SieluTuli: Zeniitti
Lähetetty: To 08.07.2004 19:15
Kuten jo aikasemmin uhkasin; tässä tulee jatkoa tarinaani.
...ja sitä tulee vielä lisää. Bwahahaa
Toivottavasti sanaa zeniitti ei ole ei ole käytetty gw:n fluffissa.
Ja kuinka hitossa carapace armor suomennetaan?
SieluTuli: Zeniitti
Hän näki kaikissa väreissä loistavaa mustuutta. Hän tunsi samaan aikaan sekä ääretöntä tuskaa että pohjatonta nautintoa. Hän haistoi värejä, ja maistoi ääniä. Hän kuuli neliäänistä naurua.
Sitten se loppui.
Andiane lensi ulos portista, ja lysähti lattialle.
Hän kuuli tömähdyksen takanaan.
"Warp voi olla hyvinkin hämmentävä kokemus ensikertalaiselle" -Miesääni sanoi hänen takaansa.
Andiane nousi pystyyn, vaikka hän tunsikin vahvaa heikotusta.
"Se nauru oli kammottavaa." -Andiane myönsi.
"Sinä kuulit heidät? Vaikuttavaa... Potentiaaliasi ei ole liioiteltu." -Ath'Wan totesi vaikuttuneena.
Portaali päästi suhahtavan äänen kadotessaan.
"Tervetuloa alukselleni, Zankaran Toivolle."
Andiane kääntyi, ja näki Ath'Wanin riisuneen kypäränsä. Hänen katseensa pysähtyi miehen silmiin.
Ne olivat punahehkuiset.
Andiane kavahti taaksepäin. "Sinä olet jokin mutantti, etkö olekin?"
Ath'Wan puhkesi ivalliseen nauruun.
"Mikäs sinä sitten olet?" -Ath'Wan kysyi virnistäen. "Mitä muistat äidistäsi?"
Andiane häkeltyi kysymyksestä. "En mitään" -Andiane vastasi raivostuneena. "Hän kuoli vähän aikaa syntymäni jälkeen. Mitenkä se edes liittyy mihinkään?"
"Äitisi halusi kieltää sinulta verenperintösi, ja hän yritti kieltää sen myös itseltään..."
Yhtäkkiä heidän vieressä oleva ovi lennähti auki, ja sisään astui keisarikunnan rynnäkkösotilas. Ath' Wan käännähti salaman nopesti, nostaen pistoolinsa. Mutta siltikin liian myöhään. Sotilaan hieno monoterä leikkasi reiän Ath' Wanin rintapanssariin, repien sisäelimiä. Ath' Wanin vertavuotava ruumis lysähti maahan, silmien tuli sammui. Hetkessä huone oli täynnä sotilaita, jotka tarttuivat rimpuilevaan Andienaan.
"Atkins, Haviar!" -Ensimmäisenä sisään astunut sotilas huusi. "Te saatte viedä tuon ruumiin toisten ruumiiden luo."
"Loput seuratkaa minua, ja ottakaa se tyttö mukaan"
* * *
"Me löysimme etsimänne tytön, inkvisiittori Rockhart!"
"Te löysitte hänet? Hienoa." - Vanha inkvisittori sanoi yllättyneenä. "Tämä tulee näyttämään hyvältä ansio luettelossanne, luutnantti Gregovits."
Gregovits teki pienen kumarruksen ja sanoi: "Lisäksi kohtasimme yhden zeniitin, mutta minä eliminoin hänet."
"Hienoa, hienoa." -Inkvisiittori puhui innoissaan. "Vielä pari tälläistä iskua, ja SieluTulen kultti on vihdoin hävitetty ihmiskuntaa kiusaamasta."
"Tuokaa se tyttö eteeni."
Sotilaat kiskoivat Andienan Inkvisiitorin eteen. Vasta nyt hän näki Inkvisiitori kunnolla. Vanha mies oli pukeutunut kilpipanssariin, ja raskaaseen tummanpunaiseen viittaan. Jo harmaantuvan Inkvisittorin korkean kauluksen kummallekkin puolelle oli kirjailtu Keisarikunnan kotkatunnukset.
Andiane vastasi uhmakkaasti inkvisiittorin häneen kohdistamaan tuimaan katseeseen.
Hetken he katsoivat toisiaan silmiään räpäyttämättä, sitten inkvisiittori alkoi puhua: "Oletko selvillä pelastajasi todellisesta luonteesta?" Kun Andiane ei vastannut, niin hän jatkoi: "Hän kuuluu kauheaan SieluTulen kulttiin. He ovat kaikki murhanhimoisia ja tunteettomia ihmiskunnan vihollisia. He elävät palvellakseen kaaoksen jumalia, joille he ovat luvanneet kujat sielunsa. He ovat kaikki voimakkaita psyykikoja, joka ikinen heistä on warpinvääntämä kurja otus, eivätkä he löydä lepoa edes kuolemassa! He ovat hylännet kuolemattoman Keisarin!"
Kun inkvisiittori oli lopettanut huutonsa ja saanut raivonsa hillittyä, hän sanoi Andianelle pehmeällä äänellä: "Ja hän aikoi tehdä sinusta yhden heistä."
* * *
Kaksi sotilasta veti Ath' Wanin velttoa ruumista tämän käsistä perässään pitkin käytäviä.
He olivat purnanneet koko alkumatkan...
"Aina me saamme tälläiset hommat..." -Kaartilainen Atkins valitti toverilleen. "Jätkä painaa varmaan tonnin."
"Turpa kiinni, ja vedä!" -Haviar vastasi. "Tästä ei ole enään kovinkaan pitkä matka..."
Ath' Wan tuli tajuihisa. Hän tunsi kipua kehonsa joka paikassa. Haava oli ollut kuolettava, vain hänen mielensä piti enään ruumista kasassa. Hänen olisi korjattava ruumiinsa. Hänen olisi syötävä...
Kaartilaiset lopettivat puheensa nähdessään Ath' Wanin silmien revähtävän auki. Punainen hohde oli palannut.
"Se elää vielä!" -Atkins huudahti ihmetystä äänessään.
Ath' Wanin kädet nappasivat nopeasti kiinni kummankin sotilaan ranteesta. Kaksi raksahdusta kertoi kummankin ranteen murtuneen.
Yhdellä käden liikkeellä Ath' Wan viskaisi huutavan Atkinsin itsensä yli. Kaartilainen Atkins iskeytyi käytävän seinään päästäen ilkeän kuuloisen rysähdyksen. Veltto ruumis putosi lattialle.
Toinen sotilas oli jo ehtinyt vetää puukon esiin, mutta Ath' Wanin nyt vapaa käsi napasi kiinni puukon varresta murtaen nuoren sotilaan sormet.
Ath' Wan viskasi toisenkin sotilaan päin seinää.
Ennen kuin kaartilainen ehti toipua saamastaan iskusta, Ath' Wan nosti hänet kauluksesta seinää vasten.
"Teilläkin kannattaisi olla tälläinen." Ath' Wan totesi kopauttaen toisella kädellään vahingoittunutta taistelupukuaan.
"Mitä sinä aiot tehdä minulle?" -Haviar kysyi pelokkaasti, tuiottaen punaisena loistavia silmiä.
Ath' Wan virnisti ilkeästi.
Haviar tunsi kylmyyden alkavan levitä sisällään, Ath' Wanin imiessä hänen ruumiinsä tyhjäksi elämästä.
Huuto pääsi ulos Haviarin kurkusta.
* * *
"Älä pelkää, me emme anna sinun joutua heidän käsiinsä" -Vanha inkvisiittori sanoi Andianelle, ja jatkoi: "Keisarin nimeen, me tulemme puhdistamaan sinut"
"Justicar Logoth, viekää tyttö ja puhdistakaa hänet."
"Vaikka se tuhoaa ruumiisi, niin se pelastaa sielusi."
Panssaroitu ovi liukui seinän sisään, ja Ath' Wan astui saliin.
"Huomenta, jäinkö jostain paitsi?"
"Kas vain, he eivät tappaneetkaan sinua..." -Inkvisiittori totesi viileästi. "Aika korjata tuo pieni virhe... Ritarit, tappakaa hänet!"
Harmaiden Ritarien myrskyboltterit kääntyivät Ath' Wania kohti. Samalla hetkellä kun ritarit ampuivat, alus missä he olivat nousi ilmaan. Kaartilaiset ja inkvisiittori paiskautuivat lattiaan, ja Harmaiden Ritarien asekädet heilahtivat.
Yksikään ammuksista ei osunut Ath' Waniin.
"Hetkinen!" -Ath' Wan huusi. "Olen kytkenyt aluksen itsetuhon päälle. Jos tapatte minut, niin myös te kuolette!"
Inkvisiittori irvisti, mutta teki viittomamerkin ritarien suuntaan. Harmaat Ritarit laskivat aseensa.
"Hyvä poika." -Ath' Wan totesi naurahtaen. Inkvisiittori näytti jos mahdollista vieläkin tuimemmalta.
"Mitä jos nyt vain luovutatte tytön minulle, jolloin minä puolestani kytken itsetuhon pois päältä"
Nyt oli inkvisiittorin vuoro nauraa.
"Pidätkö sinä minua täytenä typeryksenä?" -Inkvisiittori kysyi. "Jos minä päästäisin teidät lähtemään, niin mikään ei enään estäisi sinua räjäyttämästä tätä kirottua alusta, ja siinä sivussa myös meitä kappaleiksi."
"Sitä paitsi" -Inkvisiittori jatkoi. "Me emme neuvottele kerettiläisten kanssa."
Ath' Wan käynnisti suihkureppunsa. Sydämmen sykäystä myöhemmin ensimmäisten ammusten sarja iskeytyi seinään siihen kohtaan missä hän oli seissyt.
Ath' Wan suunnisti täydellä nopudella kohti käytävän aukkoa. Mutta Harmaiden Ritarien seuraava sarja osui tarkemmin.
Kaksi osumaa suihkureppuun räjäytti sen kappaleiksi. Ath' Wanin panssaripuku iski kipinää osuesaan lattiaan. Hänen vauhtinsa oli kuitenkin niin suuri, että hän liukui käytävään, pois ritarien näkyvistä.
Ath' Wan nousi nopeasti pystyyn, ja lähti juoksuun.
"Kaartilaiset. Ottakaa hänet kiinni, ja tappakaa!" -Kaikui inkvisiittorin huuto käytävissä hänen takanaan.
* * *
Inkvisiittori Rochart, Justicar Logoth ja kaksi muuta Harmaata Ritaria, joista toinen kantoi mukanaan Andianea kävelivät ripeästi kohti pelastuskapseleita.
"Se Zeniitti saattaa olla jopa tarpeeksi typerä räjäyttääkseen aluksensa ollessaan itse sisällä." -Inkvisiittori sanoi ritareille. "Tyttö on nyt meillä, ja me emme saa missään tapauksessa päästää häntä kultistien käsiin. Elävänä tai kuolleena."
Voimamiekan kärki nousi näkyviin lattiasta. Yhdellä nopella liikkellä miekka piirsi ympyrän Andinea kantavan ritarin ympäri.
Ritari ja Andiane rojahtivat lattian läpi alapuolisen käytävään.
Ritari kohotti voimamiekkansa nopeasti torjuntaan. Alle sekunttia myöhemmin Ath' Wanin miekka iskeytyi ritarin miekkaan. Miekat helähtivät poikki, ja niiden vääristymä-kentät sammuivat. Ath' Wan jatkoi hyökkäystään nopeallä potkulla suoraan ritarin silmien väliin. Ritari rojahti selälleen. Ath' Wan nappasi Andienan ja juoksi ritarin yli astuen samalla tämän myrskyboltterin kummatkin piiput litteiksi.
"Mistä Keisarin nimeen tässä oikein on kysymys!" -Andiena huusi roikkuessaan Ath' Wanin olkapäällä tämän juostessa. "Miksi he haluavat tappaa minut, ja miksi sinä haluat minut epäpyhään järjestöösi?"
"Epäpyhään?" -Ath' Wan vastasi. "Nyt olet pahasti hakoteillä... Ja mitä tulee siihen syyhyn miksi he haluavat tappa sinut ja me taas haluamme sinut on se, että..." Suuri räjädys keskeytti Ath' Wanin puheen.
"Nyt kaikki on täydellistä." -Ath' Wan totesi ivallisesti. "Kapinallisten ilmatorjunta on alkanut tulittaa meitä."
...ja sitä tulee vielä lisää. Bwahahaa
Toivottavasti sanaa zeniitti ei ole ei ole käytetty gw:n fluffissa.
Ja kuinka hitossa carapace armor suomennetaan?
SieluTuli: Zeniitti
Hän näki kaikissa väreissä loistavaa mustuutta. Hän tunsi samaan aikaan sekä ääretöntä tuskaa että pohjatonta nautintoa. Hän haistoi värejä, ja maistoi ääniä. Hän kuuli neliäänistä naurua.
Sitten se loppui.
Andiane lensi ulos portista, ja lysähti lattialle.
Hän kuuli tömähdyksen takanaan.
"Warp voi olla hyvinkin hämmentävä kokemus ensikertalaiselle" -Miesääni sanoi hänen takaansa.
Andiane nousi pystyyn, vaikka hän tunsikin vahvaa heikotusta.
"Se nauru oli kammottavaa." -Andiane myönsi.
"Sinä kuulit heidät? Vaikuttavaa... Potentiaaliasi ei ole liioiteltu." -Ath'Wan totesi vaikuttuneena.
Portaali päästi suhahtavan äänen kadotessaan.
"Tervetuloa alukselleni, Zankaran Toivolle."
Andiane kääntyi, ja näki Ath'Wanin riisuneen kypäränsä. Hänen katseensa pysähtyi miehen silmiin.
Ne olivat punahehkuiset.
Andiane kavahti taaksepäin. "Sinä olet jokin mutantti, etkö olekin?"
Ath'Wan puhkesi ivalliseen nauruun.
"Mikäs sinä sitten olet?" -Ath'Wan kysyi virnistäen. "Mitä muistat äidistäsi?"
Andiane häkeltyi kysymyksestä. "En mitään" -Andiane vastasi raivostuneena. "Hän kuoli vähän aikaa syntymäni jälkeen. Mitenkä se edes liittyy mihinkään?"
"Äitisi halusi kieltää sinulta verenperintösi, ja hän yritti kieltää sen myös itseltään..."
Yhtäkkiä heidän vieressä oleva ovi lennähti auki, ja sisään astui keisarikunnan rynnäkkösotilas. Ath' Wan käännähti salaman nopesti, nostaen pistoolinsa. Mutta siltikin liian myöhään. Sotilaan hieno monoterä leikkasi reiän Ath' Wanin rintapanssariin, repien sisäelimiä. Ath' Wanin vertavuotava ruumis lysähti maahan, silmien tuli sammui. Hetkessä huone oli täynnä sotilaita, jotka tarttuivat rimpuilevaan Andienaan.
"Atkins, Haviar!" -Ensimmäisenä sisään astunut sotilas huusi. "Te saatte viedä tuon ruumiin toisten ruumiiden luo."
"Loput seuratkaa minua, ja ottakaa se tyttö mukaan"
* * *
"Me löysimme etsimänne tytön, inkvisiittori Rockhart!"
"Te löysitte hänet? Hienoa." - Vanha inkvisittori sanoi yllättyneenä. "Tämä tulee näyttämään hyvältä ansio luettelossanne, luutnantti Gregovits."
Gregovits teki pienen kumarruksen ja sanoi: "Lisäksi kohtasimme yhden zeniitin, mutta minä eliminoin hänet."
"Hienoa, hienoa." -Inkvisiittori puhui innoissaan. "Vielä pari tälläistä iskua, ja SieluTulen kultti on vihdoin hävitetty ihmiskuntaa kiusaamasta."
"Tuokaa se tyttö eteeni."
Sotilaat kiskoivat Andienan Inkvisiitorin eteen. Vasta nyt hän näki Inkvisiitori kunnolla. Vanha mies oli pukeutunut kilpipanssariin, ja raskaaseen tummanpunaiseen viittaan. Jo harmaantuvan Inkvisittorin korkean kauluksen kummallekkin puolelle oli kirjailtu Keisarikunnan kotkatunnukset.
Andiane vastasi uhmakkaasti inkvisiittorin häneen kohdistamaan tuimaan katseeseen.
Hetken he katsoivat toisiaan silmiään räpäyttämättä, sitten inkvisiittori alkoi puhua: "Oletko selvillä pelastajasi todellisesta luonteesta?" Kun Andiane ei vastannut, niin hän jatkoi: "Hän kuuluu kauheaan SieluTulen kulttiin. He ovat kaikki murhanhimoisia ja tunteettomia ihmiskunnan vihollisia. He elävät palvellakseen kaaoksen jumalia, joille he ovat luvanneet kujat sielunsa. He ovat kaikki voimakkaita psyykikoja, joka ikinen heistä on warpinvääntämä kurja otus, eivätkä he löydä lepoa edes kuolemassa! He ovat hylännet kuolemattoman Keisarin!"
Kun inkvisiittori oli lopettanut huutonsa ja saanut raivonsa hillittyä, hän sanoi Andianelle pehmeällä äänellä: "Ja hän aikoi tehdä sinusta yhden heistä."
* * *
Kaksi sotilasta veti Ath' Wanin velttoa ruumista tämän käsistä perässään pitkin käytäviä.
He olivat purnanneet koko alkumatkan...
"Aina me saamme tälläiset hommat..." -Kaartilainen Atkins valitti toverilleen. "Jätkä painaa varmaan tonnin."
"Turpa kiinni, ja vedä!" -Haviar vastasi. "Tästä ei ole enään kovinkaan pitkä matka..."
Ath' Wan tuli tajuihisa. Hän tunsi kipua kehonsa joka paikassa. Haava oli ollut kuolettava, vain hänen mielensä piti enään ruumista kasassa. Hänen olisi korjattava ruumiinsa. Hänen olisi syötävä...
Kaartilaiset lopettivat puheensa nähdessään Ath' Wanin silmien revähtävän auki. Punainen hohde oli palannut.
"Se elää vielä!" -Atkins huudahti ihmetystä äänessään.
Ath' Wanin kädet nappasivat nopeasti kiinni kummankin sotilaan ranteesta. Kaksi raksahdusta kertoi kummankin ranteen murtuneen.
Yhdellä käden liikkeellä Ath' Wan viskaisi huutavan Atkinsin itsensä yli. Kaartilainen Atkins iskeytyi käytävän seinään päästäen ilkeän kuuloisen rysähdyksen. Veltto ruumis putosi lattialle.
Toinen sotilas oli jo ehtinyt vetää puukon esiin, mutta Ath' Wanin nyt vapaa käsi napasi kiinni puukon varresta murtaen nuoren sotilaan sormet.
Ath' Wan viskasi toisenkin sotilaan päin seinää.
Ennen kuin kaartilainen ehti toipua saamastaan iskusta, Ath' Wan nosti hänet kauluksesta seinää vasten.
"Teilläkin kannattaisi olla tälläinen." Ath' Wan totesi kopauttaen toisella kädellään vahingoittunutta taistelupukuaan.
"Mitä sinä aiot tehdä minulle?" -Haviar kysyi pelokkaasti, tuiottaen punaisena loistavia silmiä.
Ath' Wan virnisti ilkeästi.
Haviar tunsi kylmyyden alkavan levitä sisällään, Ath' Wanin imiessä hänen ruumiinsä tyhjäksi elämästä.
Huuto pääsi ulos Haviarin kurkusta.
* * *
"Älä pelkää, me emme anna sinun joutua heidän käsiinsä" -Vanha inkvisiittori sanoi Andianelle, ja jatkoi: "Keisarin nimeen, me tulemme puhdistamaan sinut"
"Justicar Logoth, viekää tyttö ja puhdistakaa hänet."
"Vaikka se tuhoaa ruumiisi, niin se pelastaa sielusi."
Panssaroitu ovi liukui seinän sisään, ja Ath' Wan astui saliin.
"Huomenta, jäinkö jostain paitsi?"
"Kas vain, he eivät tappaneetkaan sinua..." -Inkvisiittori totesi viileästi. "Aika korjata tuo pieni virhe... Ritarit, tappakaa hänet!"
Harmaiden Ritarien myrskyboltterit kääntyivät Ath' Wania kohti. Samalla hetkellä kun ritarit ampuivat, alus missä he olivat nousi ilmaan. Kaartilaiset ja inkvisiittori paiskautuivat lattiaan, ja Harmaiden Ritarien asekädet heilahtivat.
Yksikään ammuksista ei osunut Ath' Waniin.
"Hetkinen!" -Ath' Wan huusi. "Olen kytkenyt aluksen itsetuhon päälle. Jos tapatte minut, niin myös te kuolette!"
Inkvisiittori irvisti, mutta teki viittomamerkin ritarien suuntaan. Harmaat Ritarit laskivat aseensa.
"Hyvä poika." -Ath' Wan totesi naurahtaen. Inkvisiittori näytti jos mahdollista vieläkin tuimemmalta.
"Mitä jos nyt vain luovutatte tytön minulle, jolloin minä puolestani kytken itsetuhon pois päältä"
Nyt oli inkvisiittorin vuoro nauraa.
"Pidätkö sinä minua täytenä typeryksenä?" -Inkvisiittori kysyi. "Jos minä päästäisin teidät lähtemään, niin mikään ei enään estäisi sinua räjäyttämästä tätä kirottua alusta, ja siinä sivussa myös meitä kappaleiksi."
"Sitä paitsi" -Inkvisiittori jatkoi. "Me emme neuvottele kerettiläisten kanssa."
Ath' Wan käynnisti suihkureppunsa. Sydämmen sykäystä myöhemmin ensimmäisten ammusten sarja iskeytyi seinään siihen kohtaan missä hän oli seissyt.
Ath' Wan suunnisti täydellä nopudella kohti käytävän aukkoa. Mutta Harmaiden Ritarien seuraava sarja osui tarkemmin.
Kaksi osumaa suihkureppuun räjäytti sen kappaleiksi. Ath' Wanin panssaripuku iski kipinää osuesaan lattiaan. Hänen vauhtinsa oli kuitenkin niin suuri, että hän liukui käytävään, pois ritarien näkyvistä.
Ath' Wan nousi nopeasti pystyyn, ja lähti juoksuun.
"Kaartilaiset. Ottakaa hänet kiinni, ja tappakaa!" -Kaikui inkvisiittorin huuto käytävissä hänen takanaan.
* * *
Inkvisiittori Rochart, Justicar Logoth ja kaksi muuta Harmaata Ritaria, joista toinen kantoi mukanaan Andianea kävelivät ripeästi kohti pelastuskapseleita.
"Se Zeniitti saattaa olla jopa tarpeeksi typerä räjäyttääkseen aluksensa ollessaan itse sisällä." -Inkvisiittori sanoi ritareille. "Tyttö on nyt meillä, ja me emme saa missään tapauksessa päästää häntä kultistien käsiin. Elävänä tai kuolleena."
Voimamiekan kärki nousi näkyviin lattiasta. Yhdellä nopella liikkellä miekka piirsi ympyrän Andinea kantavan ritarin ympäri.
Ritari ja Andiane rojahtivat lattian läpi alapuolisen käytävään.
Ritari kohotti voimamiekkansa nopeasti torjuntaan. Alle sekunttia myöhemmin Ath' Wanin miekka iskeytyi ritarin miekkaan. Miekat helähtivät poikki, ja niiden vääristymä-kentät sammuivat. Ath' Wan jatkoi hyökkäystään nopeallä potkulla suoraan ritarin silmien väliin. Ritari rojahti selälleen. Ath' Wan nappasi Andienan ja juoksi ritarin yli astuen samalla tämän myrskyboltterin kummatkin piiput litteiksi.
"Mistä Keisarin nimeen tässä oikein on kysymys!" -Andiena huusi roikkuessaan Ath' Wanin olkapäällä tämän juostessa. "Miksi he haluavat tappaa minut, ja miksi sinä haluat minut epäpyhään järjestöösi?"
"Epäpyhään?" -Ath' Wan vastasi. "Nyt olet pahasti hakoteillä... Ja mitä tulee siihen syyhyn miksi he haluavat tappa sinut ja me taas haluamme sinut on se, että..." Suuri räjädys keskeytti Ath' Wanin puheen.
"Nyt kaikki on täydellistä." -Ath' Wan totesi ivallisesti. "Kapinallisten ilmatorjunta on alkanut tulittaa meitä."
