St. Levain örkki invaasio, osa 1/3
Lähetetty: Su 06.06.2004 17:54
Eversti Rytkönen asteli arvokkaasti puisessa parakissa. Hänen kätensä oli ristitty hänen suoran selkänsä taakse ja hänen saappaansa kalahtelivat huoneen kiviseen lattiaan. Hänen rinnallaan kilajoivat monenlaiset kunniamerkit. Komissaari Brummer istui ankaran näköisenä huoneen nurkassa jakkaralla istuen, kyynerpää polvella käsi poskellaan. Hänen koppalakkinsa peitti silmät, korostaen tummaa olemusta.
Upseeri Kyrmy istui epämukavassa penkissä Everstin pöydän edessä pyöritellen hermostuneesti sormiaan. Hän oli, samoin kuin Brummer, lyhyt ja pullea miehen rötkäle, mutta kuitenkin selkeästi kovakuntoinen. Kuitenkin toisin kuin “Niskalaukauksella” Hänellä oli veikeät, miltei koomiset kasvot. Nyt ne olivat kuitenkin tiukasti peruslukemilla. Niihin kohosi hikikarpaloita, olihan täällä tuskastuttavan kuuma, kuinkas muutenkaan jos tämä oli viidakkoplaneetta, monella tavalla Catachania vastaava. Tämän nimi kuitenkin oli Qruusund.
“Vanhempi upseeri Kyrmy.” Jatkoi eversti. “Kolmen päivän päästä aloitamme tuiman tykistökeskityksen örkkien leiriin, urheat veteraanimme on paljastaneet sen sijainnin.”
Hän kävellä kalautteli ikkunan ääreen, ikään kuin katsoakseen siitä ulos. “Olemme kuitenkin herra komissaarin kanssa seurailleet teidän suorituksia, niinpä olemme kehittäneet teille tehtävän.” Hän kääntyi taas Kyrmyn puoleen. “Heti tykistökeskityksen jälkeen, lennätämme kuuden valkkyyrian verran kunniapoikia örkkien leiriin. Uskomme, että se saa örkit jättämään leirinsä ja hajaantumaan viidakkoon. Lähetämme tänään useita osastoja Ratsunin leirin ympärille jotka saavat etsiä ja tuhota hajanaiset örkkien joukot.” Hän veti syvään henkeä ja katsoi Jaakko Brummeriin. “Olemme koonneet teille sopivan joukon, se odottaa teitä lippuaukiolla. Tämä datakanisteri sisältää tarvittavat kartat ja teidän määränpäänne. Sotilaanne ovat valmiina ja lähdette heti kun olet saanut tarvittavat välineet kasattua.” Eversti käveli pöytänsä taakse ja katseli Kyrmyä silmiin. “Jos teillä ei ole kysyttävää, voitte poistua.” Kyrmy nousi seisomaan, teki kunniaa ja kotkan merkin, jonka jälkeen poistui.
Kyrmy pakkasi reppuunsa harvat tavaransa, jonka jälken pakkasi myös teltan jossa piti majaa. Tämän jälkeen hän haki muonamestarilta niukat eväänsä ja käveli aukiolle.
Upseeri Kyrmy katseli joukkoaan ja nosti koppalakkiaan ylemmäs nähdäkseen paremmin.
“No voe sun perkele!” Pääsi häneltä.
*********
Samaan aikaan, kierot punaisina palavat silmät katselivat syvällä alapuolellaan hohkaavaa tähteä. Tämä harmaan vihreä lihaksikas peto, joka oli sotaherra Ghorst Htaravisk, suunnitteli viekasta suunnitelmaansa. Hämärässä sotaaluksensa ohjaamossa, joka hädin tuskin näytti kelpaavan edes romumetalliksi, hän lyllersi suttuisen kartan luo potkien maassa olevia luita, pääkalloja ja kaljatölkkejä. Siinä näkyi Ecama tähden aurinkokunta. Täällä oli kaksi maatalousplaneettaa, Serra ja Forbes. Keskusmaailmana toimi St.Levai, lisäksi oli viidakkoplaneetta Qruusund.
Tämä poikkeuksellisen älykäs örkki, älykäs jopa verrattuna normaaliin ihmiseen, naureskeli kumeasti ja komensi kamoittavan ja ennenkaikkea romuisen laivastonsa kohti St.Levaita.
******
St.Levain harmaalla taivaalla jyrähtää ukkonen, Heli Aro katsahtelee taivaalle, ja näkee monien harmaiden betonitalojen huippujen kurottavan taivasta kohti ja tällä kelillä miltei sulautuvan siihen. Kohta alkaa tulla varmasti lunta, täällä on hieman omalaatuinen ilmasto. Niinpä hän heittää harmaan hupun päähänsä ja suuntaa läheiseen baari Möljään.
Tällä planeetalla ei kasva minkäänlaiset kasvit, joista voisi saada kankaita, tai edes väriaineita. Molempien tuonti olisi kallista ja niinpä kaikki ovat pukeutuneet erilaisiin huopiin joita lammasfarmarit tuottavat.
Hän astelee sisään katutasolla olevaan juottolaan ja tilaa vodkapaukun. Taustalla radio jauhaa propaganda pitoista saastaa. Kello viiden uutisissa kerrotaan taas uudesta voitosta Qruusundissa, radion mukaan kohta viimeisetkin örkkijoukot olisi tuhottu sieltä. Kapakka on milte tyhjä, siellä on vain muutama juoppo jotka ovat ilmeisesti sammuneet pöytiensä ääreen.
Baarimikko tuo hänelle savisessa mukissa juoman, Heli ojentaa tälle luottokorttinsa, tämä muki on selvästi tehty käsityönä, siinä näkyy, että se on dreijattu käsin.
Hän kuulee kassakoneen elektronista surinaa ja saa maksuvälineensä takaisin.
Heli sipaisee pitkät punaiset hiuksensa sieviltä kasvoiltaan ja kääntyy jakkarallaan kadun puolelle. Ikkunasta näkyy torin takaa massiivinen Adminstratorium pylväikköineen ja sankaripatsaineen. Heli sulkee siniset silmänsä ja rentoutuu, jälleen yksi päivä pulkassa.
********
Kiertoradalla olevan tutka-aseman erilaiset laitteet piipittävät rentouttavasti, vastuumies Pietari Komulainen nostaa jalkansa pöydälle, kuten monesti ennenkin. Jos tarkastaja saapuisi, hän tietäisi siitä useita tunteja etukäteen ja mikä tässä, jos hän hoitaisi hommansa vastuuntuntoisesti.
“Tutka havaitsee useita suuria kohteita lähestyvän Saint Levaita kohti.” Tiedotti tutkaoperaattori. Pietari kaivoi datapankista aikataulukartaston esille, hän tutki sitä hetken ja sanoi yllättyneenä: “Se on rahtilaivue Serralta, kerrankin he ovat ajassa!” Pietari otti käteensä keskusradion mikin ja virkkoi siihen “Kauppalaivat Serralta ovat lähdössä kohti Macraggea, olkaa valmiina skannaamaan heidän aluksensa ja ilmoittakaa Saint Levaille välittömästi ohituksesta. He ohittavat meidät...” Hän peitti kädellään mikin ja supaisi operaattorille “Milloin?” “Viisitoista minuuttia.”
“Vartin päästä. Loppu!” Hän sulki keskusradion ja älähti tutkan operaattorille “Vartti?! Miten tämä on mahdollista? Kuvittele jos ne olisivat vihollisia!”
“Kuu peitti näkyvyyden, luulin että kiltalle oli annettu määräys odottaa.”
“Tuon laivaston komentaja halstaroidaan vielä!” Sadatteli Komulainen ja palasi pöytänsä ääreen. Hän nosti taas jalkansa pöydälle ja tutki joitain papereita kahvikupponen kädessään. Yllättäen tulostin alkoi surrata valokuvaa. Ähisten Pietari nappasi sen ja katsoi kuvaa. “Operaattori...”
********
Sotaherra Ghorst kuunteli korvakuulokkeista viestiliikennettä, nekin olivat taattua mekanopoikien laatua. “Runtatkaa tuo! Ny! Noi ei saa tietää meist!” Hän örisi äkkiä tulenjohdolleen rujolla örkin äänellään osoittaen pienenä pisteenä St.Levain edessä olevaa tarkastuspistettä. Satoja torpedoita ampaisi kohti asemaa, joka repeytyi hetkessä kappaleiksi.
“Hrjeee! Antakaa mulle stenkku! Tätä maste juhlia! Hän tuuletti ja työnsi sikarin suuhunsa, jota eräs hännystelevä örkki riensi sytyttämään.
“Ordatkaa pommat rediksi!” Ghorst määräsi tuprauteltuaan aimo savut. “Rylläämme stadin mössöksi!”
******
Heli jatkoi matkaansa, nyt ohut lumikerros peitti mukalakivikatua kun hän suuntasi kappeliin kuoroharjoituksiin. Katu johti suoraan kohti Adminstratoriumia, ilmaston vuoksi täällä ei ollut puutarhoja, mutta sitäkin enemmän patsaita. Nyt hän kulki katua nimeltä “Vanhojen sankareiden kunniakuja”. Jokainen näistä patsaista seisoi korkealla jalustalla, siellä oli Sanguinius, Dorn, Guilliman, Macharius, St. Levai ja monta muuta. Nämä seisoivat ylväinä monta kertaa ihmistä suurempana ajasta aikaan täällä. Tällä kadulla pidettiin aina kaikki paraatit.
Heli hyräili erästi miellyttävää kappaletta hiljaa laahustaessaan pyhäkköön, hänen yläpuolellaan lensi laivue Maraudereita, hetkeksi häneen iski naivi ajatus vilkuttaa heille, mutta hän jätti tekemättä sen nähdessään erään komissaarin kävelevän häntä vastaan.
Heli ihmetteli, miten ne lensivät niin matalla, hänellä ei ollut silmälaseja, joten hän ei nähnyt niitä tarkkaan. Hän kaivoi lasinsa huopatakkinsa syövereistä ja katsoi uudestaan laivuetta. Ne ylittivät Adminstratoriumin ja tiputtivat sinne useita esineitä.
Korvia huumava räjähdys miltei kaatoi hänet, hän tunsi paineaallon ja näki rakennuksesta lentelevän valtavia kappaleita ilmaan. Lentokoneet suuntasivat nyt seuraavaksi korkeimpaan rakennukseen, ne eivät olleet Maraudereita, vaan örkkien pommittajia.
“Kirottua! Karjaisi komissaari hänen takanaan. “Teidän, arvon neiti, olisi nyt syytä seurata minua väestön suojaan.” Tämä sanoi vastaan sanomattomalla äänen sävyllä.
Eripuolella kaupunkia hydra-patterit alkoivat tulittaa yhä tiheneviä aaltoja, kaikkialla jyrisivät pommit ja erilaiset kuolonkoneet. “Miten ihmeessä ne pääsivät yllättämään?” Kysyi komissaari, Heli pelkäsi häntä niin ettei uskaltanut vastata. Komissaari tiesi sen eikä odottanut vastausta, myöskin sen takia ettei tavallinen kansalainen voinut tietää vastausta. He ohittivat monia suojia, niissä oli jo komissaari tai muita valvoijia, kunnes saapuivat ovelle, jossa viittilöi muutama poliisiupseeri. He vaihtoivat joitain sanoja korkea gootilla, jonka jälkeen komissaari sukelsi Heli vanavedessään väestönsuojaan.
Jotain minuutteja myöhemmin tukeva panssariovi suljettiin, he olivat siellä useita tunteja joiden aikana he tunsivat kerta kerran jälkeen raskaammat pommitukset. Komissaari puhui kaikenlaisia asioita, sekä vaihtoi tietoa radion kautta. Heli onnistui nukahtamaan.
Hän heräsi kun komissaari komensi ihmisiä pois huoneesta, ulkona pimeässä odotti evakuointialus, komissaari oli jo työntämässä häntä alukseen, hänellä ei ollut aikaa harkita ja hän älähti “Haluan kaartiin!”. Häntä katsottiin kummin ilmein ja väkevällä kädellään komissaari lähes viskaisi hänet lähellä olevien kaartilaisten joukkoon. Suoja tyhjennettiin alukseen. Valkyyrian variantti käynnisti moottorinsa valaisten ympäröivän korttelin, kaikkialla oli pölyä, eikä täällä ollut enää yhtään ehjää rakennusta. Nyt häntä kouraisi sydämestä. Valkyria lämmitti konetta joitain pitkiä sekuntteja, joiden aikana Heli olisi halunnut syöksyä sen sisään. Alus irtautui maasta ja katosi pimeyteen.
“Oliko toi muka järkevää?” Kysyi eräs kaartilaisista kun he lähtivät tarpomaan pimeässä kohti tuntematonta. Heli oli vielä aivan unesta tokkurainen. Sotilaiden taskulamput valaisivat kaikenlaisia jätteitä, joita oli tippunut maahan pommituksen aikana. Lumi oli sulanut jälleen pois ja kaikkialla haisi rikille ja palavalle aineelle. Oli täysin hiljaista lukuunottamatta heidän askeleita. Oli myös pimeää, vain taskulamput valaisivat raunioita.
“Voinko kysyä, miksi?” Kysyi komissaari ilmeellä, josta ei osannut sanoa mitään.
“Voit, mutten osaa vastata.” Heli lausui arasti. Komissaari nyökkäsi. “Castra Exercitus tuhoutui pommituksessa, en tiedä missä tukikohta on, he johtavat meidät sinne. Toivottavasti saat varusteita.” “Voinko minä kysyä?” Kysyi Heli arastellen.
“Kyllä.” Vastasi komissaari, äänensävystä päätellen hän oli melko lempeä, Heli ei sillä hetkellä miettinyt, miten se oli mahdollista. “Missä kaikki ovat? Täällä on hiljaista eikä ketään näy.” “Kuolleet, evakuoitu tai piilossa, örkit ovat laskeneet suuren armeijan kaupungin lähelle, he hyökkäävät aamun koitteessa ja ovat suurempi lukuisia. Paska homma.” “Onko täällä paljon sotilaita?” “En tiedä, älä kysy enempää.” Sanoi komissaari, he olivat saapuneet leiriin.
******
Tässä tälläinen, eli tästä tulee kolmiosainen, sanokaa mitä pidätte. Pelkään vähän, että tässä on liikaa henkilöhahmoja... Kuvausta olen yrittänyt jopa välttää tietyissä kohdissa jotta ei mene liian sekavaksi. Alku onnistui mielestäni hyvin, sekä loppu vaikka siinä on joitain outoja kohtia joita en osannut parantaa. Keskiosat ovat lähinnä tilanteen kartoittamista. Mielestäni tämä on parhaiten onnistunut tarinoistani. (?)
Upseeri Kyrmy istui epämukavassa penkissä Everstin pöydän edessä pyöritellen hermostuneesti sormiaan. Hän oli, samoin kuin Brummer, lyhyt ja pullea miehen rötkäle, mutta kuitenkin selkeästi kovakuntoinen. Kuitenkin toisin kuin “Niskalaukauksella” Hänellä oli veikeät, miltei koomiset kasvot. Nyt ne olivat kuitenkin tiukasti peruslukemilla. Niihin kohosi hikikarpaloita, olihan täällä tuskastuttavan kuuma, kuinkas muutenkaan jos tämä oli viidakkoplaneetta, monella tavalla Catachania vastaava. Tämän nimi kuitenkin oli Qruusund.
“Vanhempi upseeri Kyrmy.” Jatkoi eversti. “Kolmen päivän päästä aloitamme tuiman tykistökeskityksen örkkien leiriin, urheat veteraanimme on paljastaneet sen sijainnin.”
Hän kävellä kalautteli ikkunan ääreen, ikään kuin katsoakseen siitä ulos. “Olemme kuitenkin herra komissaarin kanssa seurailleet teidän suorituksia, niinpä olemme kehittäneet teille tehtävän.” Hän kääntyi taas Kyrmyn puoleen. “Heti tykistökeskityksen jälkeen, lennätämme kuuden valkkyyrian verran kunniapoikia örkkien leiriin. Uskomme, että se saa örkit jättämään leirinsä ja hajaantumaan viidakkoon. Lähetämme tänään useita osastoja Ratsunin leirin ympärille jotka saavat etsiä ja tuhota hajanaiset örkkien joukot.” Hän veti syvään henkeä ja katsoi Jaakko Brummeriin. “Olemme koonneet teille sopivan joukon, se odottaa teitä lippuaukiolla. Tämä datakanisteri sisältää tarvittavat kartat ja teidän määränpäänne. Sotilaanne ovat valmiina ja lähdette heti kun olet saanut tarvittavat välineet kasattua.” Eversti käveli pöytänsä taakse ja katseli Kyrmyä silmiin. “Jos teillä ei ole kysyttävää, voitte poistua.” Kyrmy nousi seisomaan, teki kunniaa ja kotkan merkin, jonka jälkeen poistui.
Kyrmy pakkasi reppuunsa harvat tavaransa, jonka jälken pakkasi myös teltan jossa piti majaa. Tämän jälkeen hän haki muonamestarilta niukat eväänsä ja käveli aukiolle.
Upseeri Kyrmy katseli joukkoaan ja nosti koppalakkiaan ylemmäs nähdäkseen paremmin.
“No voe sun perkele!” Pääsi häneltä.
*********
Samaan aikaan, kierot punaisina palavat silmät katselivat syvällä alapuolellaan hohkaavaa tähteä. Tämä harmaan vihreä lihaksikas peto, joka oli sotaherra Ghorst Htaravisk, suunnitteli viekasta suunnitelmaansa. Hämärässä sotaaluksensa ohjaamossa, joka hädin tuskin näytti kelpaavan edes romumetalliksi, hän lyllersi suttuisen kartan luo potkien maassa olevia luita, pääkalloja ja kaljatölkkejä. Siinä näkyi Ecama tähden aurinkokunta. Täällä oli kaksi maatalousplaneettaa, Serra ja Forbes. Keskusmaailmana toimi St.Levai, lisäksi oli viidakkoplaneetta Qruusund.
Tämä poikkeuksellisen älykäs örkki, älykäs jopa verrattuna normaaliin ihmiseen, naureskeli kumeasti ja komensi kamoittavan ja ennenkaikkea romuisen laivastonsa kohti St.Levaita.
******
St.Levain harmaalla taivaalla jyrähtää ukkonen, Heli Aro katsahtelee taivaalle, ja näkee monien harmaiden betonitalojen huippujen kurottavan taivasta kohti ja tällä kelillä miltei sulautuvan siihen. Kohta alkaa tulla varmasti lunta, täällä on hieman omalaatuinen ilmasto. Niinpä hän heittää harmaan hupun päähänsä ja suuntaa läheiseen baari Möljään.
Tällä planeetalla ei kasva minkäänlaiset kasvit, joista voisi saada kankaita, tai edes väriaineita. Molempien tuonti olisi kallista ja niinpä kaikki ovat pukeutuneet erilaisiin huopiin joita lammasfarmarit tuottavat.
Hän astelee sisään katutasolla olevaan juottolaan ja tilaa vodkapaukun. Taustalla radio jauhaa propaganda pitoista saastaa. Kello viiden uutisissa kerrotaan taas uudesta voitosta Qruusundissa, radion mukaan kohta viimeisetkin örkkijoukot olisi tuhottu sieltä. Kapakka on milte tyhjä, siellä on vain muutama juoppo jotka ovat ilmeisesti sammuneet pöytiensä ääreen.
Baarimikko tuo hänelle savisessa mukissa juoman, Heli ojentaa tälle luottokorttinsa, tämä muki on selvästi tehty käsityönä, siinä näkyy, että se on dreijattu käsin.
Hän kuulee kassakoneen elektronista surinaa ja saa maksuvälineensä takaisin.
Heli sipaisee pitkät punaiset hiuksensa sieviltä kasvoiltaan ja kääntyy jakkarallaan kadun puolelle. Ikkunasta näkyy torin takaa massiivinen Adminstratorium pylväikköineen ja sankaripatsaineen. Heli sulkee siniset silmänsä ja rentoutuu, jälleen yksi päivä pulkassa.
********
Kiertoradalla olevan tutka-aseman erilaiset laitteet piipittävät rentouttavasti, vastuumies Pietari Komulainen nostaa jalkansa pöydälle, kuten monesti ennenkin. Jos tarkastaja saapuisi, hän tietäisi siitä useita tunteja etukäteen ja mikä tässä, jos hän hoitaisi hommansa vastuuntuntoisesti.
“Tutka havaitsee useita suuria kohteita lähestyvän Saint Levaita kohti.” Tiedotti tutkaoperaattori. Pietari kaivoi datapankista aikataulukartaston esille, hän tutki sitä hetken ja sanoi yllättyneenä: “Se on rahtilaivue Serralta, kerrankin he ovat ajassa!” Pietari otti käteensä keskusradion mikin ja virkkoi siihen “Kauppalaivat Serralta ovat lähdössä kohti Macraggea, olkaa valmiina skannaamaan heidän aluksensa ja ilmoittakaa Saint Levaille välittömästi ohituksesta. He ohittavat meidät...” Hän peitti kädellään mikin ja supaisi operaattorille “Milloin?” “Viisitoista minuuttia.”
“Vartin päästä. Loppu!” Hän sulki keskusradion ja älähti tutkan operaattorille “Vartti?! Miten tämä on mahdollista? Kuvittele jos ne olisivat vihollisia!”
“Kuu peitti näkyvyyden, luulin että kiltalle oli annettu määräys odottaa.”
“Tuon laivaston komentaja halstaroidaan vielä!” Sadatteli Komulainen ja palasi pöytänsä ääreen. Hän nosti taas jalkansa pöydälle ja tutki joitain papereita kahvikupponen kädessään. Yllättäen tulostin alkoi surrata valokuvaa. Ähisten Pietari nappasi sen ja katsoi kuvaa. “Operaattori...”
********
Sotaherra Ghorst kuunteli korvakuulokkeista viestiliikennettä, nekin olivat taattua mekanopoikien laatua. “Runtatkaa tuo! Ny! Noi ei saa tietää meist!” Hän örisi äkkiä tulenjohdolleen rujolla örkin äänellään osoittaen pienenä pisteenä St.Levain edessä olevaa tarkastuspistettä. Satoja torpedoita ampaisi kohti asemaa, joka repeytyi hetkessä kappaleiksi.
“Hrjeee! Antakaa mulle stenkku! Tätä maste juhlia! Hän tuuletti ja työnsi sikarin suuhunsa, jota eräs hännystelevä örkki riensi sytyttämään.
“Ordatkaa pommat rediksi!” Ghorst määräsi tuprauteltuaan aimo savut. “Rylläämme stadin mössöksi!”
******
Heli jatkoi matkaansa, nyt ohut lumikerros peitti mukalakivikatua kun hän suuntasi kappeliin kuoroharjoituksiin. Katu johti suoraan kohti Adminstratoriumia, ilmaston vuoksi täällä ei ollut puutarhoja, mutta sitäkin enemmän patsaita. Nyt hän kulki katua nimeltä “Vanhojen sankareiden kunniakuja”. Jokainen näistä patsaista seisoi korkealla jalustalla, siellä oli Sanguinius, Dorn, Guilliman, Macharius, St. Levai ja monta muuta. Nämä seisoivat ylväinä monta kertaa ihmistä suurempana ajasta aikaan täällä. Tällä kadulla pidettiin aina kaikki paraatit.
Heli hyräili erästi miellyttävää kappaletta hiljaa laahustaessaan pyhäkköön, hänen yläpuolellaan lensi laivue Maraudereita, hetkeksi häneen iski naivi ajatus vilkuttaa heille, mutta hän jätti tekemättä sen nähdessään erään komissaarin kävelevän häntä vastaan.
Heli ihmetteli, miten ne lensivät niin matalla, hänellä ei ollut silmälaseja, joten hän ei nähnyt niitä tarkkaan. Hän kaivoi lasinsa huopatakkinsa syövereistä ja katsoi uudestaan laivuetta. Ne ylittivät Adminstratoriumin ja tiputtivat sinne useita esineitä.
Korvia huumava räjähdys miltei kaatoi hänet, hän tunsi paineaallon ja näki rakennuksesta lentelevän valtavia kappaleita ilmaan. Lentokoneet suuntasivat nyt seuraavaksi korkeimpaan rakennukseen, ne eivät olleet Maraudereita, vaan örkkien pommittajia.
“Kirottua! Karjaisi komissaari hänen takanaan. “Teidän, arvon neiti, olisi nyt syytä seurata minua väestön suojaan.” Tämä sanoi vastaan sanomattomalla äänen sävyllä.
Eripuolella kaupunkia hydra-patterit alkoivat tulittaa yhä tiheneviä aaltoja, kaikkialla jyrisivät pommit ja erilaiset kuolonkoneet. “Miten ihmeessä ne pääsivät yllättämään?” Kysyi komissaari, Heli pelkäsi häntä niin ettei uskaltanut vastata. Komissaari tiesi sen eikä odottanut vastausta, myöskin sen takia ettei tavallinen kansalainen voinut tietää vastausta. He ohittivat monia suojia, niissä oli jo komissaari tai muita valvoijia, kunnes saapuivat ovelle, jossa viittilöi muutama poliisiupseeri. He vaihtoivat joitain sanoja korkea gootilla, jonka jälkeen komissaari sukelsi Heli vanavedessään väestönsuojaan.
Jotain minuutteja myöhemmin tukeva panssariovi suljettiin, he olivat siellä useita tunteja joiden aikana he tunsivat kerta kerran jälkeen raskaammat pommitukset. Komissaari puhui kaikenlaisia asioita, sekä vaihtoi tietoa radion kautta. Heli onnistui nukahtamaan.
Hän heräsi kun komissaari komensi ihmisiä pois huoneesta, ulkona pimeässä odotti evakuointialus, komissaari oli jo työntämässä häntä alukseen, hänellä ei ollut aikaa harkita ja hän älähti “Haluan kaartiin!”. Häntä katsottiin kummin ilmein ja väkevällä kädellään komissaari lähes viskaisi hänet lähellä olevien kaartilaisten joukkoon. Suoja tyhjennettiin alukseen. Valkyyrian variantti käynnisti moottorinsa valaisten ympäröivän korttelin, kaikkialla oli pölyä, eikä täällä ollut enää yhtään ehjää rakennusta. Nyt häntä kouraisi sydämestä. Valkyria lämmitti konetta joitain pitkiä sekuntteja, joiden aikana Heli olisi halunnut syöksyä sen sisään. Alus irtautui maasta ja katosi pimeyteen.
“Oliko toi muka järkevää?” Kysyi eräs kaartilaisista kun he lähtivät tarpomaan pimeässä kohti tuntematonta. Heli oli vielä aivan unesta tokkurainen. Sotilaiden taskulamput valaisivat kaikenlaisia jätteitä, joita oli tippunut maahan pommituksen aikana. Lumi oli sulanut jälleen pois ja kaikkialla haisi rikille ja palavalle aineelle. Oli täysin hiljaista lukuunottamatta heidän askeleita. Oli myös pimeää, vain taskulamput valaisivat raunioita.
“Voinko kysyä, miksi?” Kysyi komissaari ilmeellä, josta ei osannut sanoa mitään.
“Voit, mutten osaa vastata.” Heli lausui arasti. Komissaari nyökkäsi. “Castra Exercitus tuhoutui pommituksessa, en tiedä missä tukikohta on, he johtavat meidät sinne. Toivottavasti saat varusteita.” “Voinko minä kysyä?” Kysyi Heli arastellen.
“Kyllä.” Vastasi komissaari, äänensävystä päätellen hän oli melko lempeä, Heli ei sillä hetkellä miettinyt, miten se oli mahdollista. “Missä kaikki ovat? Täällä on hiljaista eikä ketään näy.” “Kuolleet, evakuoitu tai piilossa, örkit ovat laskeneet suuren armeijan kaupungin lähelle, he hyökkäävät aamun koitteessa ja ovat suurempi lukuisia. Paska homma.” “Onko täällä paljon sotilaita?” “En tiedä, älä kysy enempää.” Sanoi komissaari, he olivat saapuneet leiriin.
******
Tässä tälläinen, eli tästä tulee kolmiosainen, sanokaa mitä pidätte. Pelkään vähän, että tässä on liikaa henkilöhahmoja... Kuvausta olen yrittänyt jopa välttää tietyissä kohdissa jotta ei mene liian sekavaksi. Alku onnistui mielestäni hyvin, sekä loppu vaikka siinä on joitain outoja kohtia joita en osannut parantaa. Keskiosat ovat lähinnä tilanteen kartoittamista. Mielestäni tämä on parhaiten onnistunut tarinoistani. (?)
Kun kuvailu on vielä oman tyylistään, niin tätä voisi lukea kyllä vaikka miten. Meinasin jo olla valittamatta siitä, että vaihdoit taas aikamuotoa kesken tarinan, kun se tapahtui aika järkevässä kohdassa ja luontevasti, mutta ajattelin valittaa silti. Kun kerta osaat selvästi kirjoittaa kummasta tahansa, pidättäydy siinä yhdessä, paitsi jos on joku järkevä syy. Ja vielä siitä, että käytät pilkkuja korvaamaan pisteitä aivan liikaa. Virkkeistä tulee liian pitkiä ja hieman luonnottomia, kannattaa varoa sitä. Mutta oli taasen hyvää tekstiä. Tähän teemaan voisi alkaa jo tottua, vai? 
