St.Levai 2½/3
Lähetetty: To 24.06.2004 09:37
Aiemmat osat:
1/3 http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=25669
1½/3 http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=25758
2/3 http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=26424
Tässä, eli vielä yksi osa. Tästä siis tulee viisiosainen trilogia
Miettikääs sitä!
__________________________________________
Ei voi kieltää, etteikö Ghazgkull Mag Uruk Tharaka olisi älykkäin koskaan elänyt örkkipäällikö. Ei ole kuitenkaan lainkaan harvinaista, että yhtä älykkäitä vihernahkoja syntyy, ne vain ovat liian heikkoja taistellakseen päällikkyydestä. Ironisesti, tälläisiä neroja syntyy usein gretsinien joukkoon. Mutta ihmeellistä on, kuinka Ghazgkull on päässyt vallankahvaan, sen jälkeen vain ihme on estänyt häntä valloittamasta galaksia. Tämä ihme oli nimeltään Yarrick. Mutta ihmeellistä on vasta se, kuinka se pääsi tapahtumaan uudelleen! Nyt se tapahtui St.Levailla, josta örkkipäällikö Ghorst Stravinsk suunnittelee oman ristiretkensä lähtöpaikkaa, mutta täältä sitä ei enää pysäyttäisi mikään! Sen pääkaupunki on jo tuomittu vaikka varsinaisia taisteluita ei ole aloitettukaan, sillä Ghorstin joukot tuhoavat helposti nuo alati hupenevat kolmetuhatta sotilasta, myöskään paikalle saapunut lentokonelaivue ei voi ilman ihmettä saada mitään aikaan, eikä myöskään Armageddonin veteraani Erno Rotakainen tankkikomppanioineen voi saada aikaan kuin hieman tappioita. Täälläkin kuitenkin tapahtuu ihme, se ei ole imperiumin riemuvoitto, vaan kohtalon kumma oikku. Tämä ihme on Örkki nobi, nimeltään Utrotan.
Utrotanissa oli ainesta, hän oli suuri peto, joka ei turhaan jäänyt miettimään mitä tulevan piti tai mitä menneisyydessä oli tapahtunut. Hän piti armeijan komentamisesta, se oli hänellä verissään, ja hän oli päättänyt tulla sotapäälliköksi Ghorstin paikalle ja hän tiesi pystyvänsä siihen! Ensin olisi raivattava Dördas pois tieltä ja sitten Stravinsk! Hän oli koonnut sotatrukkiinsa joukon parhaimpia sotilaitaan jotka saivat auttaa häntä, jos jompikumpi asettaisi joukkoja turvakseen viimehetkellä.
“Jumanzuka kautta Gorkin ja Morkin speediä!” Ärjyi Utrotan. Ajaja painoi kaasua, mutta moottorin äänen sijasta kuului järkyttävän korvia vihlova: KruUUUNttsssssssssss!
“Öööö possi, se taitaa olla wreckki...” Uikutti ajaja.
“Mekkipojaaaaaaaat!!!!!” Karjaisi raivostunut Utrotan pyöräytettyään kertaalleen silmiään. Kohta viisi mekaanikkoa ryntäsi kohti improvisoitua kuljetusajoneuvoa.
Kriiik kriik kriiik kriiik kuului romuläjän näköisen koneen alta. Klonk klonk Bojoing!
Kräts! “UUUuupss... Taitaa teikata bikkasen moremman aikaa...” Kriik pam pam pam kuului. Mekaanikoista näkyi vain jalat koneen alta. Kolinkolinkolin kirrinkirrin kräsh! Wuush! Tip tip tip...
Öljyinen naama ilmestyi koneen alta.
“Pikku momentti vielä, ja paljon oilia!” Pää katosi taas koneen alle ja pieni gretsin riensi tuomaa öljykannua jota hädin tuskin jaksoi kantaa.
Krinkuta krinkuta, kliks kliks kräsh! Kräk rojoon!
Taas ilmestyi vielä öljyisempi örkin naama.
“Totaa, se on badsti wrecki, teidän kannattaisi ottaa toinen lifti.”
“Kursattu sutenööri teknomeeri! Poropeukalo sieniperse! Shittipää! Viherpeukalo vihannes! AAAÄÄÄÄÄÄRggh!”
Utrotan hyppi hetken tasajalkaa ja otti lähimmän moottoripyörän jolla keuli kohti Dördaksen aluetta niin, että hänen sarvistaan roikkuvat karvanopat irtosivat.
*** ***
“Tässä puhuu Eversti-Kuvernööri Kankkunen” Kuului vox-kaiuttimista jotka oli asetettu barrikadin ympäristöön, ääni kaikui raunioissa ja äänessä oli jotain samanhenkistä kuin kesäisessä festifaalissa. “Se on varmistettu, että örkit ovat iskemässä yhtäaikaa sekä etelästä, koillisesta ja lännestä. Qruusundista saapuu lähitunteinan veteraaneja jotka ovat tottuneet taistelemaan örkkejä vastaan. Kaupungin ainoa paikka tällä hetkellä jonne he pystyvät laskeutumaan on Adminstratoriumin tori, sen puolustaminen olkoon siis tärkein asiamme, osastojen komentajat! Kohta seuraa datasiirto taktisista puolustuskohteista.”
“Se on menoa.” Supatti joku niin etteivät komissaarit kuulleet.
“Jos örkit eivät meitä tapa, tappavat komissaarit, jos eivät komissaarit niin sen tekee huolto”
“Eihän meillä ole huoltoa!”
Komissaari asteli lähemmäs ja supattelu loppui. Kohta tämä käänsi selkänsä jonka taakse oli ristinyt kätensä ja käveli jonninmatkan päähän.
“Aivan! Silläpä.”
“Päät kiinni! Tuolta tuodaan jotain kottikärryillä!” Älähti eräs normaalia kovemmalla puheäänellä. Neljä kottikärryä, jotka näyttivät aivan örkkien korkeateknologialta tuotiin juosten paikalle.
“Potaatteja! Pottuja!” Huusi ensimmäinen työntäjä, miltei kaikki ryntäsivät niiltä paikoiltaan kohti juuri kirottua “huoltoa”. Todellisuudessa ne olivat vain vandalismin tulosta.
“SEEEEIIiis!” Kaikki paikoilleen, muodostakaa jono! Joka ohittelee, ammutaan siihen paikkaan!” Ärjähti komissaari Kertola vetäisten poltterinsa esille. Seurasi jupinaa ja jonoja muodostettiin, jokaiselle kärrylle muodostettiin oma jononsa, ensimmäisinä saaneet komennettiin barrikadille vartioon. Seuraavat alkoivat virittää nuotiota jossa keittää perunansa. Heli kaivoi repustaan keittoastian, nyt hän vasta näki säilyketölkit ja muisti repun antaneen miehen sanoneenkin siitä, mitä muut sitten valittivat? Parasta kai olla vain hiljaa. Hän oli saanut kapallisen perunoita, puolet niistä hän jätti reppuunsa ensinäkin koskei tiennyt seuraavaa ruokalähetystä ja koska ei edes jaksanut syödä niin paljon. Kysymys enää oli mistä saisi vettä, vesipullostaan hän oli säästeliäästi hörppinyt vettä, mutta sekin oli jo vähissä. Hän näki muidenkin tuskailevan saman asian kanssa. Sitten hän muisti erään asian, leveä hymy nousi hänen kasvoilleen niin, että hampaat näkyivät ja persoonallinen käkätys käänsi joitain kasvoja.
Heli etsi lähimmän lätäkön, siinä näytti olevan kuraa, itikoita ja muuta saastaa. Hän täytti sillä keittoastiansa ja joku katseli todella kummestuneesti.
“Arvon neiti...”
Heli hymyili tyttömäisen ketkumaista hymyä puhujalle, kaivoi kassistaan omituisen lieriön josta sojotti ties minkälaisia johtoja ja ripistiikkeleitä. Hän otti myös kiväärin latausyksikön ja varmoin käsin kytki kaksi epäluotettavan näköistä johtoa siihen jonka jälkeen upotti häkkyrän astiaan. Kesti jotain sekuntteja ja vesi ikään kuin kuohahti ja siitä nousi puistattavaa höyryä. Hän toisti operaation kolmesti ja uteliaita kerääntyi katsomaan näytöstä.
“Mikä_ihme tuo on?” Kysyi komissaari Simonen ankaralla äänellä.
“Se on laboratoriomme kokeiluasteinen projekti, nimittäin kemialliseen reaktioon perustuva kenttävedenpuhdistin.”
Tämän jälkeen laite kiersikin tiuhaan, Heli sai heti paikan nuotion vierestä jossa oli mukava keittää perunoita. Välillä joku kysyi “kenen tuo maan mainio vimpain on?”. Useimmat kaartilaisista olivat nuoria estokkaisia miehiä joiden oli ilmeisen hankala toimia vastakkaisen sukupuolen kanssa ja keskustelut menivät “hyvää päivää kirvesvartta” tai “ikävä sää” tasolla muutaman kerran hänelle tarjottiin tupakkaa niin tökerön esittävästi ettei sille voinut olla nauramatta. Lopulta päästiin vapauttavaan ja ennenkaikkea laadukkaaseen vitsien kerrontaan.
“Mitä kannibaali mies sanoi kun oli syönyt vaimonsa käden?”
“No?”
“Nyt on murua rinnan alla, eh eh eh eh eh...”
“Entä mistä tietää örkki on käynyt vessassa?”
“Pöntön alle on haudattu jotain kenties?...”
“Ei, kansi on pultattu kiinni.”
“Täh?”
“Tyhmä juttu.”
“Tosi...”
Heidän läpänheitto keskeytyi kun Marauder, jonka joku osasi määritellä tuhoajaksi ylitti heidät perässään peräti kahdeksan örkkien hävittäjää. Perässä tuli kuitenkin neljä salamahävittäjää jotka tekivät nopeasti selvää punaisista lentokoneista. Yhden he näkivät syöksyvän palaen kerrostaloon ja miltei romahduttaen sen.
He söivät perunat sellaisinaan, ilman minkäänlaista maustetta tai kyytipoikaa, kyllähän se näinkin kävi.
*** **
Jolle Karhunen tulitti edessä savuavaa vihernahkojen lentokonetta salamahävittäjällään, vihollinen räjähti kappaleiksi, seuraavaan koneeseen hän sai heti täysosuman ja palaset lensivät kauas.
“Hmmm, kolmas armeijakunta hajaantuu.” Hän totesi lentäessään kaupungin länsiosan yli ja tarttui radioon ilmoittaakseen Eversti Kankkuselle. Hän ei ollut huomannut perässään tulevaa “punarintaa”. Onneksi nuori Kalle Nevaharju ehti tuhota vainolaisen ennen kuin Jolle edes huomasi konetta. “Kiitti, meillä on sitten yksi-kolme tilanne.” “Yksi neljä” Korjasi Kalle.
*** ***
“WAAaUUUUöörGGGg!” Tuuletti Utrotan heiluttaen Dördaksen irtonaista päätä ajaen täyttä kaasua kohti Ghorst Stravinskin joukkoja, Utrotanin onneksi oli se trukki hajonnut, sillä muutoin häntä ei ehkä olisi päästetty Dördaksen lähelle. Mutta se oli örkin tuuria eikä Utrotan siitä välittänyt. Kohta hän olisi sotapäällikkö ja osaisi komentaa paljon paremmin kuin Ghorst. Ei mitään tyhmiä joukkojen jakamista vaan suora hyökkäys täydellä voimalla. Sitten vain riehuttaisiin ympäri planeettaa ja muuta kivaa.
Läntinen ja eteläinen armeijakunta oli oman onnensa nojassa ja vailla minkäänlaista komentoa.
*** ***
Jenni oli salamahävittäjän pilotti. Lisäksi gootti. Hänen harmaan purppuraiset hiuksensa olivat jääneet ärsyttävästi kypärän ulkopuolelle ja hengitysmaskin päälle, jossa ne välillä kutittivat hänen silmiään. Juuri sillä hetkellä hän oli matkalla koilliseen ja sattui näkemään yksinäisen örkkien moottoripyörän, jossa oli poikkeuksellisen suuri vihernahka, joka näytti heiluttavan jotakin esinettä. Helppo nakki! Lisäksi vainolaisen hävittäjiä ei lähituntumassa. Hän käänsi tietokoneen näytön tähtäys-moodiin ja kohta näytössä pomppi moottoripyörä. Vielä nopeuden lasku jotta ampuminen olisi mahdollista. Hyökkäys juoksu! Autokanuunat ampuivat kauas eteen ja ohi, laserkanuunat ampuivat rakennuksiin. Vielä yksi mahdollisuus! Tätä ei enää voinut ryssiä! Vakaana, vakaana, melkein...
“Ksoooh! Tässä puhuu marauder nelonen, kaksi punarintaa perässä, apu olisi todella tarpeen. Ksooh.” Pärähti radiossa. Jenni kiihdytti vauhdin taas hurjiin nopeuksiin ja riensi auttamaan pulaan jäänyttä.
*** **
“BoooooOOOOoooooooring! Ölisi eräs eteläisen armeijakunnan soturiörkki.
“Mennään boissit vähä riehumaan!”
“Koolettamaan!”
“Killataan parit gaartilaisbojat!”
“Wooah! Öyh öyh!”
Eteläinenkin armeijakunta alkoi hajaantua. Hullut lääkärit alkoivat tehdä kaikenlaisia kirurgisia operaatioita, mekaanikot alkoivat kasaamaan uusia, hauskoja laitteita tai korjaamaan vanhoja koneita. Dördaksen päätön ruumis oli jo unohdettu eikä nobeista ollut komentamaan. Örkkien joukot olivat hajanaisia ja vailla komentoa. Useimmat soturit pysyivät vaistojensa vuoksi ryhmissä, ja kymmeniä ryhmiä lähti hyökkäämään kohti kaartilaisten linjoja. Nämä olivat kuitenkin helposti torjuttuja hyökkäyksiä.
** **
“No niin, nyt unleashataan irti sellanen waagh ettei natting rajaa!” Huusi Ghort sotalinnakkeensa päältä ja kamoittavan järkyttävä armeija lähti liikkeelle. Satoja Slugga poikia, satoja shootia, lukemattomia gretsineitä, sotavaunuja, sotalinnake, luutattu land raider ja paljon muuta.
Heli istui barrikadilla ja söi perunoita, hän jäi kuuntelemaan jylyä, joka oli kuin valtava ukkosmyrsky, hän tunsi maan tärisevän allaan. Vesilätäkkö josta äskön oli ammennettu vettä ja puhdistettu hänen repussaan olevalla laitteella värisi. Rakennuksista varisi betonipölyä ja pieniä lohkareita.
“Luutnantti Lappalainen, jossain tilanteissa hallittu perääntyminen on sallittua.” Sanoi komissaari Kertola. Nyt hän näytti järkyttyneeltä.
Valtava sotalinnake ja kolme taisteluvaunua varustettuna pelottavilla jyrillä syöksyi esiin, niiden takana juoksi vihreä örkkien meri.
“Olet oikeassa, JUOSKAAA!!!!!”
“Höhhöhhööö! Katsokaa kuinka dagot runnaavat!” Nauroi Ghorst.
Heli ei ollut koskaan juossut niin, paniikki levisi ja kaikki kääntyivät pakenemaan. Komissaaritkin pakenivat, tosin ei pelkuruudesta.
“Kattokaa niitten naamoi kun se siiaavat Utrotanin ja Dördaksen joukot! Ähhähhäää!” Tyhmät ihmiset!” Ghorst näki harmaan pakenevan massan josta alituiseen joku kuoli summamutikassa ammuttuun kutiin. Heidän takanaan tuleva squiggoth karjui kuin örkkien riemuvoiton kunniaksi.
Heli näki ensimmäisen kerran Eversti Kankkusen, hän oli juuri sellainen kun oli kuvitellut hänen olevan. Hän istui lohkareella odottaen tietoja voxista, mutta paniikkiin joutunut armeija kertoi riittävästi. “Kaikki on menetetty!” hän parkaisi. Jolle ei ollut vielä ilmoittanut kolmannen siiven kaaoksesta ja uskoi kaikkien juoksevan suoraan ansaan. Hänen häpeänsä oli sanoin kuvailematon, hän oli pettänyt keisarin, imperiumin, kaupunkinsa, armeijansa ja itsensä. Enää ihme, suuri ihme pelastaisi heidät.
He juoksivat pitkin “Vanhojen sankareiden kunniakujaa” voitte kuvitella kaartilaisten häpeän nähdessään sankarinsa ja legendansa patsaat. Siinä meni Pyhä Nikolaus Levai.
He saavuttivat Adminstratoriumin aukion.
“Wheressä on Dördas ja Utrotan!?” Kysyi Ghorst häkeltyneenä, heidän piti lyödä kaarti täällä. Hän näki sotilaiden ylittävän Adminstratoriumin rauniot ja pakenevan raunioihin.
“Ne C'haatanan räkäpäät.” Voihkaisi tämä painaen vihereät kätensä kasvoilleen.
“Possi! Possi! Sua askataan!” Kimitti gretsin, eikä Ghorst jaksanut edes lyödä sitä, vaan miltei nöyrästi laskeutui alas valtavasta ajoneuvosta. Armeija oli pysähtynyt.
Alas oli pysähtynyt moottoripyörä. Ghorst näki siinä tutun hahmon.
“Ut-ro-tan...” Sihisi päällikkö, koskaan hän ei ollut näin raivoissaan.
Hitaasti Utrotan nosti Dördaksen pään ja hymyili.
“Tyhmä, tyh-mä...” suhisi Ghorst kykenemättä puhumaan enempää.
** ***
“Kaikki kasaan, kaikki kasaan! Laivue, deltta formaatio!” Karjui Jolle salamahävittäjänsä radioon. Kesti joitain minuutteja ennen kuin laivue oli kasassa.
“Seuratkaa minua! Örkit ovat A-kadulla (Jolle ei tuntenut kaupunkia, joten hän oli merkittäville kohteille antanut tiettyjä nimiä) he ovat kaataneet patsaat ja ovat yhdessä tiiviissä ryhmässä!
Laivue teki laajan kaarroksen ja sukelsi noin sadan metrin korkeuteen.
“Örkkien hävittäjiä! Kiljaisi Jenni radioon.
“Kirottua, laskeudutaan rakennusten alapuolelle!”
“Mitäh! Hullu!”
“Komento!” Huusi Jolle radioon.
Se oli ehkä hurjin hyökkäysjuoksu joka on toteutettu niin suurella laivueella, kaksikymmentä lentokonetta laskeutui tiiviissä laivueessa viisikymmentä metriä leveälle kadulle, ja edessä oli tuhansia örkkejä. Vauhtia alennettiin vain kolmeensataan kilometriin tunnissa...
** **
Sotilaat pysähtyivät viimein kun olivat päässeet raunioiden suojaan.
“Katsokaa!”
Squiggoth rääkäisi ja kaatui maahan murskaten satoja örkkejä, johto hävittäjä syöksyi pois kadulta. Örkit jättivät taistelulinnakkeen kuin rotat uppoavan laivan ennen kuin maraudet tuhoaja teki siitä silppua, yksi taisteluvaunu räjähti ilmaan, tippui maahan, kimposi ja pomppi palaen kymmeniä metrejä. Kymmenet räjähdykset yhdistyivät infernoksi silppua lensi kauas, vain harvoja örkkejä selvisi tuhoisasta ja hullusta hyökkäyksestä. Laivue nousi taas korkeuksiin taistelemaan hävittäjien kanssa.
“Meillä on sittenkin toivoa!” Huokaisi Eversti Kankkunen. Aukiolle alkoi saapua hajanaisia örkkijoukkoja. Satoja sotureita kuitenkin.
Vox radio pärähti.
“Tankkikomppania on saavuttanut kaupungin!” Se oli Erno Rotakaisen ääni.
** ***
Ghorst Stravinsk oli aivan verissäpäin, hän oli kuin olisi nyljetty, niin pahasti olivat sirpaleet vahigoittaneet häntä. Myöskin Utrotan oli selviytynyt. He katsoivat toisiaan ja tarttuivat kirveisiin.
*** *
“Haluan kaikki upseerit ja neuvojat tänne, tilanne on saatava hallintaan.” Huusi Eversti, ja viesti kiiri siinnekin minne hänen ääni ei yltänyt. “Meitä odottaa pitkä kaupunkisota, ennen kuin örkit on häädetty.”
Edit: kirjoitusVIRHEET korjattu
1/3 http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=25669
1½/3 http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=25758
2/3 http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=26424
Tässä, eli vielä yksi osa. Tästä siis tulee viisiosainen trilogia
Miettikääs sitä!__________________________________________
Ei voi kieltää, etteikö Ghazgkull Mag Uruk Tharaka olisi älykkäin koskaan elänyt örkkipäällikö. Ei ole kuitenkaan lainkaan harvinaista, että yhtä älykkäitä vihernahkoja syntyy, ne vain ovat liian heikkoja taistellakseen päällikkyydestä. Ironisesti, tälläisiä neroja syntyy usein gretsinien joukkoon. Mutta ihmeellistä on, kuinka Ghazgkull on päässyt vallankahvaan, sen jälkeen vain ihme on estänyt häntä valloittamasta galaksia. Tämä ihme oli nimeltään Yarrick. Mutta ihmeellistä on vasta se, kuinka se pääsi tapahtumaan uudelleen! Nyt se tapahtui St.Levailla, josta örkkipäällikö Ghorst Stravinsk suunnittelee oman ristiretkensä lähtöpaikkaa, mutta täältä sitä ei enää pysäyttäisi mikään! Sen pääkaupunki on jo tuomittu vaikka varsinaisia taisteluita ei ole aloitettukaan, sillä Ghorstin joukot tuhoavat helposti nuo alati hupenevat kolmetuhatta sotilasta, myöskään paikalle saapunut lentokonelaivue ei voi ilman ihmettä saada mitään aikaan, eikä myöskään Armageddonin veteraani Erno Rotakainen tankkikomppanioineen voi saada aikaan kuin hieman tappioita. Täälläkin kuitenkin tapahtuu ihme, se ei ole imperiumin riemuvoitto, vaan kohtalon kumma oikku. Tämä ihme on Örkki nobi, nimeltään Utrotan.
Utrotanissa oli ainesta, hän oli suuri peto, joka ei turhaan jäänyt miettimään mitä tulevan piti tai mitä menneisyydessä oli tapahtunut. Hän piti armeijan komentamisesta, se oli hänellä verissään, ja hän oli päättänyt tulla sotapäälliköksi Ghorstin paikalle ja hän tiesi pystyvänsä siihen! Ensin olisi raivattava Dördas pois tieltä ja sitten Stravinsk! Hän oli koonnut sotatrukkiinsa joukon parhaimpia sotilaitaan jotka saivat auttaa häntä, jos jompikumpi asettaisi joukkoja turvakseen viimehetkellä.
“Jumanzuka kautta Gorkin ja Morkin speediä!” Ärjyi Utrotan. Ajaja painoi kaasua, mutta moottorin äänen sijasta kuului järkyttävän korvia vihlova: KruUUUNttsssssssssss!
“Öööö possi, se taitaa olla wreckki...” Uikutti ajaja.
“Mekkipojaaaaaaaat!!!!!” Karjaisi raivostunut Utrotan pyöräytettyään kertaalleen silmiään. Kohta viisi mekaanikkoa ryntäsi kohti improvisoitua kuljetusajoneuvoa.
Kriiik kriik kriiik kriiik kuului romuläjän näköisen koneen alta. Klonk klonk Bojoing!
Kräts! “UUUuupss... Taitaa teikata bikkasen moremman aikaa...” Kriik pam pam pam kuului. Mekaanikoista näkyi vain jalat koneen alta. Kolinkolinkolin kirrinkirrin kräsh! Wuush! Tip tip tip...
Öljyinen naama ilmestyi koneen alta.
“Pikku momentti vielä, ja paljon oilia!” Pää katosi taas koneen alle ja pieni gretsin riensi tuomaa öljykannua jota hädin tuskin jaksoi kantaa.
Krinkuta krinkuta, kliks kliks kräsh! Kräk rojoon!
Taas ilmestyi vielä öljyisempi örkin naama.
“Totaa, se on badsti wrecki, teidän kannattaisi ottaa toinen lifti.”
“Kursattu sutenööri teknomeeri! Poropeukalo sieniperse! Shittipää! Viherpeukalo vihannes! AAAÄÄÄÄÄÄRggh!”
Utrotan hyppi hetken tasajalkaa ja otti lähimmän moottoripyörän jolla keuli kohti Dördaksen aluetta niin, että hänen sarvistaan roikkuvat karvanopat irtosivat.
*** ***
“Tässä puhuu Eversti-Kuvernööri Kankkunen” Kuului vox-kaiuttimista jotka oli asetettu barrikadin ympäristöön, ääni kaikui raunioissa ja äänessä oli jotain samanhenkistä kuin kesäisessä festifaalissa. “Se on varmistettu, että örkit ovat iskemässä yhtäaikaa sekä etelästä, koillisesta ja lännestä. Qruusundista saapuu lähitunteinan veteraaneja jotka ovat tottuneet taistelemaan örkkejä vastaan. Kaupungin ainoa paikka tällä hetkellä jonne he pystyvät laskeutumaan on Adminstratoriumin tori, sen puolustaminen olkoon siis tärkein asiamme, osastojen komentajat! Kohta seuraa datasiirto taktisista puolustuskohteista.”
“Se on menoa.” Supatti joku niin etteivät komissaarit kuulleet.
“Jos örkit eivät meitä tapa, tappavat komissaarit, jos eivät komissaarit niin sen tekee huolto”
“Eihän meillä ole huoltoa!”
Komissaari asteli lähemmäs ja supattelu loppui. Kohta tämä käänsi selkänsä jonka taakse oli ristinyt kätensä ja käveli jonninmatkan päähän.
“Aivan! Silläpä.”
“Päät kiinni! Tuolta tuodaan jotain kottikärryillä!” Älähti eräs normaalia kovemmalla puheäänellä. Neljä kottikärryä, jotka näyttivät aivan örkkien korkeateknologialta tuotiin juosten paikalle.
“Potaatteja! Pottuja!” Huusi ensimmäinen työntäjä, miltei kaikki ryntäsivät niiltä paikoiltaan kohti juuri kirottua “huoltoa”. Todellisuudessa ne olivat vain vandalismin tulosta.
“SEEEEIIiis!” Kaikki paikoilleen, muodostakaa jono! Joka ohittelee, ammutaan siihen paikkaan!” Ärjähti komissaari Kertola vetäisten poltterinsa esille. Seurasi jupinaa ja jonoja muodostettiin, jokaiselle kärrylle muodostettiin oma jononsa, ensimmäisinä saaneet komennettiin barrikadille vartioon. Seuraavat alkoivat virittää nuotiota jossa keittää perunansa. Heli kaivoi repustaan keittoastian, nyt hän vasta näki säilyketölkit ja muisti repun antaneen miehen sanoneenkin siitä, mitä muut sitten valittivat? Parasta kai olla vain hiljaa. Hän oli saanut kapallisen perunoita, puolet niistä hän jätti reppuunsa ensinäkin koskei tiennyt seuraavaa ruokalähetystä ja koska ei edes jaksanut syödä niin paljon. Kysymys enää oli mistä saisi vettä, vesipullostaan hän oli säästeliäästi hörppinyt vettä, mutta sekin oli jo vähissä. Hän näki muidenkin tuskailevan saman asian kanssa. Sitten hän muisti erään asian, leveä hymy nousi hänen kasvoilleen niin, että hampaat näkyivät ja persoonallinen käkätys käänsi joitain kasvoja.
Heli etsi lähimmän lätäkön, siinä näytti olevan kuraa, itikoita ja muuta saastaa. Hän täytti sillä keittoastiansa ja joku katseli todella kummestuneesti.
“Arvon neiti...”
Heli hymyili tyttömäisen ketkumaista hymyä puhujalle, kaivoi kassistaan omituisen lieriön josta sojotti ties minkälaisia johtoja ja ripistiikkeleitä. Hän otti myös kiväärin latausyksikön ja varmoin käsin kytki kaksi epäluotettavan näköistä johtoa siihen jonka jälkeen upotti häkkyrän astiaan. Kesti jotain sekuntteja ja vesi ikään kuin kuohahti ja siitä nousi puistattavaa höyryä. Hän toisti operaation kolmesti ja uteliaita kerääntyi katsomaan näytöstä.
“Mikä_ihme tuo on?” Kysyi komissaari Simonen ankaralla äänellä.
“Se on laboratoriomme kokeiluasteinen projekti, nimittäin kemialliseen reaktioon perustuva kenttävedenpuhdistin.”
Tämän jälkeen laite kiersikin tiuhaan, Heli sai heti paikan nuotion vierestä jossa oli mukava keittää perunoita. Välillä joku kysyi “kenen tuo maan mainio vimpain on?”. Useimmat kaartilaisista olivat nuoria estokkaisia miehiä joiden oli ilmeisen hankala toimia vastakkaisen sukupuolen kanssa ja keskustelut menivät “hyvää päivää kirvesvartta” tai “ikävä sää” tasolla muutaman kerran hänelle tarjottiin tupakkaa niin tökerön esittävästi ettei sille voinut olla nauramatta. Lopulta päästiin vapauttavaan ja ennenkaikkea laadukkaaseen vitsien kerrontaan.
“Mitä kannibaali mies sanoi kun oli syönyt vaimonsa käden?”
“No?”
“Nyt on murua rinnan alla, eh eh eh eh eh...”
“Entä mistä tietää örkki on käynyt vessassa?”
“Pöntön alle on haudattu jotain kenties?...”
“Ei, kansi on pultattu kiinni.”
“Täh?”
“Tyhmä juttu.”
“Tosi...”
Heidän läpänheitto keskeytyi kun Marauder, jonka joku osasi määritellä tuhoajaksi ylitti heidät perässään peräti kahdeksan örkkien hävittäjää. Perässä tuli kuitenkin neljä salamahävittäjää jotka tekivät nopeasti selvää punaisista lentokoneista. Yhden he näkivät syöksyvän palaen kerrostaloon ja miltei romahduttaen sen.
He söivät perunat sellaisinaan, ilman minkäänlaista maustetta tai kyytipoikaa, kyllähän se näinkin kävi.
*** **
Jolle Karhunen tulitti edessä savuavaa vihernahkojen lentokonetta salamahävittäjällään, vihollinen räjähti kappaleiksi, seuraavaan koneeseen hän sai heti täysosuman ja palaset lensivät kauas.
“Hmmm, kolmas armeijakunta hajaantuu.” Hän totesi lentäessään kaupungin länsiosan yli ja tarttui radioon ilmoittaakseen Eversti Kankkuselle. Hän ei ollut huomannut perässään tulevaa “punarintaa”. Onneksi nuori Kalle Nevaharju ehti tuhota vainolaisen ennen kuin Jolle edes huomasi konetta. “Kiitti, meillä on sitten yksi-kolme tilanne.” “Yksi neljä” Korjasi Kalle.
*** ***
“WAAaUUUUöörGGGg!” Tuuletti Utrotan heiluttaen Dördaksen irtonaista päätä ajaen täyttä kaasua kohti Ghorst Stravinskin joukkoja, Utrotanin onneksi oli se trukki hajonnut, sillä muutoin häntä ei ehkä olisi päästetty Dördaksen lähelle. Mutta se oli örkin tuuria eikä Utrotan siitä välittänyt. Kohta hän olisi sotapäällikkö ja osaisi komentaa paljon paremmin kuin Ghorst. Ei mitään tyhmiä joukkojen jakamista vaan suora hyökkäys täydellä voimalla. Sitten vain riehuttaisiin ympäri planeettaa ja muuta kivaa.
Läntinen ja eteläinen armeijakunta oli oman onnensa nojassa ja vailla minkäänlaista komentoa.
*** ***
Jenni oli salamahävittäjän pilotti. Lisäksi gootti. Hänen harmaan purppuraiset hiuksensa olivat jääneet ärsyttävästi kypärän ulkopuolelle ja hengitysmaskin päälle, jossa ne välillä kutittivat hänen silmiään. Juuri sillä hetkellä hän oli matkalla koilliseen ja sattui näkemään yksinäisen örkkien moottoripyörän, jossa oli poikkeuksellisen suuri vihernahka, joka näytti heiluttavan jotakin esinettä. Helppo nakki! Lisäksi vainolaisen hävittäjiä ei lähituntumassa. Hän käänsi tietokoneen näytön tähtäys-moodiin ja kohta näytössä pomppi moottoripyörä. Vielä nopeuden lasku jotta ampuminen olisi mahdollista. Hyökkäys juoksu! Autokanuunat ampuivat kauas eteen ja ohi, laserkanuunat ampuivat rakennuksiin. Vielä yksi mahdollisuus! Tätä ei enää voinut ryssiä! Vakaana, vakaana, melkein...
“Ksoooh! Tässä puhuu marauder nelonen, kaksi punarintaa perässä, apu olisi todella tarpeen. Ksooh.” Pärähti radiossa. Jenni kiihdytti vauhdin taas hurjiin nopeuksiin ja riensi auttamaan pulaan jäänyttä.
*** **
“BoooooOOOOoooooooring! Ölisi eräs eteläisen armeijakunnan soturiörkki.
“Mennään boissit vähä riehumaan!”
“Koolettamaan!”
“Killataan parit gaartilaisbojat!”
“Wooah! Öyh öyh!”
Eteläinenkin armeijakunta alkoi hajaantua. Hullut lääkärit alkoivat tehdä kaikenlaisia kirurgisia operaatioita, mekaanikot alkoivat kasaamaan uusia, hauskoja laitteita tai korjaamaan vanhoja koneita. Dördaksen päätön ruumis oli jo unohdettu eikä nobeista ollut komentamaan. Örkkien joukot olivat hajanaisia ja vailla komentoa. Useimmat soturit pysyivät vaistojensa vuoksi ryhmissä, ja kymmeniä ryhmiä lähti hyökkäämään kohti kaartilaisten linjoja. Nämä olivat kuitenkin helposti torjuttuja hyökkäyksiä.
** **
“No niin, nyt unleashataan irti sellanen waagh ettei natting rajaa!” Huusi Ghort sotalinnakkeensa päältä ja kamoittavan järkyttävä armeija lähti liikkeelle. Satoja Slugga poikia, satoja shootia, lukemattomia gretsineitä, sotavaunuja, sotalinnake, luutattu land raider ja paljon muuta.
Heli istui barrikadilla ja söi perunoita, hän jäi kuuntelemaan jylyä, joka oli kuin valtava ukkosmyrsky, hän tunsi maan tärisevän allaan. Vesilätäkkö josta äskön oli ammennettu vettä ja puhdistettu hänen repussaan olevalla laitteella värisi. Rakennuksista varisi betonipölyä ja pieniä lohkareita.
“Luutnantti Lappalainen, jossain tilanteissa hallittu perääntyminen on sallittua.” Sanoi komissaari Kertola. Nyt hän näytti järkyttyneeltä.
Valtava sotalinnake ja kolme taisteluvaunua varustettuna pelottavilla jyrillä syöksyi esiin, niiden takana juoksi vihreä örkkien meri.
“Olet oikeassa, JUOSKAAA!!!!!”
“Höhhöhhööö! Katsokaa kuinka dagot runnaavat!” Nauroi Ghorst.
Heli ei ollut koskaan juossut niin, paniikki levisi ja kaikki kääntyivät pakenemaan. Komissaaritkin pakenivat, tosin ei pelkuruudesta.
“Kattokaa niitten naamoi kun se siiaavat Utrotanin ja Dördaksen joukot! Ähhähhäää!” Tyhmät ihmiset!” Ghorst näki harmaan pakenevan massan josta alituiseen joku kuoli summamutikassa ammuttuun kutiin. Heidän takanaan tuleva squiggoth karjui kuin örkkien riemuvoiton kunniaksi.
Heli näki ensimmäisen kerran Eversti Kankkusen, hän oli juuri sellainen kun oli kuvitellut hänen olevan. Hän istui lohkareella odottaen tietoja voxista, mutta paniikkiin joutunut armeija kertoi riittävästi. “Kaikki on menetetty!” hän parkaisi. Jolle ei ollut vielä ilmoittanut kolmannen siiven kaaoksesta ja uskoi kaikkien juoksevan suoraan ansaan. Hänen häpeänsä oli sanoin kuvailematon, hän oli pettänyt keisarin, imperiumin, kaupunkinsa, armeijansa ja itsensä. Enää ihme, suuri ihme pelastaisi heidät.
He juoksivat pitkin “Vanhojen sankareiden kunniakujaa” voitte kuvitella kaartilaisten häpeän nähdessään sankarinsa ja legendansa patsaat. Siinä meni Pyhä Nikolaus Levai.
He saavuttivat Adminstratoriumin aukion.
“Wheressä on Dördas ja Utrotan!?” Kysyi Ghorst häkeltyneenä, heidän piti lyödä kaarti täällä. Hän näki sotilaiden ylittävän Adminstratoriumin rauniot ja pakenevan raunioihin.
“Ne C'haatanan räkäpäät.” Voihkaisi tämä painaen vihereät kätensä kasvoilleen.
“Possi! Possi! Sua askataan!” Kimitti gretsin, eikä Ghorst jaksanut edes lyödä sitä, vaan miltei nöyrästi laskeutui alas valtavasta ajoneuvosta. Armeija oli pysähtynyt.
Alas oli pysähtynyt moottoripyörä. Ghorst näki siinä tutun hahmon.
“Ut-ro-tan...” Sihisi päällikkö, koskaan hän ei ollut näin raivoissaan.
Hitaasti Utrotan nosti Dördaksen pään ja hymyili.
“Tyhmä, tyh-mä...” suhisi Ghorst kykenemättä puhumaan enempää.
** ***
“Kaikki kasaan, kaikki kasaan! Laivue, deltta formaatio!” Karjui Jolle salamahävittäjänsä radioon. Kesti joitain minuutteja ennen kuin laivue oli kasassa.
“Seuratkaa minua! Örkit ovat A-kadulla (Jolle ei tuntenut kaupunkia, joten hän oli merkittäville kohteille antanut tiettyjä nimiä) he ovat kaataneet patsaat ja ovat yhdessä tiiviissä ryhmässä!
Laivue teki laajan kaarroksen ja sukelsi noin sadan metrin korkeuteen.
“Örkkien hävittäjiä! Kiljaisi Jenni radioon.
“Kirottua, laskeudutaan rakennusten alapuolelle!”
“Mitäh! Hullu!”
“Komento!” Huusi Jolle radioon.
Se oli ehkä hurjin hyökkäysjuoksu joka on toteutettu niin suurella laivueella, kaksikymmentä lentokonetta laskeutui tiiviissä laivueessa viisikymmentä metriä leveälle kadulle, ja edessä oli tuhansia örkkejä. Vauhtia alennettiin vain kolmeensataan kilometriin tunnissa...
** **
Sotilaat pysähtyivät viimein kun olivat päässeet raunioiden suojaan.
“Katsokaa!”
Squiggoth rääkäisi ja kaatui maahan murskaten satoja örkkejä, johto hävittäjä syöksyi pois kadulta. Örkit jättivät taistelulinnakkeen kuin rotat uppoavan laivan ennen kuin maraudet tuhoaja teki siitä silppua, yksi taisteluvaunu räjähti ilmaan, tippui maahan, kimposi ja pomppi palaen kymmeniä metrejä. Kymmenet räjähdykset yhdistyivät infernoksi silppua lensi kauas, vain harvoja örkkejä selvisi tuhoisasta ja hullusta hyökkäyksestä. Laivue nousi taas korkeuksiin taistelemaan hävittäjien kanssa.
“Meillä on sittenkin toivoa!” Huokaisi Eversti Kankkunen. Aukiolle alkoi saapua hajanaisia örkkijoukkoja. Satoja sotureita kuitenkin.
Vox radio pärähti.
“Tankkikomppania on saavuttanut kaupungin!” Se oli Erno Rotakaisen ääni.
** ***
Ghorst Stravinsk oli aivan verissäpäin, hän oli kuin olisi nyljetty, niin pahasti olivat sirpaleet vahigoittaneet häntä. Myöskin Utrotan oli selviytynyt. He katsoivat toisiaan ja tarttuivat kirveisiin.
*** *
“Haluan kaikki upseerit ja neuvojat tänne, tilanne on saatava hallintaan.” Huusi Eversti, ja viesti kiiri siinnekin minne hänen ääni ei yltänyt. “Meitä odottaa pitkä kaupunkisota, ennen kuin örkit on häädetty.”
Edit: kirjoitusVIRHEET korjattu
Ne ei voi taistella jos ovat spruessa. No niin, kaksi viestiä ja jo OT. 