SieluTuli: Khainen Tytär
Lähetetty: Ti 13.07.2004 00:25
Nonniin... Sain viimein kolmannen osan valmiiksi, ja päätin nyt sitten laittaa sen tänne teidän kiusaksenne. Bwahahhaa...
Muuten huomasin tässä justiinsa, että oli nimittänyt vahingossa tyttöä sekä Andienaksi sekä Andianeksi. Laskeskelin että olisin käyttänyt enemmän nimeä Andiane, joten hän saa olla Andiane.
No, joka tapauksessa tässä se nyt tulee...
SieluTuli: Khainen tytär
Aamu valkeni Urdannassa. Taivas oli kauniin punainen, ja nouseva aurinko valoi väsyneisiin taistelijoihin toivoa paremmasta huomisesta. Taivaalla näkyi myös toinen valoilmiö. Kirkkaasti tuikkiva tähti nousi hitaasti ylöspäin, kuin merkkinä jumalalta.
Räjähdykset repivät Zankaran Toivoa. Tau tekoisen aluksen runko oli jo monesta kohtaa auki. Kuin ihmeen kaupalla se oli silti vielä toiminta kykyinen, ja nousi kohti avaruutta.
"Vauhtia" -Ath' Wan huusi. "meidän on ehdittävä kolmos kannelle ennen kuin runko murtuu."
Ath' Wan ja Andiane juoksivat pitkin aluksen mutkittelevia käytäviä. Zankaran Toivo tärisi yhä pahemmin kapinallisten tulituksen repiessä sitä systemaattisesti hajalle.
Yhtäkkiä Ath' Wan pysähtyi.
"Mitä nyt?" -Andiane kysyi. "Miksi pysähdyimme?"
"Varakomentosilta on seinän takana." -Ath' Wan sanoi, ja painoi rannetietokoneensa nappia.
Käytävän seinään aukesi ovi. Ath' Wan käveli sisään, ja meni oikopäätä ohjauskonsolille.
"Mitä sinä teet?" -Andiane kysyi.
"Käynnistin juuri suojakentät." -Ath' Wan vastasi hetken kuluttua. "Etkö huomaa räjähdysten loppuneen?" Kun Andiane ei vastannut, Ath' Wan jatkoi. "En pystynyt käynnistämään niitä kauko-ohjauksella, ja koska komentosilta on taatusti imperialistien hallussa, meidän oli tultava tänne."
Ath' Wan näpytteli jotain koneella, ja sanoi: "He eivät ole vielä ehtineet murtaa koodeja. Oletettavasti heiltä menisi siihen parisen viikkoa, mutta en aio antaa heille sitä mahdollisuutta. Käynnistä erään viruksen, joka oli tehty tälläisiä tilanteita varten. Se ensin laittaa aluksen kulkemaan tiettyyn suuntaan, ja sitten se tuhoaa koko tietokoneen. Ja kun alus muutaman vuoden kuluttua saapuu päämääräänsä, niin kaikki tunkeilijat ovat jo ehtineet kuolla, jolloin voimme ottaa aluksen taas omaan käyttöömme."
"Noniin, se on tehty, ja nyt me..." -Ath' Wan keskeytti puheensa nähdessään Andianen.
Andiane oli ottanut plasma-pistoolin pöydältä, mihin Ath' Wan oli sen minuuttia aikaisemmin jättänyt huolimattomasti lojumaan, ja osoitti nyt sillä Ath' Wania.
"Minä haluan vastauksia. Mitä te haluatte minusta? Miksi he haluavat tappaa minut?"
"Oikeastaan tämä kaikki sai alkunsa jo kauan sitten, todella kauan sitten." -Ath' Wan vastasi. "Tapahtumaketju saa alkunsa warp-olennon nimeltä Kaela Mensha Khainen tuhoutumisesta. Kun hän tuhoutui, hänen olemuksensa repeytyi pisaroiksi warppiin. Suuri osa hänestä lepää nykyään eldarien kaikkeusmatriiseissa, mutta osa on yhä warpissa. Joillakin psyykikoilla on tietty... sanotaanko... henkinen värähtelytaajuus, jonka takia he keräävät sieluunsa Khainen olemusta. Yksi veljeskuntamme tehtävistä on etsiä näitä henkilöitä. Sillä heidän kuollessaan me voimme sitoa heihin keräytyneen olemuksen eldarien tiekiveen. Sinä olet yksi näistä valituista!"
Seurasi hetken hiljaisuus, sitten Andiane sanoi syyttävästi: "Tekin siis haluatte tappaa minut saadaksenne sen... olemuksen. Haluavatko inkvisiittoritkin sen?"
"Emme me halua tappaa sinua! Sehän olisi järjetöntä. Sielusi kerää Khainen olemusta koko elämäsi ajan. Me haluamme sinun elävän mahdollisimman pitkään. Inkvisiittorit taas haluvat tuhota sinut ja varsinkin sisälläsi olevan jumaluuden palan."
"Me olemme sinun ainoa toivosi!" -Ath' Wan sanoi. "Mitä jos nyt jättäisimme tämän aluksen?"
"Mitä jos en halua tulla mukaasi?" -Andiane tiuskaisi.
"Ikävä kyllä sinulla ei ole vaihtoehtoja, Andiane." Ath' Wan sanoi hiljaisella äänellä.
Ath' Wanin käsi lennähti kohti Adianen pitelemää plasma-pistoolia. Andiane painoi liipaisinta, mutta mitään ei tapahtunut. Sekunnin kuluttua pistooli oli taas Ath' Wanilla.
"Sinun olisi ehkä kannattanut ottaa varmistin pois, vai mitä luulet?" -Ath' Wan totesi virnistäen.
* * *
Kolmannen kannen varastontilan ovi liukui seinän sisään, ja he astuivat sisään avaraan saliin.
Varastossa oli avaruusalus.
Alus oli paljon kauniimpi ja sirompi kuin mikään ihmisten tekemä alus. Se oli väriltään puhtaan valkoinen, ja monista paikoist sitä peittivät kiemuraiset riimu kirjaimet.
"Se on mahtava!" -Andiane sanoi lumoutuneena sen kauneudesta.
"Niin on." -Ath' Wan vastasi. "Se on aseistettu neljällä synkronoiduilla hajalaserilla. Lisäksi siinä on kaksi ohjuslaukaisinta, sekä kaksi valopeistä.
Andiane purskahti helisevään nauruun.
"Mitä nyt?" -Ath' Wan kysyi selvästi hämmentyneenä. "Mille sinä oikein naurat?"
Andiane ei ehtinyt vastata ennen kuin ovi liukui uudestaan auki.
Sisään ryntäsi ryhmällinen kaartilaisia. "Antautukaa! Meillä on ylivoima, ettekä te voi voittaa." -Heidän johtajansa huusi.
"Vai emme voi voittaa." -Ath' Wan sanoi kylmästi. "Oletteko muuten huomioineet sen, että te olette rikkinäisessä, ja ohjauskyvyttömässä aluksessa. Jos te jäätte tänne niin te kuolette. Ja jos te jotenkin onnistuisitte pakenemaan alukselta ja laskeutumaan alapuoliselle planeetalle, sekään ei pelastaisi teitä sillä se on kapinallisten hallussa."
Kaartilaiset katselivat toisiaan. "Me voisimme ottaa vaikka tuon aluksen ja lentää sillä pois." -Kaartilaisten johtaja sanoi.
"Ihanko totta." -Ath' Wan sanoi pilkallisesti. "Johtajanne eivät antaisi teidän lähteä, he lähtisivät itse. Sitäpaitsi kukaan teistä ei osaisi ohjata sitä, ei edes kukaan piloteistanne. Tämä alus on Eldar tekoinen, ja minä taidan olla ainoa ihminen joka pystyy ohjaamaan sitä."
"Mitä sinä ehdotat?" -Kersantti kysyi.
"Ehdotan, että laskette aseenne, ja hyppäätte kyytiin." -Ath' Wan sanoi. "Minä vien teidät lähimmälle Impeurimin hallitsemalle planeetalle."
Kensartti mietti hetken ja sanoi: "Ei, me emme voi luottaa sinuun." Ath' Wan tarrasi Andianea olkapäästä. "Laivasto löytää vielä meidät. Ja te olette meidän vankejamme. Laske pistoolisi maahaan!"
Andiane tunsi jonkin virtaavan hänen lävitseen. Sydämmen sykäystä myöhemmin kaartilaiset peittyivät valon välähdyksiin. Toista sydämmen sykäystä myöhemmin heidän pahasti palaneet elottomat ruumiinsa lysähtivät osittain sulaneelle lattialle.
Andiane tunsi itsensä jotenkin ontoksi, heikotus valtasi hänet ja hän vaipui tajuttomuuteen.
* * *
Andiena tuli tajuihinsa. Hän istui pehmustetulla istuimella, jossa hän oli kiinni lentäjän valjailla. Andiana katseli ympärilleen. Hän oli ilmeisestikin hävittäjän ohjaamossa. Kaikkialla näkyi jonkinnäköisiä säätovipuja ja -nappuloita. Ath' Wan istui penkissä hänen edessään.
"Missä me olemme?" -Andiane kysyi heikosti.
"Tuo onkin hauska kysymys." -Ath' Wan sanoi. "Olettaisin, että olemme jossain beta Draconiksen tienoilla. Niin, ja me olemme myös warpissa."
"Me olemme warpissa? -Andiane kysyi uskomatta korviaan. "Ei tällä tunnu mitenkään erillaiselta."
"Ohjaamoa ympäröi varjoluusta tehty kuori, joka suojelee meitä tehokkaasti warpin korruptiolta."
-Ath' Wan sanoi. "Lisäksi minä teen parhaani verhotakseeni meidät warpin olentojen silmiltä."
"Muuten, anteeksi että lainasin voimaasi. Se ei tainnut tuntua kovinkaan mukavalta." -Ath' Wan sanoi anteeksi pyytävästi. "Mutta se oli pakko tehdä. Pelkkä oma voimani olisi tuskin riittänyt tuhoamaan heitä kaikkia tarpeeksi nopeasti."
"Sinä käytit ...voimiani... tappaaksesi ne kaikki ihmiset." -Andiane sanoi syyttävästi."
Ath' Wan ei vastannut.
Muuten huomasin tässä justiinsa, että oli nimittänyt vahingossa tyttöä sekä Andienaksi sekä Andianeksi. Laskeskelin että olisin käyttänyt enemmän nimeä Andiane, joten hän saa olla Andiane.
No, joka tapauksessa tässä se nyt tulee...
SieluTuli: Khainen tytär
Aamu valkeni Urdannassa. Taivas oli kauniin punainen, ja nouseva aurinko valoi väsyneisiin taistelijoihin toivoa paremmasta huomisesta. Taivaalla näkyi myös toinen valoilmiö. Kirkkaasti tuikkiva tähti nousi hitaasti ylöspäin, kuin merkkinä jumalalta.
Räjähdykset repivät Zankaran Toivoa. Tau tekoisen aluksen runko oli jo monesta kohtaa auki. Kuin ihmeen kaupalla se oli silti vielä toiminta kykyinen, ja nousi kohti avaruutta.
"Vauhtia" -Ath' Wan huusi. "meidän on ehdittävä kolmos kannelle ennen kuin runko murtuu."
Ath' Wan ja Andiane juoksivat pitkin aluksen mutkittelevia käytäviä. Zankaran Toivo tärisi yhä pahemmin kapinallisten tulituksen repiessä sitä systemaattisesti hajalle.
Yhtäkkiä Ath' Wan pysähtyi.
"Mitä nyt?" -Andiane kysyi. "Miksi pysähdyimme?"
"Varakomentosilta on seinän takana." -Ath' Wan sanoi, ja painoi rannetietokoneensa nappia.
Käytävän seinään aukesi ovi. Ath' Wan käveli sisään, ja meni oikopäätä ohjauskonsolille.
"Mitä sinä teet?" -Andiane kysyi.
"Käynnistin juuri suojakentät." -Ath' Wan vastasi hetken kuluttua. "Etkö huomaa räjähdysten loppuneen?" Kun Andiane ei vastannut, Ath' Wan jatkoi. "En pystynyt käynnistämään niitä kauko-ohjauksella, ja koska komentosilta on taatusti imperialistien hallussa, meidän oli tultava tänne."
Ath' Wan näpytteli jotain koneella, ja sanoi: "He eivät ole vielä ehtineet murtaa koodeja. Oletettavasti heiltä menisi siihen parisen viikkoa, mutta en aio antaa heille sitä mahdollisuutta. Käynnistä erään viruksen, joka oli tehty tälläisiä tilanteita varten. Se ensin laittaa aluksen kulkemaan tiettyyn suuntaan, ja sitten se tuhoaa koko tietokoneen. Ja kun alus muutaman vuoden kuluttua saapuu päämääräänsä, niin kaikki tunkeilijat ovat jo ehtineet kuolla, jolloin voimme ottaa aluksen taas omaan käyttöömme."
"Noniin, se on tehty, ja nyt me..." -Ath' Wan keskeytti puheensa nähdessään Andianen.
Andiane oli ottanut plasma-pistoolin pöydältä, mihin Ath' Wan oli sen minuuttia aikaisemmin jättänyt huolimattomasti lojumaan, ja osoitti nyt sillä Ath' Wania.
"Minä haluan vastauksia. Mitä te haluatte minusta? Miksi he haluavat tappaa minut?"
"Oikeastaan tämä kaikki sai alkunsa jo kauan sitten, todella kauan sitten." -Ath' Wan vastasi. "Tapahtumaketju saa alkunsa warp-olennon nimeltä Kaela Mensha Khainen tuhoutumisesta. Kun hän tuhoutui, hänen olemuksensa repeytyi pisaroiksi warppiin. Suuri osa hänestä lepää nykyään eldarien kaikkeusmatriiseissa, mutta osa on yhä warpissa. Joillakin psyykikoilla on tietty... sanotaanko... henkinen värähtelytaajuus, jonka takia he keräävät sieluunsa Khainen olemusta. Yksi veljeskuntamme tehtävistä on etsiä näitä henkilöitä. Sillä heidän kuollessaan me voimme sitoa heihin keräytyneen olemuksen eldarien tiekiveen. Sinä olet yksi näistä valituista!"
Seurasi hetken hiljaisuus, sitten Andiane sanoi syyttävästi: "Tekin siis haluatte tappaa minut saadaksenne sen... olemuksen. Haluavatko inkvisiittoritkin sen?"
"Emme me halua tappaa sinua! Sehän olisi järjetöntä. Sielusi kerää Khainen olemusta koko elämäsi ajan. Me haluamme sinun elävän mahdollisimman pitkään. Inkvisiittorit taas haluvat tuhota sinut ja varsinkin sisälläsi olevan jumaluuden palan."
"Me olemme sinun ainoa toivosi!" -Ath' Wan sanoi. "Mitä jos nyt jättäisimme tämän aluksen?"
"Mitä jos en halua tulla mukaasi?" -Andiane tiuskaisi.
"Ikävä kyllä sinulla ei ole vaihtoehtoja, Andiane." Ath' Wan sanoi hiljaisella äänellä.
Ath' Wanin käsi lennähti kohti Adianen pitelemää plasma-pistoolia. Andiane painoi liipaisinta, mutta mitään ei tapahtunut. Sekunnin kuluttua pistooli oli taas Ath' Wanilla.
"Sinun olisi ehkä kannattanut ottaa varmistin pois, vai mitä luulet?" -Ath' Wan totesi virnistäen.
* * *
Kolmannen kannen varastontilan ovi liukui seinän sisään, ja he astuivat sisään avaraan saliin.
Varastossa oli avaruusalus.
Alus oli paljon kauniimpi ja sirompi kuin mikään ihmisten tekemä alus. Se oli väriltään puhtaan valkoinen, ja monista paikoist sitä peittivät kiemuraiset riimu kirjaimet.
"Se on mahtava!" -Andiane sanoi lumoutuneena sen kauneudesta.
"Niin on." -Ath' Wan vastasi. "Se on aseistettu neljällä synkronoiduilla hajalaserilla. Lisäksi siinä on kaksi ohjuslaukaisinta, sekä kaksi valopeistä.
Andiane purskahti helisevään nauruun.
"Mitä nyt?" -Ath' Wan kysyi selvästi hämmentyneenä. "Mille sinä oikein naurat?"
Andiane ei ehtinyt vastata ennen kuin ovi liukui uudestaan auki.
Sisään ryntäsi ryhmällinen kaartilaisia. "Antautukaa! Meillä on ylivoima, ettekä te voi voittaa." -Heidän johtajansa huusi.
"Vai emme voi voittaa." -Ath' Wan sanoi kylmästi. "Oletteko muuten huomioineet sen, että te olette rikkinäisessä, ja ohjauskyvyttömässä aluksessa. Jos te jäätte tänne niin te kuolette. Ja jos te jotenkin onnistuisitte pakenemaan alukselta ja laskeutumaan alapuoliselle planeetalle, sekään ei pelastaisi teitä sillä se on kapinallisten hallussa."
Kaartilaiset katselivat toisiaan. "Me voisimme ottaa vaikka tuon aluksen ja lentää sillä pois." -Kaartilaisten johtaja sanoi.
"Ihanko totta." -Ath' Wan sanoi pilkallisesti. "Johtajanne eivät antaisi teidän lähteä, he lähtisivät itse. Sitäpaitsi kukaan teistä ei osaisi ohjata sitä, ei edes kukaan piloteistanne. Tämä alus on Eldar tekoinen, ja minä taidan olla ainoa ihminen joka pystyy ohjaamaan sitä."
"Mitä sinä ehdotat?" -Kersantti kysyi.
"Ehdotan, että laskette aseenne, ja hyppäätte kyytiin." -Ath' Wan sanoi. "Minä vien teidät lähimmälle Impeurimin hallitsemalle planeetalle."
Kensartti mietti hetken ja sanoi: "Ei, me emme voi luottaa sinuun." Ath' Wan tarrasi Andianea olkapäästä. "Laivasto löytää vielä meidät. Ja te olette meidän vankejamme. Laske pistoolisi maahaan!"
Andiane tunsi jonkin virtaavan hänen lävitseen. Sydämmen sykäystä myöhemmin kaartilaiset peittyivät valon välähdyksiin. Toista sydämmen sykäystä myöhemmin heidän pahasti palaneet elottomat ruumiinsa lysähtivät osittain sulaneelle lattialle.
Andiane tunsi itsensä jotenkin ontoksi, heikotus valtasi hänet ja hän vaipui tajuttomuuteen.
* * *
Andiena tuli tajuihinsa. Hän istui pehmustetulla istuimella, jossa hän oli kiinni lentäjän valjailla. Andiana katseli ympärilleen. Hän oli ilmeisestikin hävittäjän ohjaamossa. Kaikkialla näkyi jonkinnäköisiä säätovipuja ja -nappuloita. Ath' Wan istui penkissä hänen edessään.
"Missä me olemme?" -Andiane kysyi heikosti.
"Tuo onkin hauska kysymys." -Ath' Wan sanoi. "Olettaisin, että olemme jossain beta Draconiksen tienoilla. Niin, ja me olemme myös warpissa."
"Me olemme warpissa? -Andiane kysyi uskomatta korviaan. "Ei tällä tunnu mitenkään erillaiselta."
"Ohjaamoa ympäröi varjoluusta tehty kuori, joka suojelee meitä tehokkaasti warpin korruptiolta."
-Ath' Wan sanoi. "Lisäksi minä teen parhaani verhotakseeni meidät warpin olentojen silmiltä."
"Muuten, anteeksi että lainasin voimaasi. Se ei tainnut tuntua kovinkaan mukavalta." -Ath' Wan sanoi anteeksi pyytävästi. "Mutta se oli pakko tehdä. Pelkkä oma voimani olisi tuskin riittänyt tuhoamaan heitä kaikkia tarpeeksi nopeasti."
"Sinä käytit ...voimiani... tappaaksesi ne kaikki ihmiset." -Andiane sanoi syyttävästi."
Ath' Wan ei vastannut.
Olen lukenut tämänkin tarinakaavan niin useasti ja katsellut kohtaukset läpi että itkettää. Mutta teksti itsessään ei ole huonoa, ja klisheet eivät tätäkään tarinaa pahenna millään tavalla. Tai, ehkä vähän kun kaiken voi käytännössä arvata (tai ainakin tulee viimeistään kohtauksen jälkeen tai sen aikana todella vahva deja-vu