Satuja Mordheimistä I, Hiisi ja Aarre.
Lähetetty: Ti 13.07.2004 08:17
Hiisi ja Aarre.
Olipa kerran pieni ja viekas hiisi, tämän nimi oli Hiisi. Hiisi eleli Mordheim nimisen kaupungin lieppeillä, metsän reunalla olevassa kannossa. Mutta, kanto ei ollut tavallinen kanto, kannossa oli ovi ja ikkunoita, toinen pää oli naulattu umpeen ja sisältäpäin se oli lumottu niin että siellä oli huomattavasti suurempi tila kuin ulkoapäin voisi olettaa. Siellä oli pöytä ja olut tynnyri ja outo laatikko jossa oli lasi ruutu ja jonka häntä osasi syöstä pieniä salamoita, jos siihen heitti vettä. Täällä oli myös pieni kasa tyynyjä ja peittoja ja niillä nukkui tuttumme Hiisi.
Hiisi heräsi kolinaan ovelta, ilmeisesti hassu ja ilkeä verokarhu oli tullut perimään saataviaan, juoksevasta vedestä (minkä ihmeen vuoksi maksaa siitä että vesi juoksee jossain pihalla syvällä metsän siimenissä olevassa purossa), sähköistä (kuka kaipaa ilkeitä salamoita rasiasta jossa oli lasi ruutu ja jonka häntä osasi syöstä näitä pikku salamia jos siihen heitti juoksevaa vettä).
Hiitemme ei pitänyt tällaisista herätyksistä lainkaan, vieläpä kun verokarhu karjuu ovella ja takoo siihen: PAM PAM PAM. Hiisi nousi ylös kuitenkin ja mietti hetken aikaa maailmaa kunnes käveli ovelle ja avasi sen. Verokarhu sanoi naama leveässä ilkeässä virneessä "Johtuen tulevasta ankarasta kesästä joudutte maksamaan veronne etuajassa ja vieläpä kaksinkertaisina", Hiisi vastasi "Mutta ei minulla ole rahaa kaksinkertaista määrää", verokarhu sanoi naama leveämmässä virneessä "Sitten joko takavarikoimme tavarasi tai maksat meille hinnan kolminkertaisena kuun lopussa", Hiisi vastasi tähän "Antakaa minulle aikaa niin maksan kolminkertaisena".
Silloin kun verokarhu lähti niin Hiisi joutui jäämään ja ratkomaan pulmaansa. "Ei kai tässä muutakaan vaihtoehtoa ole kuin lähteä kirottuun kaupunkiin etsimään". Hiiri nappasi vesileilinsä ja ruokatavaransa ja miekkansa ja lähti kohti Mordheimiä, mutta Hiisi taasen otti lanka kerän, ihmeellisen laatikon jossa oli lasi ruutu ja jossa oli häntä joka syöksi pieniä salamia jos tähän heitti vettä ja vaatteet. Hän otti vielä torkut kunnes heräsi kylmään ja voivotteli sitä ettei ollut laittanut ovea kiinni kunnes muisti veronsa ja lähti matkaan kohti kirottua kaupunkia.
Matka oli lyhyt, riittävän lyhyt. Oli hassua tulla taas tähän iloiseen kaupunkiin jossa oli menoa ja melskettä aamusta iltaan koko ajan. Aluksi Hiisi mietti mistä etsiä aarteita kunnes hänen jalkoihinsa tupsahti kartta, tarkka kartta se olikin, se näytti kujat ja kulmat, paikat ja nimet, kaikki oli prikulleen tarkasti oikeille paikoilleen piirretty, ja hiitemme nimeltä Hiisi päätti lähteä seuraamaan tätä täydellistä karttaa, harmikseen hän ei huomannut että kartan reunassa luki "The Map of Nippon city".
Hiisi tallusteli hetken aikaa törmäillen ja kompastellen kartan perässä juostessaan. Lopulta kartta pysähtyi ja Hiisi pääsi tutkimaan tätä tarkemmin vain huomatakseen The Map of Nippon city. Yhtäkkiä suuri tumma varjo kohosi hiitemme jonka nimi sattuu olemaan Hiisi, ylle ja pieni kimeä ääni kysyi "Kuka sinä olet ja mitä teet täällä", Hiisi kääntyi katsomaan tätä jättiläistä huomatakseen sen olevan murrosiästä kärsivä nais jätti. Hiisi katsoi hetken aikaa närkästyneenä kirjoittajaa tämän mielikuvituksen puutteesta jonka jälkeen meni kehuskelemaan typeryyksissänsä jätittärelle "Minä pystyn puristelemaan pesusienestä vettä" (potut pottuina By: kirjoittaja), jättitär katsoi hiittä jonka nimi sattuu olemaan Hiisi, hetken ja loikki karkuun tiputtaen pussillisen saastekiveä (loistava suomennos Wyrd, Warp, tms, stonelle).
Hiisi katsoi hetken pussia ja toisenkin hetken, kunnes näki vain kuinka hiiri jolla oli ruokaa, vesileili ja miekka vei sen tämän nenän edestä (aivan kuin lopettaisin hiiden jonka nimi sattuu olemaan Hiisi, tarun tähän). Hiisi mietti hetken aikaa mitä tehdä kunnes hänen katseensa osui tavaroihin, lankakerällä hän ei tekisi mitään, eikä myöskään oudolla laatikolla jossa on lasinen ruutu ja jolla on häntä joka syöksee pieniä salamoita kun siihen osuu vettä. Kyllä hän voisi myydä nämä kaksi hyvään hintaan (jos ihmettelet miksei hän vaatteitaan myy niin sinulla täytyy olla outo halu lukea alastomasta hiidestä joka juoksentelee pitkin mordheimia, joten pyydän, älä lue enään vaan mene hoitoon... PERVO).
Hiisi lähti etsimään läheisiä sotayhtyeitä (no mikä muka WarBand sitten on?). Hän kierteli ja kaarteli, poukkoili ja pinkoili, mutkitteli ja matkitteli, meikkasi ja suttusi kunnes lopulta, viimeinkin hän löysi omiensa sotayhtyeen, tässä oli paljon örkkejä ja hiisiä viisitoista Hiisi sai lasketuksi, "Kuka on johtajanne, minulla on mahtavat kaksi asetta myytävänä" Hiisi ilmoitti asiallisesti, "Minä johdan ja huolehdin tästä sotayhtyeestä, mitä sinulla on myytävänä" eräs kookas örkki jonka nimi sattui olemaan Örkki kysyi, "No tälläinen lankakerä ja tällainen maaginen suuri ase joka on laatikon muodossa ja jossa on lasi ruutu ja jolla on häntä joka syöksee pieniä salamoita jos siihen ripottelee vettä, hinta olisi 100 kultakruunua (GC) ja kaupanpäälle saatte vanhat henkselini" Hiisi esitteli mahtipontisesti. "Suostun tarjoukseesi, kas tässä rahat" Örkki heitti suuren pussuka hiiden jonka nimi sattuu olemaan Hiisi, eteen "Ja nyt lankakerä ja ihmeellinen laatikko jossa on lasi ruutu ja jolla on häntä joka syöksee salamoita jos siihen kaataa vettä ja vanhat henkselit tänne" Örkki ilmoitti, "Tulee" Sanoi Hiisi ja heitti nämä esineet Örkin luokse, "Oli ilo tehdä kauppoja".
Hiisi lähti kulkemaan kotiinsa rahapussukan kanssa ja tästä ei kirjoittaja jaksa tehdä enään isoa numeroa joten jätän kotiinpaluu vaiheen väliin ja siirryn itse loppuun. "91, 92, 93, 94, 95, 96, 97, 98, 99, 100, 101, 102.... .... 1858, 1859, 1860 kultakruunua" Hiisi huusi voitonriemuisena, vuokra oli vaivalloiset 1 kultakruunua normaalisti ja nyt vain 3 kultakruunua joten rahaa tulee tästä jäämään vielä ylitse. Tätähän voi sanoa aarteeksi tätä laatikkoa jossa on lasi ruutu ja jolla on häntä joka syöksee pieniä salamoita jos siihen pirskottaa vettä, sillä tämä palautuu aina kummasti alkuperäiselle omistajalleen jotta sen voisi myydä muiden pienien esineiden kanssa.
Ja niin hiisi jonka nimi sattui olemaan Hiisi eli elämänsä onnellisena loppuun asti. Tarinan opetus: Rahalla ei saa kaikkea, ei ainakaan 12" pianistia tai teini ikäistä jätitärtä joka juoksee karkuun kun uhkaat osaavasi puristella pesusientä.
Ajattelin tässä ajankulukseni väsätä tämmöisiä ihan vain muiden luettavaksi. Koko jutun oli tarkoitus olla parodia mutta se joka tälle nauraa on juuri vaippaiän ohittanut ja sekin nauraa pelkästä säälistä. Saa nähdä tuleeko näitä lisääkään, hiisi ja örkit yleensäkään eivät ole nykyään lempiaiheeni, johtuu varmaan siitä kun niistä tuntuu olevan niin paljon tarinoita jo valmiiksi. Muddah, odottakaa innolla seuraavaa Satua.
Olipa kerran pieni ja viekas hiisi, tämän nimi oli Hiisi. Hiisi eleli Mordheim nimisen kaupungin lieppeillä, metsän reunalla olevassa kannossa. Mutta, kanto ei ollut tavallinen kanto, kannossa oli ovi ja ikkunoita, toinen pää oli naulattu umpeen ja sisältäpäin se oli lumottu niin että siellä oli huomattavasti suurempi tila kuin ulkoapäin voisi olettaa. Siellä oli pöytä ja olut tynnyri ja outo laatikko jossa oli lasi ruutu ja jonka häntä osasi syöstä pieniä salamoita, jos siihen heitti vettä. Täällä oli myös pieni kasa tyynyjä ja peittoja ja niillä nukkui tuttumme Hiisi.
Hiisi heräsi kolinaan ovelta, ilmeisesti hassu ja ilkeä verokarhu oli tullut perimään saataviaan, juoksevasta vedestä (minkä ihmeen vuoksi maksaa siitä että vesi juoksee jossain pihalla syvällä metsän siimenissä olevassa purossa), sähköistä (kuka kaipaa ilkeitä salamoita rasiasta jossa oli lasi ruutu ja jonka häntä osasi syöstä näitä pikku salamia jos siihen heitti juoksevaa vettä).
Hiitemme ei pitänyt tällaisista herätyksistä lainkaan, vieläpä kun verokarhu karjuu ovella ja takoo siihen: PAM PAM PAM. Hiisi nousi ylös kuitenkin ja mietti hetken aikaa maailmaa kunnes käveli ovelle ja avasi sen. Verokarhu sanoi naama leveässä ilkeässä virneessä "Johtuen tulevasta ankarasta kesästä joudutte maksamaan veronne etuajassa ja vieläpä kaksinkertaisina", Hiisi vastasi "Mutta ei minulla ole rahaa kaksinkertaista määrää", verokarhu sanoi naama leveämmässä virneessä "Sitten joko takavarikoimme tavarasi tai maksat meille hinnan kolminkertaisena kuun lopussa", Hiisi vastasi tähän "Antakaa minulle aikaa niin maksan kolminkertaisena".
Silloin kun verokarhu lähti niin Hiisi joutui jäämään ja ratkomaan pulmaansa. "Ei kai tässä muutakaan vaihtoehtoa ole kuin lähteä kirottuun kaupunkiin etsimään". Hiiri nappasi vesileilinsä ja ruokatavaransa ja miekkansa ja lähti kohti Mordheimiä, mutta Hiisi taasen otti lanka kerän, ihmeellisen laatikon jossa oli lasi ruutu ja jossa oli häntä joka syöksi pieniä salamia jos tähän heitti vettä ja vaatteet. Hän otti vielä torkut kunnes heräsi kylmään ja voivotteli sitä ettei ollut laittanut ovea kiinni kunnes muisti veronsa ja lähti matkaan kohti kirottua kaupunkia.
Matka oli lyhyt, riittävän lyhyt. Oli hassua tulla taas tähän iloiseen kaupunkiin jossa oli menoa ja melskettä aamusta iltaan koko ajan. Aluksi Hiisi mietti mistä etsiä aarteita kunnes hänen jalkoihinsa tupsahti kartta, tarkka kartta se olikin, se näytti kujat ja kulmat, paikat ja nimet, kaikki oli prikulleen tarkasti oikeille paikoilleen piirretty, ja hiitemme nimeltä Hiisi päätti lähteä seuraamaan tätä täydellistä karttaa, harmikseen hän ei huomannut että kartan reunassa luki "The Map of Nippon city".
Hiisi tallusteli hetken aikaa törmäillen ja kompastellen kartan perässä juostessaan. Lopulta kartta pysähtyi ja Hiisi pääsi tutkimaan tätä tarkemmin vain huomatakseen The Map of Nippon city. Yhtäkkiä suuri tumma varjo kohosi hiitemme jonka nimi sattuu olemaan Hiisi, ylle ja pieni kimeä ääni kysyi "Kuka sinä olet ja mitä teet täällä", Hiisi kääntyi katsomaan tätä jättiläistä huomatakseen sen olevan murrosiästä kärsivä nais jätti. Hiisi katsoi hetken aikaa närkästyneenä kirjoittajaa tämän mielikuvituksen puutteesta jonka jälkeen meni kehuskelemaan typeryyksissänsä jätittärelle "Minä pystyn puristelemaan pesusienestä vettä" (potut pottuina By: kirjoittaja), jättitär katsoi hiittä jonka nimi sattuu olemaan Hiisi, hetken ja loikki karkuun tiputtaen pussillisen saastekiveä (loistava suomennos Wyrd, Warp, tms, stonelle).
Hiisi katsoi hetken pussia ja toisenkin hetken, kunnes näki vain kuinka hiiri jolla oli ruokaa, vesileili ja miekka vei sen tämän nenän edestä (aivan kuin lopettaisin hiiden jonka nimi sattuu olemaan Hiisi, tarun tähän). Hiisi mietti hetken aikaa mitä tehdä kunnes hänen katseensa osui tavaroihin, lankakerällä hän ei tekisi mitään, eikä myöskään oudolla laatikolla jossa on lasinen ruutu ja jolla on häntä joka syöksee pieniä salamoita kun siihen osuu vettä. Kyllä hän voisi myydä nämä kaksi hyvään hintaan (jos ihmettelet miksei hän vaatteitaan myy niin sinulla täytyy olla outo halu lukea alastomasta hiidestä joka juoksentelee pitkin mordheimia, joten pyydän, älä lue enään vaan mene hoitoon... PERVO).
Hiisi lähti etsimään läheisiä sotayhtyeitä (no mikä muka WarBand sitten on?). Hän kierteli ja kaarteli, poukkoili ja pinkoili, mutkitteli ja matkitteli, meikkasi ja suttusi kunnes lopulta, viimeinkin hän löysi omiensa sotayhtyeen, tässä oli paljon örkkejä ja hiisiä viisitoista Hiisi sai lasketuksi, "Kuka on johtajanne, minulla on mahtavat kaksi asetta myytävänä" Hiisi ilmoitti asiallisesti, "Minä johdan ja huolehdin tästä sotayhtyeestä, mitä sinulla on myytävänä" eräs kookas örkki jonka nimi sattui olemaan Örkki kysyi, "No tälläinen lankakerä ja tällainen maaginen suuri ase joka on laatikon muodossa ja jossa on lasi ruutu ja jolla on häntä joka syöksee pieniä salamoita jos siihen ripottelee vettä, hinta olisi 100 kultakruunua (GC) ja kaupanpäälle saatte vanhat henkselini" Hiisi esitteli mahtipontisesti. "Suostun tarjoukseesi, kas tässä rahat" Örkki heitti suuren pussuka hiiden jonka nimi sattuu olemaan Hiisi, eteen "Ja nyt lankakerä ja ihmeellinen laatikko jossa on lasi ruutu ja jolla on häntä joka syöksee salamoita jos siihen kaataa vettä ja vanhat henkselit tänne" Örkki ilmoitti, "Tulee" Sanoi Hiisi ja heitti nämä esineet Örkin luokse, "Oli ilo tehdä kauppoja".
Hiisi lähti kulkemaan kotiinsa rahapussukan kanssa ja tästä ei kirjoittaja jaksa tehdä enään isoa numeroa joten jätän kotiinpaluu vaiheen väliin ja siirryn itse loppuun. "91, 92, 93, 94, 95, 96, 97, 98, 99, 100, 101, 102.... .... 1858, 1859, 1860 kultakruunua" Hiisi huusi voitonriemuisena, vuokra oli vaivalloiset 1 kultakruunua normaalisti ja nyt vain 3 kultakruunua joten rahaa tulee tästä jäämään vielä ylitse. Tätähän voi sanoa aarteeksi tätä laatikkoa jossa on lasi ruutu ja jolla on häntä joka syöksee pieniä salamoita jos siihen pirskottaa vettä, sillä tämä palautuu aina kummasti alkuperäiselle omistajalleen jotta sen voisi myydä muiden pienien esineiden kanssa.
Ja niin hiisi jonka nimi sattui olemaan Hiisi eli elämänsä onnellisena loppuun asti. Tarinan opetus: Rahalla ei saa kaikkea, ei ainakaan 12" pianistia tai teini ikäistä jätitärtä joka juoksee karkuun kun uhkaat osaavasi puristella pesusientä.
Ajattelin tässä ajankulukseni väsätä tämmöisiä ihan vain muiden luettavaksi. Koko jutun oli tarkoitus olla parodia mutta se joka tälle nauraa on juuri vaippaiän ohittanut ja sekin nauraa pelkästä säälistä. Saa nähdä tuleeko näitä lisääkään, hiisi ja örkit yleensäkään eivät ole nykyään lempiaiheeni, johtuu varmaan siitä kun niistä tuntuu olevan niin paljon tarinoita jo valmiiksi. Muddah, odottakaa innolla seuraavaa Satua.
En nyt varsinaisesti alkanut nauraa missään kohdassa, mutta oli semmone petskules outo olo xD
Yhdyssanoissaolivirheitä. Se siitä, tämä tarina ei olisi ansainnut tuota. Komedia rullasi, ja homma toimi muutenkin erittäin mallikkaasti. Mutta vieläkin jäi minulle vähän vielä epäselväksi: Mikä hemmetin Laatikko, jossa oli lasinen ruutu, jonka häntä sylkee pieniä salamoita kun sen päälle pirskottaa vettä?
No, tosissaan, olihan siinä niitä pikku virheitä, mutta komedia ja parodia toimivat mainiosti, joten enpä voi muuta kuin sanoa, että JATKOA!