Ei tulevaisuutta, ei huomista. Osa 1
Lähetetty: La 21.08.2004 21:12
Osa 1:
Savua, metallia ja pahuutta
Gorgoth nousi maasta ja juoksi ovelle ja alkoi takomaan sitä.
- Päästäkää hänet ulos, päästäkää hänet ulos! Hän huusi
Oven takaa kuului kolkko ääni
-Häivy kakara ettei sinuakin tarvitse hakata.
Gorgoth lopetti oven hakkaamisen ja perääntyi. Huoneesta tuli ulos toinen vartijoista ja avasi portin Gorgothille. Gorgoth lampsi sisään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hänen päässään kuitenkin pyöri lukemattomia kysymyksiä. Miksi laite alkoi piippaamaan Fl’tarin jalan kohdalla. Mitä Fl’tarilla oli piilossa siellä. Gorgoth opastettiin työpisteelleen. Hänen tehtävänsä oli vetää adamantiumin palaset muoteista ulos. Jopia ei kauaa tarvinnut opetella. Päivä kului ja mitään erikoista ei tapahtunut. Tosin yksi ihminen putosi sulatusuuniin ja kuoli. Normaalia kuulemma. Pilli soi ja sen ääni pyyhälsi läpi tehtaan. Oli tauon paikka. Gorgoth tipautti pihdit käsistään lattialle ja juoksi ensimmäisten joukossa ulos. Tauko on tasan 10 minuuttia pitkä joten aikaa ei ole paljoa. Gorgoth oikaisi romunkeräämön kautta alueelle joka oli aidattu sähköistetyllä piikkilangalla. Gorgoth kierteli aidan ympärystä, mutta näki vain Keisarillisen kaartin sotilaita vartioimassa aluetta. Jotain hyvin tärkeää tuolla alueella oli tekeillä. Kiusaus käydä alueella vain kasvoi suuremmaksi, mutta kello tikitti kovaa. Teki tiukkaa ehtiä takaisin tehtaalle. Hän juoksi niin kovaa kuin pienistä jaloistaan pääsi. Hänen hiuksensa heiluivat tuulen mukana. Hän palasi tehtaalle viimeisten joukossa. Vartijat katsoivat hetken epäluuloisina Gorgothia ja kyselivät, että missä hän kävi. Hän kuittasi epäilyt uskottavalla selityksellä siitä, että hän kävi katsomassa sairasta tätiään. Työpäivä päättyi ja Gorgoth lähti tehtaalta vain yksi asia mielessään. Hän aikoi murtautua kaivausalueelle ja käydä katsomassa mitä sieltä kaiken romun alta paljastuukaan.
Pimeys lankesi jo muuten synkän kaupungin ylle. Gorgoth oli makoillut punkassaan jo jonkin aikaa odottaen sopivaa hetkeä. Gorgoth nousi punkastaan ja hipsi hiljaa ovea kohti.
- Mihis poika on menossa? Kysyi karhea ääni.
Gorgoth kääntyi ympäri ja huomasi, että Etser oli noussut istumaan punkkansa reunalle.
- No, mihis sä oot menos? Hän kysyi uudelleen.
- Ööö. Joo, tota en mihkää. Aattelin vaan käydä tossa ulkona, sanoi Gorgoth ja raapi hiuksiaan hermostuneena
- Kai sinä tiedät, että yöaikaan ei saa ulkona liikuskella? Etser sanoi ylimielisesti ja lähti kävelemään Gorgothia kohti.
- Muistanhan mä.. Aioin vaan kävästä tossa oven toisella puolella.
- Älä viitsi valehdella kun et osaa. Aioit livahtaa kaivausalueelle, etkö? Sanoi Etser ja nappasi Gorgothia kurkusta kiinni nostaen hänet seinälle.
- Aih! Mitä sä oikeen teet!? Gorgoth huudahti niin hiljaa kuin suinkin pystyi
- Mä annan sulle pentu pienen vihjeen. Älä mene sinne jos tiedät oman parhaasi.
Etser laski Gorgothin maahan ja katsahti tätä viimeisen kerran. Etser kääntyi kannoillaan ja palasi punkkaansa. Gorgoth istahti lattialle ja hieroi kurkkuaan. ”Voimakas mies tuo Etser” ajatteli Gorgoth ja nousi seisomaan ”Ja pirun pelottava”. Gorgoth tavoitteli käsillään ovenkahvaa. Nopealla ranneliikkeellä ovi avautui ja hän luikki ulos pimeään yöhön.
Gorgothin oli onnistunut vältellä kaduilla partioivia sotilaita ja saavuttaa hänen kohteensa. Kaivausalue. Gorgoth kaivoi nuhjuisen takkinsa taskusta pienet, mutta yllättävän voimakkaat leikkurit. Aitaan ilmestyikin juuri pienen uteliaan pojan mentävä reikä. Gorgoth ryömi varovasti reiästä sisään. Hän katseli hetken aikaa ympärilleen. Kaukana näkyi alue josta kohosi jotain pylväiden tapaisia. Gorgoth tarkisti vielä selustansa ja lähti liikkeelle. Piti kulkea mahdollisimman hiljaa. Hän ei halunnut samanlaista kohtaloa kuin Fl’tar. Parin minuutin reippaan hiippailun jälkeen hän saavutti synkän temppelin. Temppeli huokui pahuutta. Gorgoth epäröi hetken. Mennäkkö temppeliin sisälle. Tätä miettiessään hän kuuli temppelin sisältä kolahduksen, aivan kuin jokin olisi tippunut. Gorgoth ei sen enempää miettinyt vaan lähestyi temppeliä ja jatkoi matkaansa sisälle. Seinät olivat kosteita ja sammaleisia. Sisällä haisi homeelle ja Gorgoth kaivoi takkinsa taskusta likaisen rievun jonka pistin nenänsä eteen. Hän saapui alas johtavien portaiden luokse. Soihtu paloi, joten joku luultavasti oli alhaalla. Gorgoth lähti varovasti laskeutumaan portaita alas. Portaat olivat liukkaat ja niljakkaat. Gorgoth kompuroi portaiden loppupäässä ja tömähti komeassa kaaressa lattialle. Hän makasi maassa hiljaa, mutta kirosi mielessään tyypillistä tuuriaan. Hetken päästä hän kömpi lattialta ylös ja puisti enimmän lian takistaan takaisin lattialle. Gorgoth eteni kapeaa käytävää pitkin soihduilla valaistua isohkon kokoista huonetta. Huoneesta kuului muminaa ja vieraita sanoja. Gorgoth hidasti vauhtiaan ja kurkisti huoneeseen. Lattialle oli ryhmittynyt ympyrään joukko punakaapuisia ihmisiä. Ringin keskellä seisoi tummanpunaiseen kaapuun sonnustautunut mies. Miehellä oli kädessään rikkinäinen ja vanha kirja josta hän ilmeisesti luki sanomisiaan.
- Aikamme on koittanut veljet! Karjaisi mies ja nosti hupun kasvoiltaan.
Hupun alta paljastui veriset ja kärsineet kasvot. Silmiä ympäröi kaksi vihreää palloa ja yksi suuta. Gorgoth veti itsensä takaisin nurkan taakse, sulki silmänsä ja hengitti syvään. Palvoivatko johtajat Nurglea? Tämä riitti tältä kerralta Gorgothille. Hän kääntyi ja alkoi kävelemään takaisin portaille. Yhtäkkiä hänen takaataan kuului soriseva ääni
- Jaahas vai, että on meillä oma pikku vakooja täällä.
Gorgoth ei ajatellut hetkeäkään vaan pinkaisi juoksuun ja jatkoi juoksua myös portaissa, vaikkakin liukastellen. Mutta portaiden yläpäässä häntä odotti yllätys. Tien tukki kaapuun pukeutunut mies. Gorgoth pysähtyi, mutta huomasi, että ei voinut enää palata. Portaiden alaosaan piirtyi suuri varjo.
Hän nosti katseensa takaisin ylös ja lähti juoksemaan kohti yläpäässä seisovaa kulttilaista.
Tu Pii Kontinuud
Savua, metallia ja pahuutta
Gorgoth nousi maasta ja juoksi ovelle ja alkoi takomaan sitä.
- Päästäkää hänet ulos, päästäkää hänet ulos! Hän huusi
Oven takaa kuului kolkko ääni
-Häivy kakara ettei sinuakin tarvitse hakata.
Gorgoth lopetti oven hakkaamisen ja perääntyi. Huoneesta tuli ulos toinen vartijoista ja avasi portin Gorgothille. Gorgoth lampsi sisään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hänen päässään kuitenkin pyöri lukemattomia kysymyksiä. Miksi laite alkoi piippaamaan Fl’tarin jalan kohdalla. Mitä Fl’tarilla oli piilossa siellä. Gorgoth opastettiin työpisteelleen. Hänen tehtävänsä oli vetää adamantiumin palaset muoteista ulos. Jopia ei kauaa tarvinnut opetella. Päivä kului ja mitään erikoista ei tapahtunut. Tosin yksi ihminen putosi sulatusuuniin ja kuoli. Normaalia kuulemma. Pilli soi ja sen ääni pyyhälsi läpi tehtaan. Oli tauon paikka. Gorgoth tipautti pihdit käsistään lattialle ja juoksi ensimmäisten joukossa ulos. Tauko on tasan 10 minuuttia pitkä joten aikaa ei ole paljoa. Gorgoth oikaisi romunkeräämön kautta alueelle joka oli aidattu sähköistetyllä piikkilangalla. Gorgoth kierteli aidan ympärystä, mutta näki vain Keisarillisen kaartin sotilaita vartioimassa aluetta. Jotain hyvin tärkeää tuolla alueella oli tekeillä. Kiusaus käydä alueella vain kasvoi suuremmaksi, mutta kello tikitti kovaa. Teki tiukkaa ehtiä takaisin tehtaalle. Hän juoksi niin kovaa kuin pienistä jaloistaan pääsi. Hänen hiuksensa heiluivat tuulen mukana. Hän palasi tehtaalle viimeisten joukossa. Vartijat katsoivat hetken epäluuloisina Gorgothia ja kyselivät, että missä hän kävi. Hän kuittasi epäilyt uskottavalla selityksellä siitä, että hän kävi katsomassa sairasta tätiään. Työpäivä päättyi ja Gorgoth lähti tehtaalta vain yksi asia mielessään. Hän aikoi murtautua kaivausalueelle ja käydä katsomassa mitä sieltä kaiken romun alta paljastuukaan.
Pimeys lankesi jo muuten synkän kaupungin ylle. Gorgoth oli makoillut punkassaan jo jonkin aikaa odottaen sopivaa hetkeä. Gorgoth nousi punkastaan ja hipsi hiljaa ovea kohti.
- Mihis poika on menossa? Kysyi karhea ääni.
Gorgoth kääntyi ympäri ja huomasi, että Etser oli noussut istumaan punkkansa reunalle.
- No, mihis sä oot menos? Hän kysyi uudelleen.
- Ööö. Joo, tota en mihkää. Aattelin vaan käydä tossa ulkona, sanoi Gorgoth ja raapi hiuksiaan hermostuneena
- Kai sinä tiedät, että yöaikaan ei saa ulkona liikuskella? Etser sanoi ylimielisesti ja lähti kävelemään Gorgothia kohti.
- Muistanhan mä.. Aioin vaan kävästä tossa oven toisella puolella.
- Älä viitsi valehdella kun et osaa. Aioit livahtaa kaivausalueelle, etkö? Sanoi Etser ja nappasi Gorgothia kurkusta kiinni nostaen hänet seinälle.
- Aih! Mitä sä oikeen teet!? Gorgoth huudahti niin hiljaa kuin suinkin pystyi
- Mä annan sulle pentu pienen vihjeen. Älä mene sinne jos tiedät oman parhaasi.
Etser laski Gorgothin maahan ja katsahti tätä viimeisen kerran. Etser kääntyi kannoillaan ja palasi punkkaansa. Gorgoth istahti lattialle ja hieroi kurkkuaan. ”Voimakas mies tuo Etser” ajatteli Gorgoth ja nousi seisomaan ”Ja pirun pelottava”. Gorgoth tavoitteli käsillään ovenkahvaa. Nopealla ranneliikkeellä ovi avautui ja hän luikki ulos pimeään yöhön.
Gorgothin oli onnistunut vältellä kaduilla partioivia sotilaita ja saavuttaa hänen kohteensa. Kaivausalue. Gorgoth kaivoi nuhjuisen takkinsa taskusta pienet, mutta yllättävän voimakkaat leikkurit. Aitaan ilmestyikin juuri pienen uteliaan pojan mentävä reikä. Gorgoth ryömi varovasti reiästä sisään. Hän katseli hetken aikaa ympärilleen. Kaukana näkyi alue josta kohosi jotain pylväiden tapaisia. Gorgoth tarkisti vielä selustansa ja lähti liikkeelle. Piti kulkea mahdollisimman hiljaa. Hän ei halunnut samanlaista kohtaloa kuin Fl’tar. Parin minuutin reippaan hiippailun jälkeen hän saavutti synkän temppelin. Temppeli huokui pahuutta. Gorgoth epäröi hetken. Mennäkkö temppeliin sisälle. Tätä miettiessään hän kuuli temppelin sisältä kolahduksen, aivan kuin jokin olisi tippunut. Gorgoth ei sen enempää miettinyt vaan lähestyi temppeliä ja jatkoi matkaansa sisälle. Seinät olivat kosteita ja sammaleisia. Sisällä haisi homeelle ja Gorgoth kaivoi takkinsa taskusta likaisen rievun jonka pistin nenänsä eteen. Hän saapui alas johtavien portaiden luokse. Soihtu paloi, joten joku luultavasti oli alhaalla. Gorgoth lähti varovasti laskeutumaan portaita alas. Portaat olivat liukkaat ja niljakkaat. Gorgoth kompuroi portaiden loppupäässä ja tömähti komeassa kaaressa lattialle. Hän makasi maassa hiljaa, mutta kirosi mielessään tyypillistä tuuriaan. Hetken päästä hän kömpi lattialta ylös ja puisti enimmän lian takistaan takaisin lattialle. Gorgoth eteni kapeaa käytävää pitkin soihduilla valaistua isohkon kokoista huonetta. Huoneesta kuului muminaa ja vieraita sanoja. Gorgoth hidasti vauhtiaan ja kurkisti huoneeseen. Lattialle oli ryhmittynyt ympyrään joukko punakaapuisia ihmisiä. Ringin keskellä seisoi tummanpunaiseen kaapuun sonnustautunut mies. Miehellä oli kädessään rikkinäinen ja vanha kirja josta hän ilmeisesti luki sanomisiaan.
- Aikamme on koittanut veljet! Karjaisi mies ja nosti hupun kasvoiltaan.
Hupun alta paljastui veriset ja kärsineet kasvot. Silmiä ympäröi kaksi vihreää palloa ja yksi suuta. Gorgoth veti itsensä takaisin nurkan taakse, sulki silmänsä ja hengitti syvään. Palvoivatko johtajat Nurglea? Tämä riitti tältä kerralta Gorgothille. Hän kääntyi ja alkoi kävelemään takaisin portaille. Yhtäkkiä hänen takaataan kuului soriseva ääni
- Jaahas vai, että on meillä oma pikku vakooja täällä.
Gorgoth ei ajatellut hetkeäkään vaan pinkaisi juoksuun ja jatkoi juoksua myös portaissa, vaikkakin liukastellen. Mutta portaiden yläpäässä häntä odotti yllätys. Tien tukki kaapuun pukeutunut mies. Gorgoth pysähtyi, mutta huomasi, että ei voinut enää palata. Portaiden alaosaan piirtyi suuri varjo.
Hän nosti katseensa takaisin ylös ja lähti juoksemaan kohti yläpäässä seisovaa kulttilaista.
Tu Pii Kontinuud
