Cadian Seventh Company : Horror exists
Lähetetty: La 17.07.2004 19:36
Prologi
Sudden Thrust
Death from the shadows
Old Friend
Darkness descends
Täytyy sanoa, että olen itsekkin yllättynyt siitä kuinka nopeasti saan näitä tehtyä mutta pahoin pelkään että se näkyy kirjoitusvirheinä mutta...
Horror exists
Aamu valkeni ja pitkästä aikaa aurinkokin pilkisti horisontin takaa. Kaaoksen joukot eivät onneksi olleet lähteneet perään. Julius istuutui Corwinin viereen joka istui leirinuotion edessä murheellisen näköisenä.
´Kuinka paljon kärsimme tappioita?´ kysyi Julius.
´Noin neljästä tuhannesta miehestä hengissä on alle viisi sataa, raskaita aseita vain nimeksi ja ei yhtään panssaria. Ja vihollinen on varmasti ottanut panssarit omaan käyttöönsä.´ Corwin totesi synkästi
´Unohtamattakaan Chuta ja Jimiä..´ Corwin lisäsi nopeasti.
´Niin..´ vastasi Julius haikeasti.
Nightdweller oli käärmeissään. Ihmisiä oli päässyt pakoon taas ja tuo aurinko hiosti häntä.
´Miksi sen piti tulla nyt esiin, ihan kuin se tahtoen ärsyttää minua..´ Nightdweller pohti vihaisena.
´No saatiin sentään lojalistien panssarit omaa käyttöä varten. Nyt täytyy enää kouluttaa nuo säälittävät kultistit käyttämään panssareita.´ hän hymähti tyytyväisenä. Nightdweller lähti marssimaan kuivuneen mutakentän läpi jota tahri joka puolella kuolleet ruumiit. Hän pysähtyi tutun ruumiin luo. Ruumiin kasvoille oli jäänyt kauhistunut ja tuskainen ilme.
´Minua ei ammuta selkään..´ Nightdweller sanoi hiljaa ennenkuin talloi Chun pään veriseksi mössöksi.
´Laita kaikki miehet ja panssarit lähtökuntoiseksi, palaamme Thuraniin. Ja polttakaa koko leiri maan tasalle.´ hän sanoi luutnantti Goranille.
´Kyllä herra.´ Goran vastasi ja lähti jakamaan käskyjä. Nightdweller meni maavallin harjulle seisomaan ja katseli matalalla olevaa aurinkoa joka piirsi pitkän varjon hänen taaksensa ja kiilsi hänen voimahaarniskasta paljastaen kuivuneen mudan ja veren. Hän lähti kävelemään kohti Land Raideria joka odotti ramppi auki herransa tuloa kun hänen takanaan syttyivät tulet ja musta savu kohosi taivaalle.
Ellard kuuli jo kaukauisten panssarien äänet ja näki mustan savun nousevan metsän takaa.
´Tulee kiire..´ hän mietti samalla kun juoksi läheisen talon luo piilottaen talon sortuneeseen nurkkaan jotakin.
´Heitä odottaa mukava yllätys..´ hän myhäili tyytyväisenä ja juoksi takaisin komentorakennukseen josta näki hyvin jokaiselle reitille mistä nuo saastat saattaisivat tulla.
Pian kuului tankin telaketjujen kitinä ja valitus kovempana ja lähempänä. Kulman takaa ilmestyi Land Raider joka ajoi tuon samaisen talon nurkalle kun Ellard painoi pienen läpyskän nappia. Kuului mahtava räjähdys jonka seurauksena tankki lensi ympäri ilmassa ja putosi maahan kunnes se hävisi tulipallon sisään kun ammukset kuumenivat ja räjähtivät.
Kaaos-mariinit olivat ihan yllätettyjä ja yrittivät kiertää jostain muualta mutta Ellard oli viljellyt räjähteitä joka puolelle. Hänen silmäkulmaansa osui muutama mariini jotka yrittivät kiertää oikealta.
´Hah, senkun yritätte.´ Ellard myhähti innoissaan kun pystyi kostamaan mokomille ja painoi napin pohjaan joka aiheutti ketjun räjähdyksiä. Talot sortuivat mariineiden päälle tappaen kultisteja, mariineita ja tuhoten panssarivaunuja. Heidän täytyisi kiertää erittäin pitkä matka ennenkuin pääsisivät takaisin keskus-aukiolle. Ellard lähti juoksemaan ase-varikkoa kohti ja varmisteli muutamaa räjähdettä samalla. Hän asetti räjähteet ja juoksi ulos.
Goran sadatteli kun räjähdys romahdutti talot ja tuhosi juuri saatuja panssareita.
´Herra tuskin tulee pitämään tästä..´ hän manasi ja yritti kavuta raunioiden yli huomatakseen luisuvan takaisin irtosoran takia. Hän ponnisti uudelleen ja pääsikin harjulle ja näki jonkun juoksevan kohti ase-varikkoa. Goran lähti juoksemaan niin nopeasti kuin pystyi kohti varikkoa samalla kun muutama kaaos-mariini kapusi myös harjun yli ja lähti hölkkäämään luutnanttinsa perään. Ihminen juoksi ulos varastosta ja Goran pysähtyi. Hän nosti boltterin olallensa ja tähtäsi juoksevaa hahmoa, ottaen ennakkoa. Hänen näkymä muodosti tunnelin joka näytti mihin luoti osuisi, hän puristi liipasinta. Ellard säpsähti kun kuuli laukauksen ja samassa luoti repi hänen jalkaansa. Hän kaatui tuskaisesti, aikaisemmin murtunut leuka kolahtaen maahan. Ellard älähti kivusta ja sylki verta maahan ja katsoi samalla jalkaansa. Hän totesi itsensä onnekkaaksi sillä luoti oli vain raapaissut, sillä jos boltterin luoti olisi kunnolla osunut häntä reiteen hänellä tuskin olisi jalkaa enää. Hän yritti nousta pystyyn kunnes uusi luoti raapaisi häntä kädestä, pudottaen laukaisimen. Hahmo asteli häntä kohti tähdäten häntä päähän.
´Toivot, että olisin ampunut sinut tässä kun herrani saa sinut käsiinsä.´ tuhahti Goran.
´Tiedän, mutta mitäköhän hän mahtaa tehdä sinun kanssa.´ Ellard näpäytti takaisin ja nappasi samalla laukaisimen ja räjäytti ase-varikon josta lensi isohko kivenpala joka osui Gorania päähän, tyrmäten hänet.
´Sinä taidat olla se osapuoli joka kohtaa hänen kynnet.´ naurahti Ellard ja kompuroiden pystyyn. Hänellä olisi vähän aikaa ennenkuin savu hälvenee eikä hän päässyt nopeasti linkaten, mutta hän oli aikaisemmin valmistautunut tätä varten ja oli varannut rekan valmiiksi. Hän hyppäsi rekan ohjaamoon ja käänsi virta-avainta. Moottori jyrähti käyntiin ja helpottuneena hän painoi kaasua haavoittuneella jalallaan huolimatta kivusta. Hänen tarvitsi ajaa pitkä matka ennenkuin pääsisi kaupungista ulos, niin iso kaupunki oli. Tosin hänen tarvitsisi ajaa vain suoraa. Puolessa välissä matkaa nopeuden ollessa lähes sata kilometriä tunnissa kynnet tulivat ulos ohjaamon keskeltä ja repivät siihen isohkon aukon.
´Luulitko pääseväsi karkuun minulta?´ kysyi aukosta tullut pää joka kuului Nightdwellerille. Hän olisi tullut ohjaamoon kokonaan jos olisi mahtunut.
´Kyllä.´ tokaisi Ellard jarruttaen äkisti jonka seurauksena Nightdweller lensi tuulilasin läpi rekan eteen. Ellard äkkia vaihtoi vaihetta ja peruutti vähän matkaa kunnes lähti kaasuttamaan uudestaan eteenpäin. Nightdweller nousi pystyyn ja katsoi uhmaavasti Ellardia silmiin kunnes rekka tönäisi hänet maahan. Rekan maavara oli tarpeeksi suuri ettei hän murskaantunut sen alle.
Nightdweller nousi ylös ja katsoi rekan perään kun se huristeli aina vain kauemmaksi ja kirosi Jumalia.
´Miksi kaikki tahtoo mennä pieleen. Minä tahdoin vain valloittaa, tappaa, tuhota ja tuoda ruumis jumalan kuolemaa lähemmäksi.´ Nightdweller valitti hiljaa, joskin pieni huvittunut äänensävy paistoi hänen valituksestaan läpi.
Goran oli jo toipunut ja lähetti yhden kultistin lordin luo. Kun kultisti saapui Nightdwellerin vierelle joka yhä katsoi rekan perään tämä huitasi salamakynnellään. Kultisti rääkäisi kun hän kaatui maahan rinnassa näkyvien neljän syvän ja punertavan haavan takia. Goran päätti pitää etäisyyttä herraansa vähän aikaa kunnes tämä rauhoittuisi tai erikseen käski.
Julius oli kuullut räjähdysten sarjat jotka oli kuulunut kaupungin suunnasta. Hän ei tiennyt mitä oli tapahtunut mutta uskoi kumminkin olevan haitallista odottaa tässä Nightdwellerin vihan purkausta.
´Meidän pitäisi lähteä liikkeelle, komentaja.´ Julius sanoi huolestuneena Corwinille.
´Olet oikeassa. Mutta minne menisimme?´ kysyi Corwin.
´Miten olisi tuo tutka-asema noilla vuorilla? Sinne on reilut seitsemänkymmentä kilometriä mutta uskoisin sen olevan yhä lojalistien vallassa ja siellä voisimme odottaa vahvistuksia.´ ehdotti Julius näyttäen samalla kartalla.
´Hyvä on. lähdetään.´ vastasi Corwin hetken mietittyään. Cadian Seventh Companyn jäännökset lähtivät matkaan. Mutta ehdittyään kävellä noin sata metriä edellisestä leiripaikasta Julius, joka oli ryhmänsä kanssa etu-tiedustelijoina.
´Maahan!´ ähkäisi julius ja viittoi kaikki menemään maahan. Adolf ryömi hitaasti hänen vierelleen ja kysyi.
´Mitä näit?´
´Itiö miinoja leijuu tuolla, tuolla ja tuolla.´ osoitti Julius samalla kun veti pistoolinsa esiin.
´Laita sana eteenpäin, että saatamme joutua lähikontaktiin tyranidien kanssa.´ Julius vielä sanoi Adolfille kun keskitti tähtäyksen lähimpään itiö miinaan.
Ellard oli huokaissut helpotuksesta kun hän oli päässyt kaupungista ulos. Hän pysähtyi tutkimaan karttoja jotka hänellä oli yhä mukana.
´Minne minun kannattaisi mennä, tästä pohjoiseen, etelään tai länteen johtaisi vihollisen valloittamille alueille. Idässä oli lojalistien leiri mikä oli tuhottu mutta.. Tuo! Tutka-asema. Se on varmasti vielä lojalistien hallussa ja eikä sinne ole kuin päälle sata kilometriä.´ pohti Ellard. Hän käänsi rekan ja lähti ajamaan itään päin.
----------------------------
Kommenttia tulemaan, ki-toos
.
Edit: Lisäsin hieman jatkoa kun en ollut tyytyväinen pituuteen.
Sudden Thrust
Death from the shadows
Old Friend
Darkness descends
Täytyy sanoa, että olen itsekkin yllättynyt siitä kuinka nopeasti saan näitä tehtyä mutta pahoin pelkään että se näkyy kirjoitusvirheinä mutta...
Horror exists
Aamu valkeni ja pitkästä aikaa aurinkokin pilkisti horisontin takaa. Kaaoksen joukot eivät onneksi olleet lähteneet perään. Julius istuutui Corwinin viereen joka istui leirinuotion edessä murheellisen näköisenä.
´Kuinka paljon kärsimme tappioita?´ kysyi Julius.
´Noin neljästä tuhannesta miehestä hengissä on alle viisi sataa, raskaita aseita vain nimeksi ja ei yhtään panssaria. Ja vihollinen on varmasti ottanut panssarit omaan käyttöönsä.´ Corwin totesi synkästi
´Unohtamattakaan Chuta ja Jimiä..´ Corwin lisäsi nopeasti.
´Niin..´ vastasi Julius haikeasti.
Nightdweller oli käärmeissään. Ihmisiä oli päässyt pakoon taas ja tuo aurinko hiosti häntä.
´Miksi sen piti tulla nyt esiin, ihan kuin se tahtoen ärsyttää minua..´ Nightdweller pohti vihaisena.
´No saatiin sentään lojalistien panssarit omaa käyttöä varten. Nyt täytyy enää kouluttaa nuo säälittävät kultistit käyttämään panssareita.´ hän hymähti tyytyväisenä. Nightdweller lähti marssimaan kuivuneen mutakentän läpi jota tahri joka puolella kuolleet ruumiit. Hän pysähtyi tutun ruumiin luo. Ruumiin kasvoille oli jäänyt kauhistunut ja tuskainen ilme.
´Minua ei ammuta selkään..´ Nightdweller sanoi hiljaa ennenkuin talloi Chun pään veriseksi mössöksi.
´Laita kaikki miehet ja panssarit lähtökuntoiseksi, palaamme Thuraniin. Ja polttakaa koko leiri maan tasalle.´ hän sanoi luutnantti Goranille.
´Kyllä herra.´ Goran vastasi ja lähti jakamaan käskyjä. Nightdweller meni maavallin harjulle seisomaan ja katseli matalalla olevaa aurinkoa joka piirsi pitkän varjon hänen taaksensa ja kiilsi hänen voimahaarniskasta paljastaen kuivuneen mudan ja veren. Hän lähti kävelemään kohti Land Raideria joka odotti ramppi auki herransa tuloa kun hänen takanaan syttyivät tulet ja musta savu kohosi taivaalle.
Ellard kuuli jo kaukauisten panssarien äänet ja näki mustan savun nousevan metsän takaa.
´Tulee kiire..´ hän mietti samalla kun juoksi läheisen talon luo piilottaen talon sortuneeseen nurkkaan jotakin.
´Heitä odottaa mukava yllätys..´ hän myhäili tyytyväisenä ja juoksi takaisin komentorakennukseen josta näki hyvin jokaiselle reitille mistä nuo saastat saattaisivat tulla.
Pian kuului tankin telaketjujen kitinä ja valitus kovempana ja lähempänä. Kulman takaa ilmestyi Land Raider joka ajoi tuon samaisen talon nurkalle kun Ellard painoi pienen läpyskän nappia. Kuului mahtava räjähdys jonka seurauksena tankki lensi ympäri ilmassa ja putosi maahan kunnes se hävisi tulipallon sisään kun ammukset kuumenivat ja räjähtivät.
Kaaos-mariinit olivat ihan yllätettyjä ja yrittivät kiertää jostain muualta mutta Ellard oli viljellyt räjähteitä joka puolelle. Hänen silmäkulmaansa osui muutama mariini jotka yrittivät kiertää oikealta.
´Hah, senkun yritätte.´ Ellard myhähti innoissaan kun pystyi kostamaan mokomille ja painoi napin pohjaan joka aiheutti ketjun räjähdyksiä. Talot sortuivat mariineiden päälle tappaen kultisteja, mariineita ja tuhoten panssarivaunuja. Heidän täytyisi kiertää erittäin pitkä matka ennenkuin pääsisivät takaisin keskus-aukiolle. Ellard lähti juoksemaan ase-varikkoa kohti ja varmisteli muutamaa räjähdettä samalla. Hän asetti räjähteet ja juoksi ulos.
Goran sadatteli kun räjähdys romahdutti talot ja tuhosi juuri saatuja panssareita.
´Herra tuskin tulee pitämään tästä..´ hän manasi ja yritti kavuta raunioiden yli huomatakseen luisuvan takaisin irtosoran takia. Hän ponnisti uudelleen ja pääsikin harjulle ja näki jonkun juoksevan kohti ase-varikkoa. Goran lähti juoksemaan niin nopeasti kuin pystyi kohti varikkoa samalla kun muutama kaaos-mariini kapusi myös harjun yli ja lähti hölkkäämään luutnanttinsa perään. Ihminen juoksi ulos varastosta ja Goran pysähtyi. Hän nosti boltterin olallensa ja tähtäsi juoksevaa hahmoa, ottaen ennakkoa. Hänen näkymä muodosti tunnelin joka näytti mihin luoti osuisi, hän puristi liipasinta. Ellard säpsähti kun kuuli laukauksen ja samassa luoti repi hänen jalkaansa. Hän kaatui tuskaisesti, aikaisemmin murtunut leuka kolahtaen maahan. Ellard älähti kivusta ja sylki verta maahan ja katsoi samalla jalkaansa. Hän totesi itsensä onnekkaaksi sillä luoti oli vain raapaissut, sillä jos boltterin luoti olisi kunnolla osunut häntä reiteen hänellä tuskin olisi jalkaa enää. Hän yritti nousta pystyyn kunnes uusi luoti raapaisi häntä kädestä, pudottaen laukaisimen. Hahmo asteli häntä kohti tähdäten häntä päähän.
´Toivot, että olisin ampunut sinut tässä kun herrani saa sinut käsiinsä.´ tuhahti Goran.
´Tiedän, mutta mitäköhän hän mahtaa tehdä sinun kanssa.´ Ellard näpäytti takaisin ja nappasi samalla laukaisimen ja räjäytti ase-varikon josta lensi isohko kivenpala joka osui Gorania päähän, tyrmäten hänet.
´Sinä taidat olla se osapuoli joka kohtaa hänen kynnet.´ naurahti Ellard ja kompuroiden pystyyn. Hänellä olisi vähän aikaa ennenkuin savu hälvenee eikä hän päässyt nopeasti linkaten, mutta hän oli aikaisemmin valmistautunut tätä varten ja oli varannut rekan valmiiksi. Hän hyppäsi rekan ohjaamoon ja käänsi virta-avainta. Moottori jyrähti käyntiin ja helpottuneena hän painoi kaasua haavoittuneella jalallaan huolimatta kivusta. Hänen tarvitsi ajaa pitkä matka ennenkuin pääsisi kaupungista ulos, niin iso kaupunki oli. Tosin hänen tarvitsisi ajaa vain suoraa. Puolessa välissä matkaa nopeuden ollessa lähes sata kilometriä tunnissa kynnet tulivat ulos ohjaamon keskeltä ja repivät siihen isohkon aukon.
´Luulitko pääseväsi karkuun minulta?´ kysyi aukosta tullut pää joka kuului Nightdwellerille. Hän olisi tullut ohjaamoon kokonaan jos olisi mahtunut.
´Kyllä.´ tokaisi Ellard jarruttaen äkisti jonka seurauksena Nightdweller lensi tuulilasin läpi rekan eteen. Ellard äkkia vaihtoi vaihetta ja peruutti vähän matkaa kunnes lähti kaasuttamaan uudestaan eteenpäin. Nightdweller nousi pystyyn ja katsoi uhmaavasti Ellardia silmiin kunnes rekka tönäisi hänet maahan. Rekan maavara oli tarpeeksi suuri ettei hän murskaantunut sen alle.
Nightdweller nousi ylös ja katsoi rekan perään kun se huristeli aina vain kauemmaksi ja kirosi Jumalia.
´Miksi kaikki tahtoo mennä pieleen. Minä tahdoin vain valloittaa, tappaa, tuhota ja tuoda ruumis jumalan kuolemaa lähemmäksi.´ Nightdweller valitti hiljaa, joskin pieni huvittunut äänensävy paistoi hänen valituksestaan läpi.
Goran oli jo toipunut ja lähetti yhden kultistin lordin luo. Kun kultisti saapui Nightdwellerin vierelle joka yhä katsoi rekan perään tämä huitasi salamakynnellään. Kultisti rääkäisi kun hän kaatui maahan rinnassa näkyvien neljän syvän ja punertavan haavan takia. Goran päätti pitää etäisyyttä herraansa vähän aikaa kunnes tämä rauhoittuisi tai erikseen käski.
Julius oli kuullut räjähdysten sarjat jotka oli kuulunut kaupungin suunnasta. Hän ei tiennyt mitä oli tapahtunut mutta uskoi kumminkin olevan haitallista odottaa tässä Nightdwellerin vihan purkausta.
´Meidän pitäisi lähteä liikkeelle, komentaja.´ Julius sanoi huolestuneena Corwinille.
´Olet oikeassa. Mutta minne menisimme?´ kysyi Corwin.
´Miten olisi tuo tutka-asema noilla vuorilla? Sinne on reilut seitsemänkymmentä kilometriä mutta uskoisin sen olevan yhä lojalistien vallassa ja siellä voisimme odottaa vahvistuksia.´ ehdotti Julius näyttäen samalla kartalla.
´Hyvä on. lähdetään.´ vastasi Corwin hetken mietittyään. Cadian Seventh Companyn jäännökset lähtivät matkaan. Mutta ehdittyään kävellä noin sata metriä edellisestä leiripaikasta Julius, joka oli ryhmänsä kanssa etu-tiedustelijoina.
´Maahan!´ ähkäisi julius ja viittoi kaikki menemään maahan. Adolf ryömi hitaasti hänen vierelleen ja kysyi.
´Mitä näit?´
´Itiö miinoja leijuu tuolla, tuolla ja tuolla.´ osoitti Julius samalla kun veti pistoolinsa esiin.
´Laita sana eteenpäin, että saatamme joutua lähikontaktiin tyranidien kanssa.´ Julius vielä sanoi Adolfille kun keskitti tähtäyksen lähimpään itiö miinaan.
Ellard oli huokaissut helpotuksesta kun hän oli päässyt kaupungista ulos. Hän pysähtyi tutkimaan karttoja jotka hänellä oli yhä mukana.
´Minne minun kannattaisi mennä, tästä pohjoiseen, etelään tai länteen johtaisi vihollisen valloittamille alueille. Idässä oli lojalistien leiri mikä oli tuhottu mutta.. Tuo! Tutka-asema. Se on varmasti vielä lojalistien hallussa ja eikä sinne ole kuin päälle sata kilometriä.´ pohti Ellard. Hän käänsi rekan ja lähti ajamaan itään päin.
----------------------------
Kommenttia tulemaan, ki-toos
.Edit: Lisäsin hieman jatkoa kun en ollut tyytyväinen pituuteen.
) Todella hyvä oli ja saat tuosta arvosanan 9+