nauroi katkerasti. Sitten molemmat yllättyivät. Jack oli ryöminyt koneelle ja painoi hyväksy nappia. Mariini käveli tämän tykö ja kyyristyi. "En olisi uskonut, että tässä sintissä olisi vielä sisua tuohon. Samapa se". Mariini kohotti miekkansa ja hymyili sairaasti Amylle. Miekka iskeytyi Jackin selkärankaan ja tämä päästi verensekaisen kirkaisun ja velttoontui sitten täysin. Amy kaatui itkien polvilleen. Marine irrotti aseensa ja veti sen puhtaaksi kaapuaan vasten. Sitten tämä käveli Amyn luokse ja kyyristyi tämän naaman tasolle "Saanen esittäytyä. Nimeni on Zavier". Amy ei enää välittänyt tästä, vaan itki Jackin kohtaloa. Silloin Zavier tarttui tämän naamasta ja pakotti tämän katsomaan sairaisiin silmiinsä. "Amy. Haluan sinun katsovan minua tarkasti. Haluan, että vihaat minua. Haluan, että tulet perääni Rewoyrin aurinkokuntaan. Haluan, että etsit minut ja kohtaat minut siellä, sillä tästä hetkestä lähtien kosto tulee olevan sinulle kaikki kaikessa", sitten Zavier kyyristyi ja suuteli Amya poskeen. Samassa Amy heräsi.
Amy oli yltäpäältä hiessä ja kuuli voimakasta takomista hyttinsä ovelta. "Amy herää! Kapteenilla on tärkeää asiaa ja haluaa sinun saapuvan komentosillalle!". Amy katsahti kelloa, joka osoitti uuden aamun jo alkaneen. Oven takana ollut sotilas saatti Amyn komentosillalle, jossa kapteeni jo odotti häntä. Amy näki synkän ilmeen kapteenin kasvoilla ja hänelle tuli tuskainen tunne. "Se uni.." ajatteli Amy, mutta halusi unohtaa asian. Kapteeni käveli Amyn luokse ja halasi tätä hellästi. "Amy. Olemme juuri saaneet viestin mantereelta. He olivat saaneet hätäviestin sateliitti tukikohdasta. Tukikohtaan ollaan hyökätty". Amy haukkoi kiivaasti henkeään, kun kapteeni koitti rauhoitella tätä sanoen, että viestin lähettäjä oli ollut Jack ja että tämä olisi varmasti hengissä. Kolmisen tunnin päästä he saapuivat saarelle. Sateliitti tukikohta oli täysin palasina. Ruumiita oli kaikkialla ja Amy pelkäsi pahinta. Kun Amy näki räjähdyksen aiheuttaman aukon seinässä, hän tiesi heti, missä Jack olisi. Amy löysi Jackin samasta paikasta, mihin tämä oli unessa jäänyt. Jackin vartalossa oli kaksi ruumiin läpäissyttä miekan aiheuttamaa haavaa, jotka olivat jo vuotaneet melkein kuiviin. Amy piteli puolisonsa veristä ruumista käsissään ja suuteli tätä hennosti otsalle. Hän tiesi, mitä hänen tuli tehdä. Aivan kuten Zavier oli sanonut. Hänen oli vihattava ja seurattava Zavieria, kunnes saisi kostonsa. Mutta vielä ei ollut aikaa kostoon, sillä nyt hän keskitti kaikkensa suruun.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ei muuta kuin kommenttia tulemaan.
EDIT: En nyt tiedä oliko niin hyvä idea, mutta menin nyt muokkaamaan niin, että loppuun HIM - Join Me In Dead, Evanescencen - My Immortalin tilalle (makuasia)
EDIT:2 luultavimmin innokkaimmat luki, nyt tekstistä poistettu kappaileiden nimet

öhh.... kyllä tuo muuten ihan hyvä on, mutta musiikit ei löydy minun kokoelmastani

Slayer-3651 kirjoitti:öhh.... kyllä tuo muuten ihan hyvä on, mutta musiikit ei löydy minun kokoelmastani

Juu tuon ongelman tiedostinkin jo kirjoittaessani tarinaa. Ei ne musat niin tärkeitä ole. Nostattaa omalla kohallani tunnelmaa, joten laitoin nekin tuohon. Vähän niinkuin ekstraa

Niin, minäkin käytän kyllä usein tunnelman luomiseksi musikkiia taustalla. Evansencella on nimittäin muutama biisi jotka ovat juuri kuin luotuja eräille hahmoille. Mutta tässä on omia riskejään. Kun kirjoittaa tarinaa musiikin kanssa, ja antaa musiikin luodan tunnelman, kirjoituksessa tunnelman luominen jää usein taustalle. Tämä ei sitten olekaan enää niin hyvä asia. Novelleja kirjoittaessa on pyrittävä luomaan tunnelma juurikin sanoilla ja ilmauksilla, muuten se lähenee liikaa jonkun elokuvan luomista, ja siitä ei ole novellien kirjoituksessa kyse. Ja lukijoillekin täytyy jättää hieman oman tulkinnan varaa. Esimerkiksi, minä en tosiaankaan kuvitellut tuohon loppuun Evanscencen My Immortalia, jota itseasiassa kuuntelen tälläkin hetkellä. Ehkäpä sopisi jonkun tarinakokonaisuuden lopputeemaksi, mutta ei ainakaan minusta tuohon kohtaan. Melkein mikä tahansa muu. Sori vaan paljon. Mutta minusta ainakin kirjojen ja novellien teho sisältyy juuri siihen, että lukijalle itselleen annetaan niin paljon hahmottamisen varaa tapahtumiin, hahmoihin ja niiden luomiin tunnetiloihin. Millä tavalla kohtaukset vaikuttavat lukijaan itseensä, ovat kiinni juuri kirjoittajan tyylistä kirjoittaa sillä hetkellä, ja sitäkin enemmän taidosta. Leffoissa annetaan katsojalle kuin tarjottimella tämä tunnetila, mikä luojaan musiikilla ja kuvilla. Jos tämän saman kohtuksen olisi kirjoittanut, lukija olisi voinut ajatella mitä tahansa mitä sen hetkinen kirjoitustyyli luo lukijan ajatusmaailmaan. Kun annetaan jokin tietty kappale, jonka pitäisi siivittää tiettyä kohtausta omalla tunnelmallaan, novellien ja kirjallisuuden luoma kuva särkyy liiankin helposti.

Mutta anteeksi saarnasta. Teksti oli laadukasta ja idea toimii. Ainut vain, että alussa oli vähän sellaista, että yhdessä virkkeessä kerrotaan yksi asia. Seuraavassa virkkeessä kerrotaan toinen asia. Kolmannessa virkkeessä... noh, tajusit asian. Eli lauseen rakenteissa voisi olla vähän enemmän vaihtelevuutta. Muuta todella mallikas.

Rune kirjoitti:Niin, minäkin käytän kyllä usein tunnelman luomiseksi musikkiia taustalla. Evansencella on nimittäin muutama biisi jotka ovat juuri kuin luotuja eräille hahmoille. Mutta tässä on omia riskejään. Kun kirjoittaa tarinaa musiikin kanssa, ja antaa musiikin luodan tunnelman, kirjoituksessa tunnelman luominen jää usein taustalle. Tämä ei sitten olekaan enää niin hyvä asia. Novelleja kirjoittaessa on pyrittävä luomaan tunnelma juurikin sanoilla ja ilmauksilla, muuten se lähenee liikaa jonkun elokuvan luomista, ja siitä ei ole novellien kirjoituksessa kyse. Ja lukijoillekin täytyy jättää hieman oman tulkinnan varaa. Esimerkiksi, minä en tosiaankaan kuvitellut tuohon loppuun Evanscencen My Immortalia, jota itseasiassa kuuntelen tälläkin hetkellä. Ehkäpä sopisi jonkun tarinakokonaisuuden lopputeemaksi, mutta ei ainakaan minusta tuohon kohtaan. Melkein mikä tahansa muu. Sori vaan paljon. Mutta minusta ainakin kirjojen ja novellien teho sisältyy juuri siihen, että lukijalle itselleen annetaan niin paljon hahmottamisen varaa tapahtumiin, hahmoihin ja niiden luomiin tunnetiloihin. Millä tavalla kohtaukset vaikuttavat lukijaan itseensä, ovat kiinni juuri kirjoittajan tyylistä kirjoittaa sillä hetkellä, ja sitäkin enemmän taidosta. Leffoissa annetaan katsojalle kuin tarjottimella tämä tunnetila, mikä luojaan musiikilla ja kuvilla. Jos tämän saman kohtuksen olisi kirjoittanut, lukija olisi voinut ajatella mitä tahansa mitä sen hetkinen kirjoitustyyli luo lukijan ajatusmaailmaan. Kun annetaan jokin tietty kappale, jonka pitäisi siivittää tiettyä kohtausta omalla tunnelmallaan, novellien ja kirjallisuuden luoma kuva särkyy liiankin helposti. Mutta anteeksi saarnasta. Teksti oli laadukasta ja idea toimii. Ainut vain, että alussa oli vähän sellaista, että yhdessä virkkeessä kerrotaan yksi asia. Seuraavassa virkkeessä kerrotaan toinen asia. Kolmannessa virkkeessä... noh, tajusit asian. Eli lauseen rakenteissa voisi olla vähän enemmän vaihtelevuutta. Muuta todella mallikas.

Hyvä saarna oli . Juu tuo musiikki homma on siis poistettava. Se oli nyt vähän mun fiilis tos kun kirjoitin ammulla kun savupiipun nuohoaja herätti hypiskelemällä rautakattoo vasten suunnilleen pääni päällä 8:30 . Kiitos Runelle kommentista. Tässä nyt aloittelijana näis tarina hommissakin on mukava et tulee pitkiä ja perusteltuja kommentteja. Aina oppii uutta.
EDIT: Poistan mahdollisesti musiikit kun tämä tarina on tässä hieman aikaa ollut. Voipi kerta olla, että joku haluu tietääkkin mitä musiikkia olen tarkoittanut tms.