Talian Kuusipeura, Prologi (BB-tarina)
Lähetetty: Su 08.08.2004 19:54
Eli kirjoitan nyt tänne ensimmäisen tarinani prologin, ja se on aika huono, mutta koettakaa kestää. En ole täällä muita BB-tarinoita nähnyt, joten tästä tulee sitten kai se ensimmäinen. Korjatkaa, jos ja kun olen väärässä.
__________
Pukuhuoneen tunnelma oli kireä, samalla hiukan ankeakin. Yksitoista metsänhaltiaa katseli kysyvänä valmentajaansa, joka vaikutti kiusaantuneelta. Lopulta hän puhui.
”Syöttöpeli on ainoa järkevä vaihtoehto. Olemme myös nopeampia, emmekä voi riskeerata itseämme tällaista joukkuetta vastaan. Siksi meidän on käytettävä myös nopeuttamme. Heidän numero kahdeksansa on iso ja vahva, varokaa siis häntä.”
”Me tiedämme numero kahdeksan, hän on se Grashnak”, Becian Haavanlehti, vanhempi kaksosista, sanoi.
”Joo. Grashnak Mustakavio”, veli Bennion jatkoi. ”Minotauri”
”Kuinka tämmöisellä pienellä ja mitättömällä joukkueella kuin Kirmaavat Kauriit voi olla minkäänlaisia mahdollisuuksia kaaostiimiä vastaan, jos heillä on vielä minotauritähti kentällä?” numero 10, Lynios Männynhavu kysyi, ja vastasi sitten itse: ”Ei mitenkään.” Nuori, tummatukkainen ja lyhyehkö haltia nousi hiukan epäröiden ylös. Hänellä oli vielä sorjempi ja solakampi ruumiinrakenne ja kapeat kasvot kuin haltioilla yleensä. Sitten poika alkoi puhua.
”Älä ole niin varma, Lynios, Malchio on huippuheittäjä. Hän voi jäädä alas veljesten, Ulredin ja Odrosin kanssa. Me muut nousemme ylös, eiköhän meistä joku jää henkiin palloa nappaamaan.” Talian yritti heittää vitsiä, mutta jostain syystä tämä epätoivoinen tunnelman kohotuksen yritys tuntui vain laskevan mielialaa. Valmentajakin ilmoitti, että he olivat käyttäneet samaa taktiikkaa aina.
”Kuulehan nyt, Kuusipeura”, hän sanoi. ”Tiedän, että olet uusi, ja ensimmäisestä pelistäsi Kauriiden joukkueessa tulee vaikea. Ja niin tulee kaikista muistakin, kisataanhan tässä sentään itse Veripokaalista. Nyt meidän on joka tapauksessa mentävä, peli alkaa.” Pelaajat häipyivät hiljaisina pukuhuoneesta ja lähtivät kävelemään stadionin sisäisiä käytäviä pitkin kohti itse kenttää. Lopulta he pysähtyivät kentälle vievän oven eteen. Valmentaja antoi viime hetken vinkkejä ja Kirmaavat Kauriit astuivat musta-turkooseissa asuissaan Altdorfin Keisariareenan valoihin ja fanien hurraukseen.
________
Aika lyhythän tuo oikeastaan oli, mutta kelvatkoon nyt prologiksi. Nimet ovat huonoja, ja parempia saa ehdottaa. En keksinyt parempaakaan suomennosta tulevan BB-joukkueeni nimelle "Dashing Deers", joka siis suoraan suomennettuna on Syöksähtelevät/Sivaltavat/Ryntäilevät jne. Peurat. Haluaisin sisällyttää tiimin nimeen jonkun paikannimen Lorenissa, mutta en löytänyt mistään karttaa. Löytyy kuulemma WD:n nrosta 250, omistaako kukaan?
Aun'Edit: Niin juu. Kommenttia, kiitos
__________
Pukuhuoneen tunnelma oli kireä, samalla hiukan ankeakin. Yksitoista metsänhaltiaa katseli kysyvänä valmentajaansa, joka vaikutti kiusaantuneelta. Lopulta hän puhui.
”Syöttöpeli on ainoa järkevä vaihtoehto. Olemme myös nopeampia, emmekä voi riskeerata itseämme tällaista joukkuetta vastaan. Siksi meidän on käytettävä myös nopeuttamme. Heidän numero kahdeksansa on iso ja vahva, varokaa siis häntä.”
”Me tiedämme numero kahdeksan, hän on se Grashnak”, Becian Haavanlehti, vanhempi kaksosista, sanoi.
”Joo. Grashnak Mustakavio”, veli Bennion jatkoi. ”Minotauri”
”Kuinka tämmöisellä pienellä ja mitättömällä joukkueella kuin Kirmaavat Kauriit voi olla minkäänlaisia mahdollisuuksia kaaostiimiä vastaan, jos heillä on vielä minotauritähti kentällä?” numero 10, Lynios Männynhavu kysyi, ja vastasi sitten itse: ”Ei mitenkään.” Nuori, tummatukkainen ja lyhyehkö haltia nousi hiukan epäröiden ylös. Hänellä oli vielä sorjempi ja solakampi ruumiinrakenne ja kapeat kasvot kuin haltioilla yleensä. Sitten poika alkoi puhua.
”Älä ole niin varma, Lynios, Malchio on huippuheittäjä. Hän voi jäädä alas veljesten, Ulredin ja Odrosin kanssa. Me muut nousemme ylös, eiköhän meistä joku jää henkiin palloa nappaamaan.” Talian yritti heittää vitsiä, mutta jostain syystä tämä epätoivoinen tunnelman kohotuksen yritys tuntui vain laskevan mielialaa. Valmentajakin ilmoitti, että he olivat käyttäneet samaa taktiikkaa aina.
”Kuulehan nyt, Kuusipeura”, hän sanoi. ”Tiedän, että olet uusi, ja ensimmäisestä pelistäsi Kauriiden joukkueessa tulee vaikea. Ja niin tulee kaikista muistakin, kisataanhan tässä sentään itse Veripokaalista. Nyt meidän on joka tapauksessa mentävä, peli alkaa.” Pelaajat häipyivät hiljaisina pukuhuoneesta ja lähtivät kävelemään stadionin sisäisiä käytäviä pitkin kohti itse kenttää. Lopulta he pysähtyivät kentälle vievän oven eteen. Valmentaja antoi viime hetken vinkkejä ja Kirmaavat Kauriit astuivat musta-turkooseissa asuissaan Altdorfin Keisariareenan valoihin ja fanien hurraukseen.
________
Aika lyhythän tuo oikeastaan oli, mutta kelvatkoon nyt prologiksi. Nimet ovat huonoja, ja parempia saa ehdottaa. En keksinyt parempaakaan suomennosta tulevan BB-joukkueeni nimelle "Dashing Deers", joka siis suoraan suomennettuna on Syöksähtelevät/Sivaltavat/Ryntäilevät jne. Peurat. Haluaisin sisällyttää tiimin nimeen jonkun paikannimen Lorenissa, mutta en löytänyt mistään karttaa. Löytyy kuulemma WD:n nrosta 250, omistaako kukaan?
Aun'Edit: Niin juu. Kommenttia, kiitos
BB, ideana mahtava. Kirjoitustyyli, vetoava, tilanne, henkeäsalpaava. Aivan loistavaa. Nyt kun saisit rutistettua pituutta näihin jokaisen pisaran verran mitä kirjailijansuonissa virtaa, niin ei luoja tästä tulee parasta mitä on Sotussa nähty pitkään aikaan. 
Odotan lisää, ehdottomasti. Hemmetti kun on hienoa... 