G'naryk Thundermace (prologi)
Lähetetty: Pe 04.06.2004 17:31
Elikkä tässähän tämä nyt on...Kun Tapsa nyt meni rohkaisemaan minua lähettämään stoorin tekeleen tänne, niin pistän nyt kritisoitavaksi! Kiitos sinulle Tapsa, rohkaise muitakin samalla tavalla!
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Oli viilenevä syksyinen ilta. Pahoillamailla alkoi tulla kylmä. Talvi oli selvästi tulossa. Talven tuloon valmistautuva örkkikylä, "Mutalätti" oli täyden työn touhussa. Kaikki eläimet yritettiin viedä sisälle jonkin sortin talleihin, jotta ne olisivat suojassa talven pakkasilta.
Kylän nuorimpia, mutta vahvimpia ja suurimpia sotureita edustava G'naryk oli partiointitehtävällä läheisessä metsässä. G'naryk oli kylän tuorein soturi, jota kunnioitettiin jo nyt hänen voimiensa ansiosta. G'naryk oli yli kaksimetrinen järkäle, joka muodostui pelkistä lihaksista. Hän oli varsin innoissaan päästessään tutkimusretkille, ja koska kylän päällikön, Qwerikin, villisika oli karannut ja se piti hakea takaisin. Kun joukkio pääsi seuraavan kallion päälle, näkyivät selvästi jäljet, jotka voisivat lähteä vain suuresta villikarjusta. Ja siellä se oli. Yli puolen metrin korkuinen villikarju jonka puolentoista vaaksan mittaiset sarvet lävistäisivät niin örkin kuin ihmisenkin. G'naryk ei tätä kuitenkaan kauaa kummastellut, vaan tokaisi :"Hei pojat, jos me otetaa toi sika kii, ni Qwerik antaa meil iha varmaa jongu palkkio! Napataa ze!". Örkkisotilaat lähestyivät köysi valmiina ja keihäät ojossa kohti villikarjua. Se oli ensimmäinen virhe. Toinen virhe oli se, että köyttä kantava örkki ei osunutkaan karjuun, vaan karju rynnisti päälle ja lävisti ensimmäisen keihäsmiehen ja tönäisi samalla G'narykin kumoon. Sitten se jyräsi köyttä pitelevän örkkiparan. Tässä vaiheessa G'naryk oli noussut pystyyn, ja villikarju huomasi sen. Se rynnisti. G'naryk tajusi mitä tapahtui ja heittäytyi viime hetkellä pois villisian tieltä. Karju kääntyi kohti G'narykia, mutta nyt G'naryk oli aseistautunut ja valmis. Hän oli napannut kuolevan toverinsa keihään ja piti sitä sikaa kohti. Se rynnisti. Viime hetkellä G'naryk hyppäsi pois tieltä ja iski lennosta keihään sian kylkeen. Sika karjahti ja hyökkäsi adrenaliinin vaikutuksesta entistä raivostuneempana. Taasen G'naryk väisti ja iski sikaa. Tällä kertaa sikaa osui vatsaan, ja siihen tuli ammottava haava, josta valui verta valtoimenaan. Sika rynnisti taasen. Nyt G'naryk oli liian hidas, ja sika osui häneen. Jalkaan tuli erittäin ilkeä lihashaava, mutta villikarju kuoli samalla hetkellä G'narykin lävistettyä sen kaulan.
Hän tutkaili vahinkojaan ja katsoi olivatko kumpikaan ystävistä hengissä. Eivät olleet. Sitten hän päätti ottaa villikarjun torahampaat todisteeksi kaadostaan. Hän aloitti pitkän ja tuskallisen matkansa kohti kylää. Tuntien hikisen ja tuskaisen taivalluksen jälkeen hän oli kotikylässään, ja meni suorinta tietä nukkumaan.
Aamulla herätessään, muut örkit tuijottivat häntä ihmeissään, etenkin pitkää ja syvää haavaa. Hän meni kylän ainoaan "kapakkaan", josta sai syötävää ystävänsä saappaita vastaan. Syötyään hän päätteli, että olisi hyvä kertoa kylän päällikölle ikävät uutiset. Sitä ennen hän kuitenkin sitoi haavansa kuten taitoi. Sidetarpeet hän varasti kapakasta.
Örkkipäällikön maja oli muihin taloihin ja hökkeleihin verrattuna suuri ja vankkatekoinen. Myös päällikkö Qwerik oli varsinainen kolossi, vielä pidempi ja vahvempi, toisin sanoen suurempi kuin G'naryk, ja verrattain vanha, ainakin örkkien kriteereillä. Qwerik alkoikin samantien kysellä mitä oli tapahtunut, koska G'narykillä oli valtava haava jalassaan, ja toisia ei ollut missään. Ja G'naryk kertoi: "Me löyettii sun sika, mutku ze vähä kapinoi ku yritettii ottaa zitä mukaa, eli ze tappo kakz muut, ja muhun teki tän haavan. Mä kyl sit tapoin zen, muute e olis täz." Ja tästäkös Qwerik suuttui : "Zä saamarin juntti!! Ze sika piti tuua elävän, ny mä zut rusikoin nii, ettei kukaa tiiä et oot ollu örkki!"
Näillä sanoilla Qwerik ajoi G'narykin ulos ja huusi koko kylän koolle ja kertoi: " Tää ääliö o lahdannu mu zian. Kozka o näi iso asia, ze ratkastaa tappelulla kualemaa asti! Nonii G'naryk, valitse aseez, keihäs, kirves tai miekka!"
G'naryk valitsi keihään koska totesi sen olevan ainoa ase jota oli käyttänyt vihollista vastaan. Taistelu alkoi. Kylän väki oli aivan hiljaa. Sitten Qwerik rääkäisi ja hyökkäsi sotakirves koholla kohti G'narykia. G'naryk yritti väistää iskun, mutta joutui torjumaan murhaavan iskun keihäänsä päällä, josta vähenikin useita tuumia. Sitten se veti keihäänsä ja yritti pistää Qwerikiä, mutta örkkipäällikkö oli vanha veteraani useista sodista, ja sillä ei ollut vaikeuksia väistää iskua. Sitten se kohotti aseensa uuteen iskuun, mutta nyt G'naryk oli keksinyt mitä tehdä. Juuri ennen kuin örkki iski, se pistäisi keihään mahaan, koska Qwerikin puolustus ei ollut silloin kasassa. Qwerik nosti kirveen, G'naryk iski keihään mahaan ja terä upposi syvälle vihreään ihoon. Kuului vain korahdus ja Qwerikin kirves putosi maahan. Viimeisillä voimillaan se sanoi : "Taisin arvioia zun tappelukykys vääri!". Sitten se kaatui maahan kuolleena.
Koko kylän väki oli hiljaa. Nyt G'naryk tajusi kaksi asiaa. Ensimmäinen oli se, että hänen haavoittunut jalkansa oli auennut uudelleen ja toinen, hänestä oli tullut kylän päällikkö. Joku kylän väestä huusi : "Kaikki osottakaa kunniaa uutta bozzia kohtaa!" G'naryk tunnisti huutajan kylän shamaaniksi, Triguksi.
Ja koko kylä huusi G'narykin nimeä. G'naryk Thundermacen tarina oli alkanut...
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Oli viilenevä syksyinen ilta. Pahoillamailla alkoi tulla kylmä. Talvi oli selvästi tulossa. Talven tuloon valmistautuva örkkikylä, "Mutalätti" oli täyden työn touhussa. Kaikki eläimet yritettiin viedä sisälle jonkin sortin talleihin, jotta ne olisivat suojassa talven pakkasilta.
Kylän nuorimpia, mutta vahvimpia ja suurimpia sotureita edustava G'naryk oli partiointitehtävällä läheisessä metsässä. G'naryk oli kylän tuorein soturi, jota kunnioitettiin jo nyt hänen voimiensa ansiosta. G'naryk oli yli kaksimetrinen järkäle, joka muodostui pelkistä lihaksista. Hän oli varsin innoissaan päästessään tutkimusretkille, ja koska kylän päällikön, Qwerikin, villisika oli karannut ja se piti hakea takaisin. Kun joukkio pääsi seuraavan kallion päälle, näkyivät selvästi jäljet, jotka voisivat lähteä vain suuresta villikarjusta. Ja siellä se oli. Yli puolen metrin korkuinen villikarju jonka puolentoista vaaksan mittaiset sarvet lävistäisivät niin örkin kuin ihmisenkin. G'naryk ei tätä kuitenkaan kauaa kummastellut, vaan tokaisi :"Hei pojat, jos me otetaa toi sika kii, ni Qwerik antaa meil iha varmaa jongu palkkio! Napataa ze!". Örkkisotilaat lähestyivät köysi valmiina ja keihäät ojossa kohti villikarjua. Se oli ensimmäinen virhe. Toinen virhe oli se, että köyttä kantava örkki ei osunutkaan karjuun, vaan karju rynnisti päälle ja lävisti ensimmäisen keihäsmiehen ja tönäisi samalla G'narykin kumoon. Sitten se jyräsi köyttä pitelevän örkkiparan. Tässä vaiheessa G'naryk oli noussut pystyyn, ja villikarju huomasi sen. Se rynnisti. G'naryk tajusi mitä tapahtui ja heittäytyi viime hetkellä pois villisian tieltä. Karju kääntyi kohti G'narykia, mutta nyt G'naryk oli aseistautunut ja valmis. Hän oli napannut kuolevan toverinsa keihään ja piti sitä sikaa kohti. Se rynnisti. Viime hetkellä G'naryk hyppäsi pois tieltä ja iski lennosta keihään sian kylkeen. Sika karjahti ja hyökkäsi adrenaliinin vaikutuksesta entistä raivostuneempana. Taasen G'naryk väisti ja iski sikaa. Tällä kertaa sikaa osui vatsaan, ja siihen tuli ammottava haava, josta valui verta valtoimenaan. Sika rynnisti taasen. Nyt G'naryk oli liian hidas, ja sika osui häneen. Jalkaan tuli erittäin ilkeä lihashaava, mutta villikarju kuoli samalla hetkellä G'narykin lävistettyä sen kaulan.
Hän tutkaili vahinkojaan ja katsoi olivatko kumpikaan ystävistä hengissä. Eivät olleet. Sitten hän päätti ottaa villikarjun torahampaat todisteeksi kaadostaan. Hän aloitti pitkän ja tuskallisen matkansa kohti kylää. Tuntien hikisen ja tuskaisen taivalluksen jälkeen hän oli kotikylässään, ja meni suorinta tietä nukkumaan.
Aamulla herätessään, muut örkit tuijottivat häntä ihmeissään, etenkin pitkää ja syvää haavaa. Hän meni kylän ainoaan "kapakkaan", josta sai syötävää ystävänsä saappaita vastaan. Syötyään hän päätteli, että olisi hyvä kertoa kylän päällikölle ikävät uutiset. Sitä ennen hän kuitenkin sitoi haavansa kuten taitoi. Sidetarpeet hän varasti kapakasta.
Örkkipäällikön maja oli muihin taloihin ja hökkeleihin verrattuna suuri ja vankkatekoinen. Myös päällikkö Qwerik oli varsinainen kolossi, vielä pidempi ja vahvempi, toisin sanoen suurempi kuin G'naryk, ja verrattain vanha, ainakin örkkien kriteereillä. Qwerik alkoikin samantien kysellä mitä oli tapahtunut, koska G'narykillä oli valtava haava jalassaan, ja toisia ei ollut missään. Ja G'naryk kertoi: "Me löyettii sun sika, mutku ze vähä kapinoi ku yritettii ottaa zitä mukaa, eli ze tappo kakz muut, ja muhun teki tän haavan. Mä kyl sit tapoin zen, muute e olis täz." Ja tästäkös Qwerik suuttui : "Zä saamarin juntti!! Ze sika piti tuua elävän, ny mä zut rusikoin nii, ettei kukaa tiiä et oot ollu örkki!"
Näillä sanoilla Qwerik ajoi G'narykin ulos ja huusi koko kylän koolle ja kertoi: " Tää ääliö o lahdannu mu zian. Kozka o näi iso asia, ze ratkastaa tappelulla kualemaa asti! Nonii G'naryk, valitse aseez, keihäs, kirves tai miekka!"
G'naryk valitsi keihään koska totesi sen olevan ainoa ase jota oli käyttänyt vihollista vastaan. Taistelu alkoi. Kylän väki oli aivan hiljaa. Sitten Qwerik rääkäisi ja hyökkäsi sotakirves koholla kohti G'narykia. G'naryk yritti väistää iskun, mutta joutui torjumaan murhaavan iskun keihäänsä päällä, josta vähenikin useita tuumia. Sitten se veti keihäänsä ja yritti pistää Qwerikiä, mutta örkkipäällikkö oli vanha veteraani useista sodista, ja sillä ei ollut vaikeuksia väistää iskua. Sitten se kohotti aseensa uuteen iskuun, mutta nyt G'naryk oli keksinyt mitä tehdä. Juuri ennen kuin örkki iski, se pistäisi keihään mahaan, koska Qwerikin puolustus ei ollut silloin kasassa. Qwerik nosti kirveen, G'naryk iski keihään mahaan ja terä upposi syvälle vihreään ihoon. Kuului vain korahdus ja Qwerikin kirves putosi maahan. Viimeisillä voimillaan se sanoi : "Taisin arvioia zun tappelukykys vääri!". Sitten se kaatui maahan kuolleena.
Koko kylän väki oli hiljaa. Nyt G'naryk tajusi kaksi asiaa. Ensimmäinen oli se, että hänen haavoittunut jalkansa oli auennut uudelleen ja toinen, hänestä oli tullut kylän päällikkö. Joku kylän väestä huusi : "Kaikki osottakaa kunniaa uutta bozzia kohtaa!" G'naryk tunnisti huutajan kylän shamaaniksi, Triguksi.
Ja koko kylä huusi G'narykin nimeä. G'naryk Thundermacen tarina oli alkanut...
) hienoja tarinoita. Esimerkiksi G'narykin olemusta olisi voinut kuvata tarkemmin, hänen tavaroitaan yms. Samoin kaikkia muita örkkejä. Kylästä olisin aivan erityisesti kaivannut kuvausta, sen elämästä ja asukkaiden talviponnisteluista ja miltä se näyttää. Mutta vältä samojen sanojen käyttöä!