Cadian Seventh Company : Darkness descends
Lähetetty: La 17.07.2004 14:24
Prologi
Sudden Thrust
Death from the shadows
Old Friend
Ja taas saatiin jatkoa.
Darkness descends
Julius kirosi todettuaan että olivat tappaneet ryhmän lojalisteja. Häntä kauhistutti ajatuskin jos inkvisiittori kuulisi tästä. Ei sen takia että olivat tappaneet lojalisteja vaan se, että kaaoksen voimat olivat manipuloineet heidän mieliään.
´Tästä ei kerrota sitten kenellekkään.´ Julius tuhahti.
´Ei tietenkään, herra kersantti.´ Vastasi Chu nopeasti. Samassa paikalle pöllähti komissaari joka ivallisesti sanoi.
´Ei kai täällä suunnitella pakoa? Sillä jos suunnittelette niin voin mielihyvin ampua teidät tässä niin ei tarvitse vaivautua myöhemmin.´
´Ai että minä vihaan häntä.´ sanoi Chu komissaarin mennessä tiehensä.
´Niin minäkin. Mutta meillä ei ole vihollisesta yhtään tietoa joten emme tiedä miten pitäisi varustautua heitä vastaan.´ totesi Julius.
´Eikö komentaja antanut meille lupaa lähteä tutkimaan Thuran kaupungin raunioita?´ pieni epäilyksen hiven äänessään kysyi Chu.
´Ei, eikä kannattaisi lähteä myöskään omin nokkimme. Tuo virka-intoinen komissaari ampuisi meidät heti siihen paikkaan.´ Julius sanoi synkästi.
´Mutta meneppäs vaikka takaisin korsuun lepäämään. Tulen itse myös noin tunnin päästä.´
´Hyvä on herra kersantti.´ vastasi Chu vieden käden otsalle ennenkuin poistui taakse.
Corwin pohti tuskaisesti.
´Mitä ihmettä oli tapahtunut ryhmälle..´ hän pysähtyi katsomaan papereita.
´Platuuna 2, ryhmä 6.´ Hänen radisti ei ollut saanu heihin yhteyttä kahteen tuntiin.
´He taitavat olla kuolleita.´ hän totesi synkästi. Samassa Julius tuli takaisin sisään.
´Terve komentaja. Miksi näytätte noin synkältä?´ kysyi Julius.
´Radisti ei ole saanut yhteyttä kakkos platuunan ryhmä kuutoseen kahteen tuntiin. Pahoin pelkään heidän menehtyneen.´ vastasi Corwin kurtistaen kulmiaan.
´Kuka heitä johti?´ Julius kysyi heti perään. Corwin selasi hieman papereita.
´Näyttäisi olevan kersantti Ellard..´
´Ellard? Hän tuntui aina hieman masentuneelta mutta luotettava hän oli ja juonikas.´ Julius muisteli ääneen.
´Merkitsen silti ryhmän kuolleeksi.´ vastasi Corwin murheissaan.
Samassa komentobunkkerin ovi lensi sepposen selälleen ja sisään astui komissaari, ottaen hattunsa pois jonka jälkeen hän tervehti komentajaa.
´Onko jotain uutta mitä minun tarvitsisi tietää?´ kysyi komissaari.
´Kakkos platuunan kuudes ryhmä on todennäköisesti kuollut, heihin ei ole saatu yhteyttä kahteen tuntiin.´ vastasi komentaja närkästyneenä.
´Hah, kuolleita. He varmasti toivovat ennemmin olevansa kuolleita kun saan ne pakolaiset kiinni.´ komissaari ärähti. Julius ei voinut sietää häntä ja lähti nopeasti pois sadatellen itsekseen.
Nightdweller oli koonnut joukkonsa kasaan ja valmistautui lähtemään hyökkäykseen noita lojalistejä vastaan. Ellard seisoi hänen vierellä ilmeettömänä puristaen tiukasti las-kivääriään. Jos joku kuolevainen katsoisi hänen silmiinsä hän näkisi tunteettoman tappajan. Mutta jos joku demoni katsoisi hänen silmiään, naurahtaisi tämä nähdessään miehen kokemat kauhut, painajaiset ja tuskan. Pian alkoi taivaalta tulla vettä kuin saavista kaataen ja salamatkin iskivät maahan noista pilvistä.
´Mikä ihana sää. Parempaa keliä en voisi edes toivoa tappamisen ajaksi.´ hymähti Nightdweller. Ellard käänsi päätänsä katsoakseen herraansa.
´Mitä toivotte herrani?´ Ellard kysyi. Nightdweller käänsi päänsä ja katsoi Ellardia silmiin. Hymy levisi hänen kalpeille, kylmille ja ilmeettömille kasvoille.
´Älä puhuttele minua ellen erikseen käske!´ Ärähti Nightdweller takaisin ja iski Ellardin maahan pyyhkien hymyn tämän naamalta.
´Antakaa armoa..´ sopersi Ellard. Nightdweller käynnisti hyppyreppunsa ja lähti taivaalle.
Julius oli tullut korsuun ja vei Chun sivummalle.
´Mitä mieltä olet jos komissaarille tapahtuisi 'onnettomuus'?´ Julius kysyi Chulta. Chu katsoi häntä silmiin ja hänen kasvoilleen kohosi leveä hymy.
´Olisin onnellinen.´ tokaisi Chu.
´Hyvä, niin minäkin. Ja moni muukin.´ vastasi Julius virnistäen ilkeästi.
Leiri oli pimeä. Maa oli taas pelkkää upottavaa mutaa. Salamat iskivät taivaalla valaisten aina maaston sadasosasekunnin ajan. Kaksi hahmoa juoksi niin nopeasti kuin pystyivät mutaisen kentän läpi kyyryssä. He pysähtyivät komissaarin bunkkerin suulle, sisältä kuului vaimeaa puhetta. Julius raotti ovea ja tirkisti.
´Kyllä herrani, nyt on otollinen hetki hyökätä. Olen lisännyt miehien ruokiin rauhoittavaa ainetta. En, en herrani. En uskaltaisi tehdä moista sinulle. Saat paljon orjia joilla voit leikkiä.... Kiitän herrani. Lähden hoitamaan komentajan...´ Julius raivoissaan potkasi oven sisään jonka seurauksena komissaari hypähti penkiltään ylös.
´Kenen kanssa sinä puhuit?´ kysyi Julius osoittaen komissaaria pistoolillansa.
´Kysyin kenen kanssa sinä puhuit!´ Julius tivasi. Komissaari hymyili. Julius veti liipasimesta. Salaman jyrinä peitti laukauksen.
´Chu, mene soittamaan hälytys.´ käski Julius jonka jälkeen Chu juoksi nopeasti ulos. Julius otti radion mikrofonin käteensä.
´Kuka siellä on?´ kysyi Julius pelokkaana.
Nightdweller keskusteli erään soluttautuneen petturin kanssa kunnes kuului laukaus. Hetken päästä joku ihminen kysyi.
´Kuka siellä on?´ Nightdweller manasi. Hän antoi käskyn lähteä hyökkäykseen.
Chu huusi läheiselle vartijalle jotta hän kuulisi tämän äänen ukkosen jylinän läpi.
´Hälytys! Soita hälytys hyvä mies!´ Vahti pinkaisi äkkiä kammen luo ja väänsi tätä niin nopeasti kuin pystyi. Sireeni ulvoi leirissä tarpeeksi kovaa ylittäkseen ukkosen aiheuttaman melun. Joka puolella alkoi tapahtumaan. Sotilaita ryntäsi ulos teltoistaan, korsuistaan ja bunkkereista. Sotilaat kompuroivat mutakentän läpi, kompastellen ja syleillen mutaa. Pian miehet olivat miehittäneet maavallit, pesäkkeisiin oli viety raskaat aseet. Kaikki yrittivät tähyillä näkymätöntä vihollista.
Julius tuli ulos komissaarin bunkkerista ja meni Chun luokse.
´Mistä suunnasta vihollinen mahtaa hyökätä.´ Chu kysyi pelokkaana.
´En tiedä..´ huokaisi Julius. Hän lähti kävelemään nopeasti komentobunkkeria kohti ilman tietoa, että astuisi kohta salakavalaan mutakuoppaan. Hän pysähtyi, hänen terävöintynyt kuulo erotti vesisateen kohinan ja ukkosen seasta karkeiden rekkojen moottorien jyrinän ja vielä jokin lähestyvä ääni...
Hän hyppäsi äkkiä sivulle. Jokin iso ja raskas laskeutui kuoppaan mudan roiskuessa joka puolelle. Julius yritti saada jotain selvää siitä mutta muta vaikeutti hahmon tunnistamista.
´saakuli mutakuopat. Ettekö te yhtään näe vaivaa leirinne kanssa.´ manasi Nightdweller joka helposti nousi kuopasta. Julius katsoi pelokkaana häntä. Nightdweller naurahti.
´Kapinen ihminen, etkö muista minua? Jos pistäisit kätesi oikean poskesi päälle niin ehkä sitten muistaisit.´ Juliuksen viha nousi ja kuuli kolkon äänen päässään.
´Aivan oikein. Minä olen Nightdweller. Kuolevaisten kauhu ja painajainen. Sinä tulet kokemaan mitä kauheimman kuoleman minun kynsissäni.´
Nightdwellerin kynnet hohtivat pimeässä. Hän kohotti kyntensä iskuun. Kynnet syöksähtivät alas. Julius oli sulkenut silmänsä odottaen kuolemaan. Sekunti oli mennyt, toinenkin. Hän avasi silmänsä ja nousi pystyyn. 'Big Jim' oli taklannut lordin mutaan ratkasevalla hetkellä. Kynnet tulivat Jimin alaselästä ulos. Nightdweller repi miehen kahtia ja nousi pystyyn.
´Säälittävät ihmiset. Ette te voi voittaa. Antautukaa niin saatte elää pitkään!´ Nightdweller nauroi niin että jokainen kuuli sen. Julius loikkasi, yrittäen lyödä mokomalta pään pois. Hänen miekkansa pysähtyi salamakynsiin. Kipinöitä lensi kun kaksi voima-asetta kohtasivat toisensa. Salamat iskivät taivaalla valaisten kentän jolloin tarkkasilmäinen sotamies huusi.
´Tuolla! Varmaan sata rekkaa! Ampukaa!´ Pian kaikki sotilaat ampuivat pimeyteen tuhoten rekkoja joiden synnyttämät räjähdykset valaisivat kentän. Ampumisen aikana syntynyt melu peitti lähestyvän äänen. Äskeinen tarkkasilmäinen mies kuoli siihen kun kaksi raskasta jalkaa laskeutuivat hänen rintaansa, murskaten rinnan ja kylkiluut helposti. Mies ennätti kirkaista ennenkuin kuoli. Laskeutunut kaaos-mariini rupesi huitomaan sahalaitasella miekallansa ympärillensä tappaen yllättyneitä sotilaita. Ympäri leiriä laskeutui mariineja hyppyreppujen kanssa aiheuttaen sekasortoa, kaaosta, kuolemaa ja kauhua.
Julius potkaisi Nightdwellerin polvea niin kovaa kuin pystyi jonka seuraksena Nightdweller menetti melkein tasapainonsa ja uhkasi kaatua, ja kaatuikin kun Chu taklasi lordin maahan.
´Mikä helvetin halu teillä on yrittää hukuttaa minut mutaan.´ Nightdweller ärähti samalla kun potkaisi Chuta palleaan murskaten tärkeitä elimiä. Chu kaatui maahan valittaen ja oksentaen mustaa verta. Nightdweller oli pian pystyssä. Julius pyörähti matalalla yrittäen lyödä lordilta jalat irti. Nightdweller torjui iskun ja samalla väänsi miekan irti Juliuksen kädestä.
Puolet rekoista oli päässyt lojalistien linjojen tuntumaan kun jokaisesta rekasta hyppäsi kymmenkunta kultistia ulos. Kultistit rynnivät sotilaiden kimppuun huitoen millä tahansa jotta voisivat tappaa väärän Keisarin seuraajia. Kymmeniä kultisteja kuoli kun las-kiväärit lauloivat kuolemaa ja autocannonit sylkivät miehen pään kokoisia ammuksia räjäyttäen ruumiin palasiksi. Komentaja Corwin mietti kuumeisesti mitä pitäisi tehdä.
´Laita hätäkutsu jokaiselle lähellä olevien Keisarin joukoille. Pyydä heitä lähettämään vahvistuksia tänne tai yksi planeetta joutuu taas Kaaoksen valtaan. Ja soita sen jälkeen Vetäytymiskäsky.´ ja Corwinin yksityishenkilöstö rupesi pakkaamaan kaikkia tärkeitä asiakirjoja, papereita ja tarvikkeita.
Nightdweller tunsi kovan iskun selässään ja kääntyi katsomaan Chuta joka makasi maassa ja osoitti häntä haulikolla.
´Kuole..´ sopersi Chu ja ampui tähdäten lordia päähän. Lordi ehti väistää tarpeeksi jonka seurauksena haulikon ammus repi hänen kypäränsä piloille. Nightdweller väänsi kypäränsä irti ja näki miehen kauhistuneen ilmeen kun salamakynnet upposivat tämän rintaan. Nightdweller kääntyi katsomaan Juliusta joka vieläkin oli maassa puolustuskyvyttömänä.
´No jos vihdoinkin saisin sinut tapettua.´ Nightdweller sanoi omahyväisenä. Tällä kertaa Juliuksen pelasti Adolf, joka ampui Nightdwellerin selkään kranaatin jonka seurauksena lordi lensi metrin verran ilmassa. Laskeuduttuaan maahan Nightdweller ei toennut tarpeeksi nopeasti. Adolf tuli ja nosti kersanttinsa pystyyn ja huusi.
´Tule! Corwin antoi vetäytymiskäskyn. Meidän täytyy lähteä nopeasti.´ Nightdweller rupesi jo tokenemaan ja kirosi kun mokoma maanvaiva pääsi jälleen pakoon.
------------------------
Älkää huolehtiko, kirjoitan varmaan paljonkin jatkoa tälle, ja yritän nostaa tasoa paremmaksi.
Sudden Thrust
Death from the shadows
Old Friend
Ja taas saatiin jatkoa.
Darkness descends
Julius kirosi todettuaan että olivat tappaneet ryhmän lojalisteja. Häntä kauhistutti ajatuskin jos inkvisiittori kuulisi tästä. Ei sen takia että olivat tappaneet lojalisteja vaan se, että kaaoksen voimat olivat manipuloineet heidän mieliään.
´Tästä ei kerrota sitten kenellekkään.´ Julius tuhahti.
´Ei tietenkään, herra kersantti.´ Vastasi Chu nopeasti. Samassa paikalle pöllähti komissaari joka ivallisesti sanoi.
´Ei kai täällä suunnitella pakoa? Sillä jos suunnittelette niin voin mielihyvin ampua teidät tässä niin ei tarvitse vaivautua myöhemmin.´
´Ai että minä vihaan häntä.´ sanoi Chu komissaarin mennessä tiehensä.
´Niin minäkin. Mutta meillä ei ole vihollisesta yhtään tietoa joten emme tiedä miten pitäisi varustautua heitä vastaan.´ totesi Julius.
´Eikö komentaja antanut meille lupaa lähteä tutkimaan Thuran kaupungin raunioita?´ pieni epäilyksen hiven äänessään kysyi Chu.
´Ei, eikä kannattaisi lähteä myöskään omin nokkimme. Tuo virka-intoinen komissaari ampuisi meidät heti siihen paikkaan.´ Julius sanoi synkästi.
´Mutta meneppäs vaikka takaisin korsuun lepäämään. Tulen itse myös noin tunnin päästä.´
´Hyvä on herra kersantti.´ vastasi Chu vieden käden otsalle ennenkuin poistui taakse.
Corwin pohti tuskaisesti.
´Mitä ihmettä oli tapahtunut ryhmälle..´ hän pysähtyi katsomaan papereita.
´Platuuna 2, ryhmä 6.´ Hänen radisti ei ollut saanu heihin yhteyttä kahteen tuntiin.
´He taitavat olla kuolleita.´ hän totesi synkästi. Samassa Julius tuli takaisin sisään.
´Terve komentaja. Miksi näytätte noin synkältä?´ kysyi Julius.
´Radisti ei ole saanut yhteyttä kakkos platuunan ryhmä kuutoseen kahteen tuntiin. Pahoin pelkään heidän menehtyneen.´ vastasi Corwin kurtistaen kulmiaan.
´Kuka heitä johti?´ Julius kysyi heti perään. Corwin selasi hieman papereita.
´Näyttäisi olevan kersantti Ellard..´
´Ellard? Hän tuntui aina hieman masentuneelta mutta luotettava hän oli ja juonikas.´ Julius muisteli ääneen.
´Merkitsen silti ryhmän kuolleeksi.´ vastasi Corwin murheissaan.
Samassa komentobunkkerin ovi lensi sepposen selälleen ja sisään astui komissaari, ottaen hattunsa pois jonka jälkeen hän tervehti komentajaa.
´Onko jotain uutta mitä minun tarvitsisi tietää?´ kysyi komissaari.
´Kakkos platuunan kuudes ryhmä on todennäköisesti kuollut, heihin ei ole saatu yhteyttä kahteen tuntiin.´ vastasi komentaja närkästyneenä.
´Hah, kuolleita. He varmasti toivovat ennemmin olevansa kuolleita kun saan ne pakolaiset kiinni.´ komissaari ärähti. Julius ei voinut sietää häntä ja lähti nopeasti pois sadatellen itsekseen.
Nightdweller oli koonnut joukkonsa kasaan ja valmistautui lähtemään hyökkäykseen noita lojalistejä vastaan. Ellard seisoi hänen vierellä ilmeettömänä puristaen tiukasti las-kivääriään. Jos joku kuolevainen katsoisi hänen silmiinsä hän näkisi tunteettoman tappajan. Mutta jos joku demoni katsoisi hänen silmiään, naurahtaisi tämä nähdessään miehen kokemat kauhut, painajaiset ja tuskan. Pian alkoi taivaalta tulla vettä kuin saavista kaataen ja salamatkin iskivät maahan noista pilvistä.
´Mikä ihana sää. Parempaa keliä en voisi edes toivoa tappamisen ajaksi.´ hymähti Nightdweller. Ellard käänsi päätänsä katsoakseen herraansa.
´Mitä toivotte herrani?´ Ellard kysyi. Nightdweller käänsi päänsä ja katsoi Ellardia silmiin. Hymy levisi hänen kalpeille, kylmille ja ilmeettömille kasvoille.
´Älä puhuttele minua ellen erikseen käske!´ Ärähti Nightdweller takaisin ja iski Ellardin maahan pyyhkien hymyn tämän naamalta.
´Antakaa armoa..´ sopersi Ellard. Nightdweller käynnisti hyppyreppunsa ja lähti taivaalle.
Julius oli tullut korsuun ja vei Chun sivummalle.
´Mitä mieltä olet jos komissaarille tapahtuisi 'onnettomuus'?´ Julius kysyi Chulta. Chu katsoi häntä silmiin ja hänen kasvoilleen kohosi leveä hymy.
´Olisin onnellinen.´ tokaisi Chu.
´Hyvä, niin minäkin. Ja moni muukin.´ vastasi Julius virnistäen ilkeästi.
Leiri oli pimeä. Maa oli taas pelkkää upottavaa mutaa. Salamat iskivät taivaalla valaisten aina maaston sadasosasekunnin ajan. Kaksi hahmoa juoksi niin nopeasti kuin pystyivät mutaisen kentän läpi kyyryssä. He pysähtyivät komissaarin bunkkerin suulle, sisältä kuului vaimeaa puhetta. Julius raotti ovea ja tirkisti.
´Kyllä herrani, nyt on otollinen hetki hyökätä. Olen lisännyt miehien ruokiin rauhoittavaa ainetta. En, en herrani. En uskaltaisi tehdä moista sinulle. Saat paljon orjia joilla voit leikkiä.... Kiitän herrani. Lähden hoitamaan komentajan...´ Julius raivoissaan potkasi oven sisään jonka seurauksena komissaari hypähti penkiltään ylös.
´Kenen kanssa sinä puhuit?´ kysyi Julius osoittaen komissaaria pistoolillansa.
´Kysyin kenen kanssa sinä puhuit!´ Julius tivasi. Komissaari hymyili. Julius veti liipasimesta. Salaman jyrinä peitti laukauksen.
´Chu, mene soittamaan hälytys.´ käski Julius jonka jälkeen Chu juoksi nopeasti ulos. Julius otti radion mikrofonin käteensä.
´Kuka siellä on?´ kysyi Julius pelokkaana.
Nightdweller keskusteli erään soluttautuneen petturin kanssa kunnes kuului laukaus. Hetken päästä joku ihminen kysyi.
´Kuka siellä on?´ Nightdweller manasi. Hän antoi käskyn lähteä hyökkäykseen.
Chu huusi läheiselle vartijalle jotta hän kuulisi tämän äänen ukkosen jylinän läpi.
´Hälytys! Soita hälytys hyvä mies!´ Vahti pinkaisi äkkiä kammen luo ja väänsi tätä niin nopeasti kuin pystyi. Sireeni ulvoi leirissä tarpeeksi kovaa ylittäkseen ukkosen aiheuttaman melun. Joka puolella alkoi tapahtumaan. Sotilaita ryntäsi ulos teltoistaan, korsuistaan ja bunkkereista. Sotilaat kompuroivat mutakentän läpi, kompastellen ja syleillen mutaa. Pian miehet olivat miehittäneet maavallit, pesäkkeisiin oli viety raskaat aseet. Kaikki yrittivät tähyillä näkymätöntä vihollista.
Julius tuli ulos komissaarin bunkkerista ja meni Chun luokse.
´Mistä suunnasta vihollinen mahtaa hyökätä.´ Chu kysyi pelokkaana.
´En tiedä..´ huokaisi Julius. Hän lähti kävelemään nopeasti komentobunkkeria kohti ilman tietoa, että astuisi kohta salakavalaan mutakuoppaan. Hän pysähtyi, hänen terävöintynyt kuulo erotti vesisateen kohinan ja ukkosen seasta karkeiden rekkojen moottorien jyrinän ja vielä jokin lähestyvä ääni...
Hän hyppäsi äkkiä sivulle. Jokin iso ja raskas laskeutui kuoppaan mudan roiskuessa joka puolelle. Julius yritti saada jotain selvää siitä mutta muta vaikeutti hahmon tunnistamista.
´saakuli mutakuopat. Ettekö te yhtään näe vaivaa leirinne kanssa.´ manasi Nightdweller joka helposti nousi kuopasta. Julius katsoi pelokkaana häntä. Nightdweller naurahti.
´Kapinen ihminen, etkö muista minua? Jos pistäisit kätesi oikean poskesi päälle niin ehkä sitten muistaisit.´ Juliuksen viha nousi ja kuuli kolkon äänen päässään.
´Aivan oikein. Minä olen Nightdweller. Kuolevaisten kauhu ja painajainen. Sinä tulet kokemaan mitä kauheimman kuoleman minun kynsissäni.´
Nightdwellerin kynnet hohtivat pimeässä. Hän kohotti kyntensä iskuun. Kynnet syöksähtivät alas. Julius oli sulkenut silmänsä odottaen kuolemaan. Sekunti oli mennyt, toinenkin. Hän avasi silmänsä ja nousi pystyyn. 'Big Jim' oli taklannut lordin mutaan ratkasevalla hetkellä. Kynnet tulivat Jimin alaselästä ulos. Nightdweller repi miehen kahtia ja nousi pystyyn.
´Säälittävät ihmiset. Ette te voi voittaa. Antautukaa niin saatte elää pitkään!´ Nightdweller nauroi niin että jokainen kuuli sen. Julius loikkasi, yrittäen lyödä mokomalta pään pois. Hänen miekkansa pysähtyi salamakynsiin. Kipinöitä lensi kun kaksi voima-asetta kohtasivat toisensa. Salamat iskivät taivaalla valaisten kentän jolloin tarkkasilmäinen sotamies huusi.
´Tuolla! Varmaan sata rekkaa! Ampukaa!´ Pian kaikki sotilaat ampuivat pimeyteen tuhoten rekkoja joiden synnyttämät räjähdykset valaisivat kentän. Ampumisen aikana syntynyt melu peitti lähestyvän äänen. Äskeinen tarkkasilmäinen mies kuoli siihen kun kaksi raskasta jalkaa laskeutuivat hänen rintaansa, murskaten rinnan ja kylkiluut helposti. Mies ennätti kirkaista ennenkuin kuoli. Laskeutunut kaaos-mariini rupesi huitomaan sahalaitasella miekallansa ympärillensä tappaen yllättyneitä sotilaita. Ympäri leiriä laskeutui mariineja hyppyreppujen kanssa aiheuttaen sekasortoa, kaaosta, kuolemaa ja kauhua.
Julius potkaisi Nightdwellerin polvea niin kovaa kuin pystyi jonka seuraksena Nightdweller menetti melkein tasapainonsa ja uhkasi kaatua, ja kaatuikin kun Chu taklasi lordin maahan.
´Mikä helvetin halu teillä on yrittää hukuttaa minut mutaan.´ Nightdweller ärähti samalla kun potkaisi Chuta palleaan murskaten tärkeitä elimiä. Chu kaatui maahan valittaen ja oksentaen mustaa verta. Nightdweller oli pian pystyssä. Julius pyörähti matalalla yrittäen lyödä lordilta jalat irti. Nightdweller torjui iskun ja samalla väänsi miekan irti Juliuksen kädestä.
Puolet rekoista oli päässyt lojalistien linjojen tuntumaan kun jokaisesta rekasta hyppäsi kymmenkunta kultistia ulos. Kultistit rynnivät sotilaiden kimppuun huitoen millä tahansa jotta voisivat tappaa väärän Keisarin seuraajia. Kymmeniä kultisteja kuoli kun las-kiväärit lauloivat kuolemaa ja autocannonit sylkivät miehen pään kokoisia ammuksia räjäyttäen ruumiin palasiksi. Komentaja Corwin mietti kuumeisesti mitä pitäisi tehdä.
´Laita hätäkutsu jokaiselle lähellä olevien Keisarin joukoille. Pyydä heitä lähettämään vahvistuksia tänne tai yksi planeetta joutuu taas Kaaoksen valtaan. Ja soita sen jälkeen Vetäytymiskäsky.´ ja Corwinin yksityishenkilöstö rupesi pakkaamaan kaikkia tärkeitä asiakirjoja, papereita ja tarvikkeita.
Nightdweller tunsi kovan iskun selässään ja kääntyi katsomaan Chuta joka makasi maassa ja osoitti häntä haulikolla.
´Kuole..´ sopersi Chu ja ampui tähdäten lordia päähän. Lordi ehti väistää tarpeeksi jonka seurauksena haulikon ammus repi hänen kypäränsä piloille. Nightdweller väänsi kypäränsä irti ja näki miehen kauhistuneen ilmeen kun salamakynnet upposivat tämän rintaan. Nightdweller kääntyi katsomaan Juliusta joka vieläkin oli maassa puolustuskyvyttömänä.
´No jos vihdoinkin saisin sinut tapettua.´ Nightdweller sanoi omahyväisenä. Tällä kertaa Juliuksen pelasti Adolf, joka ampui Nightdwellerin selkään kranaatin jonka seurauksena lordi lensi metrin verran ilmassa. Laskeuduttuaan maahan Nightdweller ei toennut tarpeeksi nopeasti. Adolf tuli ja nosti kersanttinsa pystyyn ja huusi.
´Tule! Corwin antoi vetäytymiskäskyn. Meidän täytyy lähteä nopeasti.´ Nightdweller rupesi jo tokenemaan ja kirosi kun mokoma maanvaiva pääsi jälleen pakoon.
------------------------
Älkää huolehtiko, kirjoitan varmaan paljonkin jatkoa tälle, ja yritän nostaa tasoa paremmaksi.
Jos tahdot etsiä ne itse niin tee näin, voin kyllä vilkaista puolestasikin.