Ökkikapteeni K'nouglh -- Matka Morgenhaimiin
Lähetetty: To 15.07.2004 18:23
Yrittäkää ees jaksaa lukee tää 
-------------------------------------------------------------------------------
Matka Morgenhaimiin
Oli keskiyö, K’nouglhin kotikaupungin soihtujen heikko valo näkyi vielä kaukana etelässä. Heidän edessään oli pieni tumma metsä. O’nobble näytti pelkäävän tätä paikkaa, joten K’nouglh kysyi
- Ootko käyny tääl aiemmi?
O’nobble vastasi pelokkaasti
- T-tämä on se paikka mis mä menetin kaikki kamuni viime sodassa..
K’nouglh käski mustaörkit eteen ja he etenivät hiljalleen pimeyteen. Metsä Oli todella pimeä, Ei näkynyt muuta kuin kuunvalo korkealla puiden latvoissa. Mustaörkit eivät uskaltaneet mennä pidemmälle, joten K’nouglh käski yhden parhaista miehistään lähtemään eteenpäin. Se oli vanha örkkikomentaja nimeltään Gorg. Hän käveli hiljaa eteenpäin, Kunnes yhtäkkiä puunlatvoista alkoi kuulua ilkeää verenhimoista naurua. Gorg pelästyi silmittömästi. Hän halusi vain päästä pois, ja juoksi niin kovaa kuin pystyi kohti valoa. Gorg ei huomannut katsoa jalkoihinsa ja kompastui suuren puun juureen. Hän ajatteli vain että nyt oli hänen aikansa ja nousi ylös ja otti omatehdyn suuren miekkansa ja kilpensä käteensä ja huusi.
K’nouglh kuuli huudon ja kästi O’nobblen menemään selvittämään asia.
O’nobble juoksi kovaa ja näki Gorgin kaukana edessä
Gorgin edessä olevista puista oli laskeutunut maahisia ja menninkäisiä. Gorg hymyili.
Neljä ensimmäistä maahista hyökkäsi gorgia päin tikareilla sohien. Hän torjui nämä helposti. Sitten gorg löi täydellä voimalla miekan yhden maahisen vatsaan, tappaen tämän. Gorgin takaa tuli kaksi menninkäistä tokkien tikareillaan gorgia. Gorg onnistui torjumaan ensimmäisen vanhalla kilvellään mutta toinen sohaisu osui häntä keskelle jalkaa kaataen hänet maahan. Hänen edessään oleva maahinen Nosti miekkansa melkein viimeistä iskua varten. Gorg sai juuri ja juuri kilpensä väliin, mutta horjahti nyt kokonaan maahan. Menninkäinen löi nyrkillä gorgia päähän, mutta sillon kuului O’nobblen nuolen sihahdus ja menninkäisen kuolon huutoja. O’nobble latasi uudestaan ja osui maahista suoraan päähän loput kolme lähtivät pakokauhussa karkuun.
Gorg sanoi.
- Perkuleen nätist ammuttu.
O’nobble vastasi.
- No mitäs ny tos.. Lähetää takas K’nouglhin luo
K’nouglh näki gorgin olevan loukkaantunyt ja kysyi
- Onks siel joku?
O’nobble ja gorg kertoivat K’nouglhille koko tarinan.
K’nouglh kysyi mustaörkeiltä
- oliks tuol ketää sillo ku te tulitte?
Örkki vastasi
- Ei mut sillo oliki päivä ja se metsä oli ihan kirkas.
K’nouglh päätti että olisi parempi odottaa aamuun ja he kävivät nukkumaan aavalle alueelle.
Sillä aikaa maahiset suunnittelivat hyökkäystä pimeän metsän keskellä pienessä leirissä. Siellä oli noin 30 menninkäistä ja 20 yön hiittä. Heidän johtajansa oli Pieni Shamaani, jolla oli pelottavan näköinen Taikasauva. He kinastelivat siitä, että mikä olisi paras tapa Tappaa 30 örkin joukko…
Gorg heräsi keskellä yötä.
- Nää perkuleen itikat puree joka paikasta
Hän katseli ympärilleen. Metsästä oli tulossa noin Kolmekymmentä Menninkäistä heidän suuntaansa. Gorg kirosi ääneen ja huusi.
- ASEET KÄTTEEN!
Kaikki heidän ryhmästään heräilivät ja huomasivat mitä tapahtui. O’nobble otti salaman-nopeasti jousen käteensä ja ampui mennikäisiä kohti. Se osui. K’nouglh kokosi joukkonsa yksiköksi ja lähti rynnäkköön menninkäisiä kohti. Menninkäisten todella pieni moraali petti ja ne juoksivat pakokauhussa metsää kohti. O’nobble jatkoi menninkäisten tiputtelemista kunnes hän kauhukseen huomasi että se oli ansa. He olivat tulleet nuolikantaman päähän metsästä. Puista rupesi sinkoilemaan nuolia heitä kohti. Neljä mustaörkkiä kaatui ensimmäisessä nuolisateessa. K’nouglh käski joukkoa pysähtymään, mutta mustaörkit eivät kuunnelleet vaan jatkoivat rynnäkköä metsää kohti. Jostain päin metsää lennähti taika joka osui yhteen mustaörkkiin ja tämä syttyi vihreään tuleen ja kuoli. O’nobble huomasi hahmon metsän reunassa ja lähti sen perään. Hän oli nyt nuolikantaman päässä hahmosta. O’nobble latasi jousensa ja päästi nuolen. Hahmo oli juuri lähettämässä toista taikaa grogiin päin kun nuoli osui häntä käteen ja sauva tippui. Taika kerkesi lähteä matkaan, tosin vain puoliteholla tainnuttaen grogin. K’nouglh juoksi hahmon luo ja kauhukseen huomasi tämän olevan yksi hänen vanhoista sotaystävistään. Giza niminen sotashamaani nosti kätensä ylös, lopettaen maahisten tulituksen ja sanoi
- K’nouglh? mä luuli et mustäörki mennä tappa sinua ja minä hyökkä sinu siks
K’nouglh vastasi
-perkele vanha kamu, kysy ensin
He sopivat rauhan ja sytyttivät tulen. He juttelivat tulen ääressä aamuun saakka, kunnes he lähtivät kävelemään metsän läpi
K’nouglh huokasi nähdessään Morgenhaimin hahmon edessään
--------------------------------------------------------------------------------
Siis tällästä tälläkertaa... Kommentteja?
-------------------------------------------------------------------------------
Matka Morgenhaimiin
Oli keskiyö, K’nouglhin kotikaupungin soihtujen heikko valo näkyi vielä kaukana etelässä. Heidän edessään oli pieni tumma metsä. O’nobble näytti pelkäävän tätä paikkaa, joten K’nouglh kysyi
- Ootko käyny tääl aiemmi?
O’nobble vastasi pelokkaasti
- T-tämä on se paikka mis mä menetin kaikki kamuni viime sodassa..
K’nouglh käski mustaörkit eteen ja he etenivät hiljalleen pimeyteen. Metsä Oli todella pimeä, Ei näkynyt muuta kuin kuunvalo korkealla puiden latvoissa. Mustaörkit eivät uskaltaneet mennä pidemmälle, joten K’nouglh käski yhden parhaista miehistään lähtemään eteenpäin. Se oli vanha örkkikomentaja nimeltään Gorg. Hän käveli hiljaa eteenpäin, Kunnes yhtäkkiä puunlatvoista alkoi kuulua ilkeää verenhimoista naurua. Gorg pelästyi silmittömästi. Hän halusi vain päästä pois, ja juoksi niin kovaa kuin pystyi kohti valoa. Gorg ei huomannut katsoa jalkoihinsa ja kompastui suuren puun juureen. Hän ajatteli vain että nyt oli hänen aikansa ja nousi ylös ja otti omatehdyn suuren miekkansa ja kilpensä käteensä ja huusi.
K’nouglh kuuli huudon ja kästi O’nobblen menemään selvittämään asia.
O’nobble juoksi kovaa ja näki Gorgin kaukana edessä
Gorgin edessä olevista puista oli laskeutunut maahisia ja menninkäisiä. Gorg hymyili.
Neljä ensimmäistä maahista hyökkäsi gorgia päin tikareilla sohien. Hän torjui nämä helposti. Sitten gorg löi täydellä voimalla miekan yhden maahisen vatsaan, tappaen tämän. Gorgin takaa tuli kaksi menninkäistä tokkien tikareillaan gorgia. Gorg onnistui torjumaan ensimmäisen vanhalla kilvellään mutta toinen sohaisu osui häntä keskelle jalkaa kaataen hänet maahan. Hänen edessään oleva maahinen Nosti miekkansa melkein viimeistä iskua varten. Gorg sai juuri ja juuri kilpensä väliin, mutta horjahti nyt kokonaan maahan. Menninkäinen löi nyrkillä gorgia päähän, mutta sillon kuului O’nobblen nuolen sihahdus ja menninkäisen kuolon huutoja. O’nobble latasi uudestaan ja osui maahista suoraan päähän loput kolme lähtivät pakokauhussa karkuun.
Gorg sanoi.
- Perkuleen nätist ammuttu.
O’nobble vastasi.
- No mitäs ny tos.. Lähetää takas K’nouglhin luo
K’nouglh näki gorgin olevan loukkaantunyt ja kysyi
- Onks siel joku?
O’nobble ja gorg kertoivat K’nouglhille koko tarinan.
K’nouglh kysyi mustaörkeiltä
- oliks tuol ketää sillo ku te tulitte?
Örkki vastasi
- Ei mut sillo oliki päivä ja se metsä oli ihan kirkas.
K’nouglh päätti että olisi parempi odottaa aamuun ja he kävivät nukkumaan aavalle alueelle.
Sillä aikaa maahiset suunnittelivat hyökkäystä pimeän metsän keskellä pienessä leirissä. Siellä oli noin 30 menninkäistä ja 20 yön hiittä. Heidän johtajansa oli Pieni Shamaani, jolla oli pelottavan näköinen Taikasauva. He kinastelivat siitä, että mikä olisi paras tapa Tappaa 30 örkin joukko…
Gorg heräsi keskellä yötä.
- Nää perkuleen itikat puree joka paikasta
Hän katseli ympärilleen. Metsästä oli tulossa noin Kolmekymmentä Menninkäistä heidän suuntaansa. Gorg kirosi ääneen ja huusi.
- ASEET KÄTTEEN!
Kaikki heidän ryhmästään heräilivät ja huomasivat mitä tapahtui. O’nobble otti salaman-nopeasti jousen käteensä ja ampui mennikäisiä kohti. Se osui. K’nouglh kokosi joukkonsa yksiköksi ja lähti rynnäkköön menninkäisiä kohti. Menninkäisten todella pieni moraali petti ja ne juoksivat pakokauhussa metsää kohti. O’nobble jatkoi menninkäisten tiputtelemista kunnes hän kauhukseen huomasi että se oli ansa. He olivat tulleet nuolikantaman päähän metsästä. Puista rupesi sinkoilemaan nuolia heitä kohti. Neljä mustaörkkiä kaatui ensimmäisessä nuolisateessa. K’nouglh käski joukkoa pysähtymään, mutta mustaörkit eivät kuunnelleet vaan jatkoivat rynnäkköä metsää kohti. Jostain päin metsää lennähti taika joka osui yhteen mustaörkkiin ja tämä syttyi vihreään tuleen ja kuoli. O’nobble huomasi hahmon metsän reunassa ja lähti sen perään. Hän oli nyt nuolikantaman päässä hahmosta. O’nobble latasi jousensa ja päästi nuolen. Hahmo oli juuri lähettämässä toista taikaa grogiin päin kun nuoli osui häntä käteen ja sauva tippui. Taika kerkesi lähteä matkaan, tosin vain puoliteholla tainnuttaen grogin. K’nouglh juoksi hahmon luo ja kauhukseen huomasi tämän olevan yksi hänen vanhoista sotaystävistään. Giza niminen sotashamaani nosti kätensä ylös, lopettaen maahisten tulituksen ja sanoi
- K’nouglh? mä luuli et mustäörki mennä tappa sinua ja minä hyökkä sinu siks
K’nouglh vastasi
-perkele vanha kamu, kysy ensin
He sopivat rauhan ja sytyttivät tulen. He juttelivat tulen ääressä aamuun saakka, kunnes he lähtivät kävelemään metsän läpi
K’nouglh huokasi nähdessään Morgenhaimin hahmon edessään
--------------------------------------------------------------------------------
Siis tällästä tälläkertaa... Kommentteja?
olen samaa mieltä Kolemin kanssa, vaikka edellistä en lukenutkaan.