Kriisk, Prologi
Lähetetty: Ti 27.07.2004 12:36
Kriisk, Prologi
Jossain viemärissä, Karescheimenin kylän alla, tapahtui outoja asioita muutamana vuonna, jotka edelsivät kylän sortumista. Jos sukelsi jostain sen pääkadun viemäreistä alas tummaan pimeyteen, niin kynttilän tai lyhdyn avullakaan ei olisi voinut näkyä mitään tavallisesta poikkeavaa. Tuskin mitään. Löyhkäävät ulostemassat lipuivat pitkin pyöreän muotoista viemäriä verkkaisesti eteenpäin kohti syvyyksiä. Siellä syvyyksissä se alkoi. Jos joku olisi sinne mennytkin hän ei olisi sieltä koskaan pois päässyt, sillä tuolla, alhaalla ikuisessa pimeydessä, asui tuntematon pahuus. Mutta kylä ja sen asukkaat eivät tienneet sitä ennen kuin se kävi turhankin tutuksi heille. Parinkymmenen sylen syvyydessä tapahtui joitain asioita, mitä edes Keisarikunnan viisaimmatkaan eivät olisi osanneet arvata. Mutta kohta kaikki kyläläiset tietäisivät sen.
Kaaoksen runtelemat mutaatiot, pahamaineiset skavenit olivat suunnitelleet iskua pitkän aikaa, tosin heidän mittapuullaan, kaksi tuntia. Huolellinen suunnitelma oli valmis ja näiden johtaja vinkaisi sen kaikille kuulijoille:
’’ Hakkaa päälle! ’’
Johtajansa (jota kutsuttiin muuten nimellä Kriisk) suunnitelmaa ihailevat skavenit vikisivät innostuksesta ja vispasivat hännillään toisiaan kumoon. Ja Kriisk oli ylpeä suunnitelmastaan. Olihan se sentään pitkän miettimisen ja pähkäilyn lopputulos. Pian kylä tuntisi pelon itsessään. Ja hän, ja vain hän saisi ilmoittaa suuresta voitostaan Aashinin klaanille, jota palveli. Ja ylennys olisi väistämätön. Niin, väistämätön! Hän katseli tukkoista viemäriä, jossa hänen mahtavat valloitusjoukkonsa olivat. Valtavat skavenmassat velloivat hänen allaan. Kenelläkään ei voisi olla isompaa armeijaa, ei edes kenelläkään toisella skavenilla. Hän oli ylpeä näistä kahdesta tusinasta vahvoja rottia. Enempää ei ollut, mutta eihän kenelläkään voinut olla isompaa armeijaa. Ei kerta kaikkiaan voinut. Nyt vain muutama rohkaiseva ja hänen etujaan ajava sana ja kaupunki olisi mennyttä. Ja ne hän sanoi nyt.
’’ Eteenpäin, rottani, voittoon vääjäämättömään! ’’
Ja rotat inisivät ja vikisivät pelkästä voiton mielikuvasta. Ja kompuroiden he lähtivät eteenpäin ja jotkut etummaiset jäivät jalkoihin talloutuen kuoliaaksi.
Ja pian he olivat lähellä pääkatua ja sen viemäriaukkoa. Nyt pitäisi olla yö, Kriisk oli ajattellut. Hän oli sen laskenut, ja nukkuvat ihmisethän olisi helppo yllättää. Hän oli joukon keskellä, kunniapaikallaan, jotta kaikki näkisivät hänen mahtinsa. Viemärinkansi avattiin ja rotat ryntäsivät kaduille. Enää vajaat neljäkymmentä rottaa oli jäljellä matkan jälkeen, mutta se ei haitannut. Se riittäisi. Mutta kun Kriisk pääsi ulos hän huomasi täydellisessä suunnitelmassaan pienen vajeen. Olikin jo aamu, aika oli laskettu väärin. Joku saisi tuta tämän hännän alusessaan, siitä Kriisk pitäisi huolen. Miten joku oli saattanut pilata hänen mahtavan suunnitelmansa. Voi näitä aivottomia rottia. No ainakin edes hän olisi parempi kuin muut rotat. Kriisk ryntäsi kadulle heiluttaen sahalaitaista miekkaansa päänsä päällä. Muut rotat olivat jo taloissa. Muutama ihminen tuli ulos taloistaan herättyään mekkalaan, mutta poistuivat pian joko hakemaan lyömäasetta tai todennäköisesti etsimään turvapaikkaa sängyn alta. Kriisk jäi kadulle katsomaan tilannetta henkivartijoittensa kanssa. Pian kaksi nuorta ihmisotusta ryntäsi vähäisessä vaatetuksessa heidän kimppuunsa miekat koholla. Ensimmäinen kuoli erään rotan tapettua se terävällä miekallaan. Mutta toinen iski silkalla tuurilla kaksi etummaista rottaa maahan. Seuraava osui Kriiskin henkivartijan olkaan kaataen tämän koristen maahan. Jo kolme rottaa oli kuollut! Hirveä menetys! Kriisk kävi ihmisen kimppuun raivon vallassa, mutta tämä potkaisi Kriiskiä vatsaan lennättäen tämän lähelle viemäriaukkoa. Kriisk hoiperteli ja nousi pystyyn. Tämähän ei käynyt laatuun! Nyt tuo tyhmä ihminen saisi kuolla, kuolla! Kriisk vetäisi vyöltään kolme terävää heittotähteä ja heitti ne ihmistä ja hänen ympärillään olevia rottia kohti. Kaksi skavenia kaatui heittotähtiin ja yksi suhahti kolmannen vierestä talon seinään. Yksikään ei edes mennyt läheltä tuota kirottua ihmisoliota. Ihmisiä tuli muutama lisää ja ne tappoivat loputkin henkivartijat. Tämä oli epäreilua! Nuo hyökkäsi takaapäin! Kriisk ulvoi hetken kiukusta ja vetäisi toisenkin miekan vyöltään. Kriisk viittoi kolme lähintä skavenia ihmisten kimppuun. Nämä epäröivät, mutta lähtivät matkaan. Kuitenkin Kriisk haistoi pelon hajun erittyvän rotista. Kriisk oli rottien takana piiskaten herjauksillaan rottia eteenpäin. Ihmiset hakkasivat kuitenkin nämä maahan ja Kriisk suoritti taktisen perääntymisen. Juostessaan hän näki parin muunkin skavenin tekevän samoin. Johtajansa perässä nämä hyppäsivät vikisten viemäriin.
Jossain viemärissä, Karescheimenin kylän alla, tapahtui outoja asioita muutamana vuonna, jotka edelsivät kylän sortumista. Jos sukelsi jostain sen pääkadun viemäreistä alas tummaan pimeyteen, niin kynttilän tai lyhdyn avullakaan ei olisi voinut näkyä mitään tavallisesta poikkeavaa. Tuskin mitään. Löyhkäävät ulostemassat lipuivat pitkin pyöreän muotoista viemäriä verkkaisesti eteenpäin kohti syvyyksiä. Siellä syvyyksissä se alkoi. Jos joku olisi sinne mennytkin hän ei olisi sieltä koskaan pois päässyt, sillä tuolla, alhaalla ikuisessa pimeydessä, asui tuntematon pahuus. Mutta kylä ja sen asukkaat eivät tienneet sitä ennen kuin se kävi turhankin tutuksi heille. Parinkymmenen sylen syvyydessä tapahtui joitain asioita, mitä edes Keisarikunnan viisaimmatkaan eivät olisi osanneet arvata. Mutta kohta kaikki kyläläiset tietäisivät sen.
Kaaoksen runtelemat mutaatiot, pahamaineiset skavenit olivat suunnitelleet iskua pitkän aikaa, tosin heidän mittapuullaan, kaksi tuntia. Huolellinen suunnitelma oli valmis ja näiden johtaja vinkaisi sen kaikille kuulijoille:
’’ Hakkaa päälle! ’’
Johtajansa (jota kutsuttiin muuten nimellä Kriisk) suunnitelmaa ihailevat skavenit vikisivät innostuksesta ja vispasivat hännillään toisiaan kumoon. Ja Kriisk oli ylpeä suunnitelmastaan. Olihan se sentään pitkän miettimisen ja pähkäilyn lopputulos. Pian kylä tuntisi pelon itsessään. Ja hän, ja vain hän saisi ilmoittaa suuresta voitostaan Aashinin klaanille, jota palveli. Ja ylennys olisi väistämätön. Niin, väistämätön! Hän katseli tukkoista viemäriä, jossa hänen mahtavat valloitusjoukkonsa olivat. Valtavat skavenmassat velloivat hänen allaan. Kenelläkään ei voisi olla isompaa armeijaa, ei edes kenelläkään toisella skavenilla. Hän oli ylpeä näistä kahdesta tusinasta vahvoja rottia. Enempää ei ollut, mutta eihän kenelläkään voinut olla isompaa armeijaa. Ei kerta kaikkiaan voinut. Nyt vain muutama rohkaiseva ja hänen etujaan ajava sana ja kaupunki olisi mennyttä. Ja ne hän sanoi nyt.
’’ Eteenpäin, rottani, voittoon vääjäämättömään! ’’
Ja rotat inisivät ja vikisivät pelkästä voiton mielikuvasta. Ja kompuroiden he lähtivät eteenpäin ja jotkut etummaiset jäivät jalkoihin talloutuen kuoliaaksi.
Ja pian he olivat lähellä pääkatua ja sen viemäriaukkoa. Nyt pitäisi olla yö, Kriisk oli ajattellut. Hän oli sen laskenut, ja nukkuvat ihmisethän olisi helppo yllättää. Hän oli joukon keskellä, kunniapaikallaan, jotta kaikki näkisivät hänen mahtinsa. Viemärinkansi avattiin ja rotat ryntäsivät kaduille. Enää vajaat neljäkymmentä rottaa oli jäljellä matkan jälkeen, mutta se ei haitannut. Se riittäisi. Mutta kun Kriisk pääsi ulos hän huomasi täydellisessä suunnitelmassaan pienen vajeen. Olikin jo aamu, aika oli laskettu väärin. Joku saisi tuta tämän hännän alusessaan, siitä Kriisk pitäisi huolen. Miten joku oli saattanut pilata hänen mahtavan suunnitelmansa. Voi näitä aivottomia rottia. No ainakin edes hän olisi parempi kuin muut rotat. Kriisk ryntäsi kadulle heiluttaen sahalaitaista miekkaansa päänsä päällä. Muut rotat olivat jo taloissa. Muutama ihminen tuli ulos taloistaan herättyään mekkalaan, mutta poistuivat pian joko hakemaan lyömäasetta tai todennäköisesti etsimään turvapaikkaa sängyn alta. Kriisk jäi kadulle katsomaan tilannetta henkivartijoittensa kanssa. Pian kaksi nuorta ihmisotusta ryntäsi vähäisessä vaatetuksessa heidän kimppuunsa miekat koholla. Ensimmäinen kuoli erään rotan tapettua se terävällä miekallaan. Mutta toinen iski silkalla tuurilla kaksi etummaista rottaa maahan. Seuraava osui Kriiskin henkivartijan olkaan kaataen tämän koristen maahan. Jo kolme rottaa oli kuollut! Hirveä menetys! Kriisk kävi ihmisen kimppuun raivon vallassa, mutta tämä potkaisi Kriiskiä vatsaan lennättäen tämän lähelle viemäriaukkoa. Kriisk hoiperteli ja nousi pystyyn. Tämähän ei käynyt laatuun! Nyt tuo tyhmä ihminen saisi kuolla, kuolla! Kriisk vetäisi vyöltään kolme terävää heittotähteä ja heitti ne ihmistä ja hänen ympärillään olevia rottia kohti. Kaksi skavenia kaatui heittotähtiin ja yksi suhahti kolmannen vierestä talon seinään. Yksikään ei edes mennyt läheltä tuota kirottua ihmisoliota. Ihmisiä tuli muutama lisää ja ne tappoivat loputkin henkivartijat. Tämä oli epäreilua! Nuo hyökkäsi takaapäin! Kriisk ulvoi hetken kiukusta ja vetäisi toisenkin miekan vyöltään. Kriisk viittoi kolme lähintä skavenia ihmisten kimppuun. Nämä epäröivät, mutta lähtivät matkaan. Kuitenkin Kriisk haistoi pelon hajun erittyvän rotista. Kriisk oli rottien takana piiskaten herjauksillaan rottia eteenpäin. Ihmiset hakkasivat kuitenkin nämä maahan ja Kriisk suoritti taktisen perääntymisen. Juostessaan hän näki parin muunkin skavenin tekevän samoin. Johtajansa perässä nämä hyppäsivät vikisten viemäriin.
Niistä muutamasta kirjoitusvirheestä (ihmissotusta, Aashinin klaania, jne...) huolimatta kirjoitustyyli oli todella erilainen ja teema erinomainen. Minä ainakin tykkäsin. Alussa elättelin jo toiveita Skavenien valtavasta, teurastavasta ja raiskaavasta armeijasta joka pyyhältäisi Empiren yli kuin meren aallokko vuoroveden aikana.