Tehtävän anto, WH.40k novelli
Lähetetty: Pe 11.06.2004 11:24
Terve kaikille ja tervetuloa lukemaan Jeshin uutta novellia. Pääsymaksu on 50 euroa. Kiitos:
__________________________________________________
Tehtävän anto
By: Jesh
Tim Catodan nojasi rentoutuneena syvemmälle yksityisaluksensa tuoliin ja puhalsi raottuneiden huuliensa välistä vihertävää savua. Tim oli aina rakastanut mukavuuksia, varsinkin Khur’dulista tullutta tupakkaa. Savukkeen aromi oli hienostunut ja se oli suosittu mukavuus Nor-sektorin salamurhaajien keskuudessa. Eritoten Mustien Silmien, johon Tim vastahakoisesti kuului.
Tim henkäisi uudestaan syvään vihertävää savuketta ja huokaisten antoi savun lipua hänen huuliaan pitkin ilmaan. Tunne oli hurmiollinen. Hän oli viime aikoina työskennellyt monille asiakkaille, eikä hänellä ollut usein aikaa rentoutumiseen, tai ajan viettoon tyttöystävänsä Katherinen kanssa, mutta tälläisinä hetkinä hän vakavasti harkitsi kuuluisan uransa salamurhaajana lopettamista. Hän tunsi kuinka lämpö levisi kihelmöiden hänen jänteviin, mutta kipeisiin lihaksiinsa. Timin koko olomuoto rentoutui ja salamurhaajan silmät loistivat tupakan loihtiessa hänen silmiinsä lukemattomia värejä. Hän tunsi kuinka hänen mielensä tuntui sammuvanan yhä syvemmälle, jokaisen ihanan henkäyksen saattamana…
-’’Laskeutuminen planeetalle Keghadis alkaa viiden minuutin kuluttua.’’, mekaaninen ääni sanoi yhtäkkiä saaden rentoutuneen Timin säpsähtämään.
-’’Perhanan perhana…’’, Tim kirosi ja avasi ärtyneenä silmänsä. Hän laski kätensä ärtyneenä ohjaimen ohjauslaitteistolle. Muutaman napin painalluksen jälkeen vihreä valo syttyi ohjaamon katossa roikkuvaan näyttöön saaden metallisen varren ja sen päässä roikkuvan näytön laskeutumaan alas katosta. Näyttö oli ensiluokkaista, aivan kuten kaikki muukin Timin imperilalisessa V8-tähtialuksessa. Alus oli vuosien säästön tulos ja se oli osoittanut arvonsa monissa vaarallisissa tilanteissa. Solakkine ja vaaleine muotoineen alus oli nopea ja erittäin hyödyllinen apuväline Timin työhön. Harvinainen alus, jonka alkuperän huhuttiin jopa löytyvän kaukaiselta teknologian pimeältä ajalta. Tim ei kuitenkaan välittänyt huhuista, eikä hän sen puoleenkaan välittänyt aluksensa turvallisuudesta varkailta. Jokainen täysjärkinen varas miettisi kahdesti ryöstöä nähdessään Mustien silmien merkin aluksen kyljessä.
Mustien Silmien salamurhaajaliitto oli huhujen mukaan Nor-sektorin suurin ja vaikutusvaltaisin liitto. Norista löytyi kymmeniä Mustien Silmien hallitsemia planeettoja ja liitolla oli hallussaan valtavat määrät resursseja ja sotavoimia. Kuitenkin kaikkein pelätyin osa itse liitosta oli Mustien Silmien salamurhaajat. Kymmenien vuosien koulutus ja uskomattoman rankat olosuhteet Mustien Silmien päämajassa planeetta Aron 5:llä loivat yhtiä Imperiumin parhaita salamurhaajia, joita jopa Keisarillisen Inkvisition huhuttiin palkanneen poistamaan kerettiläisiä, psyykikoita, tai kaaoksen mätiä palvelijoita Officio Assassinorumin epäonnistuessa.
-’’Katotaas, katotaas…’’, Tim lausahti hitaasti ja katseli näyttöä raapien samalla leukaansa. Parransängen kutittaessa Timin sormia, salamurhaaja huomasi tutkanäytöstään sangen mielenkiintoisen asian. Hänen perästään löytyi kaksi alusta kantaen Imperiumin merkkiä. Näiden alusten kurssi oli täsmälleen sama kuin Timinkin ja nekin olivat nähtävästi matkalla Keghadikselle, Hive-planeetalle, jossa Tim saisi ohjeet seuraavaan työhönsä. Naurahtaen Tim laski sormensa ohjauslaitteistolle ja palautti näytön kattoon.
Siis meitti on siellä parin minuutin kuluttua, hän mietti hymyillen ja siristäen silmiään hän katsahti aluksen ikkunasta ulos. Synkkä harmaa planeetta erottui edessä ja sen tumma pinta tuntui sulautuvat kylmään ja tyhjään avaruuteen täydellisesti. Ja meitin perässä on Imperiumin tähtialuksia? Eivät kai ota mitään riskejä palkatessaan mut. Hymy levisi suuremmaksi salamurhaajan kasvoille. Ei siis mahdollisuutta luistaa tästä tehtävästä enää? Noh, inkvisiittorit taitavat tällä kertaa todella kaivata palveluksiani. Heidän puolestaan toivon, että heidän rahavaransa ovat suuret, Tim mietti naurahtaen ja tarttui ohjaussauvoihin lisäten aluksen vauhtia.
-’’Rauhallisesti kulta, rauhallisesti…’’, Tim kuiskasi ja tarttui ohjaussauvoihin hellästi ja käänti niitä laskeutumiseen sopivaan asentoon. Alus liikkui sauvojen mukana ja hitaasti se kääntyi suoraksi ilmassa. Hymyillen Tim sääti laskeutumistelineen irtautumaan aluksen alaosasta ja sulki hitaasti yksikerrallaan aluksen moottorit. Salamurhaaja istui tiukasti penkillään ja sulki silmänsä odottaen laskeutumista, mutta Tim meinasi siltikin lennähtää päistikkaa naamalleen ohjauslaitteistolle aluksen laskeutuessa kovan tömähdyksen saattamana. Avaten silmänsä Tim nousi tuoliltaan ja pyyhkäisi Khar’dul-tupakan tumpit sylistään ohjaamon likaiselle lattialle. Vihertävät tumpit leijailivat lattialle levittäen vihreää pölyä mennessään. Salamurhaaja ei ollut niitä ihmisiä jotka välittivät siisteydestä, eikä epäsiisteys ollut koskaan haitannut häntä, mutta Tim ei kuitenkaan voinut olla huokaisematta nähdessään lattialla lojuvat tyhjät viinapullot ja tupakantumpit. Kuitenkin hänelle tuttuun rentoon tapaansa hän vain kohautti olkapäitään ja päätti antaa Katherinen hoitaa aluksen siivouksen kun hän seuraavaksi pääsisi kotiin. Raapien parransänkeään Tim katsahti ikkunasta ulos ja tarkasteli tarkkaavaisena ympäristöään.
Tim oli laskeutunut jättimäiseen betonista rakennettuun halliin. Hive-planeetoille tuttuun tapaan Keghadiksenkin ilma oli läpi saastunutta, eikä sitä pystynyt hengittämään, joten planeetan asukkaat viettivät suurimman osan elämästään jättimäisissä pilvenpiirtäjä kaupungeissa. Halli oli avara ja sen katto ylettyi satojen metrien korkeuteen ja Tim näki satunnaisesti muita aluksia lentelevän ulos ja sisään hallin katossa olevista putkista, joita pitkin oli mahdollista kulkea planeetan pinnalle. Salamurhaajan huomio ei kuitenkaan ollut kiinnittynyt hänelle jo tuttuun ympäristöön, vaan hänen aluksensa edessä odottavaan seurueeseen, inkvisiittori Sallerukseen ja tämän seurueeseen. Timin silmät kapenivat hänen huomatessaan hopeiset ja ylväät hahmot inkvisiittorin takana.
Harmaita ritareita.
Ne siis osas odottaa meittiä, eivätkä ne luota muhun pirun vertaa, Tim mietti. Huokaisten salamurhaaja asteli varmin ja ripein askelin alustaan pitkin kunnes saapui hänelle erittäin tutun huoneen eteen, asevaraston eteen.
-’’Äh, mun pitää siis jo varustautua nyt…’’, hän huokaisi ja hieraisi sänkeään.
Rutiininomaisesti Tim näpytti koodin ovessa kiinni olevaan turvajärjestelmään. Vihreän välähdyksen saattamana, huonetta suojelevat panssariovet alkoivat avautua. Salamurhaaja odotteli oven avautumista, kunnes astui lumivalkean huoneen sisään ylpeän hymyn levitessä Timin nuorille kasvoille.
’’Voi kyllä…’’, Tim sanoi hymyillen nähdessään huoneen seinillä roikkuvat erillaiset aseet. Las-aseiden, automaattiaseiden, voima-aseiden ja monien muiden tunnettujen aseiden näkeminen sai Timin aina yhtä hyvälle tuulelle. Huone hämmästyttävän iso verrattuna muuhun alukseen ja sen koko oli melkein seitsemän neliömetriä joka suuntaan, myös korkeussuunnassa. Huone oli täysin valkea, eikä sieltä löytynyt aseiden lisäksi mitään muuta. Verrattuna muun aluksen törkyisyyteen asevarasto oli täysin puhdas. Edes ohutta pölykerrostakaan ei löytynyt huoneen nurkista, eikä pieniäkään tahroja erottunut lumenvalkeilta seiniltä. Tämä oli kuitenkin vain varotoimenpide, koska Tim halusi pitää aseensa parhaassa mahdollisessa kunnossa. Monimutkaisten tappovälineiden, kuten Nemesis-mahtiaseen, tuli olla parhaassa mahdollisessa kunnossa Timin epätavallisen vaarallisen työn aikana. Jos pienikin kivensiru onnistuisi pääsemään näiden korkeatasoisten aseiden virtapiireihin, tai pienikin pölytukko tukkimaan aseen virtakanavia, niin seuraukset vaarallisissa tilanteissa olisivat sellaista tasoa, jota Tim halusi välttää keinoilla millä hyvänsä.
Hymyillen salamurhaaja asteli huoneen poikki katsellen rakastavasti jokaista asetta, oli se sitten teräase, tai ampuma-ase. Jokainen esine oli muisto eri töistä ja planeetoista. Tim nosti erään taidokkaasti koristellun ja valmistetun aseen seinältä ja siveli sen kylmää ja metallista pintaa rakastavasti.
-’’Ah… ’’Musta pantteri’’, paras ampuma-ase jonka eldar-liittolaiseni pystyivät minulle toimittamaan…’’, hän kuiskasi ja katsahti silmät loistaen aseen mustaa metallista pintaa, sekä aseen virtaviivaista muotoa. Ase muistutti muodoltaan ja ulkonäöltään eldareiden shuriken-katapulttia, mutta sitä se ei ollut. Sisään rakennetun pienois plasma-generaattorin ansiosta ase oli erittäin vaarallinen, jopa sanottiin, että aseen osumasta ei selviäisi, koska aseen teho ei pienentynyt, taikka vähentynyt vaikka plasma generaattori oli pieni, jopa pienempi kuin Imperiumin plasma-pistooleissa. Eldareiden teknologian ansiosta ase ei ollut myöskään omistajalleen vaarallinen, toisin kuin Imperiumin karkeat plasma-aseet. ’’Tämä kulta pelasti meitin sieltä… Perkule kun oli täpärä mesta…’’. Hymyillen Tim katseli asetta hetkisen miettien sen historiaa, mutta lopulta asetti aseen hitaasti ja hellästi takaisin seinälle. Tim käänsi katseensa ja vilkuili ympärilleen hetkisen, aivan kuin etsien jotain, mutta lopulta löytäen etsimänsä aseet. Rennosti kävellen salamurhaaja asteli huoneen poikki ovelta sen vastakkaiseen päätyyn. Hänen edessään oli laatikko, ainoa koko huoneesta. Muut aseet olivat kiinnitetty seinille, mutta nyt Timin edessä seisoi vain kultainen laatikko yhdellä yksinkertaisella merkillä: Mustien Silmien merkillä. Nähdessään pahamaineisen merkin Tim vakavoitui yhtäkkiä.
Tim oli vihannut aina Mustia Silmiä, vaikka olikin heille velkaa koulutuksensa ja nykyisen elämäntilansa. Mustat Silmät hankkivat pahamaineiset salamurhaajansa eri puolilta Imperiumia, mutta tapa jolla he hankkivat salamurhaajia sai Timin käden puristumaan nyrkkiin raivosta vieläkin. Hänet, kuten monet muutkin lapset oltiin riistetty oikeilta vanhemmiltaan kuusi vuotiaina. Tim muisti vieläkin hämärästi synkän päivän, jolloin tultuaan ulkoa leikkimästä hän oli löytänyt äitinsä silvotun ruumiin. Synkkä mies oli seisonut hänen edessään auringonvalon sokaistessa Timin ja hän ei vieläkään tajunnut miten paljon tapahtuma oli vaikuttanut häneen. Mies oli sanonut tulleensa hakemaan hänet suureen maailmaan palvelemaan ihmiskunnan pyhää Keisaria, jonka legendan jokainen kuusivuotias lapsikin jo tunsi. Kaikista pienen lapsen ponnisteluista huolimatta hänet raahattiin kyynelsilmin pois kotoa Aron 5:lle, Mustien Silmien kotimaailmaan, koulutettavaksi salamurhaajana. Vasta kun koulutus oli ohi, oli Tim tajunnut miksi hänet oltiin riistetty hänen vanhemmiltaan ja tieto sai hänet edelleenkin voimaan melkein yhtä pahoin kuin silloin, kun hän oli tajunnut totuuden ensimmäistä kertaa. Ainut syy miksi hänet oltiin riistetty vanhemmiltaan, oli Mustien Silmien sairas halu saada parhaimmat ja verenhimoisimmat salamurhaajat koko galaksissa. Heidän mukaansa stressi ja kauhunkokemukset, sekä omien vanhempiensa kuoleman näyttäminen niiden käsistä, joista tulisi lapsen uusia mestareita, saisi lapsen jo varhaisella iällä unelmoimaan kostosta ja siitä hetkestä jolloin heillä olisi mahdollisuus kostaa rakkaimpiensa kuolema. Väkivaltaisuus luo väkivaltaisuutta, niin he olivat ajatelleet, mutta samalla he olivat itse saaneet satoja vahvoja vihollisia heidän omista kostonhimoisista riveistään, heidän omista
salamurhaajistaan.
Yhtäkkiä häntä viilsi ja kylmäsi otsasta. Hän kouraisi vihaisesti otsaansa ja kirosi. Usein miettiessään menneisyyttään hänelle tapahtui sama oire. Kylmä vihlonta, sekä tyhjyyden tunne rintakehässä yrittivät häätää menneisyyden pois, melkein kuin piilottaen jotakin.
Pudistaen päätään Tim hääti surullisen vihaiset ajatuksensa päästään. Syy, miksi hän vielä piti Mustien Silmien salamurhaajien merkkiä, oli se, että liiton rekistereissä hänet luokiteltiin kuuluvan liittoon, sekä siksi, että merkki herätti pelkoa Norissa ja oli täydellinen työkalu kaupankäynnissä ja muissa vähemmän miellyttävissä asioissa.
Hän hieraisi kultaista laatikkoa sormellaan ja irvisti pienen sähköiskun kulkiessa hänen jäntevän ruumiinsa läpi. Sähkö ei kuitenkaan ollut vaarallista ja se vain ilmoitti, että laatikon puolustusjärjestelmät tunnistivat Timin omistajakseen. Laatikon päällykseen avatui pikkuruinen luukku ja sieltä kohosi vielä pienempi näppäimistö, johon koodi laatikon avaamiseksi kirjoitettiin.
-’’32xOsj8’’, Tim kuiskasi näpytellen kirjaimija ja numeroita näppäimistöön. Hetken kuluttua pieni nappi näppäimistön vasemmassa yläkulmassa alkoi loistaa vihreää kirkasta valoa häikäisten Timin silmiä, se oli merkki siitä, että koodi oli oikea ja Tim saattoi nyt ottaa esiin aseet laatikon kätköistä. Kimmeltäen kultainen laatikko avatui hitaasti päästämättä ääntäkään ja Tim astahti taaksepäin katsellen rauhallisesti laatikon sisältöä. Laatikko oli vuorattu sisältä mustalla pehmeällä kankaalla ja sen sisällä makasi pari veitsiä, sekä kaksi metallista hansikasta. Silmät loistaen Tim kurkisti sisään ja huokaisten helpotuksesta hän huomasi veitsien olevan kunnossa. Tim asteli hitaan rauhallisesti laatikon eteen ja laski käsiään hitaasti kohti laatikon sisältöä. Nopeasti hän kuitenkin joutui tarraamaan villisti tärisevään käteensä ja kokoamaan nopeasti hermostuneita ajatuksiaan. Hän tiesi mitä tapahtuisi jos hän tulisi koskeneeksi edes hieman veitsiin ilman hansikkaita.
’’Hajoittajat’’, niin kuin näitä nimenomaisia veitsiä kutsuttiin, olivat yleisesti ajateltuna vaarallisimmat, tappavimmat, sekä kauheimmat veitset mitä oltiin luotu sitten teknologian pimeän ajan. Itse veitset eivät näyttäneet erikoisilta. Täydellinen sulava ja suora terä yhdistettynä maidonvalkeaan kahvaan antoivat veitsistä vaatimattoman ja mitättömän vaikutelman. Veitsi ei ollut edes mitenkään pitkä, ainoastaan noin kaksikymmentä senttiä pitkä, mutta kuitenkin sillä pituudella veitsen taitava käyttelijä pystyi surmaamaan melkein mitä vain galaksista, saastaisista Nurglen mutanteista, jopa massiivisiin Carnifexeihin. Veitset toimivat kuin mitkä tahansa veitset, mutta niissä oli pari epätavallista seikkaa mitkä tekivät niistä niin vaaralliset. Veitsien sisään oli rakenettu virtapiirit, jotka antoivat aseelle Nemesis-mahtiaseen vaikutukset, vaikka käyttäjällä ei olisi psyykkisiä kykyjä, mutta käytellessään veitsiä kantajan nopeus, lihasmassa ja taidot virittäytyvät äärimmilleen, joskus jopa rajojen yli. Tämä nimenomainen seikka teki aseista tappavan vaaralliset, mutta kaikella tällä voimalla oli kuitenkin hintansa. Vaikka ase nostaakin esiin kantajan täydet ja täydelliset voimat, se tuhoaa myös käytön jälkeen kantajansa. Voima minkä ase vapauttaa on liian suuri käyttäjän ruumiille ja käytön jälkeen voimien hiipuessa myös käyttäjän ruumis tuhoutuu hitaasti mureten tuhkaksi. Timillä oli ollut onnea nähdä aseen vaikutus kantajlleen hänen suorittaessaan tehtävää Armageddonissa. Hänet oltiin palkattu tappamaan suuri rikollispäällikkö Ahrag Salad, joka oli paennut Imperiumin pitkää kynttä Armageddonin sodanruntelemalle planeetalle. Ahrag oli ollut veitsen käyttelijä silloin, mutta tämä oli ollut tietämätön veitsiparin vaaroista. Tim oli valmistautunut kuolettavan vaaralliseen tehtävään parhain mahdollisin keinoin, koska tehtävän vaarallisuus oltiin luokiteltu Omega-luokkaan, yhdeksi vaarallisempia tehtäviä, mitä oli ja joista selviytyminen oli erittäin epätodennäköistä. Taistelu Timin ja Ahragin välillä oli ollut kammottava kummankin käyttäessä vaarallisimpaa ja hienointa teknologiaa saatavilla. Veitsen voimat olivat kuitenkin osottautuneet voimakkaimmiksi ja Tim oltiin isketty maahan. Juuri Timin valmistautuessa sulkemaan silmänsä elämän kirkkaalta valolta ja tapaamaan äitiään tuonpuoleiseen, Ahrag kaatui. Veitsi oli alkanut kimmeltämään himmeää sairasta lyijynvihreää valoa ja Ahragin ruumis oli taittunut, kouristellut ja murennut. Näky oli kammottava ja vieläkin yön pitkinä tunteina Tim vavahtui ajoittain hereille hikisenä nähden selvästi edessään sanoin kuvaamattoman kauheasti kuolleen Ahragin murenevan ruumiin. Selvittyään nipin napin Armageddonista, Tim oli kuljettanut veitset mukanaan nähdessään niiden tehon, sekä mahdollisen hyödyn niistä hänen työssään. Monien tutkimusten, sekä monien kohtaamisten jälkeen Tim teetätti itselleen metalliset hanskat, joiden avulla veitsiä pystyi käyttämään turvallisesti ja säätelemään niiden voimia.
Nytkin Tim kumartui hikoillen laatikon puoleen uudestaan liikkuen erittäin hitaasti ja varovaisesti, kurottaen tärisevää kättään kohti hansikkaita. Pitkillä näppärillä, mutta sillä hetkellä tärisevillä sormilla Tim tarttui hanskkaisiin nostaen ne ylös ja huokaisten helpotuksesta. Pyyhkäisten hien pois otsalta ja ohimoilta, Tim asetti metalliset, mutta ohuet ja sulavat hansikkaat käsiinsä.
-’’Nyt meitillä ei ole mitään vaaraa näiden veitsien suhteen…’’, hän kuiskasi hymyillen ja hieraisi kylmällä rautahansikoidulla kädellä sänkeään, jonka hän oli tajunnut kasvaneen liiaksikin ja kaivanneen parran leikkuutta.
Sen ehtii kyllä tehdä myöhemminkin, nyt pitää mennä, Tim ajatteli yhtäkkiä naurahtaen. Ne on odottanut mua jo jonkinmoisen ajan! Aika kyllä rientää mielenkiintoisissa asioissa.
Nyt rauhallisena hän nosti veitset laatikosta ja asetti ne hänen vyöllä roikkuviin tuppeihin, jotka oltiin valmistettu samalla tavalla kuin Timin nyt käsissä olevat metalliset hansikkaat. Nousten laatikon luota, sulkien sen (turvallisuus-koodiin ei ollut enää tarvetta nytkun laatikko oli tyhjä), Tim asteli rivakoin askelin ympäri huonetta ja pysähteli eri puolilla sitä keräillen tarvitsemansa aseet vöilleen ja hihnoilleen. Mestarillisesti valmistetut ’’Kuolemanpistoolit’’, niin kuin näitä kahta asetta kutsuttiin löysivät paikkansa veitsien vierestä nopeaa ja lyhytkantamaista tulitaistelua varten. ’’Musta pantteri’’, eldareiden mahtava ase, löysi paikkansa Timin selässä olevilla hihnoilta erittäin vaarallisia tehtäviä varten. Lukuisia muita pienempiä aseita Tim tuli ottaneeksi mukaan, aina pienistä myrkkuneoloista erillaisiin ja erikokoisiin kranaatteihin. Ollessaan täysin valmis Tim asteli ulos huoneesta, sulki huoneen oven ja valmistautui tapaamaan inkvisiittori Salleruksen aluksen ulkopuolella.
Ankara teräksinen ilme kasvoillaan Keisarin pyhä inkvisiittori Sallerus Gorrester katseli synkin silmin edessään seisovaa sulavaa vaaleaa alusta, jonka kyljessä seisoi uhkaavana Mustien Silmien merkki, joka herätti kunnioitusta jopa hänessä, keisarin inkvisiittorissa, jolla ei pitäisi olla mitään pelättävää Noirin saastaisista salamurhaajista. Salleruksen ilme koveni hänen tajutessaan tämän vieläkin kovemmaksi ja teräksisemmäksi.
Sallerus ei ollut mikään silmän ilo katsella, eikä todellakaan kuulunut niihin viihdyttäviin ihmisiin, jotka saisivat hymyn kasvoille ja iloisen mielen. Päivastoin. Inkvisiittorin synkät kasvot tuntuivat näkemään ihmisydämmiin ja tuntemaan sen synnit, murtaen kaiken iloisuuden ympäriltään ja hiljentämään ympäristön. Inkvisiittori oli synkkä katsella kaljuine ankarine päineen. Salleruksella oli pitkä ja terävä nenä, saaden inkvisiittorin näyttämään petilinnulta, joka vaanii Keisarin vihollisia. Päässään tällä oli leveälierinen musta hattu ja asusteena tällä oli musta-valkoinen kaapu. Asevyöt- ja hihnat kiersivät tiuhaan inkvisiittoria, saaden Salleruksen petolinnun lisäksi myös näyttämään erittäin vaaralliselta ankarine kasvoineen ja kymmenine avarasti esillä olevine aseineen. Kaksi pergamenttiä Keisarin pyhiä sanoja oli kiinnitetty Salleruksen kumpaankin olkapanssariin kruunaten uhkaavan olomuodon. Lentävät servo-kallot liihottelivat jatkuvasti synkän miehen ympärillä kuiskien psyykkisesti tietoja ympäristöstään inkvisiittorin korviin.
Hänen takanaan seisoi täydellisessä järjestyksessä seisoi sata parasta miestä, mitä koko galaksin laajuisesta imperiumista pystyttiin saamaan, Harmaita ritareita, Ordo Malleuksen avaruusmariineja. Täydelliset hopea-kultaiset voima-haarniskat säihkyivät hallin seiniltä tulevista valoista ja mahtavat aseet, joita nämä yli-ihmiset pitelivät humisivat niiden sisällä olevasta voimasta.
Sallerus oli odotellut nyt jo tuntikausia salamurhaajan aluksen saapumista, mutta nyt pitäisi vielä odotella tämän saapumista kasvokkaiseen tapaamiseen hänen kanssaan. Jopa hänen kärsivällisyytensä alkoi olla lopussa, mikä näkyi tämän tavallisesti tyynien silmien salamoimisesta.
Ehkäpä hänet pitäisi teloittaa aikani hukkaamisesta, hän mietti vihan yltyessä hänen sisällään.
Yhtäkkiä aluksen pohjaan kuitenkin aukeni pieni aukko, jonka sisältä notkea hahmo hypähti. Tämä mies katseli tarkasti ympärilleen ja näytti painavansa jokaisen yksityiskohdan mieleensä, mutta virnistys levisi miehen kasvoille tämän nähdessä Salleruksen.
Hahmo oli pukeutunut aivan normaaleihin Imperiumin kansalaisten käyttämiin vaatteisiin: jaloissa tällä oli siniset farkut ja paitana tällä oli valkoinen paita mustien liivien kanssa. Hahmon iho oli vaalea, mikä osoitti, että hän ei ollut ulkoilma ihmisiä ja korpin mustat hiukset tuntuivat vain vaalentavan valmiiksi kalpeaa ihoa. Hahmon piirteet olivat kulmikkaat, mutta monet nuoret naiset olivat kuitenkin huomanneet tämän piirteen mustien hiuksien kanssa antavan tälle miehelle komeat piirteet. Hänellä oli harmaan siniset silmät ja ajamaton parransänki kulki pitkin hänen leukaansa. Salleruksen synkkä katse kohtasi Tim Catodanin iloisen ja arvoituksellisen katseen kanssa kummankin tuntiessa toisensa entuudestaan.
Tim vilkaisi ympärilleen naurahtaen ja asteli kepeästi kohti Sallerusta ja tämän takana seisovia Harmaita ritareja.
-’’Inkvisiittori Sallerus Gorrester, Keisarin pyhä mies…’’, Tim lausahti mahtipontisen pilkallisesti ja virne levisi isommaksi tämän sängekkäille kasvoille.
-’’Tim Catodan, saastainen salamurhaaja, joka pian tulee pääsemään hengestään, ellei hänen kunnioituksensa muutu.’’, sanoi Sallerus hillityllä äänellä. ’’Ja vielä tuossa asussa! Vihertävää pölyä? Khar’dulin tupakkaa? Säälittävää, tuollaiset kaltaisesi syöpäläiset pilaavat Keisarin pyhän valtakunnan.’’ Aistien inkvisiittorin paheksunnan, Harmaat ritarit nostivat panssareihinsa kiinnitetyt myrsky boltterinsa kohti virnuilevaa salamurhaajaa, mutta Sallerus viittasi kädellään näitä lopettamaan, saaden hopea-kultaiset avaruusmariinit laskemaan aseensa.
-’’No kylläpä on vaarallista Keisarin nimeen! Herran tähden, kun ei enää saa edes rauhassa kulkea ilman, että kimppuun hyökkää-’’, pilkallinen Tim sanoi laskien nopeasti Salleruksen takana täydellisissä riveissä seisovat Harmaat ritarit ’’- noin sata imperiumin parasta soturia! Taidatte tarvita palveluksiani tällä kertaa, pyhä mies! Ja vielä mieltymyksiä pilkataan? Varo kieltäsi inkvisiittori, tai löydät sen nuolemassa omaa takapuoltasi piakkoin ja vielä irti revittynä!’’
-’’Menen suoraan asiaan Catodan, koska minulla ei ole aikaa eikä halua asioida kaltaistesi epäkunnioittavien saastaisten otustesten kanssa enemmän kuin on tarvis.’’, Sallerus sanoi.
-’’Kyllä pomo.’’
Sallerus rypisti kulmiaan ja viha leimahti hänen silmissään. Hän oli jo valmis antamaan käskyn Harmaille ritareille Tim Catodanin ennenaikaiseen kuoleman täytäntöön. Hän kuitenkin vain puristi hansikoidut kätensä nyrkkiin viilentäen ajatuksensa. Hän ei antaisi omien tunteidensa mennä yli Imperiumin ja Keisarin yhteisen hyvän. He tarvitsivat tämän miehen palveluksia, eikä ollut enempää aikaa etsiä toista salamurhaajaa korvaamaan Timin paikkaa. Hän tosin vannoi Keisarin pyhään nimeen, että Catodan tulisi myöhemmin maksamaan puheistaan äärimmäisen hinnan.
Kaiken aikaa Tim katseli huvittuneena inkvisiittoria ja tiesi täsmälleen mitä tämä ajatteli. Hän oli jo kauan sitten tullut siihen päätökseen, että tämä tehtävä tulisi olemaan todella vaarallinen, koska inkvisiittorit eivät turhasta palkkaisi salamurhaajia, heillä kun oli Officio Assassinorum, joka hoiti Imperiumin tarpeen poistaa kerettiläiset ja muunlaisen saastan galaksista. Joskus kuitenkin tehtävä on liian suuri jopa Officiolle Assassinorumille hoidettavaksi ja inkvisition on pakko hakea apua muista lähteistä, tai sitten epätavalliset olosuhteet pakottivat heidät siihen. Nyt Tim tiesi varmasti asian ja olipa hän saanut ärsyttää Sallerusta siinä samassa.
Heillä ei ole varaa menettää minua, hän mietti iloisena hyvän asemansa puolesta.
Sallerus yskäisi ja jatkoi:
-’’Kuten hyvin tiedät, niin olemme kutsuneet sinut tänne täyttämään tehtävän, jonka tarkoituksena on poistaa vaarallinen mies, joka tunnetaan nimellä Arbazar Golt, olet ehkäpä kuullut hänestä aikaisemmin.’’.
Tim nyökkäsi yhtäkkiä vakavana. Arbazar Golt oli yksi etsityimmistä miehistä Imperiumista ja hänet tunnettiin myös erittäin vaarallisena, miehenä, joka pystyi tuhoamaan kokonaisia maailmoja voimiensa avulla. Hän oli tullut kuuluisaksi jo vuonna 235.M39 ja häntä oltiin metsästetty siitä saakka. Ensimmäiset tiedot hänestä saatiin, kun Hive-maailma Tarianuksesta menetettiin kontakti. Planeetasta ei kuulunut mitään ja yleisesti sen uskottiin tuhoutuneen, mutta Imperiumin laivaston ehtiessä vuosia myöhemmin paikalle, he tekivät kauhean löydön. Koko planeetta oli kuollut, yksikään elävä sielu ei siellä kulkenut, eikä yksikään ääni kuulunut aitioituneissa kylmissä kaupungeissa, jonne auringon kolkko valo ei enää paistanut. Koko planeetan väestö oltiin raa’asti surmattu, eikä kukaan osannut selvittää miten, ainakaan ennen kuin Ordo Malleus astui kuvioihin. Pitkien tutkimusten jälkeen saatiin selville, että jokin, tai joku oli repinyt suuren aukon todellisuuteen, jota kautta massiivinen demoni-invaasio oli kulkenut. Warpista tulleet olivat kuitenkin kadonneet nopeasti surmatyön jälkeen, eikä niistä, tai niiden kutsujasta oltu kuultu mitään. Tapaus vaipui hitaasti unholaan, kun asiasta ei löydetty mitään jälkiä, mutta Ordo Malleus kuitenkin piti tapausta tiukasti silmällä ja osasto Harmaita ritareita odotti myrsky boltterit ja nemesis-mahtiaseet valmiina. Vuonna 321.M40 kuitenkin galaksin reunalla sijaitsevan Primas 6:stä menetettiin kontakti, täsmälleen samalla tavalla kuin Tarianuksesta. Imperiumi oli melkein valmistanut jo menettämään sen, Ordo Malleus ei kuitenkaan ollut. Salamannopeastu reagoiden, Malleuksen inkvisiittorit ja Harmaat ritarit lähtivät matkaan tarkoituksenaan hävittää demoninen invaasio, tuhota se saastainen otus, joka oli kutsunut demonit maailmaan ja pelastaa Primas 5. He onnistuivat siinä, mutta demonien kutsuja oli päässyt pakoon nipin napin, tuolloin hänet tunnistettiin Arbazar Goltiksi, Tarianuksen entisen hallitsijan lapseksi. Lukuisasti tämän jälkeen Arbazar oli hyökännyt, milloin missäkin galaksin reunalla ja jopa joskus lähellä pyhää Terraa. Lukuisasti hänet oltiin yritetty surmata, mutta kenenkään onnistumatta siinä.
-’’Näyttää siltä, että uusi yritys alkaa…’’, hän mutisi ja hieraisi leukaansa.
Salleruksen synkille kasvoille levisi pieni hymynhäivä tämän nähdessä äsken niin mahtipontisen salamurhaajan niin synkkänä. Hän salli jopa pilkallisen naurun käydä huulillaan, mutta jatkoi nopeasti:
-’’ Ennen kuin kerron muuta, niin kerron sinulle sen, että tämän tehtävän taso on Omega-tasoa ja sinun tulee olla varovainen, hyvin varovainen. Hänet kohdatessasi sinun tulee käyttää kaikkia mahdollisia keinoja tuhota Arbazar. Emme haluaa enempää siviiliuhreja ja se on Keisarin pyhä tahto saada tämä warpin saasta palamaan oikeuden valossa.’’.
Tim nyökkäsi päältäpäin tyynenä, mutta kuullessaan tehtävän olevan Omega-tasoa, hän ei voinut olla säpsähtämättä. Omega-taso, taso, josta selviytyminen oli erittäin epätodennäköistä, taso, jossa kuolema oli yleisin palkka tehtävästä. Tim ei voinut olla tarttumatta ’’Hajoittajiin’’ metallisilla hansikkaillaan.
Sallerus kaivoi viittansa taskusta pienen hologrammin ja napin painalluksen jälkeen tähän ilmestyi pieni läpikuultava kuvajainen painajaismaisesta hahmosta. Jopa synkkä ja melkein tunteeton Sallerus joutui terästämään itsensä katsellessaan sairasta hahmoa, tottumaton Tim meinasi antaa ylen. Hahmo oli pukeutunut samantyyliseen voima haarniskaan, kuin Salleruksen takana seisovat Harmaat ritarit, mutta tämän haarniska oli sairaalloisen, kelmeän vihreä. Hahmo näytti aivan kauhealta, tuntui kuin kirotut kaaosjumalat olisivat vitsailleet kootessaan tämän hahmon. Kokonaiset sisuskalut olivat menneet sekaisin ja ylösalaisin. Känsäinen ja visvainen musta sydän oli sulautunut maksaan sekaisin sykkien sairasta energiaa muuhun ruumiiseen ja ne pilkottelivat haarniskassa olevista reistä, joita löytyi joka puolella. Sarvekas kypärä peitti Timin onneksi pään, mutta jätti pikimustat kimmeltelevät silmät vapaiksi ympäristön tarkkailuun ja suun, josta sairaat kuolaiset vaaleanpunaiset lonkerot kiemurtelivat ulos ja sisään. Jättimäiset kärpäset ja syöpäläiset kiemurtelivat ja ryömivät hahmossa nauttien tämän sairaalla mädällä lihalla. Eripuolilla hahmon panssarissa löytyi merkkejä, jotka jopa Tim tunnisti. Kolme ympyrää kolmion muodostelmassa, kaaosjumala Nurglen merkin.
Katsellessaan tätä sanoin kuvaamattoman sairasta olentoa, Timin päättäväisyys horjui.
Tuo… otus kestää minkä tahansa iskun…, hän mietti väristen inhosta.
Sallerus lausui hiljaa jonkinlaisen rukouksen keisarille ja sulki kiroten hologrammin.
-’’Minulla ei ole tarvetta näyttää tätä kirottua sinulle kauemmin, mutta kerron sinulle jo nyt, että kieltäytyminen tässä vaiheessa ei ole mahdollista. Taisit huomata alukset aluksesi perässä saapuessasi tänne?’’, Sallerus kysyi pilkallisesti ja laittoi hologrammin kaapunsa kätköihin.
Tim nyökkäsi ja katsahti inkvisiittoria syyttävästi.
-’’Älä huoli, ne eivät olleet pelkästään sinua varten. Ne myös vartioivat, ettei Arbazar tule enää livahtamaan jos epäonnistut. Tässä. Niistä voi olla hyötyä sinun etsinnässäsi.’’, inkvisiittori sanoi ja otti kaapujensa kätköistä hopeisen lippaan. ’’Siinä on lueteltu mahdollisia paikkoja joissa Arbazar saattaa piileskellä ja tietolähteitä, jotka saattavat tietää missä hän on.’’.
Tim otti kiitollisena lippaan vastaan ja laittoi sen selkäreppuunsa.
-’’Hyvästä ja olkoon keisari kanssasi.’’, Sallerus sanoi, mutta Tim tiesi, ettei inkvisiittori tarkoittanut sitä. Tälle oli vain tärkeintä tehtävän onnistuminen, ei Timin turvallisuus. Sallerus käännähti Harmaiden ritareiden seuratessa yhtäaikaisesti perässä ja hän lähti marssimaan pois nopein ja rivakoin askelin.
-’’Pyhä mies, miksi ette itse hoida tätä tehtävää? Harmaat ritarit ovat enemmän kuin kykeneviä poistamaan Arbazarin.’’, Tim kysyi valmistautuen itsekkin lähtemään piakkoin.
Inkvisiittori pysähtyi katsahti vihaisena taaksensa.
-’’Emme voi. Me emme löytäisi häntä ja emme voi koota joukkoja tänne. Määräys Terralta.’’.
-’’Miksi helvetissä he tuollaista määräävät?’’.
-Liian lähellä Suurta Nielijää. Liian lähellä Leviathania. Liian lähellä Tyranid-invaasiota…’’, Sallerus vastasi hitaasti antaen äänensä vaipua loppua kohden ja käännähti kohti hallin ovea nopeasti kävellen pois.
Tim katseli hetkisen Salleruksen ja Harmaiden ritareiden menoa.
Leviathan on lähellä… He haluavat Arbazarin pois nopeasti evakuoidakseen planeetan…, hän mietti ja huokaisi. Tehtävästä tuli just paaaljon vaarallisempi…
Tim huokaisi uudestaan ja käännähti kohti alustaan hakeakseen loput tarpeelliset varusteet.
Pieni ryyppy olisi myös paikallaan sen kauheuden muiston pois huuhtelemiseen, hän mietti mieli kirkastuneena, kun viinasta oli puhe.
____________________________________________-
Phuuh, kirjoitin Piiiitkästä aikaa jotakin ja ei ollut Gramrorin ääliömäisyyksiä, vaan ensimmäinen 40k tarinani. Tarina oli parista asiasta erikoinen mielestäni ja voi olla, että ette pidä siitä ollenkaan. Ensiksi se oli todella pitkä, eikä siinä oikein tapahtunut mitään. Usein Sotujen novelleissa oltaisiin saatu paljon aikaan tuossa pituudessa, mutta tässä oli vain tylsää kerrontaa ja dialogia (Toivottavasti ei teidän mielestänne). Toiseksi tämä taisi olla ''prologi'', mutta taisi olla pisin prologi jos se prologi oli (Liikaa prologeja, plääh). Tätä oli todella hauska kirjoittaa, mutta en tiedä mitä te ajattelette. Olihan tämä pitkä ja olisi toiminut pitempänä paremmin ja selittelyä oli liikaa ja niin edelleen. Toivottavasti kuitenkin pidätte. Kriittinen vaihe, oooh! Vaipuuko Jesh syvemmälle masennukseensa? Saamme nähdä, saamme nähdä
.
__________________________________________________
Tehtävän anto
By: Jesh
Tim Catodan nojasi rentoutuneena syvemmälle yksityisaluksensa tuoliin ja puhalsi raottuneiden huuliensa välistä vihertävää savua. Tim oli aina rakastanut mukavuuksia, varsinkin Khur’dulista tullutta tupakkaa. Savukkeen aromi oli hienostunut ja se oli suosittu mukavuus Nor-sektorin salamurhaajien keskuudessa. Eritoten Mustien Silmien, johon Tim vastahakoisesti kuului.
Tim henkäisi uudestaan syvään vihertävää savuketta ja huokaisten antoi savun lipua hänen huuliaan pitkin ilmaan. Tunne oli hurmiollinen. Hän oli viime aikoina työskennellyt monille asiakkaille, eikä hänellä ollut usein aikaa rentoutumiseen, tai ajan viettoon tyttöystävänsä Katherinen kanssa, mutta tälläisinä hetkinä hän vakavasti harkitsi kuuluisan uransa salamurhaajana lopettamista. Hän tunsi kuinka lämpö levisi kihelmöiden hänen jänteviin, mutta kipeisiin lihaksiinsa. Timin koko olomuoto rentoutui ja salamurhaajan silmät loistivat tupakan loihtiessa hänen silmiinsä lukemattomia värejä. Hän tunsi kuinka hänen mielensä tuntui sammuvanan yhä syvemmälle, jokaisen ihanan henkäyksen saattamana…
-’’Laskeutuminen planeetalle Keghadis alkaa viiden minuutin kuluttua.’’, mekaaninen ääni sanoi yhtäkkiä saaden rentoutuneen Timin säpsähtämään.
-’’Perhanan perhana…’’, Tim kirosi ja avasi ärtyneenä silmänsä. Hän laski kätensä ärtyneenä ohjaimen ohjauslaitteistolle. Muutaman napin painalluksen jälkeen vihreä valo syttyi ohjaamon katossa roikkuvaan näyttöön saaden metallisen varren ja sen päässä roikkuvan näytön laskeutumaan alas katosta. Näyttö oli ensiluokkaista, aivan kuten kaikki muukin Timin imperilalisessa V8-tähtialuksessa. Alus oli vuosien säästön tulos ja se oli osoittanut arvonsa monissa vaarallisissa tilanteissa. Solakkine ja vaaleine muotoineen alus oli nopea ja erittäin hyödyllinen apuväline Timin työhön. Harvinainen alus, jonka alkuperän huhuttiin jopa löytyvän kaukaiselta teknologian pimeältä ajalta. Tim ei kuitenkaan välittänyt huhuista, eikä hän sen puoleenkaan välittänyt aluksensa turvallisuudesta varkailta. Jokainen täysjärkinen varas miettisi kahdesti ryöstöä nähdessään Mustien silmien merkin aluksen kyljessä.
Mustien Silmien salamurhaajaliitto oli huhujen mukaan Nor-sektorin suurin ja vaikutusvaltaisin liitto. Norista löytyi kymmeniä Mustien Silmien hallitsemia planeettoja ja liitolla oli hallussaan valtavat määrät resursseja ja sotavoimia. Kuitenkin kaikkein pelätyin osa itse liitosta oli Mustien Silmien salamurhaajat. Kymmenien vuosien koulutus ja uskomattoman rankat olosuhteet Mustien Silmien päämajassa planeetta Aron 5:llä loivat yhtiä Imperiumin parhaita salamurhaajia, joita jopa Keisarillisen Inkvisition huhuttiin palkanneen poistamaan kerettiläisiä, psyykikoita, tai kaaoksen mätiä palvelijoita Officio Assassinorumin epäonnistuessa.
-’’Katotaas, katotaas…’’, Tim lausahti hitaasti ja katseli näyttöä raapien samalla leukaansa. Parransängen kutittaessa Timin sormia, salamurhaaja huomasi tutkanäytöstään sangen mielenkiintoisen asian. Hänen perästään löytyi kaksi alusta kantaen Imperiumin merkkiä. Näiden alusten kurssi oli täsmälleen sama kuin Timinkin ja nekin olivat nähtävästi matkalla Keghadikselle, Hive-planeetalle, jossa Tim saisi ohjeet seuraavaan työhönsä. Naurahtaen Tim laski sormensa ohjauslaitteistolle ja palautti näytön kattoon.
Siis meitti on siellä parin minuutin kuluttua, hän mietti hymyillen ja siristäen silmiään hän katsahti aluksen ikkunasta ulos. Synkkä harmaa planeetta erottui edessä ja sen tumma pinta tuntui sulautuvat kylmään ja tyhjään avaruuteen täydellisesti. Ja meitin perässä on Imperiumin tähtialuksia? Eivät kai ota mitään riskejä palkatessaan mut. Hymy levisi suuremmaksi salamurhaajan kasvoille. Ei siis mahdollisuutta luistaa tästä tehtävästä enää? Noh, inkvisiittorit taitavat tällä kertaa todella kaivata palveluksiani. Heidän puolestaan toivon, että heidän rahavaransa ovat suuret, Tim mietti naurahtaen ja tarttui ohjaussauvoihin lisäten aluksen vauhtia.
-’’Rauhallisesti kulta, rauhallisesti…’’, Tim kuiskasi ja tarttui ohjaussauvoihin hellästi ja käänti niitä laskeutumiseen sopivaan asentoon. Alus liikkui sauvojen mukana ja hitaasti se kääntyi suoraksi ilmassa. Hymyillen Tim sääti laskeutumistelineen irtautumaan aluksen alaosasta ja sulki hitaasti yksikerrallaan aluksen moottorit. Salamurhaaja istui tiukasti penkillään ja sulki silmänsä odottaen laskeutumista, mutta Tim meinasi siltikin lennähtää päistikkaa naamalleen ohjauslaitteistolle aluksen laskeutuessa kovan tömähdyksen saattamana. Avaten silmänsä Tim nousi tuoliltaan ja pyyhkäisi Khar’dul-tupakan tumpit sylistään ohjaamon likaiselle lattialle. Vihertävät tumpit leijailivat lattialle levittäen vihreää pölyä mennessään. Salamurhaaja ei ollut niitä ihmisiä jotka välittivät siisteydestä, eikä epäsiisteys ollut koskaan haitannut häntä, mutta Tim ei kuitenkaan voinut olla huokaisematta nähdessään lattialla lojuvat tyhjät viinapullot ja tupakantumpit. Kuitenkin hänelle tuttuun rentoon tapaansa hän vain kohautti olkapäitään ja päätti antaa Katherinen hoitaa aluksen siivouksen kun hän seuraavaksi pääsisi kotiin. Raapien parransänkeään Tim katsahti ikkunasta ulos ja tarkasteli tarkkaavaisena ympäristöään.
Tim oli laskeutunut jättimäiseen betonista rakennettuun halliin. Hive-planeetoille tuttuun tapaan Keghadiksenkin ilma oli läpi saastunutta, eikä sitä pystynyt hengittämään, joten planeetan asukkaat viettivät suurimman osan elämästään jättimäisissä pilvenpiirtäjä kaupungeissa. Halli oli avara ja sen katto ylettyi satojen metrien korkeuteen ja Tim näki satunnaisesti muita aluksia lentelevän ulos ja sisään hallin katossa olevista putkista, joita pitkin oli mahdollista kulkea planeetan pinnalle. Salamurhaajan huomio ei kuitenkaan ollut kiinnittynyt hänelle jo tuttuun ympäristöön, vaan hänen aluksensa edessä odottavaan seurueeseen, inkvisiittori Sallerukseen ja tämän seurueeseen. Timin silmät kapenivat hänen huomatessaan hopeiset ja ylväät hahmot inkvisiittorin takana.
Harmaita ritareita.
Ne siis osas odottaa meittiä, eivätkä ne luota muhun pirun vertaa, Tim mietti. Huokaisten salamurhaaja asteli varmin ja ripein askelin alustaan pitkin kunnes saapui hänelle erittäin tutun huoneen eteen, asevaraston eteen.
-’’Äh, mun pitää siis jo varustautua nyt…’’, hän huokaisi ja hieraisi sänkeään.
Rutiininomaisesti Tim näpytti koodin ovessa kiinni olevaan turvajärjestelmään. Vihreän välähdyksen saattamana, huonetta suojelevat panssariovet alkoivat avautua. Salamurhaaja odotteli oven avautumista, kunnes astui lumivalkean huoneen sisään ylpeän hymyn levitessä Timin nuorille kasvoille.
’’Voi kyllä…’’, Tim sanoi hymyillen nähdessään huoneen seinillä roikkuvat erillaiset aseet. Las-aseiden, automaattiaseiden, voima-aseiden ja monien muiden tunnettujen aseiden näkeminen sai Timin aina yhtä hyvälle tuulelle. Huone hämmästyttävän iso verrattuna muuhun alukseen ja sen koko oli melkein seitsemän neliömetriä joka suuntaan, myös korkeussuunnassa. Huone oli täysin valkea, eikä sieltä löytynyt aseiden lisäksi mitään muuta. Verrattuna muun aluksen törkyisyyteen asevarasto oli täysin puhdas. Edes ohutta pölykerrostakaan ei löytynyt huoneen nurkista, eikä pieniäkään tahroja erottunut lumenvalkeilta seiniltä. Tämä oli kuitenkin vain varotoimenpide, koska Tim halusi pitää aseensa parhaassa mahdollisessa kunnossa. Monimutkaisten tappovälineiden, kuten Nemesis-mahtiaseen, tuli olla parhaassa mahdollisessa kunnossa Timin epätavallisen vaarallisen työn aikana. Jos pienikin kivensiru onnistuisi pääsemään näiden korkeatasoisten aseiden virtapiireihin, tai pienikin pölytukko tukkimaan aseen virtakanavia, niin seuraukset vaarallisissa tilanteissa olisivat sellaista tasoa, jota Tim halusi välttää keinoilla millä hyvänsä.
Hymyillen salamurhaaja asteli huoneen poikki katsellen rakastavasti jokaista asetta, oli se sitten teräase, tai ampuma-ase. Jokainen esine oli muisto eri töistä ja planeetoista. Tim nosti erään taidokkaasti koristellun ja valmistetun aseen seinältä ja siveli sen kylmää ja metallista pintaa rakastavasti.
-’’Ah… ’’Musta pantteri’’, paras ampuma-ase jonka eldar-liittolaiseni pystyivät minulle toimittamaan…’’, hän kuiskasi ja katsahti silmät loistaen aseen mustaa metallista pintaa, sekä aseen virtaviivaista muotoa. Ase muistutti muodoltaan ja ulkonäöltään eldareiden shuriken-katapulttia, mutta sitä se ei ollut. Sisään rakennetun pienois plasma-generaattorin ansiosta ase oli erittäin vaarallinen, jopa sanottiin, että aseen osumasta ei selviäisi, koska aseen teho ei pienentynyt, taikka vähentynyt vaikka plasma generaattori oli pieni, jopa pienempi kuin Imperiumin plasma-pistooleissa. Eldareiden teknologian ansiosta ase ei ollut myöskään omistajalleen vaarallinen, toisin kuin Imperiumin karkeat plasma-aseet. ’’Tämä kulta pelasti meitin sieltä… Perkule kun oli täpärä mesta…’’. Hymyillen Tim katseli asetta hetkisen miettien sen historiaa, mutta lopulta asetti aseen hitaasti ja hellästi takaisin seinälle. Tim käänsi katseensa ja vilkuili ympärilleen hetkisen, aivan kuin etsien jotain, mutta lopulta löytäen etsimänsä aseet. Rennosti kävellen salamurhaaja asteli huoneen poikki ovelta sen vastakkaiseen päätyyn. Hänen edessään oli laatikko, ainoa koko huoneesta. Muut aseet olivat kiinnitetty seinille, mutta nyt Timin edessä seisoi vain kultainen laatikko yhdellä yksinkertaisella merkillä: Mustien Silmien merkillä. Nähdessään pahamaineisen merkin Tim vakavoitui yhtäkkiä.
Tim oli vihannut aina Mustia Silmiä, vaikka olikin heille velkaa koulutuksensa ja nykyisen elämäntilansa. Mustat Silmät hankkivat pahamaineiset salamurhaajansa eri puolilta Imperiumia, mutta tapa jolla he hankkivat salamurhaajia sai Timin käden puristumaan nyrkkiin raivosta vieläkin. Hänet, kuten monet muutkin lapset oltiin riistetty oikeilta vanhemmiltaan kuusi vuotiaina. Tim muisti vieläkin hämärästi synkän päivän, jolloin tultuaan ulkoa leikkimästä hän oli löytänyt äitinsä silvotun ruumiin. Synkkä mies oli seisonut hänen edessään auringonvalon sokaistessa Timin ja hän ei vieläkään tajunnut miten paljon tapahtuma oli vaikuttanut häneen. Mies oli sanonut tulleensa hakemaan hänet suureen maailmaan palvelemaan ihmiskunnan pyhää Keisaria, jonka legendan jokainen kuusivuotias lapsikin jo tunsi. Kaikista pienen lapsen ponnisteluista huolimatta hänet raahattiin kyynelsilmin pois kotoa Aron 5:lle, Mustien Silmien kotimaailmaan, koulutettavaksi salamurhaajana. Vasta kun koulutus oli ohi, oli Tim tajunnut miksi hänet oltiin riistetty hänen vanhemmiltaan ja tieto sai hänet edelleenkin voimaan melkein yhtä pahoin kuin silloin, kun hän oli tajunnut totuuden ensimmäistä kertaa. Ainut syy miksi hänet oltiin riistetty vanhemmiltaan, oli Mustien Silmien sairas halu saada parhaimmat ja verenhimoisimmat salamurhaajat koko galaksissa. Heidän mukaansa stressi ja kauhunkokemukset, sekä omien vanhempiensa kuoleman näyttäminen niiden käsistä, joista tulisi lapsen uusia mestareita, saisi lapsen jo varhaisella iällä unelmoimaan kostosta ja siitä hetkestä jolloin heillä olisi mahdollisuus kostaa rakkaimpiensa kuolema. Väkivaltaisuus luo väkivaltaisuutta, niin he olivat ajatelleet, mutta samalla he olivat itse saaneet satoja vahvoja vihollisia heidän omista kostonhimoisista riveistään, heidän omista
salamurhaajistaan.
Yhtäkkiä häntä viilsi ja kylmäsi otsasta. Hän kouraisi vihaisesti otsaansa ja kirosi. Usein miettiessään menneisyyttään hänelle tapahtui sama oire. Kylmä vihlonta, sekä tyhjyyden tunne rintakehässä yrittivät häätää menneisyyden pois, melkein kuin piilottaen jotakin.
Pudistaen päätään Tim hääti surullisen vihaiset ajatuksensa päästään. Syy, miksi hän vielä piti Mustien Silmien salamurhaajien merkkiä, oli se, että liiton rekistereissä hänet luokiteltiin kuuluvan liittoon, sekä siksi, että merkki herätti pelkoa Norissa ja oli täydellinen työkalu kaupankäynnissä ja muissa vähemmän miellyttävissä asioissa.
Hän hieraisi kultaista laatikkoa sormellaan ja irvisti pienen sähköiskun kulkiessa hänen jäntevän ruumiinsa läpi. Sähkö ei kuitenkaan ollut vaarallista ja se vain ilmoitti, että laatikon puolustusjärjestelmät tunnistivat Timin omistajakseen. Laatikon päällykseen avatui pikkuruinen luukku ja sieltä kohosi vielä pienempi näppäimistö, johon koodi laatikon avaamiseksi kirjoitettiin.
-’’32xOsj8’’, Tim kuiskasi näpytellen kirjaimija ja numeroita näppäimistöön. Hetken kuluttua pieni nappi näppäimistön vasemmassa yläkulmassa alkoi loistaa vihreää kirkasta valoa häikäisten Timin silmiä, se oli merkki siitä, että koodi oli oikea ja Tim saattoi nyt ottaa esiin aseet laatikon kätköistä. Kimmeltäen kultainen laatikko avatui hitaasti päästämättä ääntäkään ja Tim astahti taaksepäin katsellen rauhallisesti laatikon sisältöä. Laatikko oli vuorattu sisältä mustalla pehmeällä kankaalla ja sen sisällä makasi pari veitsiä, sekä kaksi metallista hansikasta. Silmät loistaen Tim kurkisti sisään ja huokaisten helpotuksesta hän huomasi veitsien olevan kunnossa. Tim asteli hitaan rauhallisesti laatikon eteen ja laski käsiään hitaasti kohti laatikon sisältöä. Nopeasti hän kuitenkin joutui tarraamaan villisti tärisevään käteensä ja kokoamaan nopeasti hermostuneita ajatuksiaan. Hän tiesi mitä tapahtuisi jos hän tulisi koskeneeksi edes hieman veitsiin ilman hansikkaita.
’’Hajoittajat’’, niin kuin näitä nimenomaisia veitsiä kutsuttiin, olivat yleisesti ajateltuna vaarallisimmat, tappavimmat, sekä kauheimmat veitset mitä oltiin luotu sitten teknologian pimeän ajan. Itse veitset eivät näyttäneet erikoisilta. Täydellinen sulava ja suora terä yhdistettynä maidonvalkeaan kahvaan antoivat veitsistä vaatimattoman ja mitättömän vaikutelman. Veitsi ei ollut edes mitenkään pitkä, ainoastaan noin kaksikymmentä senttiä pitkä, mutta kuitenkin sillä pituudella veitsen taitava käyttelijä pystyi surmaamaan melkein mitä vain galaksista, saastaisista Nurglen mutanteista, jopa massiivisiin Carnifexeihin. Veitset toimivat kuin mitkä tahansa veitset, mutta niissä oli pari epätavallista seikkaa mitkä tekivät niistä niin vaaralliset. Veitsien sisään oli rakenettu virtapiirit, jotka antoivat aseelle Nemesis-mahtiaseen vaikutukset, vaikka käyttäjällä ei olisi psyykkisiä kykyjä, mutta käytellessään veitsiä kantajan nopeus, lihasmassa ja taidot virittäytyvät äärimmilleen, joskus jopa rajojen yli. Tämä nimenomainen seikka teki aseista tappavan vaaralliset, mutta kaikella tällä voimalla oli kuitenkin hintansa. Vaikka ase nostaakin esiin kantajan täydet ja täydelliset voimat, se tuhoaa myös käytön jälkeen kantajansa. Voima minkä ase vapauttaa on liian suuri käyttäjän ruumiille ja käytön jälkeen voimien hiipuessa myös käyttäjän ruumis tuhoutuu hitaasti mureten tuhkaksi. Timillä oli ollut onnea nähdä aseen vaikutus kantajlleen hänen suorittaessaan tehtävää Armageddonissa. Hänet oltiin palkattu tappamaan suuri rikollispäällikkö Ahrag Salad, joka oli paennut Imperiumin pitkää kynttä Armageddonin sodanruntelemalle planeetalle. Ahrag oli ollut veitsen käyttelijä silloin, mutta tämä oli ollut tietämätön veitsiparin vaaroista. Tim oli valmistautunut kuolettavan vaaralliseen tehtävään parhain mahdollisin keinoin, koska tehtävän vaarallisuus oltiin luokiteltu Omega-luokkaan, yhdeksi vaarallisempia tehtäviä, mitä oli ja joista selviytyminen oli erittäin epätodennäköistä. Taistelu Timin ja Ahragin välillä oli ollut kammottava kummankin käyttäessä vaarallisimpaa ja hienointa teknologiaa saatavilla. Veitsen voimat olivat kuitenkin osottautuneet voimakkaimmiksi ja Tim oltiin isketty maahan. Juuri Timin valmistautuessa sulkemaan silmänsä elämän kirkkaalta valolta ja tapaamaan äitiään tuonpuoleiseen, Ahrag kaatui. Veitsi oli alkanut kimmeltämään himmeää sairasta lyijynvihreää valoa ja Ahragin ruumis oli taittunut, kouristellut ja murennut. Näky oli kammottava ja vieläkin yön pitkinä tunteina Tim vavahtui ajoittain hereille hikisenä nähden selvästi edessään sanoin kuvaamattoman kauheasti kuolleen Ahragin murenevan ruumiin. Selvittyään nipin napin Armageddonista, Tim oli kuljettanut veitset mukanaan nähdessään niiden tehon, sekä mahdollisen hyödyn niistä hänen työssään. Monien tutkimusten, sekä monien kohtaamisten jälkeen Tim teetätti itselleen metalliset hanskat, joiden avulla veitsiä pystyi käyttämään turvallisesti ja säätelemään niiden voimia.
Nytkin Tim kumartui hikoillen laatikon puoleen uudestaan liikkuen erittäin hitaasti ja varovaisesti, kurottaen tärisevää kättään kohti hansikkaita. Pitkillä näppärillä, mutta sillä hetkellä tärisevillä sormilla Tim tarttui hanskkaisiin nostaen ne ylös ja huokaisten helpotuksesta. Pyyhkäisten hien pois otsalta ja ohimoilta, Tim asetti metalliset, mutta ohuet ja sulavat hansikkaat käsiinsä.
-’’Nyt meitillä ei ole mitään vaaraa näiden veitsien suhteen…’’, hän kuiskasi hymyillen ja hieraisi kylmällä rautahansikoidulla kädellä sänkeään, jonka hän oli tajunnut kasvaneen liiaksikin ja kaivanneen parran leikkuutta.
Sen ehtii kyllä tehdä myöhemminkin, nyt pitää mennä, Tim ajatteli yhtäkkiä naurahtaen. Ne on odottanut mua jo jonkinmoisen ajan! Aika kyllä rientää mielenkiintoisissa asioissa.
Nyt rauhallisena hän nosti veitset laatikosta ja asetti ne hänen vyöllä roikkuviin tuppeihin, jotka oltiin valmistettu samalla tavalla kuin Timin nyt käsissä olevat metalliset hansikkaat. Nousten laatikon luota, sulkien sen (turvallisuus-koodiin ei ollut enää tarvetta nytkun laatikko oli tyhjä), Tim asteli rivakoin askelin ympäri huonetta ja pysähteli eri puolilla sitä keräillen tarvitsemansa aseet vöilleen ja hihnoilleen. Mestarillisesti valmistetut ’’Kuolemanpistoolit’’, niin kuin näitä kahta asetta kutsuttiin löysivät paikkansa veitsien vierestä nopeaa ja lyhytkantamaista tulitaistelua varten. ’’Musta pantteri’’, eldareiden mahtava ase, löysi paikkansa Timin selässä olevilla hihnoilta erittäin vaarallisia tehtäviä varten. Lukuisia muita pienempiä aseita Tim tuli ottaneeksi mukaan, aina pienistä myrkkuneoloista erillaisiin ja erikokoisiin kranaatteihin. Ollessaan täysin valmis Tim asteli ulos huoneesta, sulki huoneen oven ja valmistautui tapaamaan inkvisiittori Salleruksen aluksen ulkopuolella.
Ankara teräksinen ilme kasvoillaan Keisarin pyhä inkvisiittori Sallerus Gorrester katseli synkin silmin edessään seisovaa sulavaa vaaleaa alusta, jonka kyljessä seisoi uhkaavana Mustien Silmien merkki, joka herätti kunnioitusta jopa hänessä, keisarin inkvisiittorissa, jolla ei pitäisi olla mitään pelättävää Noirin saastaisista salamurhaajista. Salleruksen ilme koveni hänen tajutessaan tämän vieläkin kovemmaksi ja teräksisemmäksi.
Sallerus ei ollut mikään silmän ilo katsella, eikä todellakaan kuulunut niihin viihdyttäviin ihmisiin, jotka saisivat hymyn kasvoille ja iloisen mielen. Päivastoin. Inkvisiittorin synkät kasvot tuntuivat näkemään ihmisydämmiin ja tuntemaan sen synnit, murtaen kaiken iloisuuden ympäriltään ja hiljentämään ympäristön. Inkvisiittori oli synkkä katsella kaljuine ankarine päineen. Salleruksella oli pitkä ja terävä nenä, saaden inkvisiittorin näyttämään petilinnulta, joka vaanii Keisarin vihollisia. Päässään tällä oli leveälierinen musta hattu ja asusteena tällä oli musta-valkoinen kaapu. Asevyöt- ja hihnat kiersivät tiuhaan inkvisiittoria, saaden Salleruksen petolinnun lisäksi myös näyttämään erittäin vaaralliselta ankarine kasvoineen ja kymmenine avarasti esillä olevine aseineen. Kaksi pergamenttiä Keisarin pyhiä sanoja oli kiinnitetty Salleruksen kumpaankin olkapanssariin kruunaten uhkaavan olomuodon. Lentävät servo-kallot liihottelivat jatkuvasti synkän miehen ympärillä kuiskien psyykkisesti tietoja ympäristöstään inkvisiittorin korviin.
Hänen takanaan seisoi täydellisessä järjestyksessä seisoi sata parasta miestä, mitä koko galaksin laajuisesta imperiumista pystyttiin saamaan, Harmaita ritareita, Ordo Malleuksen avaruusmariineja. Täydelliset hopea-kultaiset voima-haarniskat säihkyivät hallin seiniltä tulevista valoista ja mahtavat aseet, joita nämä yli-ihmiset pitelivät humisivat niiden sisällä olevasta voimasta.
Sallerus oli odotellut nyt jo tuntikausia salamurhaajan aluksen saapumista, mutta nyt pitäisi vielä odotella tämän saapumista kasvokkaiseen tapaamiseen hänen kanssaan. Jopa hänen kärsivällisyytensä alkoi olla lopussa, mikä näkyi tämän tavallisesti tyynien silmien salamoimisesta.
Ehkäpä hänet pitäisi teloittaa aikani hukkaamisesta, hän mietti vihan yltyessä hänen sisällään.
Yhtäkkiä aluksen pohjaan kuitenkin aukeni pieni aukko, jonka sisältä notkea hahmo hypähti. Tämä mies katseli tarkasti ympärilleen ja näytti painavansa jokaisen yksityiskohdan mieleensä, mutta virnistys levisi miehen kasvoille tämän nähdessä Salleruksen.
Hahmo oli pukeutunut aivan normaaleihin Imperiumin kansalaisten käyttämiin vaatteisiin: jaloissa tällä oli siniset farkut ja paitana tällä oli valkoinen paita mustien liivien kanssa. Hahmon iho oli vaalea, mikä osoitti, että hän ei ollut ulkoilma ihmisiä ja korpin mustat hiukset tuntuivat vain vaalentavan valmiiksi kalpeaa ihoa. Hahmon piirteet olivat kulmikkaat, mutta monet nuoret naiset olivat kuitenkin huomanneet tämän piirteen mustien hiuksien kanssa antavan tälle miehelle komeat piirteet. Hänellä oli harmaan siniset silmät ja ajamaton parransänki kulki pitkin hänen leukaansa. Salleruksen synkkä katse kohtasi Tim Catodanin iloisen ja arvoituksellisen katseen kanssa kummankin tuntiessa toisensa entuudestaan.
Tim vilkaisi ympärilleen naurahtaen ja asteli kepeästi kohti Sallerusta ja tämän takana seisovia Harmaita ritareja.
-’’Inkvisiittori Sallerus Gorrester, Keisarin pyhä mies…’’, Tim lausahti mahtipontisen pilkallisesti ja virne levisi isommaksi tämän sängekkäille kasvoille.
-’’Tim Catodan, saastainen salamurhaaja, joka pian tulee pääsemään hengestään, ellei hänen kunnioituksensa muutu.’’, sanoi Sallerus hillityllä äänellä. ’’Ja vielä tuossa asussa! Vihertävää pölyä? Khar’dulin tupakkaa? Säälittävää, tuollaiset kaltaisesi syöpäläiset pilaavat Keisarin pyhän valtakunnan.’’ Aistien inkvisiittorin paheksunnan, Harmaat ritarit nostivat panssareihinsa kiinnitetyt myrsky boltterinsa kohti virnuilevaa salamurhaajaa, mutta Sallerus viittasi kädellään näitä lopettamaan, saaden hopea-kultaiset avaruusmariinit laskemaan aseensa.
-’’No kylläpä on vaarallista Keisarin nimeen! Herran tähden, kun ei enää saa edes rauhassa kulkea ilman, että kimppuun hyökkää-’’, pilkallinen Tim sanoi laskien nopeasti Salleruksen takana täydellisissä riveissä seisovat Harmaat ritarit ’’- noin sata imperiumin parasta soturia! Taidatte tarvita palveluksiani tällä kertaa, pyhä mies! Ja vielä mieltymyksiä pilkataan? Varo kieltäsi inkvisiittori, tai löydät sen nuolemassa omaa takapuoltasi piakkoin ja vielä irti revittynä!’’
-’’Menen suoraan asiaan Catodan, koska minulla ei ole aikaa eikä halua asioida kaltaistesi epäkunnioittavien saastaisten otustesten kanssa enemmän kuin on tarvis.’’, Sallerus sanoi.
-’’Kyllä pomo.’’
Sallerus rypisti kulmiaan ja viha leimahti hänen silmissään. Hän oli jo valmis antamaan käskyn Harmaille ritareille Tim Catodanin ennenaikaiseen kuoleman täytäntöön. Hän kuitenkin vain puristi hansikoidut kätensä nyrkkiin viilentäen ajatuksensa. Hän ei antaisi omien tunteidensa mennä yli Imperiumin ja Keisarin yhteisen hyvän. He tarvitsivat tämän miehen palveluksia, eikä ollut enempää aikaa etsiä toista salamurhaajaa korvaamaan Timin paikkaa. Hän tosin vannoi Keisarin pyhään nimeen, että Catodan tulisi myöhemmin maksamaan puheistaan äärimmäisen hinnan.
Kaiken aikaa Tim katseli huvittuneena inkvisiittoria ja tiesi täsmälleen mitä tämä ajatteli. Hän oli jo kauan sitten tullut siihen päätökseen, että tämä tehtävä tulisi olemaan todella vaarallinen, koska inkvisiittorit eivät turhasta palkkaisi salamurhaajia, heillä kun oli Officio Assassinorum, joka hoiti Imperiumin tarpeen poistaa kerettiläiset ja muunlaisen saastan galaksista. Joskus kuitenkin tehtävä on liian suuri jopa Officiolle Assassinorumille hoidettavaksi ja inkvisition on pakko hakea apua muista lähteistä, tai sitten epätavalliset olosuhteet pakottivat heidät siihen. Nyt Tim tiesi varmasti asian ja olipa hän saanut ärsyttää Sallerusta siinä samassa.
Heillä ei ole varaa menettää minua, hän mietti iloisena hyvän asemansa puolesta.
Sallerus yskäisi ja jatkoi:
-’’Kuten hyvin tiedät, niin olemme kutsuneet sinut tänne täyttämään tehtävän, jonka tarkoituksena on poistaa vaarallinen mies, joka tunnetaan nimellä Arbazar Golt, olet ehkäpä kuullut hänestä aikaisemmin.’’.
Tim nyökkäsi yhtäkkiä vakavana. Arbazar Golt oli yksi etsityimmistä miehistä Imperiumista ja hänet tunnettiin myös erittäin vaarallisena, miehenä, joka pystyi tuhoamaan kokonaisia maailmoja voimiensa avulla. Hän oli tullut kuuluisaksi jo vuonna 235.M39 ja häntä oltiin metsästetty siitä saakka. Ensimmäiset tiedot hänestä saatiin, kun Hive-maailma Tarianuksesta menetettiin kontakti. Planeetasta ei kuulunut mitään ja yleisesti sen uskottiin tuhoutuneen, mutta Imperiumin laivaston ehtiessä vuosia myöhemmin paikalle, he tekivät kauhean löydön. Koko planeetta oli kuollut, yksikään elävä sielu ei siellä kulkenut, eikä yksikään ääni kuulunut aitioituneissa kylmissä kaupungeissa, jonne auringon kolkko valo ei enää paistanut. Koko planeetan väestö oltiin raa’asti surmattu, eikä kukaan osannut selvittää miten, ainakaan ennen kuin Ordo Malleus astui kuvioihin. Pitkien tutkimusten jälkeen saatiin selville, että jokin, tai joku oli repinyt suuren aukon todellisuuteen, jota kautta massiivinen demoni-invaasio oli kulkenut. Warpista tulleet olivat kuitenkin kadonneet nopeasti surmatyön jälkeen, eikä niistä, tai niiden kutsujasta oltu kuultu mitään. Tapaus vaipui hitaasti unholaan, kun asiasta ei löydetty mitään jälkiä, mutta Ordo Malleus kuitenkin piti tapausta tiukasti silmällä ja osasto Harmaita ritareita odotti myrsky boltterit ja nemesis-mahtiaseet valmiina. Vuonna 321.M40 kuitenkin galaksin reunalla sijaitsevan Primas 6:stä menetettiin kontakti, täsmälleen samalla tavalla kuin Tarianuksesta. Imperiumi oli melkein valmistanut jo menettämään sen, Ordo Malleus ei kuitenkaan ollut. Salamannopeastu reagoiden, Malleuksen inkvisiittorit ja Harmaat ritarit lähtivät matkaan tarkoituksenaan hävittää demoninen invaasio, tuhota se saastainen otus, joka oli kutsunut demonit maailmaan ja pelastaa Primas 5. He onnistuivat siinä, mutta demonien kutsuja oli päässyt pakoon nipin napin, tuolloin hänet tunnistettiin Arbazar Goltiksi, Tarianuksen entisen hallitsijan lapseksi. Lukuisasti tämän jälkeen Arbazar oli hyökännyt, milloin missäkin galaksin reunalla ja jopa joskus lähellä pyhää Terraa. Lukuisasti hänet oltiin yritetty surmata, mutta kenenkään onnistumatta siinä.
-’’Näyttää siltä, että uusi yritys alkaa…’’, hän mutisi ja hieraisi leukaansa.
Salleruksen synkille kasvoille levisi pieni hymynhäivä tämän nähdessä äsken niin mahtipontisen salamurhaajan niin synkkänä. Hän salli jopa pilkallisen naurun käydä huulillaan, mutta jatkoi nopeasti:
-’’ Ennen kuin kerron muuta, niin kerron sinulle sen, että tämän tehtävän taso on Omega-tasoa ja sinun tulee olla varovainen, hyvin varovainen. Hänet kohdatessasi sinun tulee käyttää kaikkia mahdollisia keinoja tuhota Arbazar. Emme haluaa enempää siviiliuhreja ja se on Keisarin pyhä tahto saada tämä warpin saasta palamaan oikeuden valossa.’’.
Tim nyökkäsi päältäpäin tyynenä, mutta kuullessaan tehtävän olevan Omega-tasoa, hän ei voinut olla säpsähtämättä. Omega-taso, taso, josta selviytyminen oli erittäin epätodennäköistä, taso, jossa kuolema oli yleisin palkka tehtävästä. Tim ei voinut olla tarttumatta ’’Hajoittajiin’’ metallisilla hansikkaillaan.
Sallerus kaivoi viittansa taskusta pienen hologrammin ja napin painalluksen jälkeen tähän ilmestyi pieni läpikuultava kuvajainen painajaismaisesta hahmosta. Jopa synkkä ja melkein tunteeton Sallerus joutui terästämään itsensä katsellessaan sairasta hahmoa, tottumaton Tim meinasi antaa ylen. Hahmo oli pukeutunut samantyyliseen voima haarniskaan, kuin Salleruksen takana seisovat Harmaat ritarit, mutta tämän haarniska oli sairaalloisen, kelmeän vihreä. Hahmo näytti aivan kauhealta, tuntui kuin kirotut kaaosjumalat olisivat vitsailleet kootessaan tämän hahmon. Kokonaiset sisuskalut olivat menneet sekaisin ja ylösalaisin. Känsäinen ja visvainen musta sydän oli sulautunut maksaan sekaisin sykkien sairasta energiaa muuhun ruumiiseen ja ne pilkottelivat haarniskassa olevista reistä, joita löytyi joka puolella. Sarvekas kypärä peitti Timin onneksi pään, mutta jätti pikimustat kimmeltelevät silmät vapaiksi ympäristön tarkkailuun ja suun, josta sairaat kuolaiset vaaleanpunaiset lonkerot kiemurtelivat ulos ja sisään. Jättimäiset kärpäset ja syöpäläiset kiemurtelivat ja ryömivät hahmossa nauttien tämän sairaalla mädällä lihalla. Eripuolilla hahmon panssarissa löytyi merkkejä, jotka jopa Tim tunnisti. Kolme ympyrää kolmion muodostelmassa, kaaosjumala Nurglen merkin.
Katsellessaan tätä sanoin kuvaamattoman sairasta olentoa, Timin päättäväisyys horjui.
Tuo… otus kestää minkä tahansa iskun…, hän mietti väristen inhosta.
Sallerus lausui hiljaa jonkinlaisen rukouksen keisarille ja sulki kiroten hologrammin.
-’’Minulla ei ole tarvetta näyttää tätä kirottua sinulle kauemmin, mutta kerron sinulle jo nyt, että kieltäytyminen tässä vaiheessa ei ole mahdollista. Taisit huomata alukset aluksesi perässä saapuessasi tänne?’’, Sallerus kysyi pilkallisesti ja laittoi hologrammin kaapunsa kätköihin.
Tim nyökkäsi ja katsahti inkvisiittoria syyttävästi.
-’’Älä huoli, ne eivät olleet pelkästään sinua varten. Ne myös vartioivat, ettei Arbazar tule enää livahtamaan jos epäonnistut. Tässä. Niistä voi olla hyötyä sinun etsinnässäsi.’’, inkvisiittori sanoi ja otti kaapujensa kätköistä hopeisen lippaan. ’’Siinä on lueteltu mahdollisia paikkoja joissa Arbazar saattaa piileskellä ja tietolähteitä, jotka saattavat tietää missä hän on.’’.
Tim otti kiitollisena lippaan vastaan ja laittoi sen selkäreppuunsa.
-’’Hyvästä ja olkoon keisari kanssasi.’’, Sallerus sanoi, mutta Tim tiesi, ettei inkvisiittori tarkoittanut sitä. Tälle oli vain tärkeintä tehtävän onnistuminen, ei Timin turvallisuus. Sallerus käännähti Harmaiden ritareiden seuratessa yhtäaikaisesti perässä ja hän lähti marssimaan pois nopein ja rivakoin askelin.
-’’Pyhä mies, miksi ette itse hoida tätä tehtävää? Harmaat ritarit ovat enemmän kuin kykeneviä poistamaan Arbazarin.’’, Tim kysyi valmistautuen itsekkin lähtemään piakkoin.
Inkvisiittori pysähtyi katsahti vihaisena taaksensa.
-’’Emme voi. Me emme löytäisi häntä ja emme voi koota joukkoja tänne. Määräys Terralta.’’.
-’’Miksi helvetissä he tuollaista määräävät?’’.
-Liian lähellä Suurta Nielijää. Liian lähellä Leviathania. Liian lähellä Tyranid-invaasiota…’’, Sallerus vastasi hitaasti antaen äänensä vaipua loppua kohden ja käännähti kohti hallin ovea nopeasti kävellen pois.
Tim katseli hetkisen Salleruksen ja Harmaiden ritareiden menoa.
Leviathan on lähellä… He haluavat Arbazarin pois nopeasti evakuoidakseen planeetan…, hän mietti ja huokaisi. Tehtävästä tuli just paaaljon vaarallisempi…
Tim huokaisi uudestaan ja käännähti kohti alustaan hakeakseen loput tarpeelliset varusteet.
Pieni ryyppy olisi myös paikallaan sen kauheuden muiston pois huuhtelemiseen, hän mietti mieli kirkastuneena, kun viinasta oli puhe.
____________________________________________-
Phuuh, kirjoitin Piiiitkästä aikaa jotakin ja ei ollut Gramrorin ääliömäisyyksiä, vaan ensimmäinen 40k tarinani. Tarina oli parista asiasta erikoinen mielestäni ja voi olla, että ette pidä siitä ollenkaan. Ensiksi se oli todella pitkä, eikä siinä oikein tapahtunut mitään. Usein Sotujen novelleissa oltaisiin saatu paljon aikaan tuossa pituudessa, mutta tässä oli vain tylsää kerrontaa ja dialogia (Toivottavasti ei teidän mielestänne). Toiseksi tämä taisi olla ''prologi'', mutta taisi olla pisin prologi jos se prologi oli (Liikaa prologeja, plääh). Tätä oli todella hauska kirjoittaa, mutta en tiedä mitä te ajattelette. Olihan tämä pitkä ja olisi toiminut pitempänä paremmin ja selittelyä oli liikaa ja niin edelleen. Toivottavasti kuitenkin pidätte. Kriittinen vaihe, oooh! Vaipuuko Jesh syvemmälle masennukseensa? Saamme nähdä, saamme nähdä
.
Niitä tulee kuitenkin aina ja kaikille. Pakko sanoa, että Tim on harvinaisen ärsyttävä hahmo. Hyvin mallinnettu. Ja tehtävä on enemmän kuin mielenkiintoinen. Tästä voi, tosiaankin, tulla vielä jotain suurta. 
. Tietenkin nimet kertoivat että tämä tapahtui 40k:n maailmassa mutta minulle tuli ennemmin tarinasta mieleen Star wars. Noh ehkä kyseessä oli vain minun pää ja sen ajatukset.. Hieno tarina silti!
. Huomaan yhteyden nimissä Arbazar Golt ja Balthazar Gelt