Sotavasara.net

Yö oli pimeä ja kylmä, lähes kaikki Ostovskin kylässä nukkuivat mutta yksi henkilö Igor oli vielä pystyssä tulossa paikallisesta juottolasta. Igor,köyhä maanviljelijä vailla perhettä, kulki pitkin kylän raittia ja katseli harmaita kivitaloja joita koristi olkikatto. Tien poikki juoksi rotta ja sudet ulvoivat kylän laidalla. Sitten yht'äkkiä kaikki hiljeni, Igor kuulosteli aavemaista hiljaisuutta kuullen vain omat sydämen lyöntinsä mutta jatkoi kuitenkin matkaansa peloissaan.

Sitten helvetillinen rääkäisy jähmetti hänet paikoilleen, Igor kääntyi katsomaan taakseen ja näki kuuta vasten tumman hahmon, se oli aivan kuin härkä jolla oli kaksi jalkaa ja siivet toisessa kädessä verinen kirves, toisessa taas palava ruoska jonka liekki paljasti olion olevan verenpunainen. Igor oli kauhusta kankea ja tajusi että olion täytyi olla kaaoksen luomus, demoni tai jokin mutta se ei helpottanut hänen oloaan yhtään päinvastoin hän alkoi hikoilla, ja hän tunsi kuinka hänen sydän jyskytti kuin tullakseen ulos rinnasta. Talvi pakkanen nipisteli Igorin kasvoja, hän mietti mitä tekisi.

Metsästä kylän laidalla alkoi tulvia demoneita ne juoksivat peltojen läpi kohti kylää karjuen, nyt kyläläisetkin heräsivät ja etsivät kukin mitäkin kättä pidempää ja pian kylän miliisi oli valmiina.
Demonien verenhimo kuitenkin vei voiton ja miliisi lähti juoksemaan ennenkuin demonit olivat edes lähellä. Demonit hakkasivat miliisin armotta palasiksi repien heidän sisukset ulos jamurskaten heidän päänsä.

Kaiken tuon hälyn keskellä Igor näki pienen pojan olevan joutumassa pienen demonin kirveen alle siinä samassa aika pysähtyi. Igor kuuli jättimäisen olion taivaalla puhuvan, " Igor, sinä voit pelastaa hänet jos otat apua vastaan minulta".
Igor epäröi, lapsen itku kuitenkin vei voiton ja hän hyppäsi kohti häntä huutaen. Igor torjui demonin kirveen iskun paljain käsin saamatta naarmuakaan, tämän jälkeen hän murskasi demonin pään veriseksi mössöksi ja luunsiruiksi.

Igor kääntyi kohti lasta ja meni tämän luokse, mutta lapsi juoksi itkien karkuun äitinsä syliin joka lähti äkkiä pakoon Igorin luota.
Igor huomasi olevansa yksin, ainoa mitä hän kuuli oli demonin möreä nauru,"Igor, sielusi kuuluu minulle"
Igor huusi,"Eiiiiii!" mutta oli liian myöhäistä hän kuului demonille.
----------------------------------------------------------------------------------

Tämmöistä, en piinaa teitä enempää jos oli huono mutta sanokaa se.

Edit/ tuli muten hiton lyhyt

Ihan hyvähänn tuo oli. Vähän tahdikkuutta olisi voinut lisätä ja kuvailua(esim. viimeinen lause olisi voinut olla näin: Kyyneleet silmissä Igor kirosi kohtaloaan ja syvän epätoivon valtaamana huusi taivaalle "EIIII!". Mutta oli liian myöhäistä. Demoni omisti hänen sisimpänsä, hänen sielunsa), mutta tämä kuulostaa mielenkiintoiselta. Jatkuvatko Igorin tarinat? Kävipä paska tuuri kaverilla.

Hmmhmhmhmmhmhm. Elikkä suomeksi: tämä ei ollut parhaita tarinoita mitä olen lukenut. Kirjoitus(tai oikeastaan kielioppi)virheitä oli ikävän paljon, ja lyhyyskin vaivasi. Mutta idea oli kiintoisa (vaikkakin nuo demonit muistuttivat mielestäni (sen perusteella mitä kerroit) sen verran paljon balrogeja että olisit voinut miettiä sitä uudemman kerran, ja vaikkakin sellaisen demonin pää on aika vaikeaa lyödä noin vain muusiksi). Kirjoita lisää ja kuvaile enemmän, kuten Andro jo kehoitti.

no tarina oli yhden illan pätkä mutta seuravaa taidan tehdä "hieman" kauemmin. Kielioppi virheitä pahoittelen mutta äikän tarinoistakaan en ole koskaan saanut 7 1/2 parempaa , yritän tarkistaa seuravaan tarinan niin hyvin kuin osaan tämä oli kuitenkin eka kirjotukseni tänne...

Ja kyllä Igorin tarina jatkuu, hänestä on tulossa chaos armeijani kenraali mutta matka jatkuu vielä...

Tarinassa oli hyvä idea, mutta kuvailua jäin kaipaamaan. Pakkasta joka pistelee Igorin varpaita olisi voinut kuvata, sitten Toistit nimeä Igor liian usein, Igor sitä Igor tätä, helpottaisi jo paljon jos tekisit näin "Igor sitä, hän tätä" toivottavasti tajusit Mutta ideasta pidin tosi paljon, Demonit hyökkäävät pakkasen puremaan venäläiskylään! Aivan loistavaa! Mutta tosiaan, panosta kirjoitusasuun.

juu huomasin itekin tuon igor sitä ja tätä syndrooman, korjaan sit seuraavaan pätkään

ornatkur kirjoitti: Mutta ideasta pidin tosi paljon, Demonit hyökkäävät pakkasen puremaan venäläiskylään! Aivan loistavaa!

Rasismia?

Noh, noh, olihan tämä ihan hyvä tarina, pitääpä sanoa itsekin jotain. Pilkku ja yhdyssana virheitä oli, mutta hyvä kuvailu pelasti sen. Juoni tosin oli liian yksinkertainen, ja taistelua olisi voinut kuvailla enemmän, mutta so what, ihan okei stoori.

Acoparaptor kirjoitti:

ornatkur kirjoitti: Mutta ideasta pidin tosi paljon, Demonit hyökkäävät pakkasen puremaan venäläiskylään! Aivan loistavaa!

Rasismia?

No ei tod! myönnetään, huolimaton viesti taas vaihteeksi... Tarkoitin pisteitä erilaisuudesta.

No, se olikin vain pelkkä pikku zoukki..

Mäh, sen siitä saa kun alakerran lattia lakataan uusiksi ja saa viettää pari päivää aitassa. Heti tulee jo kasa kaikkea tekstiä tännekin. Taitaa taas mennä tämä yö näitä lukiessa... *huokaus*

Niin, tässä oli taas idea todellakin kohdallaan, mutta jokin tekstiä vaivasi. Ehkä vähän hätäilevä teksti. Tapahtumat olivat kuvailtuja kyllä, mutta tapahtuma vaihtui toiseen aina silmän räpäyksessä. Kannattaa hieman jarrutella tekstiä, ja miettiä, mitä hahmo voisi tuntea, mitä hän näkee ja kokee. Tai ehkä ennemmin, miten hän ne kokee ja näkee. Sillä tavalla tutustutetaan lukija hahmoon paremmin. Loppu oli aika jännä (ja itseasiassa aika tyylikäs. Pitäisi itsekin käyttää tuota... ) sitä 'EEEIIIII!!!' repliikkiä lukuunottamatta. Siihen asti homma pysyi mielenkiintoisena, mutta kun tuon viimeisen luki, ei voinut olla repeämättä nauramaan. En hirveästi suosittelisi käyttämään tuota ilmaisua. Mutta kun jarruttelet vähän kerrontaa, homma pysyy hyvin hanskassa.

Ensinnäkin: Käytä pisteitä ja pilkkuja. Eli ei: Mutta oli liian myöhäistä hän kuului demonille, vaan: Mutta oli liian myöhäistä. Hän kuului demonille, tai Mutta oli jo liian myöhäistä, sillä hänen sielunsa kuului nyt demonille. Muuten oli loistava tarina! Opettele vähän äidinkieltä ja That's it! Hienosti kuvailtu.