Punainen Varjo: Prologi
Lähetetty: Su 01.08.2004 18:30
Juuh, aloitan nyt kokonaan uuden tarinasarjan, joka jää (luultavasti) melko lyhyeksi. Tralliusta en aio jättää lopullisesti kesken, mutta tällä hetkellä ei kiinnosta kirjoittaa hänestä, joten kirjoitin tämän...
Tässä siis todella lyhyt prologi. Jatkoa työstän parhaillaan. Lukekaa ja kommentoikaa, kiitos.
-------------------------------
Ikivanha Militia- luokan rahtialus kiisi eteenpäin avaruudessa. Aluksen maalipinta oli kulunut lähes täysin pois, paljastaen metallin elottoman värin. Siivekkeet ja vähälukuiset aseet olivat pahasti kolhiintuneita.
Pitkä mies seisoi aluksen kannella pienen ikkunan äärellä nojaten vihreään, valtavankokoiseen miekkaansa. Miekan terä oli kauttaaltaan ohuen liman peitossa, ja sitä tippui pisaroittain aluksen lattialle, ikään kuin miekka olisi hikoillut.
Mies oli pukeutunut omituisesti muotoiltuun kypärään ja ikivanhaan voimahaarniskaan, jonka selkään oli sidottu lahoava harmaa viitta. Voimahaarniskan rintapanssari oli osittain haljennut, ja rei’istä näkyi turvonnutta, mätänevää lihaa. Haarniskan olkapäitä koristivat vihreät kolmoispallot; Isä Nurglen symbolit.
Mies asetti miekan kylkeään vasten, kohotti kätensä, ja nosti kypärän päästään paljastaen hirvittävät kasvonsa. Hänen otsansa poikki meni pitkä ja märkivä haava, hänen silmänsä verestivät ja posket olivat paiseiden täplittämät.
– Mikä on asiasi, Zert, mies kuiskasi käheällä äänellään. Hänen takaansa pimeältä käytävältä astui esiin pienikokoinen olento. Se oli ilmeisesti joskus ollut ihminen, mutta jokin tauti oli tuhonnut suurimman osan sen kehosta ja nyt se oli vain hieman alle metrin mittainen, kaapuun kääriytynyt surkea raunio.
– Lordi Therusto, Herrani ja Mestarini, Zert sanoi kimeällä äänellään ja kumarsi lyhyesti. – Olemme saapuneet planeetta Riselin kiertoradalle ja pilotti lähetti minut tiedustelemaan, laskeudummeko sinne.
Therusto kääntyi kohti Zertiä ja virnisti, mikä sai hänen kasvonsa näyttämään entistä kammottavammilta. Zert loikkasi taaksepäin vinkaisten hiljaa.
– Kyllä, kyllä laskeudumme. Mutta ennen kuin lähdet, niin kuuntele hetki, Therusto kuiskasi. Zert vinkaisi uudelleen, ja perääntyi vielä hiukan.
– Tiedätkö, minkä takia siedän sinua, kammottavaa olemustasi ja jatkuvaa mielistelyäsi, Therusto kysyi kohottaen kulmakarvojaan.
– Sillä… on luultavasti jotain tekemistä... tautini kanssa, Zert jupisi.
– Lahjasi kanssa, pieni ystäväni, Therusto korjasi. – Katsos, Isä on siunannut sinua erittäin harvinaisella lahjalla, Tan’samenilla. Sen ansiosta sinulla on erittäin vahvat psyykkiset voimat. Haittapuolena taas kehosi on hieman rappeutunut, mutta kaikella on hintansa. Tämän lahjan takia, ystäväni, olet niin arvokas minulle. Nyt, kun hyökkäämme Riseliin, sinulla on loistava tilaisuus osoittaa olevasi arvostelukykyinen ja taitava johtaja. Saatan jopa nimittää sinut luutnantiksi, jos kaikki menee hyvin osaltasi. Mutta, Therusto sihahti, ja kohotti etusormensa. – Jos aiheutat vähänkin harmeja tai turhia tappioita tällä kertaa, murskaan säälittävän kallosi omin käsin. Pidä mielessä, että saatat olla arvokas, mutta et korvaamaton. Painu matkoihisi.
Zert kipitti nopeasti kauemmas, kääntyi kumartamaan pikaisesti ja kiiruhti käytävään. Therusto kääntyi takaisin kohti ikkunaa.
– Risel, hetkesi koittaa pian, hän mutisi.
---------------------------
Tässä siis todella lyhyt prologi. Jatkoa työstän parhaillaan. Lukekaa ja kommentoikaa, kiitos.
-------------------------------
Ikivanha Militia- luokan rahtialus kiisi eteenpäin avaruudessa. Aluksen maalipinta oli kulunut lähes täysin pois, paljastaen metallin elottoman värin. Siivekkeet ja vähälukuiset aseet olivat pahasti kolhiintuneita.
Pitkä mies seisoi aluksen kannella pienen ikkunan äärellä nojaten vihreään, valtavankokoiseen miekkaansa. Miekan terä oli kauttaaltaan ohuen liman peitossa, ja sitä tippui pisaroittain aluksen lattialle, ikään kuin miekka olisi hikoillut.
Mies oli pukeutunut omituisesti muotoiltuun kypärään ja ikivanhaan voimahaarniskaan, jonka selkään oli sidottu lahoava harmaa viitta. Voimahaarniskan rintapanssari oli osittain haljennut, ja rei’istä näkyi turvonnutta, mätänevää lihaa. Haarniskan olkapäitä koristivat vihreät kolmoispallot; Isä Nurglen symbolit.
Mies asetti miekan kylkeään vasten, kohotti kätensä, ja nosti kypärän päästään paljastaen hirvittävät kasvonsa. Hänen otsansa poikki meni pitkä ja märkivä haava, hänen silmänsä verestivät ja posket olivat paiseiden täplittämät.
– Mikä on asiasi, Zert, mies kuiskasi käheällä äänellään. Hänen takaansa pimeältä käytävältä astui esiin pienikokoinen olento. Se oli ilmeisesti joskus ollut ihminen, mutta jokin tauti oli tuhonnut suurimman osan sen kehosta ja nyt se oli vain hieman alle metrin mittainen, kaapuun kääriytynyt surkea raunio.
– Lordi Therusto, Herrani ja Mestarini, Zert sanoi kimeällä äänellään ja kumarsi lyhyesti. – Olemme saapuneet planeetta Riselin kiertoradalle ja pilotti lähetti minut tiedustelemaan, laskeudummeko sinne.
Therusto kääntyi kohti Zertiä ja virnisti, mikä sai hänen kasvonsa näyttämään entistä kammottavammilta. Zert loikkasi taaksepäin vinkaisten hiljaa.
– Kyllä, kyllä laskeudumme. Mutta ennen kuin lähdet, niin kuuntele hetki, Therusto kuiskasi. Zert vinkaisi uudelleen, ja perääntyi vielä hiukan.
– Tiedätkö, minkä takia siedän sinua, kammottavaa olemustasi ja jatkuvaa mielistelyäsi, Therusto kysyi kohottaen kulmakarvojaan.
– Sillä… on luultavasti jotain tekemistä... tautini kanssa, Zert jupisi.
– Lahjasi kanssa, pieni ystäväni, Therusto korjasi. – Katsos, Isä on siunannut sinua erittäin harvinaisella lahjalla, Tan’samenilla. Sen ansiosta sinulla on erittäin vahvat psyykkiset voimat. Haittapuolena taas kehosi on hieman rappeutunut, mutta kaikella on hintansa. Tämän lahjan takia, ystäväni, olet niin arvokas minulle. Nyt, kun hyökkäämme Riseliin, sinulla on loistava tilaisuus osoittaa olevasi arvostelukykyinen ja taitava johtaja. Saatan jopa nimittää sinut luutnantiksi, jos kaikki menee hyvin osaltasi. Mutta, Therusto sihahti, ja kohotti etusormensa. – Jos aiheutat vähänkin harmeja tai turhia tappioita tällä kertaa, murskaan säälittävän kallosi omin käsin. Pidä mielessä, että saatat olla arvokas, mutta et korvaamaton. Painu matkoihisi.
Zert kipitti nopeasti kauemmas, kääntyi kumartamaan pikaisesti ja kiiruhti käytävään. Therusto kääntyi takaisin kohti ikkunaa.
– Risel, hetkesi koittaa pian, hän mutisi.
---------------------------
No ei vaan, kiva tarina, voisin lukea enemmän tästä saagasta.
Nurgle miehen kuvailu oli hienoa, mutta sitä olisi saanut olla enemmän. Minkäs värinen haarniska sillä kaverilla oli??? (vihreä arvaan ma