Sotavasara.net

Tässä olen menossa tämän vuoden ropeconiin ja minua kiinnostaa tietää että oletko siellä palkinnon perässä vai pelaatko pelkästään pelaamisen ilosta? Itse menen sinne hyvän peliseuran perään.

Itse menen yleensä turnauksiin/muuten vaan poelaamaan muualle koska ei täällä korvessa muita ole, ja pelaaminenhan on kivaa. Se palkinto on tietysti ihan kiva juttu, mutta kun harvemmin on siihen mitään oikeita mahdollisuuksia, niin ihan huvin vuoksi pelaillaan.

Olen menossa coniin, ja täysin erityisellä armeijalla, jolla on hauska pelata. En odota massacreja, paitsi omalle kohdalleni. Hauskaahan se pitää olla.

Lähden turnauksiin pelaamaan ja pitämään hauskaa. Listan suhteen pyrin sellaiseen, millä voi pelata suurinta osaa turnauskävijöitä vastaan tasaisen ja hauskan pelin. En hio listaa viimeistä piirua myöten, mutta en myöskään pelaa massacre-loss-putki mielessä. Tavoitteena sijoittua keskivälin paremmalle puolelle ja nauttia peleistä.

Minä ainakin menen aina pelaamaan hauskuuden vuoksi, onhan se hienoa jos menestyy, mutta en minä sen takia koskaan pelaa. Minusta ainakin pelistä menee kaikki ilo jos pelataan fiiliksellä että pakko voittaa.

itse menen voitto mielessä ja lähde pettyneenä kotiin

Nagash kirjoitti:itse menen voitto mielessä ja lähde pettyneenä kotiin

Aikasta tuota mielenkiintoinen asenne, tosin ymmärrettäväähän se on joillekkin
Itse en voisi kuvitella itseäni pettyneenä turnauksen jälkeen, tosin ehkä jos joku humalainen iso ukko kaatuu figujeni päälle ne murskaten mutta silti

En minä missään vaiheessa kuvitellutkaan voittavani sitä Kuopion turnausta, tai pääsisi edes lähelle kärkeä, ja näin olen tyytyväinen viimeiseen sijaani. Tässä on pääasiassa asenne, jolla lähtisin mihin tahansa turnaukseen: kunhan menee pelaamaan tuntemattomien kanssa, ja katsomaan miten hyvin sitten osaa. Ja puhumaan schaissea, tottakai. Pääosin turnauksista löytyy mukavaa porukkaa, ja nytkin tutustuin muutamaan henkilöön joista en foorumeilla ollut tiennyt armeijaa enempää. Eli, pelaamaan niihin turnauksiin mennään. Jos lähdetään jokaiseen voittomielellä, saa jossain välissä nielemään kyyneliään, ja se ei ole ikinä kivaa.

ps. Se oli nopista kiinni, hemmetti!!

Yhdyn Runen mielipiteeseen, turnaukseen mennään pitämään hauskaa ja tutustumaan uusiin ihmisiin ja pelaamaan tuntemattomia armeijoita vastaan. Ainahan voittaminen on mukavaa, mutta kyllä se reilun pelin henki on tärkein.
Nyt oli Kuopion turnauksessa lähinnä tarkoituksena ottaa niin erikoinen lista kuin mahdollista ja hankkia niitä tyylikkyys/asennepisteitä. Kyllähän niitä sitten heruikin. Tarkemmin voi lukea tuolta Taisteluraporttiosiosta.

olen turanuspelaaja ja hauskanpito on tuntematon käsite... olen venyttänyt jo mittani ja minulla on eri nopat itselleni ja vastustajalle... menen voittamaan hinnalla millä hyvänsä, en palkinnon perään... haluan vain nähdä kun joku vastustaja itkee. Kaikki ketkä ovat koskaan pelanneet turnauksissa minua vastaan tietävät kuinka paskamainen vastustaja olen ja miksi fairplay on aina 0...

ok, no kysymys ehkä hiukan erikoinen, mutta kantani on varmaan kaikille selvä
:-)

Kyllä kaikki jo tuntevat MakeH:n...

Yhden ainoan kerran olen tehnyt turnausarmeijan voittamismielessä, ja se oli tylsin turnaukseni ikinä (shooty high elf seer councililla on kyllä ikävä pelata). Nykyään teen teema-armeijoita/hupiarmeijoita ja lähden kokeilemaan, kuinka käy. Toisinaan tulee yllätyksiä. "Huonolla" armeijalla pienelläkin marginaalilla voittaminen maistuu aina paremmalta kuin ylipumpatulla min-max-armeijalla massacroiminen.

Ropeconiin olen tulossa samalla asenteella kuin muihinkin turnauksiin, pelaamaan muita kuin kotipaikkakunnan väkeä vastaan. Omasta puolestani pyrin tekemään pelistä miellyttävän kokemuksen myös vastustajalle, ja se tarkoittaa jotain muuta kuin Empiren tykkijunaa tai 40 jezzailia (joista kumpikin on muuten helppo vastus HE seer councilille).

Nagash kirjoitti:itse menen voitto mielessä ja lähde pettyneenä kotiin

<OT>sitten iloinen ylläri oli että erään foorumin käyttäjän takia, (en sano kuka koska voi olla arka paikka) tulin kolmanneksi</OT>

Itse teen yleensä kovan armeijan, ja pyrin kyllä pelaamaan niin hyvin kuin osaan. Pyrin kuitenkin aina pelaamaan mahdollisimman reilusti.

Pisteottelussa suurin mielenkiinto mielestäni on juuri siinä, että väännetään hiki otsalla siitä, kumpi saa pyöräytettyä pelin edukseen, ja mieluusti käytän armeijalistaa hyödykseni mahdollisimman hyvin, sekä pelaan mielelläni kovia armeijoita vastaan. Eli listojani saa minun puolestani sanoa powerplayksi, ja pelitapaanikin kyllä jossain määrin, toivoisin kuitenkin, että pelaajana minua ei kukaan pääse pitämään kuspiänä.. Toki pelin viihdearvo molemmin puolin on tärkeintä pelaamisessa, itse vain pidän eniten tiukasta väännöstä vahvoilla armeijoilla.

Teemakin armeijoillani aina on, joskaan se ei aina noudata sitä, mikä on GW:n perus fluffia. Tyylistä siis kuitenkaan harvemmin tingin tehon kustannuksella.

Fluffikkaisiin kohtaamisiin mielestäni on pisteet jo paras unohtaakin sitten, tai ainakin käyttää niitä lähinnä suuntaa antavina. Näitäkin pelaan varsin mielellään, joskin paljoltihan tuo pelaaminen on kangistunut pitched battlejen vääntämiseen.

Olen kummankin perässä.(Palkinnon ja peli-ilon) Jos on riitaa jostain nii se voidaan ratkaista vaikka 4+ heitolla.

Itse en voi kuvitella, että kun turnauksiin joskus (kymmenen vuoden päästä) lähden, niin lähtisin ainoastaan voitto mielessä ja veren maku suussa. Salibandyssa tällainen asenne on usein oltava, mutta tämä tällainen pelailu on mukavaa vastapainoa. Hauskaa sinne sitten lähdetään pitämään. Minullekin tärkeintä on saada tyylikäs armeija turnauksiin. Maalaustaitoni eivät ole mitän parhaimpia, mutta tulen pyrkimään pelaamaan turnauksissa pääosin kokonaan maalatulla armeijalla. Ja kuten olen monesti todennut, armeijani on melkoisen fluffipainotteinen. En olekaan yrittänyt saada rakennettua örkeille sitä toimivinta pp-armeijaa. Kunhan nyt on tarinoissa esiintyvät yksiköt.

Eli kun tulevaisuudessa pelaatte henkilöä vastaan, jonka nimilapussa lukee Grom Hardhammer, odottakaa massacre voittoja. (Tai sitten jos olen oppinut jotenkin pelaamaan, niin solid voittoja).

MakeH kirjoitti:olen turanuspelaaja ja hauskanpito on tuntematon käsite... olen venyttänyt jo mittani ja minulla on eri nopat itselleni ja vastustajalle... menen voittamaan hinnalla millä hyvänsä, en palkinnon perään... haluan vain nähdä kun joku vastustaja itkee. Kaikki ketkä ovat koskaan pelanneet turnauksissa minua vastaan tietävät kuinka paskamainen vastustaja olen ja miksi fairplay on aina 0...

ok, no kysymys ehkä hiukan erikoinen, mutta kantani on varmaan kaikille selvä
:-)

tuo tuli esille mammutissa.

Kun joskus pääsen turnauksiin aion pelata niin hyvin kuin osaan ja niin hyvällä listalla kun osaan tehdä. Armeijan maalaus on minulle silti a ja o. Armeijan pitää olla näyttä että sillä viittii turnaukseen mennä. Vaikka aionkin pelata tosissani niin en aio olla v-mäinen vastus. Kyllähän pelaaminen voi olla hauskaa vaikka voittaisikin massacrella, vai eikö? Minun mielestä ainakin.

MakeH kirjoitti:olen turanuspelaaja ja hauskanpito on tuntematon käsite... olen venyttänyt jo mittani ja minulla on eri nopat itselleni ja vastustajalle... menen voittamaan hinnalla millä hyvänsä, en palkinnon perään... haluan vain nähdä kun joku vastustaja itkee. Kaikki ketkä ovat koskaan pelanneet turnauksissa minua vastaan tietävät kuinka paskamainen vastustaja olen ja miksi fairplay on aina 0...

Kaunis asenne. Ei voi muuta sanoa, mutta jäät silti kauaksi Einon UK 40k GT seikkailusta. Kyllä oli hauskaa vastustajilla silloin.

Itse, jos turnauksiin jaksaisin lähteä pelaisin suht niin tehokkaalla armeijalla kuin mahdollista ja säännöissä olisin niin tarkka, että kaikki syyttäisivät minua "nipottamisesta", kun en anna heidän käyttää heidän luomiaan sääntöjä. Tässä karisee jo Fair Play pisteitä huimasti, mutta minkäs sille voi, FP pisteitä ei ole luotu kaikkia varten.

Pelaamaan sinne mennään! Ja joskus vahingossa voitetaankin koko turnaus.

Tohtori-SyFilis kirjoitti:Pelaamaan sinne mennään! Ja joskus vahingossa voitetaankin koko turnaus.

Juuri näin!