Sotavasara.net

Onhan tästä aiheesta varmaan joskus puhuttukin, mutta pistän kuitenkin.

Pelasin tässä taannoin DElffeilläni kaverini liskoja vastaan 1500pts. pelin. Omasta puolestani peli ei olisi paljon huonommin voinut alkaa kun vastustajani ensimmäisellä vuorollaan taikoi komeetan iiäffällä keskelle tiukasti paketoituja linjojani. Kolmin kertaisella rangellaan se pisti aika komeasti matalaksi joukkojani, ja myönnettävä on että luovuttaminen kävi mielessä. Jatkoin kuitenkin peliä, ja uskmattomilla taktisilla kyvyilläni (lue tuurilla) nousin peliin mukaan. Dark riderini ajoivat kaverin toisen saurus porukan pakosalle huiman kirini lopuksi ja juuri kun olin saanut ne kiinni vastustajani repäisi: "Mä lähden kotiin.". Sitten kaveri vain pakkasi tavaransa ja lähti kotiin vastalauseistani huolimatta. Laskin VP tilanteen tässä vaiheessa peliä ja johdinkin hurjalla 42 VP:llä. Ja tuohon oli vielä lisätty pakenevat salamanterit jotka olisivat helposti rallyttaneet ensi vuorolla Scar-Veteranin 8 Ld:llä.

Tämä todella hatutti ja ajattelin kysyä että mitä mieltä täällä ollaan asiasta. Onko omakohtaisia kokemuksia asiasta? Mitä teette tälläisissä tilanteissa?

Kiitoksia vastauksista jo etukäteen!

Hmmm... Eräs ystäväni olisi varmaan oikea henkilö selittämään tähän pitkän liudan syitä, miksi luovuttaa ei saa koskaan - mutta "lopettaminen" onkin sitten eri asia. Niillä ei taida olla mitään eroa, vai? No joo, tämä on vähän insaidia, en rupea juttua selittämään.

Luovuttaminen tuossa tilanteessa oli tosi tyhmää. Jos voitto ei enää näytäkään täysin varmalta, ei se ole mikään syy antaa heti periksi. Jos tilanne on oikeasti toivoton ja molemmat puolet tietävät sen, niin silloin voi luovuttaa ihan hyvällä omatunnolla (itse olen tehnyt sitä aika paljon

Kyllä pitäs sen verran ihmistä olla, että pelaa "täysillä" loppuun asti.
Mikään ei voi olla säälittävämpää ku se että kun on häviöllä ni lyö ihan
lekkeriksi tai sitten jättää pelin kesken. Peliähän tämä vain on, kukaan
ei voi aina voittaa jokaista peliä. Turhan tosissaan pelaavat on sitten
toinen sellane puoli mitä en oikein hyvällä katso.
Jos on voitolla ni toine alkaa haukkumaan tai muuten ärsyttämään yms.
Reilua peliä se pitää olla...

Sanon vaan että sulla on asennetta! Toisin kuin kaverillas, aina kannattaa yrittää. Sitäpaitsi ei aina voi voittaa eikä warhammerissa oo kyse pelkästään voittamisesta. Paras on pelata silloin kuin kummallakin on hauskaa ja peli on kivaa vaikka toinen johtais selvästi sitäpaitsi mitä enemmän on häviöllä sitä enemmän tarvitaan taktiikkaa, jos luovuttaa niin osoittaa ettei osaa taktikoida.

Mulla on kerran tai pari käyny sillain että oon pelannu ja ku oon laittanu viguja pöydälle nii kaveri huomannu mun kanunaat ja hellblasterin ja vaan ilmoittanu ettei pelaa jos mulla on tykkejä. Se on todella vittumaista suoraan sanottuna. Toisaalta olen itsekkin luovuttanut kerran tai pari kun oma peli on mennyt päin persettä.

Ihmiskilpi kirjoitti:Onko omakohtaisia kokemuksia asiasta? Mitä teette tälläisissä tilanteissa?

Ensin vaihdetaan vastustajaa. Sitten vaihdetaan peliä. Lopulta siirrytään paukuttamaan konsolia, joka luovuttaa vasta raudan pettäessä, ei haise vanhalle viinalle ja yleensä toimii sääntöjen puitteissa.

Lapset... lapset... jos leikkiin lähtee se leikin kestäköön.

Mikäli jo 1. kierroksella näyttää tulevan varma murskatappio, niin eikö tälläisissä tilanteissa ole suurten sankaritekojen aika? Ei muuta kuin altavastaajana yllättämään jollakin täysin epätoivoisella taktiikalla tai tempulla ja jos se onnistuu edes puoleen väliin jää siitäkin pelistä jälleen uusi tarina josta heittää legendaa vielä vuosienkin päästä.

Ihmiskilpi kirjoitti:Tämä todella hatutti ja ajattelin kysyä että mitä mieltä täällä ollaan asiasta. Onko omakohtaisia kokemuksia asiasta? Mitä teette tälläisissä tilanteissa?

Joskus nuorempana kaveripeleissä moista ehkä joskus sattui (hankala muistaa). Tiukasti voitosta pelaaminen johtaa helposti moiseen. Olisi hyvä keskittyä harrastuksen muihinkin osa-alueisiin niin ei itse voittaminen tunnukaan enää maailman tärkeimmältä asialta. Tätä on tietysti hieman hankala saada mahtumaan yhtäkkiä vastapelaajan kaaliin. Koita vain näyttää itse mahdollisimman hyvää esimerkkiä ja pelata reilusti. Jos on mahdollista vaikuttaa siihen ketä vastaan pelaa niin vältä vinkujia ja ilmoita heille suoraan minkä vuoksi et halua pelata heitä vastaan.

Turnauksissa asia tietysti voi olla hieman toinen. Yhteisellä päätöksellä pelin voi hyvinkin lopettaa ennenaikaisesti jos tilanne on selvä. Usein aikataulut ovat tiukkoja ja olisi mukava nähdä hieman muidenkin pelejä ja haistella(usein kirjaimellisesti) yleistä tunnelmaa.

Toivottavasti jatkossa kohdalle sattuu urheiluhenkisempiä pelikavereita!

Rectunator kirjoitti:Mulla on kerran tai pari käyny sillain että oon pelannu ja ku oon laittanu viguja pöydälle nii kaveri huomannu mun kanunaat ja hellblasterin ja vaan ilmoittanu ettei pelaa jos mulla on tykkejä. Se on todella vittumaista suoraan sanottuna. Toisaalta olen itsekkin luovuttanut kerran tai pari kun oma peli on mennyt päin persettä.

Aika naurettavaa todellakin! Jos vastustajasi sanoo noin niin et vain pelaa. Tai sitten et ota niitä joukko pöydälle ennen kuin on pakko.

Niin siitä luovuttamisesta. Onhan se naurettavaa luovuttaa. Joku aika itseni kanssa tein sopimuksen etten enään luovuttaisi ja yrittäisin vain pitää hauskaa peleissä ja aika hyvin olen pitänyt siitä kiinni. Ja tuo on kyllä aika naurettavaa tuo luovuttaminen. Ei ole mikään syy luovuttaa vain sen takia että ei voisi enään voittaa. Jos luovuttaa, koska ei voi enään voittaa niin sehän tarkoittaa että pelaa ainoastaan sen takia että haluaisi voittaa.

Kuten kerran yhdessä pelissä, minä helffeillä ja vastustajani kaamoksella pelissä. Minä onnistuin komeetassa ennen kuin kukaan oli ehtinyt closikseen. Ja sitten kaikkiin vastustajani unitteihin osui. Sitten vastustajani luovutti. Ennen kuin ehdin heittää edes noppia kuinka monta atackiä tulee mihinkin! Kyllä se sitten aika paljon potutti kun oli nähnyt paljon vaivaa ja peli loppuu ennen kuin yksikään kuolee.

Rectunator kirjoitti:Mulla on kerran tai pari käyny sillain että oon pelannu ja ku oon laittanu viguja pöydälle nii kaveri huomannu mun kanunaat ja hellblasterin ja vaan ilmoittanu ettei pelaa jos mulla on tykkejä. Se on todella vittumaista suoraan sanottuna. Toisaalta olen itsekkin luovuttanut kerran tai pari kun oma peli on mennyt päin persettä.

Tiedustelisin vaan että onkohan tuo enään sinun kaverisi vai käytitkö vahingossa preesenssiä koska minulla ei tuollaiset kaverit kovin kauan säilyisi.

Ja juuri viime pelissä kaverini luovutti mutta se oli aika ymmärrettävää koska ammuin häneltä ensimmäisellä vuorolla 600 pistettä chaoksen knighteja ja se peli oli 2000

Minä en oikein ymmärrä tätä luovuttamis hommelia. "Luovuttajat", ajatelkaapa nyt vähän: yhtään peliähän ei saataisi ikinä loppuun jos kaikki aina luovuttaisivat, kun näyttää vähänkin huonolta. Ja harvoin näkee niin tasaista peliä ettei toinen olisi edes yhtä vuoroa jonkin verran niskan päällä. Ja tämähän on kuitenkin osittain tuuripeliä: parhaallakaan taktiikalla ei voi voittaa jos on todella surkea säkä.

Omasta pelistäni 40k:ssa joku vuosi sitten: itselläni örkit, kaverillani marinet, pistemäärä 1500, tehtävä assassination. Kaverini mariinit teurastivat örkkejäni hirveää tahtia, enkä itse saanut paljoakaan aikaiseksi. Jatkoin kuitenkin tarmokkaasti. Viimeisellä vuorolla minulla oli enää 2 immobilised killer kania ja warbossi yhdellä woundilla. Warbossi pakoili mariineja urheasti ( ) mutta homma tuntui selvästi ratkeavan kaverini ampumiseen. Mutta viiden hengen terminator squad ja kahdeksan hengen tactical squadi eivät saaneetkaan Bossia hengiltä ja minä voitin! (bossin 'eavy armor ja cybork body seivasivat KAIKKI woundit, joita tuli jotain tusina)

Itselläni ei ole kyllä ikinä tapana luovuttaa. Joskus kaverit ovat pitäneetkin minua hölmönä kun en ole luovuttanut (vaikka peli olikin shakki). Koska aina, siis lue: aina on mahdollisuus voittaa.

Ja kaveriporukassa tuo luovutus juttu onkin ikäänkuin päälaellaan. Joskus kun peli venyy pitkäksi ja on todellakin tärkeää asiaa hoidettavana ja pitäisi lähteä, kaveri vaaan sanoo: "Jos lähdet niin luovutat". Ja itsehän en tätä "kunniallisena" niele vaan yleensä sitten pelaan loppuun asti vaikka siitä koituisi itselle jotain haittaa. Peliriippuvuuttako? Eääh...

Luovuttaa ei saa, pitää pelata loppuun asti vaikka kiusallaan. Se on hyvä motto. Silloinkaan en luovuttanut, kun kaveri ampui empiren great cannonilla oman arkkimaagini (HElf, 2000pts peli) ensimmäisellä vuorolla, ennenkuin olin itse saanut tehtyä yhtään mitään. Massacrellahan sitä kyllä hävisin, mutta hällä väliä.

Enpä ole luovuttanut ja tottakai se ottaa päähän jos kaveri luovuttaa. Tosin ollaan joskus sovittu että lopetetaan peli.

Shakissa saattaa olla aina mahdollisuus voittaa. GW:n peleissä harvoin pystyy yhdellä puolikkaalla yksikölle teurastamaan koko vastustajan armeijaa.
Itse kyllä kannata luovuttamista silloin kun peli on kummallekin pelaajalle tylsää ja loppuratkaisu selvä. Turha sitä enää on pelata loppuun kun ainoastaan toisen pelaajan vuorolla tapahtuu jotain.

Sanoisin, että ainakin FB:ssä on aina mahdollisuus voittaa, jos on sentään joku jolla voi taistella. Sillä onhan FB noppatuuristakin kiinni. Tosin silloin saattaa olla ratkaisu selvä, jos toisella on vain yksi jalkamies. Mutta siis kesken pelin ei pidä luovuttaa, jos on vielä kuitenkin joukkoja jäljellä. Kyllä ne nopat ovat niin arvaamattomia .

Itse olen pari kertaa luovuttanut. Kaksi broadsideä ja joukko palosotilaita tulittivat Aspiring champpionia. Palosotilaat heittivät 4 ykköstä ja 2 kakkoista. Sen jälkeen broadsite ampuivat. Railgunit: ei mitään. Plasma: ei woundeja. Smart missilet: ei mitään. Ok. Normalisti tuosta olisi vielä ehkä selvinnyt mutta kun sivulta hyökyi kaksi drediä, Toinen berserkker squadi, ja berserkker bikejä. Pelkästään tuon Aspiring champpionin voittaminen olisi vaatinut niin järkyttävää tuuria mikä ei olisi mitenkään mahdollista. (Ja minulla ei ollut muuta kuin ne broadit ja 6 palomiestä.)

Scott kirjoitti:Sanoisin, että ainakin FB:ssä on aina mahdollisuus voittaa, jos on sentään joku jolla voi taistella. Sillä onhan FB noppatuuristakin kiinni.

En voisi plla enempää samaa mieltä, aina on mahdollisuus. Tähän viitaten kerron kun kaverini pelasi HElffeillä VC:tä vastaan:muistaakseni 5. vuoroon saakka mennyt kaikki täydellisesti, solid/massacre varma. Vaan kuinkas sitten kävikään, HElf speatmen blockki hävisi combatin, panikoi ja sen mukana koko armeija. Minor/solid victory VC pelaajalle.
Luovuttamisen hyväksyn silloin kun aika loppuu kesken, bussi yms. ei odota.

Minulta ollaan pari kertaa ammuttu puolet armeijasta hajalle ennen kun pääsen lähikseen ja olen kumminkin voittanut. Flame cannon tappoi yhdellä pamauksella 3 dark rideria ja 4 cold one knighttia. D-raiderit juoksi pakoon ja viimeinen knightti jäi urhoollisesti jatkamaan taistoa. Noblet sotavaunuissa onnistuivat dark riderejen avustuksella sitten tuhoamaan kaksi 20 dwarf warrun rykmenttiä.
Ajattelin ekan vuoron jälkeen lopettaa kun armeijasta oli jäljellä enää nuo pari noblea ja ridereita. Onneksi en luovuttanut koska voitin loppujen lopuksi solidilla.

Olen jopa toisella vuorolla luovuttanut (vai oliko kolmannella). Tyhmyyksissäni päästin cascetin läpi ja tämä söi 2 warpligtningcannonia, 3 ratlingunia, yhen warlocin ja noin 15 rottaa. Seuraavalla vuorolla tuli kärryt flankkiin ja scorpparit reariin. Siinä vaiheessa ei 50+ rotalla plaguepriestilla jne. tee mitään.

Hehhoh... juuri äsken pelasin kaverini kääpiöitä vastaan bretonniallani. Pelasimme last man standing- tyyppisen pelin. Oma armeijani tuhoutui täysin kolmannella vuorolla, kaverilla vielä suurin osa jäljellä, itselläni vain paladin, kenraalini. Mutta sitten heitin heroic-stylee ja voitin pelin. Öörhh...Mitenköhän tämäkin liittyi aiheeseen?...

Harvoin meilläpäin luovotusvoittoja tulee, yleensä joku sellainen epämääräinen taistelu säännöistä katkaisee pelin. Että näin.