Talian Kuusipeura, Ensimmäinen Puoliaika (BB-tarina)
Lähetetty: Ti 10.08.2004 09:51
Anteeksi. En saanut tätä venytettyä enää enempää, ja tästäkin tuli huono, koska venytin sitä väkisin. Kuitenkin Runen, Tapsan ja High King Godricin kehujen innoittamana jaksoin kirjoittaa Ensimmäisen Puoliajan. Toivottavasti se ei ole aivan toivoton.
____________
Talian tuijotti haltioissaan yleisöä ja kenttää. Keisariareenan siistiä, hyvin hoidettua nurmea, joka olisi pian täynnä verta ja murskaantuneita ruumiita. Hän tuijotti hullaantuneiden fanien kaulaliinoja, lippuja ja irtopäitä. Sitten, kesken kuvitelmien, Talian näki vastustajansa. Kuvitelmat Veripokaalista seisahtuivat kuin seinään. Tämän joukkueen käsittelyn jälkeen heistä ei todellakaan olisi montaa jäljellä seuraavaan peliin. Vastakkaisesta ovesta asteli esiin kaaostiimi Murskaajat. Osuva nimi tuolle joukkueelle.
Viisi kaaossoturia, kuusi petomiestä ja Grashnak. Grashnak Mustakavio. Kylmät väreet kiisivät pitkin Talianin selkäpiitä. Hänestä tuntui, ettei hän selviäisi edes ensimmäisestä pelistään Veriliigassa. Hänestä tuntui, ettei selviäisi kukaan mukaan. Kuuluttajan kopista kuului merkki, että pelaajien pitäisi asettua paikoilleen. Kirmaavat Kauriit keräsivät kaiken rohkeutensa ja vääntäytyivät pelipaikoilleen. He todellakin tarvitsivat siihen kaiken rohkeutensa.
Etulinjaan asettuivat Nillion Tuulenhenkäys, Crachin Hirvensarvi ja Lynios. Heidän taakseen Induin Kotkansiipi ja maaliviivan tuntumaan Malchio Haukansilmä, kaksoset, Ulred Haltiatähti ja Odros Vahvajousi. Laidoilla seisoivat joukkueen parhaat ystävykset ehkä veljesten jälkeen. Oikealla puolella oli Talian Kuusipeura ja vasemmalla tämän eräänlainen isähahmo, joukkueen kokenein, vaaleahiuksinen numero 11, Kanet Viherpuu. Murskaajat saivat aloituspotkun ja Grashnak potkaisi pallon suoraan Becianille, joka syötti sen nopeasti Malchiolle. Eturivi ja laitamiehet lähtivät juoksemaan kaaoslinjaa. Taliania hirvitti. Kaikkia muitakin hirvitti. Ketä ei olisi hirvittänyt?
Nillionin kasvojen eteen ilmestyi yhtäkkiä valtava rautainen kaaossoturin nyrkki, ja se mätkähti suoraan nenään. Talian näki, miten Nillion tuupertui naama murskana verilätäkköön peltihirmun lähtiessä Crachinin perään. Taka-alalla Malchio juoksi kymmenisen metriä viistottain kahden petomiehen ohitse ja heitti pitkän roikun Lyniosille asti. Tämä kuitenkin haparoi ja pudotti pallon. Talian huomasi sen, ja viisi metriä juostuaan syöksyi kädet edellä maahan napatakseen pelivälineen. Hän onnistui siinä ja kompuroi pystyyn, mutta huomasi, että Grashnak ryntäsi täyttä kyytiä kohti sarvet ojossa. Haltian onnistui väistää, mutta hän sai ruhjeen käsivarteensa. Minotauri lähti uuteen rynnistykseen ja kauhistuneena Talian alkoi juosta kohti maaliviivaa ja kolmea kaaossoturia.
Pari metriä ennen törmäystä Talian teki äkkikäännöksen ja sujahti Grashnakin kainalon alta. Minotauri yritti jarruttaa, mutta liukastui Nillionin vereen ja rysähti soturien päälle. Tämä sai Grashnakin raivostumaan entistä enemmän, ja nyt hänellä oli kaksi kaaossoturia mukanaan; kolmas oli liiskaantunut minotaurin valtavan massan alle kuin peltipurkki. Neljäs kaaoksen kätyri ja pari petomiestä hakkasivat muita haltioita, ja kenttä suorastaan lainehti verestä. Ulred makasi tajuttomana kentän keskellä, Odrosia roikotettiin parhaillaan nilkoista laidan tuntumassa viidennen kaaossoturin toimesta ja Bennion oli kolmen petomiehen piirittämänä. Kenttä oli kaaoksen vallassa. Kirjaimellisesti.
Kaksi valkoiseen pukeutunutta ihmismiestä juoksi kentälle paarien kanssa ja kantoivat Nillionin pois kentältä. Hetken kuluttua he tulivat takaisin ja veivät Ulredinkin.
”Meneepäs hyvin”, Talian mietti. ”Kaksi on viety jo pois, ja loputkin varmaan aivan pian.” Hän näki, kuinka neljä petomiestä hakkasi ja potki maahan kaadettua Induinia joukolla. Hän näki, kuinka kaaossoturi viskasi Malchion Becianin päälle. Ja Taliania itseään jahtasi Grashnak Mustakavio. Pelihän sujui oikein loistavasti. ”Ainakaan ketään ei ole vielä kuollut”, hän mietti, ja sitten se tapahtui. Grashnak kyllästyi Talianin jahtaamiseen ja äkkäsi Kanetin. Hirviö otti Kanetia kurkusta kiinni ja tarrasi toisella kädellä vaaleaan poninhäntään. Se repäisi Kanetin pään irti ja heitti sen Taliania päin. Talian pudotti kirkuen pallon. Hän oli uusi, nuori ja kokematon. Hän ei ollut tottunut tällaiseen. Talianin edeltäjä oli kuollut ottelussa örkkijoukkuetta vastaan lähes samalla tavalla; peikko oli pistellyt tämän poskeensa. Yhtäkkiä raivo valtasi Talianin. Hän hyökkäsi kirkuen ja huutaen minotaurin kimppuun ja onnistui kaatamaan tämän, koska sillä oli vielä ateria kesken, eikä se jaksanut keskittyä muuhun, varsinkaan pieniin haltiakakaroihin. Talian alkoi pomppia Grashnakin päällä ja potkia tätä päähän, vatsaan ja nivusiin. Grashnak heitti Talianin erään petomiehen päälle murtaen siltä niskan. Yleisö hurrasi. Murskaajat karjuivat ja uhosivat. Selostaja yritti epätoivoisesti saada äänensä kuulumaan hälinän keskeltä, mutta ei siinä onnistunut.
Juuri tätä katsojat rakastivat. Verta, ruumiinosia ja suolenpätkiä. Ei sillä niin väliä, jos ne olivatkin oman joukkueen pelaajista, kunhan vain lentelivät ympäriinsä roiskien verta ja sappinestettä kaikkien päälle. Lopulta summeri soi. Kaaospelaajat vain jatkoivat riehumistaan, kun haltiat pyrkivät pukuhuoneeseen paikattaviksi. Heillä ei ollut varaa tohtoriin, joten valmentaja teki parhaansa siteiden ja laastareiden kanssa. Joku metsän haltioista hoiperteli ottaen tukea kaikesta mahdollisesta, joku konttasi, muutama ryömi ja suurinta osaa kannettiin paareilla.
”Verilöyly tästä tuli”, Malchio kuiskasi Induinille. ”Murskavoitto.”
_______________
Kiitän ja kumarran.
____________
Talian tuijotti haltioissaan yleisöä ja kenttää. Keisariareenan siistiä, hyvin hoidettua nurmea, joka olisi pian täynnä verta ja murskaantuneita ruumiita. Hän tuijotti hullaantuneiden fanien kaulaliinoja, lippuja ja irtopäitä. Sitten, kesken kuvitelmien, Talian näki vastustajansa. Kuvitelmat Veripokaalista seisahtuivat kuin seinään. Tämän joukkueen käsittelyn jälkeen heistä ei todellakaan olisi montaa jäljellä seuraavaan peliin. Vastakkaisesta ovesta asteli esiin kaaostiimi Murskaajat. Osuva nimi tuolle joukkueelle.
Viisi kaaossoturia, kuusi petomiestä ja Grashnak. Grashnak Mustakavio. Kylmät väreet kiisivät pitkin Talianin selkäpiitä. Hänestä tuntui, ettei hän selviäisi edes ensimmäisestä pelistään Veriliigassa. Hänestä tuntui, ettei selviäisi kukaan mukaan. Kuuluttajan kopista kuului merkki, että pelaajien pitäisi asettua paikoilleen. Kirmaavat Kauriit keräsivät kaiken rohkeutensa ja vääntäytyivät pelipaikoilleen. He todellakin tarvitsivat siihen kaiken rohkeutensa.
Etulinjaan asettuivat Nillion Tuulenhenkäys, Crachin Hirvensarvi ja Lynios. Heidän taakseen Induin Kotkansiipi ja maaliviivan tuntumaan Malchio Haukansilmä, kaksoset, Ulred Haltiatähti ja Odros Vahvajousi. Laidoilla seisoivat joukkueen parhaat ystävykset ehkä veljesten jälkeen. Oikealla puolella oli Talian Kuusipeura ja vasemmalla tämän eräänlainen isähahmo, joukkueen kokenein, vaaleahiuksinen numero 11, Kanet Viherpuu. Murskaajat saivat aloituspotkun ja Grashnak potkaisi pallon suoraan Becianille, joka syötti sen nopeasti Malchiolle. Eturivi ja laitamiehet lähtivät juoksemaan kaaoslinjaa. Taliania hirvitti. Kaikkia muitakin hirvitti. Ketä ei olisi hirvittänyt?
Nillionin kasvojen eteen ilmestyi yhtäkkiä valtava rautainen kaaossoturin nyrkki, ja se mätkähti suoraan nenään. Talian näki, miten Nillion tuupertui naama murskana verilätäkköön peltihirmun lähtiessä Crachinin perään. Taka-alalla Malchio juoksi kymmenisen metriä viistottain kahden petomiehen ohitse ja heitti pitkän roikun Lyniosille asti. Tämä kuitenkin haparoi ja pudotti pallon. Talian huomasi sen, ja viisi metriä juostuaan syöksyi kädet edellä maahan napatakseen pelivälineen. Hän onnistui siinä ja kompuroi pystyyn, mutta huomasi, että Grashnak ryntäsi täyttä kyytiä kohti sarvet ojossa. Haltian onnistui väistää, mutta hän sai ruhjeen käsivarteensa. Minotauri lähti uuteen rynnistykseen ja kauhistuneena Talian alkoi juosta kohti maaliviivaa ja kolmea kaaossoturia.
Pari metriä ennen törmäystä Talian teki äkkikäännöksen ja sujahti Grashnakin kainalon alta. Minotauri yritti jarruttaa, mutta liukastui Nillionin vereen ja rysähti soturien päälle. Tämä sai Grashnakin raivostumaan entistä enemmän, ja nyt hänellä oli kaksi kaaossoturia mukanaan; kolmas oli liiskaantunut minotaurin valtavan massan alle kuin peltipurkki. Neljäs kaaoksen kätyri ja pari petomiestä hakkasivat muita haltioita, ja kenttä suorastaan lainehti verestä. Ulred makasi tajuttomana kentän keskellä, Odrosia roikotettiin parhaillaan nilkoista laidan tuntumassa viidennen kaaossoturin toimesta ja Bennion oli kolmen petomiehen piirittämänä. Kenttä oli kaaoksen vallassa. Kirjaimellisesti.
Kaksi valkoiseen pukeutunutta ihmismiestä juoksi kentälle paarien kanssa ja kantoivat Nillionin pois kentältä. Hetken kuluttua he tulivat takaisin ja veivät Ulredinkin.
”Meneepäs hyvin”, Talian mietti. ”Kaksi on viety jo pois, ja loputkin varmaan aivan pian.” Hän näki, kuinka neljä petomiestä hakkasi ja potki maahan kaadettua Induinia joukolla. Hän näki, kuinka kaaossoturi viskasi Malchion Becianin päälle. Ja Taliania itseään jahtasi Grashnak Mustakavio. Pelihän sujui oikein loistavasti. ”Ainakaan ketään ei ole vielä kuollut”, hän mietti, ja sitten se tapahtui. Grashnak kyllästyi Talianin jahtaamiseen ja äkkäsi Kanetin. Hirviö otti Kanetia kurkusta kiinni ja tarrasi toisella kädellä vaaleaan poninhäntään. Se repäisi Kanetin pään irti ja heitti sen Taliania päin. Talian pudotti kirkuen pallon. Hän oli uusi, nuori ja kokematon. Hän ei ollut tottunut tällaiseen. Talianin edeltäjä oli kuollut ottelussa örkkijoukkuetta vastaan lähes samalla tavalla; peikko oli pistellyt tämän poskeensa. Yhtäkkiä raivo valtasi Talianin. Hän hyökkäsi kirkuen ja huutaen minotaurin kimppuun ja onnistui kaatamaan tämän, koska sillä oli vielä ateria kesken, eikä se jaksanut keskittyä muuhun, varsinkaan pieniin haltiakakaroihin. Talian alkoi pomppia Grashnakin päällä ja potkia tätä päähän, vatsaan ja nivusiin. Grashnak heitti Talianin erään petomiehen päälle murtaen siltä niskan. Yleisö hurrasi. Murskaajat karjuivat ja uhosivat. Selostaja yritti epätoivoisesti saada äänensä kuulumaan hälinän keskeltä, mutta ei siinä onnistunut.
Juuri tätä katsojat rakastivat. Verta, ruumiinosia ja suolenpätkiä. Ei sillä niin väliä, jos ne olivatkin oman joukkueen pelaajista, kunhan vain lentelivät ympäriinsä roiskien verta ja sappinestettä kaikkien päälle. Lopulta summeri soi. Kaaospelaajat vain jatkoivat riehumistaan, kun haltiat pyrkivät pukuhuoneeseen paikattaviksi. Heillä ei ollut varaa tohtoriin, joten valmentaja teki parhaansa siteiden ja laastareiden kanssa. Joku metsän haltioista hoiperteli ottaen tukea kaikesta mahdollisesta, joku konttasi, muutama ryömi ja suurinta osaa kannettiin paareilla.
”Verilöyly tästä tuli”, Malchio kuiskasi Induinille. ”Murskavoitto.”
_______________
Kiitän ja kumarran.
Tämä oli hyvä tarina, enkä yhtään liioittele. Tätä oli ilo lukea. BB toimi yllättävän hyvin kirjoitetussa muodossa. Jäin kuitenkin kaipaamaan enemmän joukkueiden tunnelmia ja ajatuksia, kuvailua yms. dramatisoivaa roskaa, jota tarinoissa yleensä pitäisi hieman olla. Kyllä tässä sitäkin oli, mutta... hmm... aika vähän.
Viimeinen kappale oli hyvin kirjoitettu, ja repesin nauramaan kun ajattelin pientä hentoa haltiapoikaa juoksemassa minotauria kohti kädet villisti heiluen ja kirkuen ja rääkyen kuin pikkulapsi. 
