Sotavasara.net

Mun pelikavereiden into figuihin alkaa hiipua, joten kysyisin jotain hyviä konsteja saada heihin lisäintoa?

ps. Enkä ala maksamaan heille peleistä

Jotkut teemat yleensä toimivat... Mulla ainakin katsottuani jonkun hyvän sota leffan into hammereihin nousee aika rajusti...

Pelottavaa. Just niinku mullakin on käynyt. Asun suhteellisen takapajuisessa kaupungissa, ja täällä ei näitä harrastajia ole kovin paljon. Niistä yksi on jo lopettanut. Joten nuo neuvot tulevat varsin tarpeeseen.
Luulen että yksi tärkeä asia on se että pelaamisen täytyy olla hauskaa. Kukaan ei viitsi pelata jos se on tylsää ja hidasta, mikä meillä on joskus käynyt.

No jos pelaatte aina samaa normaalia matsia niin voi siinä alkaa tylsyyntymään. Pelatkaa vaikka pari hauskaa scaneriota. Ja sitten kokeillette vähän erillaisia tapoja pelata.

Tai hanki uusia pelikavereita...

Koettakaa pelata toistenne armeijoilla. Tai alottakaa kaikki vaikka uudet armeijat

Yksi hyvä tapa on myös tietenkin pitää joku parin kuukauden tauko, sitten salakavalasti esittää joku strateginen taistelu elokuva (fb puolella itseäni miellytti "The Last Samuria") ja huomauttaa hammereista

Toinen on tietenkin se että pelaa skenarioita, vedätte kampanjan tai jopa pienehkö turnaus, pikku rahasta ehkä? esim. 2e sisäänpääsy

Kokeilkaa joitain omia scenarioita, joitan tavallista standardmissionia coolimpia, esim. 40kilosessa kommandotehtäviä, dropship-tehtäviä taikka sabotagea, FaBassa siegejä, salamurhaustehtäviä, taikka missionia, jossa jotain karavaania on suojeltava vastakkaiselle deployment zonelle. Käytätte vain mielikuvitusta.

Voitte myös pelata vaikka kaikki samalla puolella, ja randomisti joku teistä komentaa vihollisjoukkoja. Näin tulee käytettyä tiimityöskentelyä jne..

Whaa, uusi avatari...

Käytätte gw:n uusia scenaario sääntöjä.

skatero kirjoitti:Mun pelikavereiden into figuihin alkaa hiipua, joten kysyisin jotain hyviä konsteja saada heihin lisäintoa?

ps. Enkä ala maksamaan heille peleistä

Erittäin hyvä aihe. Useimmille miniatyyripelit ovat vain ohimenevä tuulahdus, kunnes tulee taas jotakin muuta. Mutta ne jotka niistä erityisesti pitävät säilyvät myös pitempienkin taukojen jälkeen niistä kiinnostuneina. Mutta vuosien karttuessa on silti vaara että kynnys lähteä uudestaan rahastettavaksi sekä uhraamaan vapaa-aikaansa mm. maalaamiseen muodostuu liian korkeaksi.

Leffat yms. innostavat visuaaliset kokemukset ovat lyhytaikaisia. Niillä voit korkeintaan saada yhden pelin aikaiseksi. Todennäköisesti futuurimuodossa, fantasiamaailmassa nimeltä "joskus".

Uudet miniatyyrit ovat seikka joka tepsii joihinkin. Uudessa mallistossa saattaa olla "uhrille" sitä jotakin joka häneen vetoaa. Mutta lähtökohtaisesti hänen kyllä pitää olla kiinnostunut myös itse pelaamisesta.

Vain pelaaminen lisää pelaamista. Vaikeinta on saada ihmiset pelaamaan sen ensimmäisen kokeilu pelin jälkeen se toinen peli.

Mutta mikäli itse pelaaminen on epämiellyttävää niin sitten mitään ei ole tehtävissä. Mutta miksi pelaaminen on epämiellyttävää?
Ohessa pointteja:

- Odotusarvot ovat liian kovat. GW:n kauniissa kuvissa syntyy täysin epärealistinen käsityskeskiverto warhammer-pelistä. Kuvissa on paljon maastoa ja kauniisti tehdyt miniatyyrit. Lisäksi saattaa löytyä vielä taustalakanoita yms. soopaa mitä kellään ei ole kotonaan. Ei ollutkaan fanfaareja eikä huikeita toimintakohtauksia. Grafiikkakin oli huonoa.

- Pelin olosuhteet ovat epämieluisat. Onko pelipöytä keittiössä jossa on ympärillä kaikennäköistä häiriötekijää, lapset, kissat, pikkusiskot? Onko pöytä riittävän iso ja muutakin kuin valkoinen lakana maastona? Onko pelitila yleisesti ottean lämmin paikka jonne on kiva ja erityisesti helppo tulla? Onko pysäköinti ja kulkuyhteydet mukavat, onko pelitila käytössä nopeammallakin aikataululla? Vaatiiko pelin pystyttäminen huonekalujen siirtämistä ja massiivista muutto-operaatiota? Kaikki nämä seikkoja jotka nostavat viitsimiskynnystä. Ja laskevat yleistä innostusta.

- Kalenteri. Sovi aika. Pidetään ajasta kiinni. Älä itse muuta aikaa, voit olla varma että seuraavan ajan löytyminen onkin vasta kuukauden päästä. Ole ajoissa!

- Maalaa miniatyyrit. Pelatkaa niitä pelejä joihin teillä on jo valmiit figut. Vaikka haluaisitkin jo esitellä kaverillesi uutta uber-archaon armeijaasi, mutta kun vielä peliä aloittaessasi liimailet ukkoja pohjiin kiinni on pelillinen kokemus taas aivan jotain muuta. Eli älä pelaa maalaamattomilla ja valmistaudu hyvin.

- Pelityyli. Jos haluat pelata kavereittesi kanssa pidä heidät kavereina myös pelin aikana. Pelatkaa peliä YHDESSÄ ei toisianne vastaan. Kentällä Orkit ja Haltijat taistelevat keskenään, pelaajien tehtävänä on nauttia sivusta että kuinka siinä sitten kävikään. Mikäli voittaminen on sinulle pelin päämäärä voitkin sanoa hyvästi ystävillesi. Ennen kuin voi voittaa tai hävitä täytyy päästä pelaamaan. Mikäli pelikokemus oli vastustajallesi pelkkää toisen vyörytystä niin sääntöteknisesti kuin armeijalistan ylivertaisuudellisesti, voit jälleen kerran unohtaa pelit tulevaisuudessa. Ole kohtelias ja muistuta kanssapelaajaa hänelle edullisista asioista jos hän pelin tiimellyksessä ne unohtaa. (Muistithan ampua silla basiliskollasi?, tai vihjaa; mihis toi basiliski vielä sitten ampuu?)

- Lainaa figujasi. Anna kaverinkin pelata niillä, etenkin jos hänellä ei ole lainkaan tai ei vielä maalattuna.

Tässä teille muutama kultajyvä. Carpe diem.

Boltteri kirjoitti:Käytätte gw:n uusia scenaario sääntöjä.

[OT]
Surkea yritys tehdä tikusta asiaa. Ne eivät nimittäin tarjoa mitään muuta uutta kuin sen että se objective ei ehkä olekaan keskellä pöytää ja vastapuolille sama. Mini kamppanjana kyllä toimii, mutta skenaarionimistä huolimatta taistelut ovat juuri nimenomaan samoja.

archon kirjoitti:(skenaariogeneraattorista)

Surkea yritys tehdä tikusta asiaa. Ne eivät nimittäin tarjoa mitään muuta uutta kuin sen että se objective ei ehkä olekaan keskellä pöytää ja vastapuolille sama. Mini kamppanjana kyllä toimii, mutta skenaarionimistä huolimatta taistelut ovat juuri nimenomaan samoja.

En rupea väittelemään nimistä, mutta ainakin omien havaintojeni mukaan skenaraattori on oikein mukava omaan tarkoitukseensa. Tarkoitus on nimittäin tarjota vaihtoehtoja pitchedille, mutta kuitenkin samoilla ennakkovalmisteluilla eli ei juuri millään.

Sääntökirjan skenaarioissa on se vika, että niiden käytöstä pitää sopia hyvissä ajoin, laatia armeijat eri pistemäärillä ja periaatteilla ja parhaimmillaan vielä kehitellä erikoismaastoa. Käyhän se jos on aikaa. Tällöin kyse on nimenomaan erikoisskenaariosta, jota ei pelata geneerisellä armeijalla.

Skenaraattori taas on tarkoitettu tilanteeseen:

<Armo> Moi, pääsin sittenkin tulemaan.
<Jorma> 1337, mitäs pelataan? Aikaa ois kaksi ja puoli tuntia.
<Armo> Pitchediä? Ei ole muuhunkaan listaa tai figuja.
<Jorma> Ei helkkarissa aina sitä.

Mikä tahansa 2K (tai muu määrä) -armeija kelpaa sellaisenaan. Lisäksi pelit ovat ainakin jossain määrin reiluja symmetrisestä pistemäärästä johtuen. Äkkiseltään pelatuissa 2x vs 1x -skenaarioissa toinen joutuu dumppaamaan puolet pois tai toinen tuplaamaan noin vain. Lisäksi pitää harrastaa pientä herrasmiesmäisyyttä, ettei isompi puoli ota magiaa koko rahalla ja rymistele ykkösvuorolla komeettoineen täysin hampaattoman vastustajan yli.

Oikea vehje oikeaan paikkaan siis.


Ja sitten niitä innostuksen lähteitä. Hiukan toistoa tulee, mutta nämä on havaittu hyväksi.

1) Tarpeeksi tilaa, maastoa ja aikaa. Kaikkea ei aina voi saada, mutta vähän yrittämällä järjestyy vähintään jotain. Tuossa juuri tein pahvilaatikollisen sekalaista terrainia. Nyt sitä riittää vaikka pöydän kuorruttamiseen kahteen kertaan. Ei tarvitse odottaa avuttomana keskellä aavikkoa, että lohikäärme tulee ja syö.

2) Maalatut armeijat. En ole pistänyt kentälle maalamatonta figua noin kolmeen vuoteen, eikä ole suunnitelmissakaan. Tietysti aivan alussa voi olla himo päästä pelaamaan jo ennen armeijan valmistumista, mutta kannattaa potkia itseään ahterille mahdollisimman nopeasti. Pari deadlinea kuten turnaukset antavat usein kummasti motivaatiota. Kun maalattua tavaraa sitten riittää vaikkapa 1000 pisteen peliin, kannattaa päättää ettei käytä enää mitään maalaamatonta. Jos tahtoo jotain peliin, se tulee myös maalattua.

3) Erilaiset pelit. Nykyään en esimerkiksi harrasta 2000 pisteen FB:a juuri koskaan. Toisaalta kyllästymisen takia, toisaalta siksi että se rohkaisee kaikkein maksimaalisimpaan herohammeriin kaikista pistemääristä. 1500, 2500 tai 2999 tarjoavat paljon enemmän.

4) Kehnot armeijalistat. Pari vuotta jaksaa jahdata optimaalista menestysreseptiä. Jossain vaiheessa kuitenkin iskee typerä olo siitä, miten valtaosa kaikista mahdollisuuksista kerää pölyä hyllyssä siksi että sen suorituskyky sattuukin olemaan 5% optimaalista heikompi. Pelit ovat mielestäni parantuneet merkittävästi sen jälkeen, kun lähipiirissä alettiin käyttää tarkoituksella sekalaisia härölistoja. Jokainen yksikkö voi tehdä jotain ja jokaista myös tarvitaan, kun se yksittäinen menestysresepti puuttuu. Tällä tavalla oppii oikeasti pelaamaan, eikä tarvitse vain valua passiivisena armeijalistan viitoittamaa uraa vuorosta toiseen.

5) Huolella suunniteltu kampanjapelaaminen eli kaikkea edellistä yhdessä ja vähän päälle. Ei irtonaisia 2000 pisteen Archaon vs tykkijuna -matseja vaan 1000-3000 pisteen pelejä erilaisilla tavoitteilla ja maalatuilla, nimetyillä sekä historiankin osalta harkituilla listoilla. Tähän asti en ole vielä ehtinyt, mutta tarkoitus olisi aloittaa pian.

Siinä nyt jotain. Soveltakaa paikalliseen tasoon suhteutettuna.

Älä missään nimessä lähde ase ohimolla -tyyliin pakottamaan heitä pelaamaan. Jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Tämä on tietysti ikävämpi juttu jos et asu suuremmalla paikkakunnalla, mutta kyllä muitakin WH-pelaajia yleensä löytyy, joiden kanssa voit pelailla jos ei kavereita kiinnosta. Tuskin kukaan jaksaa olla 24/7 kiinnostunut figuilusta, ja tauot ovat ihan terveitä juttuja. Itse olen kenties turhankin hyvä esimerkki tästä - Vaikka olen ollut figuilusta kiinnostunut viimeiset 4-5 vuotta, pelejä en kovin montaa kymmentä ole pelannut, eli taukoja on tullut silloin tällöin pidettyä . Ei se toisaalta minua hirveästi haittaa, eikä figujen ostaminen ole juurikaan kaduttanut, etenkin kun nykyään ostan pääasiassa O/M/V -palstalta, tietäen, että figuista voi päästä eroon suuremmitta tappioitta, ja kohtalaisen helposti

Itselle on toiminut myös tuo valmiiden armeijoiden edessä kuolaaminen - esimerkiksi tuolta Tampereen tapahtumasta oli varsin hyviä kuvia hienoista armeijoista - mikä toisaalta inspiroi maalaamaan ja pelaamaan, toisaalta myös hankkimaan uusia armeijoita Kenties mm. tämän vuoksi minulla on valehtelematta 400-500 figua kaapeissa Eipä silti, ei kaduta pätkääkään, koska kohtalaisen harva niistä on GW:n hinnoilla ostettuja - osa on käytettyjä, osa muiden valmistajien figuja

Eipä minulla ole mitään mullistavaa uutta mitä muut ovat sanoneet. Mukavuus, maalatut armeijat, kohtalaisen nopeat pelit, joissa ei tule liikaa riitaa säännöistä - siinä ovat mielestäni aika pitkälti se mitä tarvitaan mukavaan peliin, joita jaksaa pelata uudestaankin.

tässä on kyllä tullut todella monta hyvää juttua, mutta muhun ainakin toi maalaamis ja peli-intoa tuleva kavereiden kesken järjestettävä turnaus. Heti kun kuulin asiasta rupesin maalaamaan ja nyt olen saanut maalattua jo yhden kärryn ja kaksi rykmenttiä jätkiä
nopeammin kuin ikinä.
Enkä ole maalannut niitä edes rumasti.

Varovasti vihjaan, että voisihan sitä kokeilla pelattavaksi muutakin kuin niitä iänikuisia GW:n noppahelvettejä. Jos porukassa on vähänkään historiasta kiinnostuneita, pelejä löytyy. Jos porukassa tekisi mieli pelata vähän pienemmällä/isolla skaalalla, pelejä löytyy. Jos porukasta löytyy strategisteja enempi kuin nopankuluttajia, pelejä löytyy. Jos taas pelaaminen sinällään ei kiinnosta, on vaikea kuvitella keinoja väkisin kiinnostusta herättämään.

Kiitos kaikista vastauksista! Ei ne tauotkaan pahasta ole. Kavereilla on kuitenkin niitä fikuja, niin kyllä ne niillä varmaan joskus vielä haluaa jotain tehdä, kun niihin on uponnut rahaa ihan kivasti...

Itselläni oli sama ongelma, parhaimman ystäväni Texin kanssa. Silloin pelkäsin että hän lopettaa Ropettamisen ja Figuttamisen.
Esittelin hänelle upouutta Armybuilderiäni eikä häntä näyttänyt ekaksi kiinnostavan pätkääkään mutta kun puoltuntia oli kulunut kuulin ihanaisen äännähdyksen joka oli kuin musiikkia korvilleni:
- " Hei muuten, saanko tehä oman armeijani sillä sun tietsikkaohjelmalla?"
Sen jälkeen hän on nyt kerännyt vähän aikaa ja taas piti taukoa, odottelen innolla hänen seuraavaa innostusta.

ei niitten nappien välttämättä pidä olla maalattuja, se on hienoa nähdä kuinka toisen armeija edistyy....(tai ei edisty joissain tapauksissa:) )
sitten on tietenkin kamppanjat, jos saa tehtyä mahdollisimman toimivat kampanja säännöt, niin hupi ei ihan heti lopu
tai aloittaa sellaisen kampanjan joka ei koskaan lopu niin, että aina kun pelataan niitä yksittäisiä pelejä ne liittyy johonkin paikkaan (fluffillisesti tai jotain...)

Mulle kävi karusti. Kaverini on lopettamassa, ja sanoin hänelle että pidä vaikka taukoa niistä (hammereista). Ja hän vaan toteaa:" Joo, vois sitä jonkin aikaa pittääki." Sen jälkeen ottaa 2004 Katalogin esille, selailee hetken ja sitte sanoo: "Noi örkkit ois aika karuja, mutta IG:tä en alkais keräämään, ne on liian ihmismäisiä."

Hassua.