Sotavasara.net

Oli kirkas kesäyö. Dînnilion, nuori haltia soturi, oli iltakävelyllä Avelornin metsässä. Hän veti syvään henkeä ja tuumaili, mitä tuuli hänen korviinsa kuiskailee. Hän nautiskeli ihanasta kesäyöstä leppoisalla mielellä, kunnes hän kuuli outoa rapinaa läheisestä pusikosta. Dînnilion nopeasti tarttui miekkansa kahvaan, valmiina vetämään sen ulos huotrasta. Hän hiipi lähemmäs pusikkoa taisteluvalmiina, kunnes… hän huomasi pusikossa nukkuvan kauneimman haltiatytön, kenet hän oli ikinä nähnyt. Dînnilion epäröi hieman. Hän mietti, pitäisikö tyttö herättää ja kysyä, mitä hän täällä yksin tekee. Dînnilion rohkaisi mielensä ja töni tyttöä hieman. Tyttö raotti silmiään hieman. Dînnilionin sydän pysähtyi, kun hän näki tytön kirkkaat vaaleansiniset silmät. Dînnilion kysyi tytöltä: ”Mitä sinä täällä metsässä yksin nukut?” tyttö ei vastannut. Dînnilionin katse harhautui tytön kaulaan, jossa oli syvä viiltohaava. Dînnilion huomasi myös, että tyttö itki. Dînnilion rohkaisi mielensä taas ja kysyi: ”Mikä on nimesi?” tällä kertaa tyttö suostui vastaamaan. ”Minun nimeni on Esgalmariel” Siinä samassa Dînnilion tunsi sydämessään suurta rakkautta. Esgalmariel katsoi Dînnilionia myös rakastunein silmin, kunnes kuului huuto! Dînnilion ja Esgalmariel hätkähti. Heidän takanaan oli Kolme kaaos soturia. Esgalmariel rupesi hysteeriseen itkuun ja Dînnilionin iholle valahti kylmä hiki. Kaaos soturit kävelivät Dînnilionia kohti nopein askelin. Dînnilion otti miekkansa huotrasta ja sanoi Esgalmarielle: ”Mene lähimpään kaupunkiin hakemaan apua!!!” ”mutta….” epäröi Esgalmariel. ”MENE!!!” Dînnilion huusi. Esgalmariel vislasi. Hänen hevosensa laukkasi kovaa jostain metsänsiimeksestä. Esgalmariel sanoi jotain haltiakielellä, mitä Dînnilion ei kerennyt kunnolla kuulla, kun kaaos soturit jo kävivät Dînnilionin päälle. Dînnilion kerkesi erottamaan muutaman sanan Esgalmarielin puheesta: ”Minä taisin rakastua sinuun….” näitä sanoja Dînnilion voisi vasta miettiä, kunnes oli peitonnut kaaos soturit. Dînnilion kävi urheasti näiden kolmen kimppuun, käyttäen miekkaansa, kuin sitä ei olisi ollut olemassakaan. Dînnilion oli liian nopea näille kolmelle kaaoksen miehille. Dînnilion latasi kaikilla voimillaan yhtä soturia kaulaan miekallaan. Soturin pää lensi jonnekkin metsän pimeyteen ja loput ruumiista rojahti nurmikolle. Kaksi oli enää jäljellä. Molemmat kävi Dînnilionin kimppuun,mutta Dînnilion hyppäsi kaksoisvoltilla sotureiden yli. Nyt Dînnilion otti tikarinsa vyöltään ja heitti sen suoraan toista soturia niskaan. Tämä kaatui nurmikolle päästäen oudon äänen. Yksi enää jäljellä. Viimeinen soturi huusi kovaan ääneen jotain, mistä Dînnilion ei saanut selvää. Yht’äkkiä sotureita tuli lisää. Miten Dînnilion peittoisi nämä? Siinä samassa kuului ilmassa nuolien viuhketta. Hänen takanaan seisoi Esgalmariel ja kaksikymmentä jousiampujaa. Dînnilion juoksi äkkiä näiden jousiampujien joukkoon. Jousiampujat ampui nopeaa sarjatulta kaaos sotureihin ja ei ollut kulunut kuin ehkä viisi minuuttia, niin kaikki olivat kuolleet. Esgalmariel juoksi Dînnilionin syleilyyn ja suuteli tätä huulille. Eräs haltia jousiampujista sanoi: ”Teit erittäin jalon teon, kun pelastit tämän nuoren neidon” Dînnilion hymyili ja jousiampuja kumarsi tälle. ”Tulkaa meidän seurassamme Tor Achareen, jossa tarjoamme teille yösijan” Dînnilion ja Esgalmariel kävelivät käsikädessä jousiampujien suojissa pois Avelornin metsästä vuorille, missä Tor Achare sijaitsi. Seuraava päivä olikin sitten uusi päivä Dînnilionille ja Esgalmarielle.

Heh ... tämä on mun eka tarina, joten ottakaa se kritiikissä huomioon. Risut ja ruusut kiitos ...

Molemmat kävi Dînnilionin kimppuun,mutta Dînnilion hyppäsi kaksoisvoltilla sotureiden yli.

Jo pelkästään tuon takia kannatti lukea tämä. Mutta niin, kuten jo sanoin Messengerin puolella, tämä tarina ei ole muuta nähnytkään kuin klisheitä. Kaiken järjen mukaan kaamoswarrujen olisi pitänyt leikellä Dinnilion palasiksi, mutta toisaalta, eihän urhean sankarin pitäisi kuolla heti alkuun, kun on kerta tavannut sattumalta kauniin haltianeitsyenkin ensimmäisen osan puolella. Mutta niin, ei tämä kuitenkaan mitään huonoa ollut. Kyllä tämän luki aivan mielellään, vaikka Legolaksia pursusikin. Pituutta olisin vain tahtonut tälle enemmän. Ehkä olisit saanut sitä lisää hidastamalla vähän kerrontaa. Nyt tapahtumat vilisivät ohi, eikä lukijalle annettu hengähdystaukoa missään vaiheessa. Mutta joo, kirjoita lisää, niin tulee varmasti parempaa. Kieliopillisia virheitä tai kirjoitusvirheitä en kuitenkaan huomannut, siitä plussaa. Mutta lisää, tack så mycket.

ps. Imelyys on must, onhan tämä haltiatarina.

Noh, muuten kerronta oli aikasta sujuvaa ja pahempia virheitä en löytänyt, mutta näin lyhyeksi tarinaksi tässä tapahtui aivan liikaa. Ensin yksin metsässä, sitten pari kaaossoturia ja vielä vähän enemmän ja sitten haltiat tulee pelastamaan ja kaikki loppui lopulta onnellisesti . Kaikki tämä lähes yhteen hengenvetoon. Kuvailua oli paikka paikoin, mutta lisä ei olisi pahitteeksi. Kun saat seuraavaasi vähän lisää sisältöä ja juonta, niin eiköhän se siitä sutjaannu. Hyvä alku, keep on writing.

GromEdit: Kerrankin luulin ehtiväni ensiksi, pah!

Juups, kiitoksia ... heh, tiesin jo tarinaa kirjoittaessa, että tulee tapahtumat aikas nopiaa vauhtia ... mutta tämä on ihkaensimmäinen tarinani (ellei koulu aineita lasketa) täällä sotavasarassa. Tykkään saada kivaa kommenttia.
Ja tohon Runen quoteen: heh .. kuten messengerissä jo sanoin, niin oli pakko saada jotain klisheetä tähän tarinaan
Eikä kaamos warrut ole IMO niin kovia ku luulaan ... heh ei millään pahalla. Ja Legolaksia täytyy aina olla hiukkasen
Mutta kiitos kommenteista ja lisää kiitos

Buubuuubuu!! nössöä helf roinaa!! buubuu *katsoo modenaattoreiden ja muiden katseita* no okei . Tällästä lälläriä, ennemmin katon kauniita ja rohkeita no ei. tarina oli tyypillinen helf lälläri. Hieman joissain kohtia sanat menivät ristiin näin sanoakseni. Tosi lyhyt ja huono. no ei. Tarina oli hyvä ensimmäiseksi tarinaksi. Kirjoita vaan lisää, mielellään luen lällyistä serkuista. Eikä nuo ollut välttämättä mitään IMO Chosen warruja.

Lunatic^ kirjoitti:Buubuuubuu!! nössöä helf roinaa!! buubuu

nyt tekisi mieli sanoa, että haista kuule ***ka senki pimeä ***o serkku!!! älä ota todesta. Ja kyllä, tämä meni vähän kauniit ja rohkeat tyyliseksi
Ja tämä ei ole lälläri tarina!! paitsi vähän, mutta t'ää on mun tyyli ja sille ei kukaan mahda mitään ....
Mutta kiitos kommentista ja lisää muiltakin ...