Sotavasara.net

Tervehdys!

Sain vihdoinkin aikaiseksi Pera-trilogian kolmannen osan. Laitoin tähän samaan viestiin mukaan myös 2 aiempaa Perasta kirjoittamaani raapaletta, niin kaikki uudetkin lukijat pysyvät mukana juonenkäänteissä - ja vanhat voivat muistella.

Niille, jotka eivät ole äidinkielentunneillaan kuunnelleet, kerrottakoon, että "raapale" on tarinamuoto, jossa kirjoituksen mitta on tasan 100 sanaa. Ei yhtään enempää tai vähempää. Lisäksi raapaleessa voi käyttää maksimissaan 15 sanaa otsikkoon tai väliotsikoihin.

Sitten asiaan...


(Pera-trilogian osa 1)

Peran koettelemukset neljännelläkymmenennelläensimmäisellä vuosituhannella

Peralla menee huonosti
Pera ryyppäsi. Vanhempansa ja kotiplaneettansa avaruusitikoiden invaasiossa menettäneelle Peralle elämä tuntui ankealta.

Perasta tulee kaartilainen
Onneksi keisari tarjosi Peralle töitä Perandian viimeisessä maahanlasku-rykmentissä. Kaartilais-Pera leikkautti siilin ja opetteli tappamaan. Pera ei enää ryypännyt – hän kiillotti pyssyään.

Kaartilais-Pera kostaa
Lopulta Pera pääsi kostamaan vihaamilleen avaruusitikoille. Laukaus, laukaus, sarrrrja, sanoi Kaartilais-Peran pyssy vuosi toisensa jälkeen. Kitiini-kuoret poksahtelivat, hurme lensi ja liha lätisi. Viinapulloihin Pera koski vain heitellessään Molotovin-cocktaileja.

Pera perustaa perheen
Haavoituttuaan Pera asettui aloilleen rykmenttinsä värväyskomppanian kouluttajana, rakastui, avioitui ja sai pojan. Pera halusi lapselleen omaansa paremman elämän ja pakotti hänet opiskelemaan oikeustiedettä. Pikku-Pera kuitenkin keskeytti opintonsa ja ryhtyi kokopäiväiseksi miniatyyrimaa-lariksi. Pian Peran vaimo alkoi kaatuilemaan portaissa. Pera ryyppäsi.


(Pera-trilogian osa 2)

Kaartilais-Peran viimeiset koettelemukset neljännelläkymmenennelläensimmäisellä vuosituhannella?

Pera katsoi paraatiunivormunsa rinnuksilla leviävää tummanpunaista tahraa.

- Se oli äidin puolesta, huusi Pikku-Pera hysteerisenä.

Pera otti tukea vaimonsa arkusta, katsoi mustiin pukeutunutta poikaansa ja hänen käsissään olevaa laserkivääriä, jonka piipusta roikkui avaruusitikoiden värikkäitä kitiinikuoren palasia.

- En tarkoittanut -- rakastin äitiäsi -- viina sekoitti pääni --, Pera selitti tuskaisesti.

- Tämä taas on minun puolestani, Pikku-Pera keskeytti ja painoi liipaisinta.

Pera horjahti.

- Sinä et koskaan ymmärtänyt minua tai miniatyyriharrastustani, Pikku-Pera nyyhkytti.

Peran suusta ryöpsähti verta. Hän romahti lattialle ja hänen kädestään putosi ja aukesi pieni mustasta kovamuovista tehty salkku.

- Vain nämä jäivät. Osan isäni sulatti viinapäissään, osa katosi Perandian invaasiossa, Pera korisi. - Toin ne sinulle --


(Pera-trilogian osa 3)

Kaartilais-Peran vihoviimeiset koettelemukset neljännelläkymmenennelläensimmäisellä vuosituhannella

Pikku-Pera katsoi verestävin ja päiväkausien itkun kuivaamin silmin Ulko-Perandian maahanlaskujoukkojen veteraanikodin sairaalavuoteella kuolemaa vastaan kamppailevaa isäänsä.

Isä-Peran ampumahaavat olivat vakavia. Hänet oli mahdollista vielä pelastaa, mutta tarvittava keuhkosiirto oli kallis. Perheellä ei ollut säästöjä tai omaisuutta, mutta Pikku-Pera oli toiveikas.

Hänellä oli yksi mahdollisuus.

Pikku-Pera oli laittanut isältään saamansa antiikkiset Avaruusitikka-armeijan valkometalliminiatyyrit netti-myyntiin ja niistä saatava summa todennäköisesti kattaisi leikkauskulut. Toivoa siis oli.

Pikku-Peran ajatukset keskeytti koputus sairaalahuoneen oveen. Hänen miniatyyripelikaverinsa Minsku-Masa astui sisään.

- Kuulitko jo uutiset, Minsku-Masa kysyi hengästyneenä.

- Mitkä uutiset?

- Games Workshop on juuri julkaissut classic-versiona koko Avaruusitikat-armeijan valkometalliminiatyyrisarajan, Minsku-Masa paljasti.

Peran hengityskone ulvaisi syvään.

Pikku-Pera korkkasi taskumattinsa.

Tuota... nelkytkoon maailmassa figuilua? Vai miten hemmetissä tuo ensimmäinen osa liittyi loppuun. Loppua kohden homma oli kyllä aika mielenkiintoista. Avaruusitikka-armija, mitä seuraavaksi. Ensimmäisessä ja toisessa osassa häiritsivät väliviivat, joita oli ängetty tuonne (ei sitten tiedä miksi...). Mutta muuten juoni oli koskettava, ja mahdollisuus jokaisen figuuripelaajan tulevaisuudesta. Tai jotain. Mutta hieno oli, vaikka vähän hämäräksi jäi, mihin tämä sijoittui. Mutta vielä kerran, ei kai keljännelläkymmenennellä vuosituohannella pelata figuuripelejä...?

lol! Games workshop olisi olemassa viellä vuonna 40000! LOL!

Öhhh... Mitähän tästä nyt sanoisi. Enpä taida sanoa mitään.

En ole kuullut "raapaleesta" vaikka ihan aktiivisesti seuraankin...
Mutta jos nuo ranskalaiset viivat kuuluu raapaleeseen niin ihan mielenkintoista tekstiä niin saa.

Alku oli ehdoton r0k, lopussa keskityit 1½ jaksoa pojan ja isän ampuma välikohtaukseen mutta kaikenkaikkiaan ..hyvä.

Rune kirjoitti: Ensimmäisessä ja toisessa osassa häiritsivät väliviivat, joita oli ängetty tuonne (ei sitten tiedä miksi...).

Ne väliviivat ovat word-tiedostosta tänne siirrettäessä jääneitä tavuviivoja tyyliin "lau-kaus". Siistin tekstin näistä tavuviivoista.

Jos taas tarkoitat viivoja esim. kakkos tarinan kohdassa:

- En tarkoittanut -- Rakastin äitiäsi -- viina sekoitti pääni --

Tällöin mennään ihan suomen kieliopin sääntöjen mukaan. Ensimmäinen ajatusviiva korvaa lainausmerkit suoran esityksen merkkinä ja 2 perättäistä ajatusviivaa taas kertovat, että lainauksesta on jätetty jotain pois tai lause keskeytyy kesken kaiken (vrt. kolme pistettä ennen muinoin).


(18.06. EDITOITU POIS "vuosista-vuosituhat" -kommentti.)


- Dru Perim

Deldar kirjoitti: En ole kuullut "raapaleesta" vaikka ihan aktiivisesti seuraankin...
Mutta jos nuo ranskalaiset viivat kuuluu raapaleeseen niin ihan mielenkintoista tekstiä niin saa.

Kuten yllä jo selvensin, kyseessä ei ole ns. ranskalainen viiva (oikea nimitys lienee muuten luetelmaviiva ja käytännössä sekin on ajatusviiva), jota käytetään luetteloissa, vaan ajatusviiva, joka korvaa lainausmerkit suoran esityksen merkkinä. Näin on helpompi kirjoittaa vuorokeskustelua.

Deldar kirjoitti: Alku oli ehdoton r0k, lopussa keskityit 1½ jaksoa pojan ja isän ampuma välikohtaukseen mutta kaikenkaikkiaan ..hyvä.

Kiitos. Tyyli tosiaan muuttui radikaalisti ekan ja tokan osan välillä ja tarina ei enää edennyt yhtä kiihkeästi, mutta toivoakseni tunnelma oli parempi - sikäli kuin sellaista pystyy raapaleessa luomaan.

EDIT: Tunnustettakoon, että 2 viimeistä tarinaa taantuivat tyylimuutoksen vuoksi vain yhden lopussa paljastettavan idean varassa toimiviksi, kun taas ekassa tarinassa oli ainakin omasta mielestäni usempikin koukku.


- Dru Perim

Hmm.. Tämä Kaartilais-Peran trilogia kyllä herätti tunteita. Tuo eka oli paras, toka ja kolmas eivät yhtä mahtavia, mutta hyviä silti.

Voisin itsekkin koettaa tälläistä, tuntuu hauskalta idealta.

JarLoz kirjoitti:Voisin itsekkin koettaa tälläistä, tuntuu hauskalta idealta.

Kannattaa tosiaan. Raapale on siittä mukava tarinankerrontamuoto, että se ei vaadi suunnatonta kirjoitustyötä. Raapaleessa vaadittava työ tapahtuu lähinnä ajatuksissa ja sitten se ajatus vain viilataan TASAN 100 sanan sisään.


- Dru Perim

PS. Oikeastihan tämä oli vain härski uppi, jotta saisin vielä haavittua pari kommenttia.

neljäskymmenesensimmäinen vuosisata on parin tuhnannen vuoden päässä
Vai onko tarkoituskin?

Tähän on pakko heittää ne siunatut kolme pistettä...

... (<-- kolme pistettä...)

Deldar kirjoitti:neljäskymmenesensimmäinen vuosisata on parin tuhnannen vuoden päässä ;)
Vai onko tarkoituskin?

Jos oli, niin silloin kyllä pyyhkeitä Dru Perimille. Tämän alueen ohjeissa eksplisiittisesti ilmoitetaan, että täällä saa kirjoittaa vain 40K- ja FB-maailmoista. Ei muuta kuin elinikäinen porttikielto Sotuun tälle härskisti sääntöjä rikkovalle käyttäjälle, joka näyttää vieläpä huonoa esimerkkiä muille pikku käyttäjillemme tuomalla tarinoiden ja novellien joukkoon kokonaan toisenlaisen kerronnan muodon, raapaleen.

Nouskaa, veljet. Kohottakaa soihtunne. Polttakaa kerettiläinen!







Ei, minä en käytä hymiöitä. En.

Säästäkää soihtunne ja peukalopuristimenne sillä en nyt kuollaksenikaan ymmärrä mistä ihmeen "vuosisadasta" te puhutte.


- Dru Perim

Tuo oli aika mahtava. Joskus itsekin kirjoitin raapaleen, tiedä nyt mihin syövereihin sekin on kadonnut ajan saatossa.
Todella hyvä tarina, humoristinen, vaikka en nauranutkaan. Mutta harvoin minä yksinäni nauran.
Oivaa viihdettä.

Dru Perim kirjoitti: Tarinanhan sijouttui tarinoiden otsikoiden mukaisesti neljännellekymmenelleensimmäiselle VUOSISADALLE (ei tuhannelle)

Tästä mainitsemastasi vuosisadasta, 41. vuosisadasta eli vuosista 4001 - 5000. Ei siis ole FB eikä 40K.

The Captain kirjoitti:

Dru Perim kirjoitti: Tarinanhan sijouttui tarinoiden otsikoiden mukaisesti neljännellekymmenelleensimmäiselle VUOSISADALLE (ei tuhannelle)

Tästä mainitsemastasi vuosisadasta, 41. vuosisadasta eli vuosista 4001 - 5000. Ei siis ole FB eikä 40K.

Jälkeen Sigmarin? Eikös SoC sijuitu n. vuoteen 5200 tai jotakin sinne päin...?

Muuten Dr. Perim, meinasitko kirjoittaa jatkoa tähän? Tää oli nimittäin aika hyvä ja sinulla on lahjoja. Kirjoita vaikka Pikku Peran koettelemuksista.

Kävin siis ennen tuota edellistä viestiäni hipihiljaa muuttamassa tarinoideni otsikoihin sanan "vuosisata" tilalle sanan "vuosituhat". Eli eivätköhän tarinat ole nyt riittävän kosher foorumille, eikä tätä otsikoihini livahtanutta lapsusta tarvitse enää liiemmin kommentoida.

Kiitos.


- Dru Perim

[OT]

Tapsa kirjoitti:

The Captain kirjoitti:

Dru Perim kirjoitti: Tarinanhan sijouttui tarinoiden otsikoiden mukaisesti neljännellekymmenelleensimmäiselle VUOSISADALLE (ei tuhannelle)

Tästä mainitsemastasi vuosisadasta, 41. vuosisadasta eli vuosista 4001 - 5000. Ei siis ole FB eikä 40K.

Jälkeen Sigmarin? Eikös SoC sijuitu n. vuoteen 5200 tai jotakin sinne päin...?

2500-luvulle j.S.
[/OT]

Rune kirjoitti:Vai miten hemmetissä tuo ensimmäinen osa liittyi loppuun.

Yritin jättää asioita lukijan keksittäväksi, mutta huomaan, että ykkös- ja kakkososan välinen hyppy saattaa olla aika hämärä, joten sorrun nyt "vitsin" selittämisen.

Ykkösoasan lopussa mainittu "vaimon portaissa kaatuileminen" on siis aika yleismaailmallinen eufemismi sille, että mies pahoinpitelee puolisoaan (vrt. "löin silmänkulmani kaapin oveen" -selitys). 2-osa taas alkaa siitä, että Pera on selvästikin pahoinpidellyt vaimonsa kuoliaaksi.


- Dru Perim