Pitkä taival
Lähetetty: Ti 13.07.2004 20:20
Pitkä taival
Zorc tippui mahalleen mutalammikkoon hiisi johtajan potkusta takapuoleen :”Äläkä tule takas tai murskaan kallos ja naurettavan naamaris paljain käsin”, hiisi sanoi ja sulki juuri vallatun linnakeen portit. Zorc makasi hetken maassa koska hiidet olivat hakannet hänet lähes kuoliaaksi ja hänen veli Forc laskeutui maahan harakkamaisella jättiläis linnulla jolla hän oli lähtenyt karkuun heti kun oli huomannut ongelmia. Heidät karkoitettiin koska taistelussa heistä ei ollut kun haittaa ja koska he olivat menninkäisiä. ”Päätit sitte lähtee heti kun tuli tukalat paikat, saakelin pelkuri”; räyhäsi Zorc Forcille :”No mitäs haukkusit hiisien kapua taidottomaks idiootiks”, vastasi Forc samalla kun tippui ratsunsa selästä kun Zorc taikoi, koska oli shamaani ja sitä kautta erikoinen koska monikaan menninkäinen ei oppinut käyttämään Waaghin voimaa. ”Miks sä teit ton typerys” sanoi Forc samalla kun kohdisti potkun kohti Zorcin mahaa joka kuitenkin väisti iskun samalla kun löi Forcia kepillään päähän, Forc kaatui ja nousi nopeasti pystyyn ja juoksi hyökkäykseen miekka päänsä päällä, mutta liukastui matkalla muta lammikkoon ja kaatuessaan löi päänsä kiveen menettäen tajuntansa. Zorc katsoi tapahtumaa ja purskahti nauruun ajatellen että tuon pitäisi olla sota kapteeni ja hänen veli, Zorc päätti lähteä kävelemään vuorille josta hän voisi kerätä itselleen menninkäis armeijan ja näyttää että hän on mahtavampi kuin hiidet jotka kiusaavat kokoajan pienempiä ja viekkampia sukulaisiaan, ja ennen kaikkea hän haluaa kostaa kaikille jotka ovat häntä kiusanneet. Mutta pelkät ajatukset eivät auta mitään joten hän alkoi toimia ja nosti edelleen tajuttomaana makaavan veljensä linnun selkään ja alkoi kävellä lintua taluttaen. Zorc käveli pitkän matkaa, mutta Forc heräsi vasta illalla kun oli jo pimeä ja Zorc oli jo pysähtynyt jonkin näköiseen luolaan lepäämään ja syömään ilallista joka oli vanha kala jonka hän oli löytänyt joen uomasta kuolleena. Siinä Zorc istui syömässä päällään viitta josta roikkuu luita ja naamallan naamari joka esittää pääkalloa jossa on torahampaat kun Forc heräsi ja alkoi valittaa kovaa pään särkyä ja halusi syödä. Forc söi rippeet mitä Zork ei ollut jaksanut ja alkoi etsiä paikka missä nukkua lopulta hän löysi sellaisen luolan perältä ja käpertyi nukkumaan. Aamulla Forc heräsi veljensä kuiskaukseen :”Ole hiljaa ja älä liiku ”, Forc uskaltautui katsomaan luolan suulle jossa näki jättimäisen suden ääriviivat piirtyvän auringon valoa vasten...
Tälläsen kirjoitin tässa illalla. Tämä oli vasta prologi minun snotto tarinoille joten saate kärsiä lisää vielä kirjoituksistani. Toivottavasti piditte. Vähän on kyllä lyhyt.
Zorc tippui mahalleen mutalammikkoon hiisi johtajan potkusta takapuoleen :”Äläkä tule takas tai murskaan kallos ja naurettavan naamaris paljain käsin”, hiisi sanoi ja sulki juuri vallatun linnakeen portit. Zorc makasi hetken maassa koska hiidet olivat hakannet hänet lähes kuoliaaksi ja hänen veli Forc laskeutui maahan harakkamaisella jättiläis linnulla jolla hän oli lähtenyt karkuun heti kun oli huomannut ongelmia. Heidät karkoitettiin koska taistelussa heistä ei ollut kun haittaa ja koska he olivat menninkäisiä. ”Päätit sitte lähtee heti kun tuli tukalat paikat, saakelin pelkuri”; räyhäsi Zorc Forcille :”No mitäs haukkusit hiisien kapua taidottomaks idiootiks”, vastasi Forc samalla kun tippui ratsunsa selästä kun Zorc taikoi, koska oli shamaani ja sitä kautta erikoinen koska monikaan menninkäinen ei oppinut käyttämään Waaghin voimaa. ”Miks sä teit ton typerys” sanoi Forc samalla kun kohdisti potkun kohti Zorcin mahaa joka kuitenkin väisti iskun samalla kun löi Forcia kepillään päähän, Forc kaatui ja nousi nopeasti pystyyn ja juoksi hyökkäykseen miekka päänsä päällä, mutta liukastui matkalla muta lammikkoon ja kaatuessaan löi päänsä kiveen menettäen tajuntansa. Zorc katsoi tapahtumaa ja purskahti nauruun ajatellen että tuon pitäisi olla sota kapteeni ja hänen veli, Zorc päätti lähteä kävelemään vuorille josta hän voisi kerätä itselleen menninkäis armeijan ja näyttää että hän on mahtavampi kuin hiidet jotka kiusaavat kokoajan pienempiä ja viekkampia sukulaisiaan, ja ennen kaikkea hän haluaa kostaa kaikille jotka ovat häntä kiusanneet. Mutta pelkät ajatukset eivät auta mitään joten hän alkoi toimia ja nosti edelleen tajuttomaana makaavan veljensä linnun selkään ja alkoi kävellä lintua taluttaen. Zorc käveli pitkän matkaa, mutta Forc heräsi vasta illalla kun oli jo pimeä ja Zorc oli jo pysähtynyt jonkin näköiseen luolaan lepäämään ja syömään ilallista joka oli vanha kala jonka hän oli löytänyt joen uomasta kuolleena. Siinä Zorc istui syömässä päällään viitta josta roikkuu luita ja naamallan naamari joka esittää pääkalloa jossa on torahampaat kun Forc heräsi ja alkoi valittaa kovaa pään särkyä ja halusi syödä. Forc söi rippeet mitä Zork ei ollut jaksanut ja alkoi etsiä paikka missä nukkua lopulta hän löysi sellaisen luolan perältä ja käpertyi nukkumaan. Aamulla Forc heräsi veljensä kuiskaukseen :”Ole hiljaa ja älä liiku ”, Forc uskaltautui katsomaan luolan suulle jossa näki jättimäisen suden ääriviivat piirtyvän auringon valoa vasten...
Tälläsen kirjoitin tässa illalla. Tämä oli vasta prologi minun snotto tarinoille joten saate kärsiä lisää vielä kirjoituksistani. Toivottavasti piditte. Vähän on kyllä lyhyt.
Mutta tarina itsessään kärsi. Vaikka idea ja teema toimivat, ainakin periaatteessa, tarina oli lyhyt, kömpelösti ja sekavasti kirjoitettu, eikä oikein seurannut GW:n omaa fluffia.