Sotavasara.net

En tiedä onko tämä oikea foorumi tästä asiasta keskustelemiseen, moderaattorit sulkekoon tarvittaessa...

Onko teillä tullut koskaan vastaan todella huonoa häviäjää ja/tai hullua pelaajaa? Miten olette asiaan reagoineet?

Oma kokemus: Muistan nuoruudestani erään todella erikoisen pelaajan, joka tapasi lyödä muita pelaajia METALLISELLA tuumamitalla ja nauroi samalla. Teki jälkeenpäin mieli möyhentää jätkä pahemman kerran...

Onhan tuota tullut nähtyä esim. kun kahden pelikaverini välillä tulee yleensä tappelu jossain vaiheessa peliä jonka seurauksena peli päättyy yleensä siihen. On sitä kyllä kauhea katsoa kun pelikaverit moukaroivat toisiaan.

joo tuota, 3/4 lähellä asuvista vastustajista ovat huonoja häviäjiä.(BTW he häviävät aina)
onneksi on se yksi jonka kanssa on tasaista ja hauskaa... eikä ketuta edes häviäminen hänelle.

Minusta hyvä häviäjä manaa häviötään kunnolla ja esim. puree nyrkkiään kiukuissaan. Tylsäähän sellainen "mjoo, hävisin, entä sitten?" on.

Mua ärsyttää just sellatteet jokka voittaa, Ja juhlii sitä kuukauden päästäkkin, kun pelataan huvipelei...
Mutta sit kun häviää, niin alkaa itku tulee melkein... Mut jos todella häviää, Niin ei siittä tartte suuttua, mutta ei ihan sillainkaan, et mitä välii sil on?
Niin ja onneksi sellaista pelaajaa en ole tavannut

no se kyllä vähän ärsytti yhessä pelissä mua kun ekalla vuorolla mun predator tuhoutui eikä se edes kerinnyt liikkua saatikka ampua. mutta minä ainakin otan häviön ihan rauhallisesti.

Jos pelin lopputulos on jokun muu kuin massacre minulle niin alan heittelemään niin omia kuin vastustajankin figuja. Soitan hänen äidille ja valitan että hänen lapsensa osaa pelata liian hyvin. Sitten sytytän vastustajan tuleen.

Kadehdin heitä, jotka osaavat pitää meteliä ja rikkoa tavaroita häviönsä vuoksi. Se on nimittäin viihdettä

Todella hyviä juttuja . Ovatko muut törmänneet "tätä peliä ei lasketa sun voitoksi koska pelattiin väärin" -tyyppeihin? Voitto (leikkimielisessä?) noppapelissä on selvästi hyvin vakava asia...

Eli täällä kaikki kehuvat nitä joilla ole hiventäkään kanttia myöntää että hävisivät. Se o naurettavaa että hävitessään ryhtyy vinettämään ja ulisemaan. Kun tulee turpaan niin se pitää kestää.

maelis sanoi:
Kadehdin heitä, jotka osaavat pitää meteliä ja rikkoa tavaroita häviönsä vuoksi. Se on nimittäin viihdettä

rikkoo figut jotka vie noin koko lompakon..
älytöntä!!
maelis on oikeassa ..
viihdettä viihdettä!..

niin, minulla kävi vastaavanlainen tapaus. Kaveria ei ilmesesti peli kiinnostanut, ja yritti tähdätä figujani pingispallolla paiskoen......
Osuikin.......

Ärsyttäviä ovat myös ihmiset jotka sanovat seuraavasti: "No niin nyt lantikka ampuu eikä kuitenkaan osu" Jos osuu niin tulee tälläinen: "Oho se osu *iva naurua*" ja jos ei osu: "No niin mitä mä sanoin, p*****.

Ainoa "hullu" tapaus on erään kaverini pikkuveli, joka alkoi itkemään ja huutamaan kun necron warruni ampuivat about 1/3 hänen genestealereistaan... Sen jälkeen ei ole sen jätkän kanssa tullut pelattua.

sakcris kirjoitti:Ärsyttäviä ovat myös ihmiset jotka sanovat seuraavasti: "No niin nyt lantikka ampuu eikä kuitenkaan osu" Jos osuu niin tulee tälläinen: "Oho se osu *iva naurua*" ja jos ei osu: "No niin mitä mä sanoin, p*****.

Tuo on yleensä kuulunut pelin henkeen, ainakin kun itse olen pelaillut .

Luojan kiitos warhammereita ei oltu keksitty silloin kun minä olin pieni! Siinä olisi häviön sattuessa lantikka joutunut monta kertaa törmäyskurssille parvekkeen kaiteen kanssa...

Itse olen kokolailla uusinaama koko figuskenessä mutta asenteeni on pelissä kuin pelissä se että tappiosta oppii enemmän kuin voitosta. Eli kun saat turpaan tyhmyytesi/virheesi takia niin ellet sitten ole totaalinen koomapotilas niin takuulla opit jotain jos voittaa niin kivaahan se on mutta eipä se paljon opeta, paitsi että se taktiikka toimi..ainakin silläkertaa.

Eräs kaveri on huono häviäjä ja alkaa mököttämään kun häviää. On ''vähän'' peemäistä pelata jos toinen suuttuu hävitessäään.

Mikäli pelin aikana jälkeen esiintyy, kiukuttelua, kiistelyä, kiusaamista, tavaroiden paiskomista, rikkomista, itkemistä, puhumattakaan fyysisestä kontaktista läpsimällä yms. niin se on varma osoitus siitä että harrastuksen alaikäräja on alittunut rankasti.

Jos leikkiin lähtee, se leikin kestäköön.

Minä ainakin myönnän, että välillä tulee oltua vähän huono häviäjä, varsinkin jos on tullut turpaan samalta armeijalta useita kertoja peräkkäin tai jos nopat ovat olleet niin persiistä että.
Koskaan ei ole tavaroita lennellyt, vaan yleensä on tullut hiljaa mielessä kiroiltua, että "prkle, jos olisi tehnyt sitä ja tätä jne.."

Kannattaa kyllä joskus kiroilla häviötä, koska sitten kun valloittaa Sen jonkin ylitsepääsemättömän esteen, niin ai ai, sitten on hyvä mieli.

Sitä tietää, että häviöllä tai voitolla ei ole merkitystä, vaan tärkeintä on pelaaminen ja sitä kautta syntyvä hauskan pito, mutta kuitenkin..