Julius Blood Dragon
Lähetetty: To 10.06.2004 19:46
Juliuksen tarina osa:1
Julius katseli ylpeänä kummulta johtamaansa pyhän Graalin maljan ritari rykmenttiä, joka oli matkalla Marienburgista Mousilloniin. Julius oli roteva, vahva ja rohkea ehkä vähän liiankin rohkea jopa uhka rohkea komentaja ja hänen miehensä arvostivat häntä ja ehkä vähän pelkäsivätkin mutta eivät niin paljon kuin viholliset näet hän oli hyvin pelätty vihollisten keskuudessa.
He siis olivat matkalla Mousilloniin, koska siellä heille annettaisiin tehtävä. Heidän matkansa sujui rauhallisesti ja sää oli hyvä. He olisivat kohta perillä, mutta yhtäkkiä taivas pimeni mustat pilvet lipuivat auringon eteen ja pimensivät taivaan. He ihmettelivät: ”Mitä nyt tapahtui.” Ja he saivatkin
vastauksen kysymykseensä kun heidän selustaan syöksyi mustia ritareita joita johti Graalin ritarilta näyttävä mies mutta, he huomasivat että se mies oli…. Se oli vampyyri! Julius yritti saada joukkojaan järjestäytymään, mutta turhaan hän pääsi perääntymään kymmenen miehensä kanssa läheiselle kukkulalle. Siellä hän järjesti joukkonsa puolustus rintamaan ja valmiiksi ottamaan vastaa mustat ritarit. Kun mustat ritarit syöksyivät heidän kimppuunsa Julius huomasi, että kaikki on menetetty. Hän löi mustia ritareita pois edestään sillä hän yritti päästä haastamaan vampyyrin, joka huitoi Graalin ritareita joita oli enää kolme. Julius pääsi kuin pääsikin Vampyyrin kimppuun, mutta hän oli yksin vastassaan parikymmentä mustaa ritaria ja vampyyri. Hän taisteli urhoollisesti ja hakkasi Vampyyri kaikilla voimillaan ja raivonsa vallassa. Vampyyri sanoi mustille ritareille: ”minä hoitelen hänet.” Ja mustat ritarit perääntyivät muutaman askeleen taaemmas katsomaan kamppailua.
Julius löi taikamiekallaan mutta vampyyrin amuletista sinkoutui valo, joka esti hänen lyöntinsä, hän tuijotti hämillään vampyyriä joka hymyili julmasti ja löi Juliusta. Julius vaivoin ehti torjua sen lyönnin kilvellään. Vampyyri oli vikkelämpi kuin Julius ja löi heti uudestaan Julius väisti lyönnin, mutta lyönti osuikin hänen uljaaseen ratsuunsa. Joka hirnahti ja kaatui maahan. Hän ehti hypätä pois ratsunsa selästä, mutta kompuroi alastulossa. Hän ajatteli jo että hän kuolisi nyt, mutta vampyyri
ei lopettanut häntä vaan kipusi pois ratsunsa selästä ja odotti että Julius nousisi. Julius nousi ja löi kaikilla jäljellä olevilla voimillaan ja haavoitti Vampyyriä, joka huudahti ja löi Juliuksen maahan.
Sen jälkeen Juliuksella kaikki pimeni ja kun hän heräsi… Niin hänen teki…. Mieli verta ihmisen verta! Hänestä oli tullut veri lohikäärme vampyyri!
Juliuksen tarina osa:2
Julius ajatteli mielessään:” Verta….On saatava verta….” Silti sisimmässään hänellä oli jotain hyvää jäljellä ja hän mietti missä hänen miehensä olivat. Hän huomasi olevansa kivisessä huoneessa jossa oli vain hänen upea sänkynsä ja kirjoituspöytä ja vieläpä hän löysi ovenkin. Hän yritti avata ovea mutta se oli lukossa hän potkaisi sitä ja sen saranat katkesivat ja ovi kaatui kiviselle lattialle oven vieressä odottamassa oli se vampyyri, joka Juliuksen tappoi Julius ei tuntenut vihaa tätä kohtaan ja oli rauhallinen ja sanoi: ”Missä minä olen? Ja mitä olet tehnyt minulle? Missä joukkoni ovat?” Tämä kysymysten ryöppy hämmästytti vampyyrin sitten vampyyri vastasi: ”Sinun joukkosi ovat nyt osa suurta veri lohikäärmeiden valiojoukko ratsuväkeä, siihen pääsevät vain harvat ja valitut. Olet kouluttanut joukkosi hyvin ja saat ne armeijaasi saat myös muutamia susia ja lisää mustia ritareita sinun ystäväsi Karlhan hänen nimi on? Hän on viereisessä huoneessa hän tulee myös armeijaasi.
Kuin myös Fritz necromancer. Sinun tehtäväsi tulee olemaan terrorisoida Bretonniaa ja olla uskollinen vampyyri. Ja me olemme piilossa muuta tästä paikasta sinun ei tarvitse tietää. Ja sinusta on tehty… Vampyyri.” Vampyyri nauroi kolkosti. Julius oli hämillään pitkästä puheesta, mutta hän kysyi vielä: ”Kuka sinä olet?” Vampyyri hymyili ja sanoi: ” Olen Adhirash yksi Abhorashin seuraajista.
”Ab-Ab-Abhorashin?!?!” ,Julius änkytti säikähtäneenä. ”Aivan” ,Adhirash sanoi ja hymyili viekkaasti. Sitten Julius horjahti ja melkein kaatui hän sanoi: ”Verta… Minun täytyy saada verta…”
Adhirash huikkasi kahdelle luurangolle, jotka heti lähtivät. Sitten Adhirash sanoi: ”Mene nyt huoneeseesi lepäämään.” Julius teki niin kuin Adhirash sanoi. Hän meni makaamaan sängylleen ja kohta hänen oveensa koputettiin ja sisään tuli kaksi luurankoa jotka toivat kauniin neidon Juliuksen huoneeseen, neito katsoi Juliusta pelokkain silmin ja viattomin kuin koiranpentu jos Julius olisi vielä ihminen hän olisi säästänyt neidon mutta hänen verenhiomo oli liian suuri.
Eikä hän pystynyt enää tuntemaan muuta kuin veren sisällään ja sen suloisen tuoksun kun
hän puraisi neitoa kaulasta hän tunsi miten veri virtasi ja oi miten se tuoksuikaan! Hän käski
luurankoja viemään neidon pois luurangot tekivät työtä käkettyä ja kun ne tulivat takaisin. Ne
kalisivat jotain hänelle, mitä hän ei ymmärtänyt mutta jokin ääni hänen päässään sanoi mene Adhirashin puheille sitten hän ajatteli: ”Enhän minä tiedä missä hän on.” Siinä samassa luurangot huikkasivat hänelle ja hän päätteli että hänen on seurattava niitä hän lähti kävelemään ja näki jonkun ritarin seisovan ja nojailevan seinään mutta tämän kasvoissa ei ollut lihaa van pelkkä pääkallo ritari tervehti nyökkäämällä ja sanoi: ”Epistä sinä pääsit vampyyriksi mut musta tuli tällä ne wighti vaan.” Sitten Julius ymmärsi kuka se ritari oli se oli Karl ”Karl!” Julius huusi, mutta ei tiennyt miksi. Karlillekkin luurangot huikkasivat ja Karlkin lähti mukaan he tapasivat vielä Fritzin,
joka myös lähti mukaan. Luurangot ohjasivat heidät suureen saliin, jossa oli iso katettu pöytä ja tuoleja ja pöydän päässä istui suurella valta istuimella Adhirash pikari kädessään.
Adhirash sanoi: ”Syökää ja juokaa, sen jälkeen saatte kuulla ensimmäisen tehtävänne ja suunnitelmani.”
Nuo ovat ensimmäiset kirjoitukset tänne tarinoihin ja novelleihin, joten toivottavasti pidätte. Ja anteeksi kielioppillisistavirheistä ja kirjoitusvirheistä jo etukäteen. Have Fun!
Julius katseli ylpeänä kummulta johtamaansa pyhän Graalin maljan ritari rykmenttiä, joka oli matkalla Marienburgista Mousilloniin. Julius oli roteva, vahva ja rohkea ehkä vähän liiankin rohkea jopa uhka rohkea komentaja ja hänen miehensä arvostivat häntä ja ehkä vähän pelkäsivätkin mutta eivät niin paljon kuin viholliset näet hän oli hyvin pelätty vihollisten keskuudessa.
He siis olivat matkalla Mousilloniin, koska siellä heille annettaisiin tehtävä. Heidän matkansa sujui rauhallisesti ja sää oli hyvä. He olisivat kohta perillä, mutta yhtäkkiä taivas pimeni mustat pilvet lipuivat auringon eteen ja pimensivät taivaan. He ihmettelivät: ”Mitä nyt tapahtui.” Ja he saivatkin
vastauksen kysymykseensä kun heidän selustaan syöksyi mustia ritareita joita johti Graalin ritarilta näyttävä mies mutta, he huomasivat että se mies oli…. Se oli vampyyri! Julius yritti saada joukkojaan järjestäytymään, mutta turhaan hän pääsi perääntymään kymmenen miehensä kanssa läheiselle kukkulalle. Siellä hän järjesti joukkonsa puolustus rintamaan ja valmiiksi ottamaan vastaa mustat ritarit. Kun mustat ritarit syöksyivät heidän kimppuunsa Julius huomasi, että kaikki on menetetty. Hän löi mustia ritareita pois edestään sillä hän yritti päästä haastamaan vampyyrin, joka huitoi Graalin ritareita joita oli enää kolme. Julius pääsi kuin pääsikin Vampyyrin kimppuun, mutta hän oli yksin vastassaan parikymmentä mustaa ritaria ja vampyyri. Hän taisteli urhoollisesti ja hakkasi Vampyyri kaikilla voimillaan ja raivonsa vallassa. Vampyyri sanoi mustille ritareille: ”minä hoitelen hänet.” Ja mustat ritarit perääntyivät muutaman askeleen taaemmas katsomaan kamppailua.
Julius löi taikamiekallaan mutta vampyyrin amuletista sinkoutui valo, joka esti hänen lyöntinsä, hän tuijotti hämillään vampyyriä joka hymyili julmasti ja löi Juliusta. Julius vaivoin ehti torjua sen lyönnin kilvellään. Vampyyri oli vikkelämpi kuin Julius ja löi heti uudestaan Julius väisti lyönnin, mutta lyönti osuikin hänen uljaaseen ratsuunsa. Joka hirnahti ja kaatui maahan. Hän ehti hypätä pois ratsunsa selästä, mutta kompuroi alastulossa. Hän ajatteli jo että hän kuolisi nyt, mutta vampyyri
ei lopettanut häntä vaan kipusi pois ratsunsa selästä ja odotti että Julius nousisi. Julius nousi ja löi kaikilla jäljellä olevilla voimillaan ja haavoitti Vampyyriä, joka huudahti ja löi Juliuksen maahan.
Sen jälkeen Juliuksella kaikki pimeni ja kun hän heräsi… Niin hänen teki…. Mieli verta ihmisen verta! Hänestä oli tullut veri lohikäärme vampyyri!
Juliuksen tarina osa:2
Julius ajatteli mielessään:” Verta….On saatava verta….” Silti sisimmässään hänellä oli jotain hyvää jäljellä ja hän mietti missä hänen miehensä olivat. Hän huomasi olevansa kivisessä huoneessa jossa oli vain hänen upea sänkynsä ja kirjoituspöytä ja vieläpä hän löysi ovenkin. Hän yritti avata ovea mutta se oli lukossa hän potkaisi sitä ja sen saranat katkesivat ja ovi kaatui kiviselle lattialle oven vieressä odottamassa oli se vampyyri, joka Juliuksen tappoi Julius ei tuntenut vihaa tätä kohtaan ja oli rauhallinen ja sanoi: ”Missä minä olen? Ja mitä olet tehnyt minulle? Missä joukkoni ovat?” Tämä kysymysten ryöppy hämmästytti vampyyrin sitten vampyyri vastasi: ”Sinun joukkosi ovat nyt osa suurta veri lohikäärmeiden valiojoukko ratsuväkeä, siihen pääsevät vain harvat ja valitut. Olet kouluttanut joukkosi hyvin ja saat ne armeijaasi saat myös muutamia susia ja lisää mustia ritareita sinun ystäväsi Karlhan hänen nimi on? Hän on viereisessä huoneessa hän tulee myös armeijaasi.
Kuin myös Fritz necromancer. Sinun tehtäväsi tulee olemaan terrorisoida Bretonniaa ja olla uskollinen vampyyri. Ja me olemme piilossa muuta tästä paikasta sinun ei tarvitse tietää. Ja sinusta on tehty… Vampyyri.” Vampyyri nauroi kolkosti. Julius oli hämillään pitkästä puheesta, mutta hän kysyi vielä: ”Kuka sinä olet?” Vampyyri hymyili ja sanoi: ” Olen Adhirash yksi Abhorashin seuraajista.
”Ab-Ab-Abhorashin?!?!” ,Julius änkytti säikähtäneenä. ”Aivan” ,Adhirash sanoi ja hymyili viekkaasti. Sitten Julius horjahti ja melkein kaatui hän sanoi: ”Verta… Minun täytyy saada verta…”
Adhirash huikkasi kahdelle luurangolle, jotka heti lähtivät. Sitten Adhirash sanoi: ”Mene nyt huoneeseesi lepäämään.” Julius teki niin kuin Adhirash sanoi. Hän meni makaamaan sängylleen ja kohta hänen oveensa koputettiin ja sisään tuli kaksi luurankoa jotka toivat kauniin neidon Juliuksen huoneeseen, neito katsoi Juliusta pelokkain silmin ja viattomin kuin koiranpentu jos Julius olisi vielä ihminen hän olisi säästänyt neidon mutta hänen verenhiomo oli liian suuri.
Eikä hän pystynyt enää tuntemaan muuta kuin veren sisällään ja sen suloisen tuoksun kun
hän puraisi neitoa kaulasta hän tunsi miten veri virtasi ja oi miten se tuoksuikaan! Hän käski
luurankoja viemään neidon pois luurangot tekivät työtä käkettyä ja kun ne tulivat takaisin. Ne
kalisivat jotain hänelle, mitä hän ei ymmärtänyt mutta jokin ääni hänen päässään sanoi mene Adhirashin puheille sitten hän ajatteli: ”Enhän minä tiedä missä hän on.” Siinä samassa luurangot huikkasivat hänelle ja hän päätteli että hänen on seurattava niitä hän lähti kävelemään ja näki jonkun ritarin seisovan ja nojailevan seinään mutta tämän kasvoissa ei ollut lihaa van pelkkä pääkallo ritari tervehti nyökkäämällä ja sanoi: ”Epistä sinä pääsit vampyyriksi mut musta tuli tällä ne wighti vaan.” Sitten Julius ymmärsi kuka se ritari oli se oli Karl ”Karl!” Julius huusi, mutta ei tiennyt miksi. Karlillekkin luurangot huikkasivat ja Karlkin lähti mukaan he tapasivat vielä Fritzin,
joka myös lähti mukaan. Luurangot ohjasivat heidät suureen saliin, jossa oli iso katettu pöytä ja tuoleja ja pöydän päässä istui suurella valta istuimella Adhirash pikari kädessään.
Adhirash sanoi: ”Syökää ja juokaa, sen jälkeen saatte kuulla ensimmäisen tehtävänne ja suunnitelmani.”
Nuo ovat ensimmäiset kirjoitukset tänne tarinoihin ja novelleihin, joten toivottavasti pidätte. Ja anteeksi kielioppillisistavirheistä ja kirjoitusvirheistä jo etukäteen. Have Fun!
En suosittele noin pitkiä. Ja lopputarinassakin pisteitä oli jätetty aika hanakasti käyttämättä, jota ei saisi tehdä. Tarkista vielä, missä kohti kannattaisi pistää se pilkku tai piste. Se nimittäin selkeyttää lukemista todella paljon. Mutta muuten tarina vaikuttaa hyvinkin mielenkiintoiselta. Tuo verenjuontikohtaus oli kuin suoraan jostain Huussin Nuori Veri novelleista. 
Noh, jokainen vetäkööt omat johtopäätöksensä tuon kommentin vakavuusasteesta. 
Mitäs yritit sanoa?