Matka Middenheimiin - Osa III
Lähetetty: Pe 20.08.2004 14:22
Ähem. Olen nyt saanut valmiiksi sarjan kolmannen osan. Tarina vaikuttaa minusta huonolta, mutta annan teidän itse tehdä päätelmänne.
Ja kritiikkiä halutaan edeleen, kiitos
------------------------------------------------------------------------------------
Ferragus avasi silmänsä. Hän makasi pehmeällä vuoteella kiviseinäisessä huoneessa. Seinillä riippui sammutettuja soihtuja, mutta suuressa tulisijassa paloi tuli. Ferragus yskäisi ja nousi ylös. Hänen kylkeään aristi. "Missä minä olen?" hän kysyi, saamatta vastausta. Ferragus raaputti päätään ja tunsi takaraivossaan kuhmun. Sitten hän lähti astelemaan ympäri huonetta venytellen. Hän oli ilmeisesti nukkunut kauan.
Ovi kävi ja sisään astui kaksi ritaria. Toisella oli mustat vaatteet joita koristivat keltaiset kuviot, ja toinen kantoi punavalkoista asua. Kummankin vyöllä roikkui lyömämiekka. "Ah, oletkin jo herännyt." Sanoi mustakelta-asuinen. "Nukuit kaksi päivää." aloitti punavalkoinen "...Minotaurin isku oli kova." . Sitten Ferragukseen ryöpsähti toissapäivän tapahtumien kulku. Minotaurit olivat hyökänneet metsästä ja tappaneet hänen ritareitaan. Hän oli itse ollut toisen minotaurin armoilla, mutta sitten outo kaksikko, Lothar ja Gunthar olivat saapuneet. Ritarit näyttivät aivan toistensa kaltaisilta, lukuunottamatta silmiä. Lotharin siniset silmät loistivat, ja aina kun Ferragus katsoi niihin hän tunsi olonsa epämukavaksi. Guntharin silmät taas olivat tummanruskeat, miltei mustat. Molempien hiukset olivat mustat ja kiharat, ja he olivat hieman Ferragusta lyhempiä. Ferragus päätteli oitis että kaksikkoa sitoi jokin sukulaisside.
"Tahtoisimme liittyä..." aloitti Lothar "...ryhmääsi joukkioinemme" lopetti Gunthar. Molempien äänet olivat miltei samanlaiset, ja puhuja vaihtui miltei saumattomasti. Ferragusta alkoi pyörryttää. "Öh... Saatte liittyä" sanoi Ferragus muotoseikoitta. "Tarvitsen paljon urheita sotureita, ja te vaikutatte juuri sellaisilta. Lähdemmekö piakkoin?" . Ritarit katsoivat toisiinsa ja naurahtivat. "Sinä et lähde vielä minnekkään,..." aloitti ensimmäinen "...sinulta murtui useita kylkiluita..." jatkoi toinen "...ja niiden paranemisessa kuluu aikaa." . "Olet isämme linnassa." . Ferragus katsoi ritareihin. "Olette siis veljeksiä?" . Gunthar nyökkäsi. "Itseasiassa olemme kaksosia." . Ferragus ymmärsi nyt näiden kummallisten ritareiden yhdennäköisyyden syyn. he olivat kaksosia. Mutta näytti siltä etteivät he olleet aivan samanlaisia kuin muut kaksoset. Vaikutti siltä, että he kykenivät lukemaan toistensa ajatuksia.
Päivät kuluivat. Ferragus istui hermostuneena huoneessaan kuunnellen sateen rummutusta. Hän alkoi turhautua. Ovelta kuului koputus. "Sisään." töksäytti Ferragus. Sisään astui palvelija, kantaen suurta tarjotinta. Ferragus mulkoili palvelijaa kulmiensa alta uhkaavan näköisenä. Palvelija yskäisi hermostuneesti, laski tarjottimen ja kiiruhti ulos ovet paukkuen. Ferragus murahti ja istuutui ateriansa ääreen. Hän nosti tarjottimensa kantta ja näki lautasen, jossa lillui pieniä lihanpaloja vihannesten joukossa. Ferragus työnsi lautasen syrjään ja tarttui tuoppiinsa ja nosti sen huulilleen.
Linnansaliin kantauti järisyttävä karjaisu.Ritarit nousivat ja tavoittelivat aseitaan esiin. Hirvittävä tuskanhuuto kaikui uudestaan, tällä kertaa epätoivoisen sävyn maustamana. "Se kuuluu sen idästä tulleen ritarin kammiosta" sanoi pieni ujonnäköinen palvelustyttö. "Nopeasti!" huusi Lothar. "Ystävällemme..." jatkoi hän "...on tapahtunut jotain!" lopetti Gunthar. Miehet vetivät miekkansa esiin ja lähtivät palvelustytön johdattamana kohti huonetta. He saapuivat raskaan puuoven luo. Gunthar potkaisi oven säpäleiksi ja astui huoneeseen.
Ferragus istui tuolilla epäuskoinen ilme kasvoillaan. Hänen rinnuksillaan oli jotain märkää. "Mikä..." aloitti Lothar "...hätänä?" Gunthar lopetti kysymyksen nopeasti. Ferragus katsoi heihin raivoisa ilme silmillään. "Mikä hätänä?! Mikä hätänä?! Yritätte myrkyttää minut!" huusi Ferragus. Ritarit ja palvelusneito kohahtivat. "Yrititte juottaa minulle maitoa!"
Lothar ja Gunthar istuivat linnanpihalle kertoen muille ritarille eilisistä tapahtumista. Ritarit nauroivat römäkästi, kun kaksikko kertoi Ferraguksen toilailuista. Ferragus istui murjottaen satulassaan.
Seuraavana päivänä ritarit olivat valmiina lähtöön. Kävi selväksi, että Lotharin ja Guntharin "joukkio" käsitti kuusikymmentäneljä ritaria, enemmän kuin Ferraguksen joukkoon oli kuulunut alunperinkään. Ritarit liittyivät Ferraguksen harventuneisiin rivistöihin. Gunthar ja Lothar ottivat vyöltään sarviset torvet. Kaksikko soitti niitä hetken, ja sitten armeija lähti liikkeelle.
Ja kritiikkiä halutaan edeleen, kiitos
------------------------------------------------------------------------------------
Ferragus avasi silmänsä. Hän makasi pehmeällä vuoteella kiviseinäisessä huoneessa. Seinillä riippui sammutettuja soihtuja, mutta suuressa tulisijassa paloi tuli. Ferragus yskäisi ja nousi ylös. Hänen kylkeään aristi. "Missä minä olen?" hän kysyi, saamatta vastausta. Ferragus raaputti päätään ja tunsi takaraivossaan kuhmun. Sitten hän lähti astelemaan ympäri huonetta venytellen. Hän oli ilmeisesti nukkunut kauan.
Ovi kävi ja sisään astui kaksi ritaria. Toisella oli mustat vaatteet joita koristivat keltaiset kuviot, ja toinen kantoi punavalkoista asua. Kummankin vyöllä roikkui lyömämiekka. "Ah, oletkin jo herännyt." Sanoi mustakelta-asuinen. "Nukuit kaksi päivää." aloitti punavalkoinen "...Minotaurin isku oli kova." . Sitten Ferragukseen ryöpsähti toissapäivän tapahtumien kulku. Minotaurit olivat hyökänneet metsästä ja tappaneet hänen ritareitaan. Hän oli itse ollut toisen minotaurin armoilla, mutta sitten outo kaksikko, Lothar ja Gunthar olivat saapuneet. Ritarit näyttivät aivan toistensa kaltaisilta, lukuunottamatta silmiä. Lotharin siniset silmät loistivat, ja aina kun Ferragus katsoi niihin hän tunsi olonsa epämukavaksi. Guntharin silmät taas olivat tummanruskeat, miltei mustat. Molempien hiukset olivat mustat ja kiharat, ja he olivat hieman Ferragusta lyhempiä. Ferragus päätteli oitis että kaksikkoa sitoi jokin sukulaisside.
"Tahtoisimme liittyä..." aloitti Lothar "...ryhmääsi joukkioinemme" lopetti Gunthar. Molempien äänet olivat miltei samanlaiset, ja puhuja vaihtui miltei saumattomasti. Ferragusta alkoi pyörryttää. "Öh... Saatte liittyä" sanoi Ferragus muotoseikoitta. "Tarvitsen paljon urheita sotureita, ja te vaikutatte juuri sellaisilta. Lähdemmekö piakkoin?" . Ritarit katsoivat toisiinsa ja naurahtivat. "Sinä et lähde vielä minnekkään,..." aloitti ensimmäinen "...sinulta murtui useita kylkiluita..." jatkoi toinen "...ja niiden paranemisessa kuluu aikaa." . "Olet isämme linnassa." . Ferragus katsoi ritareihin. "Olette siis veljeksiä?" . Gunthar nyökkäsi. "Itseasiassa olemme kaksosia." . Ferragus ymmärsi nyt näiden kummallisten ritareiden yhdennäköisyyden syyn. he olivat kaksosia. Mutta näytti siltä etteivät he olleet aivan samanlaisia kuin muut kaksoset. Vaikutti siltä, että he kykenivät lukemaan toistensa ajatuksia.
Päivät kuluivat. Ferragus istui hermostuneena huoneessaan kuunnellen sateen rummutusta. Hän alkoi turhautua. Ovelta kuului koputus. "Sisään." töksäytti Ferragus. Sisään astui palvelija, kantaen suurta tarjotinta. Ferragus mulkoili palvelijaa kulmiensa alta uhkaavan näköisenä. Palvelija yskäisi hermostuneesti, laski tarjottimen ja kiiruhti ulos ovet paukkuen. Ferragus murahti ja istuutui ateriansa ääreen. Hän nosti tarjottimensa kantta ja näki lautasen, jossa lillui pieniä lihanpaloja vihannesten joukossa. Ferragus työnsi lautasen syrjään ja tarttui tuoppiinsa ja nosti sen huulilleen.
Linnansaliin kantauti järisyttävä karjaisu.Ritarit nousivat ja tavoittelivat aseitaan esiin. Hirvittävä tuskanhuuto kaikui uudestaan, tällä kertaa epätoivoisen sävyn maustamana. "Se kuuluu sen idästä tulleen ritarin kammiosta" sanoi pieni ujonnäköinen palvelustyttö. "Nopeasti!" huusi Lothar. "Ystävällemme..." jatkoi hän "...on tapahtunut jotain!" lopetti Gunthar. Miehet vetivät miekkansa esiin ja lähtivät palvelustytön johdattamana kohti huonetta. He saapuivat raskaan puuoven luo. Gunthar potkaisi oven säpäleiksi ja astui huoneeseen.
Ferragus istui tuolilla epäuskoinen ilme kasvoillaan. Hänen rinnuksillaan oli jotain märkää. "Mikä..." aloitti Lothar "...hätänä?" Gunthar lopetti kysymyksen nopeasti. Ferragus katsoi heihin raivoisa ilme silmillään. "Mikä hätänä?! Mikä hätänä?! Yritätte myrkyttää minut!" huusi Ferragus. Ritarit ja palvelusneito kohahtivat. "Yrititte juottaa minulle maitoa!"
Lothar ja Gunthar istuivat linnanpihalle kertoen muille ritarille eilisistä tapahtumista. Ritarit nauroivat römäkästi, kun kaksikko kertoi Ferraguksen toilailuista. Ferragus istui murjottaen satulassaan.
Seuraavana päivänä ritarit olivat valmiina lähtöön. Kävi selväksi, että Lotharin ja Guntharin "joukkio" käsitti kuusikymmentäneljä ritaria, enemmän kuin Ferraguksen joukkoon oli kuulunut alunperinkään. Ritarit liittyivät Ferraguksen harventuneisiin rivistöihin. Gunthar ja Lothar ottivat vyöltään sarviset torvet. Kaksikko soitti niitä hetken, ja sitten armeija lähti liikkeelle.
