Sotavasara.net

Olkaa armollisia, tämä on ensimmäinen tarinani täällä; päätin kertoa Empiren sydänmailla seikkailevasta haudanryöstäjästä, ja toivottavasti lukija voi eläytyä tarinan tunnelmaan saadakseen ilon irti. Tämä on vasta prologi, ja kirjoitan varsinaisen tarinan alun jos kiinnostusta löytyy!

-------------------PROLOGI------------------

"Katakombien loputtoman tuntuisissa käytävissä ei enää kaikki ollut kohdallaan; ei sen jälkeen, kun oli saatu vihiä siellä piilevistä kalleuksista. Muinaisina aikoina, kun vainajain muistoja vielä kunnioitettiin, heidän mukanaan haudattiin hyvinkin arvokkaita aarteita, kuten nyt tämä suurhaltiain miekka, joka oli sinne Sigmarin aikoina joutunut. Nämä uskomukset perustuivat tietysti vain huhupuheisiin, mutta se riitti epätoivoisimmille ja uskaliaimmille ryöväreille. Kaikki tiesivät kammottavat tarinat, jotka näistä haudoista kertoivat, mutta toisille ne olivat vain perättömiä satuja. Toisille ne olivat totuus, josta ei haluttu puhua.
Maailmanmurjomille lainsuojattomille katakombien kiroukset eivät merkinneet mitään; vain kulta oli enää tärkeää. Yön pimeimpinä hetkinä hautakammioiden kiinni jämähtänyt ovi murrettiin auki, ja kolme kalpeaa miestä astuivat sisään soihdulla ja työkaluilla varustettuina. Kukaan ei sanonut mitään, mutta kuunvalon kalpean turvan taaksejääminen vaikutti syvästi taikauskon ja mielikuvituksen voimiin. Miehet kulkivat hiljaa käytävällä; vaistomaisesti, jotta kuulisivat mahdolliset äänet haudoista. Kaikilla oli vähintään yksi terä vyöllä, eikä kukaan kyseenalaistanut niiden tarpeellisuutta. Itseään rauhoitellakseen joukkion tuore vahvistus, Klaus, ajatteli niiden olevan muita ryöväreitä varten. He kulkivat käytävää suoraan eteenpäin välttäen mutkat ja näin ollen eksymisen. Kylmä hiki valui pitkin Klausin kaljua päätä; joskus pisara tipahti kostealle lattialle. Käytävän seinät olivat vastenmieliset. Niitä peitti paksu sammalkerros sieltä täältä, ja joskus ne antoivat tietä uusille, pimeille luolastoille. Syvemmällä tunnelissa seinät alkoivat olla luonnon muovaamia, ja ne tuntuivat ahdistavasti kaatuvan päälle. Jossain kuulorajan äärirajoilla tuntui häilyvän varoittavia kuiskauksia, mutta Klaus kuvitteli sen olevan tuulen suhinaa. Jostain se kosteuskin pääsi sisälle.
Koko joukko rentoutui hiukan saapuessaan käytävän päässä sijaitsevaan pieneen kammioon. Sen keskellä oli kiveen alkeellisesti kaiverrettu arkku, jonka kannen alta kantautui kammottava mädän haju. Huone oli täynnä pieniä saviruukkuja, joista osa oli hajonnut ajan saatossa murenevasta katosta tipahteleviin kiviin."

Kyllä, tämä toimi erittäin hyvin. Asiaan tottakai saattoi vaikuttaa taustalla soiva Escaflownen Shadows of Doubt (aivan nerokasta musiikkia, muuten), mutta kyllä minä sanoisin, että tunnelma on juuri sopivasti viritetty. Minä ainakin tykkäsin hyvinkin paljon, ja lisää lukisin mielelläni.

No minua se ei säväyttäny kunnolla, mutta varmaan ihan mukava stoori siitä syntyy.
Varmaankin tykkäsin tuosta tarinan pätkästä, vaikka joitakiin paikkoja voisi mainita ja kertoa hiukan henkilöistä enemmän, mutta loppujen lopuksi hyvä tarina lisää vaan tulemaa niin voi antaa enemmän palautetta.
kummiskin pidin (minä en helpolla nimittäin tarinoista pidä)

Tunnelma oli hyvä, mutta juttu oli niin lyhyt, ettei se ehtinyt nousta kovin korkealle. Jos olisit kuvaillut enemmän, olisit saanut lisää pituutta ja sen mukana myös tunnelmapuoli olisi parantunut. Lisäksi tämä loppui kuin seinään. Mutta kirjoitahan toinen osa, jossa on enemmän tapahtumia ja lisää kuvailua (jota tässäkin kyllä oli jonkin verran), ja enemmän pituutta. Sitten kyllä pidetään. Idea nimittäin on erittäin hyvä.

Joo, tiedän että se on lyhyt ja loppuu kesken, mutta se oli tarkoituksena, halusin vain tehdä sille kivan alun. Ja paikkoja en mainitse 'taiteilijan vapautena', mutta eiköhän tässä vielä jotain selviä.. Kiitoksia palautteesta kaikille! Yritän saada varsinaisen alun väsättyä.

Laadukasta ja tunnelmallista tarinaa. Hyvä prologi jonka jatkoa jään odottamaan.

Ihan kelvollista tekstiä, ellen sanoisi loistavaa Pidin ideasta oikein paljon ja nyt menen ehdottomasti lukemaan 1. osan.

Ensimmäinen tarinasi?? Aika hyvin... Kuvailu on sulavaa já kerronta vie mukanaan.
Prologiksi(kin) hieman lyhyt.. 9½

Sepä oli oikein hyvä progologi.Kirjoita ihmeessä lisää!

Hienoa tekstiä, pitää sanoa. Tunnelma ei oikeen päässy kattoonsa ton lyhyyden takia, mutta oli kyllä oikein toimivaa. Menenpäs tästä lukemaan ykkösosan...